Mikä poisti teidän masennuksen?

Olen ollut masentunut 13-vuotiaasta saakka. Terapiassa käynyt nyt vuoden. Samoin lääkkeitä syönyt vuoden. Olen edelleen masentunut :( En usko että koskaan tulen täysin paranemaan vaikka lääkkeet ja terapia jonkunverran kuitenkin auttavat, eivät poista masennustani kokonaan. N28

Mies vastaa. Suomen armeija. 11 kuukautta, eikä tarvinnut miettiä miten pärjään opiskeluissa, motivaatiota jne. Armeija metsäleireineen ja tiukkine kurineen oli minulle erinomainen terapiajakso. Armeijan jälkeen löytyi heti kaivattu tyttöystäväkin.

Tästä keskustelusta ja omien kokemuksien pohjalta vetäisin yhteenvedon, että masennus ei useinkaan parane lääkkeillä ja terapialla.

Masennukseen on joku syy ja se on merkki ihmiselle että jonkun täytyy muuttua.

Useimmiten se johtuu ulkoisista tekijöistä sekä sisäisistä ajattelumalleista ja tavasta katsoa maailmaa.

Ulkoisia tekijöitä voivat olla esim.työttömyys, traumat, huono parisuhde, yksinäisyys, elämä jota elää muiden ihmisten arvojen mukaan eikä omien.

Nämä eivät kuitenkaan yksinään aiheuta masennusta, vaan ratkaisevaa on se MITEN ihminen negatiivisiin tapahtumiin SUHTAUTUU.

Se että uskaltaa haastaa vuosikausia pystyssä olleita ajatusrakennelmia, vaatii usein jonkun käännekohdan elämässä.

Masennuslääkkeet auttoivat.

Aika. Olin pitkään masentunut vaikean vuoden takia. Vuoden aikana koin kaksi pahaa keskenmenoa ja isän äkillisen kuoleman. En saanut nukutuksi ja elämästä hävisi kaikki ilo pitkäksi aikaa. Lääkäri tarjosi suoraan pelkkiä masennuslääkkeitä joita en suostunut ottamaan koska koin, että vastoinkäymiseni olivat osa elämää ja ajan kanssa selviän. Sain myös pari kertaa kuukaudessa terapiaa ihan vaan seurakunnan diakonin kanssa jutellessani, en ole mitenkään uskovainen ihminen. Itse asiassa olen enempi ateisti, mutta hänen kanssaan keskustelu oli tärkeää paranemiseni kannalta.

Sitten eräänä kesäpäivänä tulin lelukaupasta ulos, olin ostanut kummilapselleni syntymäpäivälahjan. Tunsin ihan älyttömän hyvää oloa, tiesin että lahja on kummilapsen odottama ja se toi itsellekin riemun jollaista en muistanut kokeneeni pitkiin aikoihin. Ja siitä se lähti, elämänilo löytyi ja masennus jäi.

Tuli niin hyvä työtarjous, että ajattelin lopettaa näyttelemisen ja ruveta tekemään taas töitä, kuntoutustuen sijaan. Onneksi masennuslääkkeisiin en koskenut. Niistä olisin aivan varmasti tullut kroonikoksi masennuspotilaaksi  + 40-50 kiloa läskiä kroppaan vuodessa- kahdessa. Lääkkeet toki kävin ostamassa apteekista, Kelan takia ja nakkasin ne samantien lähibussipysäkin roskiin.

Lääkitys ja koulun vaihto ja uusien ystävien saaminen.

Terapiasta ei juurikaan ollut hyötyä, sain enemmän irti juttelemisesta äidin kanssa, meillä on hyvät ja luottamukselliset välit.

Up

Viina vanhin lääkkehistä.

Minä tajusin vasta ettei alakulo johdukaan sairauksistani vaan suhteestani. Tuntuu ettei toinen kannusta, eikä halua molemmille yhtälailla hyvää. Hän haluaa sitä itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Minä tajusin vasta ettei alakulo johdukaan sairauksistani vaan suhteestani. Tuntuu ettei toinen kannusta, eikä halua molemmille yhtälailla hyvää. Hän haluaa sitä itselleen.

Uskaltakaa kyseenalaistaa mikä onkaan se syy. Pohtikaa eri vaihtoehdot läpi. Ja rohjetkaa ajatella.

Liikunta. Ensin ulkona kävely, psykiatrin neuvosta. Kun lähti painoa ja olo parani, lisäsin intensiteettiä ja aina vaan parempi fiilis. Terve sielu terveessä ruumiissa.

Olin vielä aikalailla toivoton tapaus. Kaikki lääkkeet (liioittelematta) kokeiltu ilman tuloksia, terapiasta tuli vaan pahempi olo.

Tajusin, että masennus johtui narsistista. Otin eron.

Hyväksymällä sen, ettei masennus koskaan poistu täysin, vaan sen kanssa on opittava elämään. Tulee parempia ja huonompia vaiheita.

Mielenterveys-talo.fi:n sivuilla on tästä aiheesta hyvä video nimeltään Black dog.

tuon kuuntelu