Mikä poisti teidän masennuksen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

*Rutiinit: Aamuherätykset, terveellinen ruoka, kävelylenkit. Itsestä huolen pitäminen. Vitamiinit, b ja d. Päihteettömyys. Riittävä uni.

*Elämänasenne: Sen ymmärtäminen, etteivät elämässä tapahtuvat asiat ole hyviä tai huonoja, ne vain ovat. Kukaan ei selviä kolhuitta. Huolien kanssa eletään sitä mukaa kun sellaisia tulee. Turha murehtia huomisesta.

*Usko korkeampaan voimaan. Minusta pidetään huolta, asioilla on tarkoitus.

Oletko koskaan miettinyt sitä, että koko edellä mainitsemasi opittu tuuba on vain pelkkää harhaa itsensä suojelemiseksi? Turha huolehtia huomisesta... joo-o, jos et huolehdi, niin vielä ikävämmin käy. Tämä maailma ei ole mikään leikkikenttä, jossa kaikille käy loppupeleissä hyvin.  No kaikki me kuollaan, ennemmin tai myöhemmin ja hyvä niin.[/quote

Olen miettinyt, että kaikki tämä on harhaa. Jos tässä harhassa opittu harha auttaa minua jaksamaan, niin olkoon niin.

Ei elämässä käy kaikille hyvin. Tulee sairauksia tai köyhyyttä, kaikille osansa. En ole kuitenkaan kokenut kuinka se huolehtiminen asiaa auttaisi? Varautua toki voi. Vaikkapa tuolla itsestä huolehtimisella esim. lisätä todennäköisyyksiä terveenä pysymiseksi. Jos kuitenkin pelkään tai kauhistelen tulevaa, niin lyhyt elämä on vain entistä ankeampi.

Itselläni tosin huolien hyväksyminen osaksi elämää nousee siitä uskosta, ettei tämä elämä ole päätepiste. Jos olisikin, en ole sitä kuoleman jälkeen enää harmittelemassa.

Sain teistä hyvien sielujen fiboja. Toivon teille ja läheisillenne paljon hyvää, toivoa ja rakkautta! Myös niille toivoa ja rakkautta, jotka ovat vähemmän hyviä.

Vierailija kirjoitti:

http://www.hs.fi/tiede/art-2000002901992.html

Kuinka usein ja paljon kerralla?

Eroon energiavampyyreista

Lakkasin hakemasta hyväksyntää ulkopuoleltani

Määrittelin mitkä ovat minulle tärkeitä arvoja

Liikunta

Lääkkeet heitin mäkeen ja aloin taas tuntemaan ja ajattelemaan normaalisti, plus turvotusta lähti 20 kiloa.

Määrittelin omat rajani, ja jos joku loukkasi niitä tein sen hyvin selväksi.

Rukoilu Herraan Armahtajaan, jotta säästäisi minut helvetin kohtalolta, joka jokaista uskonsa kieltävää odottaa!

Masennuslääkkeiden ja terapian avulla. Mutta minulla oli vakava masennus, joka vaikutti toimintakykyyn, ei mikään "nyt ei nappaa" angsti, mikä suurimmalla osalla vastaajista on tuntunut olevan. Vakavasta masennuksesta harvemmin parannutaan ruokavalion, liikunnan tai muun "itsensä niskasta kiinni ottamisen" avulla, koska no, ihminen on niin toimintakyvytön, ettei nuo onnistu. Lääkkedein avulla sain toimintakykyni takaisin, ja pystyin käsittelemään masennukseni syitä.

Minulla auttoi b ja d-vitamiinit +rautaa. Hyvä unirytmi. Ulkoilen. En harrasta mitään rääkkijumppaa vaan kevyttä venyttelyä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Matkustelu. Mieheni raahasi minua muille mantereille omin silmin katsomaan, kuinka kaunis maailma on. Onneksi raahasi, vaikkei itku kurkussa reissaaminen kivaa ollutkaan. Paranin taudista ja sain sanottua työkyvyttömyyseläkkeelle hei hei.

Hörähdin vähän tälle.

Ai? Tuo oli oikeasti aivan hirveää aikaa, olin ollut todella hyvin masentunut jo pitkään. Pari vuotta 3 tuntia terapiaa viikossa ja ainakin 5-6 kokeiltua lääkettä eivät auttaneet mitään. Yhtenä päivänä mies tuli töistä ja sanoi että nyt lähdetään kauemmas kuin koskaan. Ulvoin kauhusta ja väsymyksestä ja harasin vastaan, mutta mies oli järkkymätön. Maailma oli kaunis, minkä tiesin jo ennestäännkin mutta olin vain unohtanut sen kokonaan.

Omasta mielestäni minut paransi mitättömyyden tunne. Se tunne minkä varmaan moni muukin ns. metsäläinen kokee jonkun maailman metropolin ytimessä, tai linnunrataa katsellessa pimeässä erämaassa. Se pienuuden tunne toisaalta musersi minua lisää, toisaalta se musersi masennukseni. Joo, on hyvin vaikea selittää. Ei takaiskusta, vaan viikoissa ja kuukausissa. Kuitenkin mielestäni nopeasti suhteessa sairauden kestoon ja vakavuuteen. Tänään voin ehkä paremmin kuin koskaan, varmaan koska olen kokemusteni takia myös viisaampi kuin koskaan. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

http://www.hs.fi/tiede/art-2000002901992.html

Kuinka usein ja paljon kerralla?

Selviää artikkelista. Tietoa aiheesta löytyy myös tuolta: https://psilosybiini.info/keskustelu/index.php?PHPSESSID=cfc2e1c105f034…

Kiva palsta, yritän itse parantua masennuksesta ja kiva nähdä että toiset ovat löytäneet tien pois tästä oravanpyörästä

Minulla todettiin syksyllä raudanpuutos ja B12-vitamiinin puutos. Näitä syömällä olo on muutamassa viikossa parantunut uskomattoman paljon. On eri tavalla energiaa ja maailma näyttää jotenkin kirkkaammalta. Jaksan tehdä muutakin kuin nukkua ja levätä.

Keskivaikea masennus todettiin kesällä ja taustalla on sellaisia syitä, joiden takia käyn kyllä psykologilla vielä pitkään, mutta tämä fyysisen olotilan parantuminen on silti tuonut uutta potkua. Jaksan yrittää eteenpäin. Henkinen huono olo yhdistettynä fyysiseen huonoon oloon on todella lamauttavaa.

Siivous :D Oikeasti sillä, että aloin taas siivoamaan pääsin taas elämään kiinni. Kun koti oli siisti, sain tehtyä kaikkea muutakin. Pienin askelin.

Asenne-,elämänkatsomus- ja elämäntapamuutos.

Lääkkeistä ei yhtään mitään apua ja ihan turha tulla itkemään etten ole ollut oikeasti masentunut, kun olen ollut toimintakyvyttömänä pakkohoidossa asian takia.

Uskon, että suurin syy masennukseen on omissa ajattelutavoissa ja elämänasenteessa.

Lääkitys, muutaman kerran terapiaa ja aktiivinen itsehoito. Pakotin itseni syömään terveellisesti ja liikkumaan. Työstin kaikki ajatukseni sille tasolle miten niiden kanssa pystyy elämään. Vuosi siihen meni ja oli rankkaa mutta selvisin voittajana :)

Ei nyt sentään poista mutta helpottaa silloin kun pääsen aurinkoon ja lämpöön. Kivut vähenee ja jaksan taas hengittää. Hyvinä vuosina 6 vkoa, huonona (kuten tuleva) 0 vkoa hyvää elämää luvassa.

Paikkakunnan vaihdosta kaikki alkoi. Sitten löytyi mies, muutettiin viehättävään ympäristöön, jossa saadaan asustella rauhassa, ei naapureita lähellä, vain kaunista luontoa. Oma piha ja ulkona puuhastelu, raitis ilma, viihtyisä koti, vakaa parisuhde, yhteiset haaveet ja nyt kun vielä pääsin osa-aikatöihinkin, niin sai taas hieman jämäkämmän otteen elämään, kun ei taarvitse  vain velloa ja rypeä itsesäälissä.

Ihan länsimainen lääketiede poisti, eli söin masennuslääkkeitä 1,5 vuotta ja kävin juttelemassa terapeutille. Käyntejä ei kyllä ollut kuin ehkä noin 10, joista niistäkin oli todella paljon apua. Käynnit lopetin siksi, että muutin uuden työn perässä toiselle paikkakunnalle. Uudet ympyrät ja kiva työ piristivät, lisäksi pian tapasin miehen, jonka kanssa aloin seurustella. Liikunta ja yhteydenpito ystäviin auttoivat myös. Masennukseen sairastuin työttömäksi jäämisen ja omaisen vakavan sairastumisen jälkeen. Tosin olin ehkä ollut jo alkujaankin lievästi masentunut. Toipuminen oli varmaan monen tekijän summa, mutta koen, että masennuslääkitys korjasi aivokemiastani pysyvästi jotain.

Muutto aurinkoiseen ja lampimaan maahan, jossa ihmiset ovat kohteliaita ja ystavallisia ja kaupoissa hinnat erittain edulliset! Aurinko eniten auttoi.

Terapia. Poisti paljon syyllisyyttä asioista jotka oikeasti eivät olleet vikani. Palautui usko itseen, aloin tykätä taas itsestäni ja hyväksyin itseni paremmin. Tuota myötä parani kaikki muukin ja löytyi vielä ihana kumppani.

Sain tarpeeksi vakavasta masennuksesta ja lähdin opiskelemaan toiselle puolelle maapalloa. Paras vuosi ikinä! Masennus parani vähitellen, kun elämänjano palasi :)

Tyttöystävän saaminen. Kaikkea muuta oli tullut kokeiltua (lääkkeet, omegat, liikunta, d-vitamiini) mutta tuo ratkaisi ongelman