Lue keskustelun säännöt.
Mikä poisti teidän masennuksen?
07.12.2016 |
Listatkaa tänne niitä asioita, joilla saitte masennuksen lähtemään pois pitkäaikaisesti tai kokonaan. Haluaisin jotain inspiraatiota. Koen, että nyt on viimeinen tilaisuus saada masennus pois tai sitten vain tyydyn kohtalooni.
Kommentit (95)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meditaatio, mindfulness, psykoterapia, jooga, liikunta (juoksulenkit ja lihaskuntoharjoittelu), terveellinen ruokavalio, kunnon yöunet, mielekäs tekeminen arjessa ovat auttaneet minua eroon masennuksesta. Vielä, kun saisi luotua itselleen hyviä ihmissuhteita, niin avot, voisi elämä olla aika antoisaa. Mutta sitä kohti yritän!
Hienoa, ap, kun olet päättänyt ottaa itsestäsi ja elämästäsi vastuuta ja ryhtyä "taistoon" masennustasi vastaan!! Siitä se lähtee.
Se lähti vain itsestään ilman mitään syytä. Samoin kuin tulikin. Kesti vuoden, josta 3 kk uskomattoman intensiivisenä niin etten pystynyt edes poistumaan kotoa ja yritin kahdesti itsemurhaa. Mutta sitten se masennus meni yhtä selittämättä ja nopeasti kuin oli tullutkin, eikä ole palannut koskaan. Joku satunnainen aivokemian heilahtelu kai.
D-vitamiini
Kohtuullinen liikunta
Karsin huonoja ihmissuhteita
Teen asioita mistä tulee itselle hyvä olo
Rajoitan aikaa sosiaalisessa mediassa
Panostan nukkumiseen
Alkoholinkäyttö minimiin
Terveellinen ruoka
Yritän tehdä omasta ja perheen, työaikatauluista siedettävinä
Alotin kodin järjestämisen
Karsin kaikkea turhaa elämästä
Matkustelu. Mieheni raahasi minua muille mantereille omin silmin katsomaan, kuinka kaunis maailma on. Onneksi raahasi, vaikkei itku kurkussa reissaaminen kivaa ollutkaan. Paranin taudista ja sain sanottua työkyvyttömyyseläkkeelle hei hei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Torjun pahimpia hetkiä herkuilla.
Vierailija kirjoitti:
Matkustelu. Mieheni raahasi minua muille mantereille omin silmin katsomaan, kuinka kaunis maailma on. Onneksi raahasi, vaikkei itku kurkussa reissaaminen kivaa ollutkaan. Paranin taudista ja sain sanottua työkyvyttömyyseläkkeelle hei hei.
Hörähdin vähän tälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liikunta. Löysin uskomattoman upean lenkkikaverin. Tänäänkin kävimme yhdessä lenkillä. Ikuisesti kiitollinen!
Lukemisen perusteella on ihmisillä ollut varmaan joku ensimmäisen tason masennus, eli ei kuitenkaan mikään vaikean tason masennusta, jos pelkällä 'rakkaudella' se paranee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
*Rutiinit: Aamuherätykset, terveellinen ruoka, kävelylenkit. Itsestä huolen pitäminen. Vitamiinit, b ja d. Päihteettömyys. Riittävä uni.
*Elämänasenne: Sen ymmärtäminen, etteivät elämässä tapahtuvat asiat ole hyviä tai huonoja, ne vain ovat. Kukaan ei selviä kolhuitta. Huolien kanssa eletään sitä mukaa kun sellaisia tulee. Turha murehtia huomisesta.
*Usko korkeampaan voimaan. Minusta pidetään huolta, asioilla on tarkoitus.
Oletko koskaan miettinyt sitä, että koko edellä mainitsemasi opittu tuuba on vain pelkkää harhaa itsensä suojelemiseksi? Turha huolehtia huomisesta... joo-o, jos et huolehdi, niin vielä ikävämmin käy. Tämä maailma ei ole mikään leikkikenttä, jossa kaikille käy loppupeleissä hyvin. No kaikki me kuollaan, ennemmin tai myöhemmin ja hyvä niin.
Olen miettinyt, että kaikki tämä on harhaa. Jos tässä harhassa opittu harha auttaa minua jaksamaan, niin olkoon niin.
Ei elämässä käy kaikille hyvin. Tulee sairauksia tai köyhyyttä, kaikille osansa. En ole kuitenkaan kokenut kuinka se huolehtiminen asiaa auttaisi? Varautua toki voi. Vaikkapa tuolla itsestä huolehtimisella esim. lisätä todennäköisyyksiä terveenä pysymiseksi. Jos kuitenkin pelkään tai kauhistelen tulevaa, niin lyhyt elämä on vain entistä ankeampi.
Itselläni tosin huolien hyväksyminen osaksi elämää nousee siitä uskosta, ettei tämä elämä ole päätepiste. Jos olisikin, en ole sitä kuoleman jälkeen enää harmittelemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä ruokavalio (alkoholi ja sokeri pois)
Säännöllinen elämänrytmi (riittävä uni, säännöllinen ruokailu...)
Usko
D- ja B-vitamiinilisät ja rautalisä (minulle näiden puutostilat aiheuttavat huonon olon)
Lapset toivat elämään syvemmän merkityksen ja syyn elää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hormonaalisen ehkäisyn käytön lopettaminen. Käytin eri pillereitä ja ehkäisyrengasta ainakin 7 vuotta, ja koko sen ajan olin masentunut. OIin kuitenkin aloittanut ekat pillerit niin nuorena, etten ymmärtänyt olon huonontumisen liittyvän niihin, kun terveydenhoitajakin sanoi, että yleensä ei tule mitään sivuvaikutuksia ja pillerit ovat turvallisia. Masennuin nopeasti niin pahasti, että harkitsin tosissani itsemurhaa, olin hoidossa psykiatrian polilla ja jouduin syömään useita mielialalääkkeitä, jotka kuitenkaan eivät millään tehonneet. Jossain vaiheessa kaveri alkoi puhumaan hormoniehkäisyn yhteydestä masennukseen. Siitä intoutuneena päätin kokeilla jättää ylimääräiset hormonit pois, ajattelin ettei siinä mitään menetäkään. Meni viikko-pari ja mieli kirkastui dramaattisesti. Masennuslääkkeet jätettiin pois ja en tarvinnut enää psykiatrista hoitoa. Olin taas normaali oma iloinen itseni. Parin vuoden päästä tästä päätin kokeilla minipillereitä, mutta sama ilottomuus, mielen mustuus, tyhjyydentunne ja itsemurha-ajatukset tulivat takaisin. Lopetin, ja taas mieliala normalisoitui. Tämä on ihan oikea ongelma, väitän että melko yleinenkin, mutta tästä ei vaan puhuta.
Itsensä kuuntelu, konkreettisesti. Jos elät massojen mukana, et koskaan voi olla tyytyväinen. Mitä SINÄ haluat ja mitä SINÄ teet, on elämän avain.
Parisuhdeongelmat, ylipaino, epäonnistuminen opinnoissa ja työttömyys ovat tuoneet (diagnosoimatonta) masennusta elämääni. Minulla on välillä surkeampiakin kausia, kun suorastaan ryven henkisesti ja tulevaisuus näyttää mustalta.
Nousen noista syvistä vesistä aina ajan kanssa, yrittäen vain elää normaalisti ja pitää rytmin ja arjen rullaamassa.
Lisäksi olen tehnyt elämässäni pieniä itsetuntoa kohottavia muutoksia: hankin uuden ammatin ja aloin suunnitella elämääni paremmin, lisäksi olen parantanu ruokavaliotani ja etsinyt itselleni miellyttävämmän tavan syödä terveellisesti ja liikkua hitusen enemmän.
Työttömyys ei johdu itsestäni, minulla on ollut vain elämässäni helvetin huono tuuri sillä saralla. Olen todella huono-onninen, mutta hyväksyn sen. Kaikkea en voi muuttaa, joten en välitä enää.
En tiedä :( tänä vuonna oon aktiivisesti yrittänyt poistua mukavuusalueelta. Aina vaan tuntuu pahemmalta, ei mulla mitään onnistumisen fiiliksiä oo tullu. Painoakin taas kertynyt..
Puolta tuntia vaille kuolin.Toki aika-arvio aika summittainen, mutta tuo oli lääkärin arvio että jos ambulanssilla olisi kestänyt tuon verran kauemmin niin mitään ei olisi ollut enää tehtävissä.
Tuosta alkoi aktiivinen itsensä "parantaminen" sitä en osaa kertoa mikä vaikutti eniten, lähinnä nykyisin asenne ja se, että kahden lapsen yyhoona ei ole varaa masentua jos en halua että lapset lähtee.
Sori toisto. Väsyttää niin ettei aivot toimi :'D
Niin ja n. 10v sairastin ennen "suurta loppunäytöstä".
Vierailija kirjoitti:
Lukemisen perusteella on ihmisillä ollut varmaan joku ensimmäisen tason masennus, eli ei kuitenkaan mikään vaikean tason masennusta, jos pelkällä 'rakkaudella' se paranee.
Väheksyt muiden masennusta, tiedätkö, se ei auta masentunutta. Tässä ketjussa ap kysyi muiden vinkkejä masennuksesta toipumiseen ja sä liihotat paikalle kertomaan että vastanneilla on vain ensimmäisen tason masennus. Kannustavaa, eikö?
Lakkasin välittämästä asioista liikaa.