Lue keskustelun säännöt.
Inhoan tätä. Mutta "aistin" ihmisestä, että onko hän "hyvä" vai "paha". Tämä on todella inhottavaa :(
07.12.2016 |
Tarkoitan siis, että kun kohtaan jonkun ihmisen vaikka ensimmäisen kerran, hän saattaa päällisinpuolin vaikuttaa mukavalta, mutta mulle tulee kamala olo hänen seurassaan ja lopulta hän paljastuu vaikka kiusaajaksi.
En usko mihinkään energiajuttuihin/aurahöpinöihin ja siksi tämä ahdistaa. Viimeksi tänään kohtasin erään ihmisen jonka "tunsin olevan " niin täynnä pahaa, että menin vessaan oksentamaan ja sydämeni hakkasi. Mitä ihmettä tämä on?
Inhoan tätä :(
Kommentit (166)
Et muuten aisti yhtään fiksummista ihmisistä. Aku Ankasta ehkä saatat arvata rosvoiksi ne tyypit, jotka polttaa sikaria ja joilla on parta ajamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
käyttäjä-313 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunhan et mene sille epäilysi kohteelle möläyttämään näistä "kyvyistäsi". Itse olen kolmelta ihmiseltä kuullut että "mä vaistoan heti ihmisistä asioita". Kaksi heistä suhtautuvat epäilevästi oikeastaan kaikkeen ja minulla ei ole ikinä hyvä eikä rento olo näiden kanssa kun tuntuu että on jatkuvasti luupin alla, tulee tunne että oikein odottavat milloin kärähdän, enkä edes tiedä mistä voisin kärähtää. Ovat raskasta seuraa. Sitä näkee mitä haluaa nähdä. Jos pidät tasaisesta elämästä näet hyvää jos haluat draamaa näet pahaa.
Sellaiset ihmiset, jotka oikeasti vaistoavat asioita toisista, johtui se sitten eleistä ja ilmeistä tai energioista, eivät yleensä kerro siitä muille.
Tiedän ihmisistä usein muutaman minuutin tuntemisen jälkeen paljon enemmän kuin he ovat kertoneet, ja pidempi tuttavuus todistaa havaintoni oikeiksi lähes aina. Se on raskasta ja tekee kanssakäymisen ihmisten kanssa vaikeaksi, kun joudun teeskentelemään etten ymmärrä ja havaitse asioita. Ei tulisi mieleenkään mainostaa ominaisuuttani tai kehuskella sillä, paremminkin häpeän sitä.
Kuvittelet tietäväsi ja sen jälkeen astuu kuvaan vahvistusvinouma.
Jos "aistin" ihmisestä että hän on kokenut suuren menetyksen ensimmäisinä vuosinaan ja saan myöhemmin tietää että hänen äitinsä tai isänsä kuoli kun hän oli lapsi, se ei taida olla vahvistusvinoumaa.
Ihmiset paljastavat elämästään paljon asioita ilmeillä, eleillä, mielipiteillä ja sanavalinnoilla. Jos tätä informaatiota osaa yhdistellä, voi ymmärtää miksi ihminen tekee tai on tehnyt erilaisia valintoja, vaikka hän ei kertoisi sitä suoraan tai tietäisi itsekään.
Mutta jos "aistit" sadasta ihmisestä että hän on kokenut suuren menetyksen ensimmäisinä vuosinaan ja muistat vain sen yhden kerran kuin osuit oikeaan niin se on vahvistusvinoumaa. Samoin kuin se, että tällaisen "aistimisen" jälkeen vahvistukseksi riittää isän ja äidin kuoleman lisäksi tarvittaessa niin veljen, serkun, naapurin, siskon kummin kaiman, koiran tai vaikka akvaariokalan kuolema jolloin ollaan tilanteessa jossa on todennäköisempää että todisteeksi kelpaava tapahtuma löytyy ihan sattumalta, kuin että sitä ei löytyisi.
Sitten kun otetaan kuvioon mukaan vielä valemuistot ja muu itsesuggestio niin ollaankin jo melkoisessa suossa. Onneksi meillä on olemassa myös tieteelliset metodit tällaisen "aistimisen" tutkimiseen ja motivaattorina mm. Randin edelleen lunastamaton miljoona, joten ehkä näistä vielä joskus ihan oikeitakin todisteita löytyy :)
On vähän noloa kun tiedefanaatikot niin usein käyttävät todisteenaan tuota Randin maksamatonta miljoonaa.
On totta että vahvistusvinoumat ja nuo jutut toimivat noin, mutta se että on olemassa vahvistusvinouma, ei ole mikään autuaaksi tekevä lopullinen todiste kaikkea sitä vastaan, jota tiede ei vielä tunne ja ymmärrä.
Jos naapurin Erkki on huijannut sinulta rahaa, ei kaikki Erkit aina ole huijareita.
Et voi jokaista Erkkiä tai Perttiä todistaa huijariksi jos yrittävät lainata sinulta rahaa, sillä että kerrot kuinka sinun naapurisi menetteli.
Pertti voi vilpittömin mielin olla maksamassa velkansa takaisin vaikka kuinka seikkaperäisesti olisi todistettu Erkin manipulaatiot ja metkut.
Vierailija kirjoitti:
käyttäjä-313 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunhan et mene sille epäilysi kohteelle möläyttämään näistä "kyvyistäsi". Itse olen kolmelta ihmiseltä kuullut että "mä vaistoan heti ihmisistä asioita". Kaksi heistä suhtautuvat epäilevästi oikeastaan kaikkeen ja minulla ei ole ikinä hyvä eikä rento olo näiden kanssa kun tuntuu että on jatkuvasti luupin alla, tulee tunne että oikein odottavat milloin kärähdän, enkä edes tiedä mistä voisin kärähtää. Ovat raskasta seuraa. Sitä näkee mitä haluaa nähdä. Jos pidät tasaisesta elämästä näet hyvää jos haluat draamaa näet pahaa.
Sellaiset ihmiset, jotka oikeasti vaistoavat asioita toisista, johtui se sitten eleistä ja ilmeistä tai energioista, eivät yleensä kerro siitä muille.
Tiedän ihmisistä usein muutaman minuutin tuntemisen jälkeen paljon enemmän kuin he ovat kertoneet, ja pidempi tuttavuus todistaa havaintoni oikeiksi lähes aina. Se on raskasta ja tekee kanssakäymisen ihmisten kanssa vaikeaksi, kun joudun teeskentelemään etten ymmärrä ja havaitse asioita. Ei tulisi mieleenkään mainostaa ominaisuuttani tai kehuskella sillä, paremminkin häpeän sitä.
Kuvittelet tietäväsi ja sen jälkeen astuu kuvaan vahvistusvinouma.
Jos "aistin" ihmisestä että hän on kokenut suuren menetyksen ensimmäisinä vuosinaan ja saan myöhemmin tietää että hänen äitinsä tai isänsä kuoli kun hän oli lapsi, se ei taida olla vahvistusvinoumaa.
Ihmiset paljastavat elämästään paljon asioita ilmeillä, eleillä, mielipiteillä ja sanavalinnoilla. Jos tätä informaatiota osaa yhdistellä, voi ymmärtää miksi ihminen tekee tai on tehnyt erilaisia valintoja, vaikka hän ei kertoisi sitä suoraan tai tietäisi itsekään.
Mutta jos "aistit" sadasta ihmisestä että hän on kokenut suuren menetyksen ensimmäisinä vuosinaan ja muistat vain sen yhden kerran kuin osuit oikeaan niin se on vahvistusvinoumaa. Samoin kuin se, että tällaisen "aistimisen" jälkeen vahvistukseksi riittää isän ja äidin kuoleman lisäksi tarvittaessa niin veljen, serkun, naapurin, siskon kummin kaiman, koiran tai vaikka akvaariokalan kuolema jolloin ollaan tilanteessa jossa on todennäköisempää että todisteeksi kelpaava tapahtuma löytyy ihan sattumalta, kuin että sitä ei löytyisi.
Sitten kun otetaan kuvioon mukaan vielä valemuistot ja muu itsesuggestio niin ollaankin jo melkoisessa suossa. Onneksi meillä on olemassa myös tieteelliset metodit tällaisen "aistimisen" tutkimiseen ja motivaattorina mm. Randin edelleen lunastamaton miljoona, joten ehkä näistä vielä joskus ihan oikeitakin todisteita löytyy :)
On vähän noloa kun tiedefanaatikot niin usein käyttävät todisteenaan tuota Randin maksamatonta miljoonaa.
On totta että vahvistusvinoumat ja nuo jutut toimivat noin, mutta se että on olemassa vahvistusvinouma, ei ole mikään autuaaksi tekevä lopullinen todiste kaikkea sitä vastaan, jota tiede ei vielä tunne ja ymmärrä.
Jos naapurin Erkki on huijannut sinulta rahaa, ei kaikki Erkit aina ole huijareita.
Et voi jokaista Erkkiä tai Perttiä todistaa huijariksi jos yrittävät lainata sinulta rahaa, sillä että kerrot kuinka sinun naapurisi menetteli.
Pertti voi vilpittömin mielin olla maksamassa velkansa takaisin vaikka kuinka seikkaperäisesti olisi todistettu Erkin manipulaatiot ja metkut.
Selitin vähän huonosti.
Jollain on jostain asiasta vahvistusvinouma, ei tarkoita yhtä, että kaikilla on aina vaan vahvistusvinouma.
empä ny tiedä juoppo kadulla ajatteli ihan samaa ja kiehui raivosta iteskseen kiroittelin teksti viestiä ja kuuntelin toisella korvalla sekavaa soperusta siittä kuinka hän itse onkin "aikas paha" : oot sie hyä vaiko paha, mie oon aikas paha. joo joo pitää kirjottaa. sitten mutinoittensa jälkeen häipyy koska ei saa riitaa aikaiseksi.
riidanhaluiselta ämmältä tää vaikuttaa varamaa ihan vitun sekasin, pilleristi tms. kaukana mielenkiinosta
Olet mahdollisesti erityisherkkä. Minä olen, ja tiettyjen ihmisten läsnäolo vie multa tosi paljon energiaa ja olen aina ollut tosi herkkä imemään itseeni muiden tunnetiloja. Pystyn myös huomaamaan nopeasti ihmisten aikeet. Erityisherkkyys on ominaisuus joka ei lähde pois mutta sen kanssa oppii kyllä elämään. Sanoisin itsessäni sen olevan ennemminkin hyvä ominaisuus vaikkakin se vaikeuttaa elämää toisinaan huomattavastikin, esim. monet tavallitsetkin äänet ärsyttää ja sattuu korviin ihan suunnattomasti, sellainen yleinen hälinä ja kaaos on mulle ihan kamalaa, tunnen TODELLA voimakkaasti kaiken, itken kaikille mahdollisille asioille :D
Olen oppinut välttämään tilanteita ja ihmisiä jotka saattavat aiheuttaa minussa ikäviä tunteita ja olotiloja. Mulla se ei ihan kuvaamallasi tavalla oo koskaan näkynyt. Löydät tietoa helposti netistä googlaamalla jos tunnistat itsesi tästä, se auttoi ainakin minua ymmärtämään itseäni :)
Sulla on selkeästi tossa myös jotain sosiaalista ahdistusta ja pelkoa tai jotain muuta joka kannattais selvittää terapiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tähän tarvita ennustajanlahjoja. Itsellänikin useimmiten ensivaikutelma pitää paikkansa. Minulla on normaalia herkemmät aistit, mm. hajuaistini on todella herkkä. Jonkinlainen kyky nähdä pieniä asioita tässä on kyseessä. Olen muutaman asian ennustanut ihan oikein, tulkitsemalla ilmeitä, eleitä ja puheita tai kirjoituksia rivien väleistä. Narsistitutka kohdallani todellakin toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä tuossa ap:n tilanteessa, ole mitään ihmeellistä.
Jotkut ihmiset pystyvät huomaamaan/lukemaan niitä ihmisten, "sanattomia viestejä" huomattavasti paremmin kuin toiset.
Ja näiden ihmisten kokema ns. perstuntuma, eri ihmisistä on harvoin väärässä.
Esimerkiksi eräs miespuolinen kollegani, joka nimesi työpaikkani vittumaisimmat ihmiset sekä työpaikkakiusaajat jo ensimmäisellä viikolla ja viimeisetkin mulkut ensimmäisen kuukauden aikana.
Itselläni meni siihen yli 4 vuotta, ennenkuin tajusin minkälaisia ihmisiä työpaikallani työskentelee.
Ällistyin itsekin niitä nuoren miehen huomioita ja kommentteja.
Kun hän tuli ja kysyi viikon jälkeen suht suoraan. Että kannattaako näihin ihmisiin, kenties pitää hieman etäisyyttä ja olla tekemisissä vain jos on pakko?
Harmittaa vain, että olen itse niin hyväuskoinen. Ja en todellakaan huomaa ihmisistä samoja asioita, kuin tuo entinen työkaverini.
Vierailija kirjoitti:
käyttäjä-313 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunhan et mene sille epäilysi kohteelle möläyttämään näistä "kyvyistäsi". Itse olen kolmelta ihmiseltä kuullut että "mä vaistoan heti ihmisistä asioita". Kaksi heistä suhtautuvat epäilevästi oikeastaan kaikkeen ja minulla ei ole ikinä hyvä eikä rento olo näiden kanssa kun tuntuu että on jatkuvasti luupin alla, tulee tunne että oikein odottavat milloin kärähdän, enkä edes tiedä mistä voisin kärähtää. Ovat raskasta seuraa. Sitä näkee mitä haluaa nähdä. Jos pidät tasaisesta elämästä näet hyvää jos haluat draamaa näet pahaa.
Sellaiset ihmiset, jotka oikeasti vaistoavat asioita toisista, johtui se sitten eleistä ja ilmeistä tai energioista, eivät yleensä kerro siitä muille.
Tiedän ihmisistä usein muutaman minuutin tuntemisen jälkeen paljon enemmän kuin he ovat kertoneet, ja pidempi tuttavuus todistaa havaintoni oikeiksi lähes aina. Se on raskasta ja tekee kanssakäymisen ihmisten kanssa vaikeaksi, kun joudun teeskentelemään etten ymmärrä ja havaitse asioita. Ei tulisi mieleenkään mainostaa ominaisuuttani tai kehuskella sillä, paremminkin häpeän sitä.
Kuvittelet tietäväsi ja sen jälkeen astuu kuvaan vahvistusvinouma.
Jos "aistin" ihmisestä että hän on kokenut suuren menetyksen ensimmäisinä vuosinaan ja saan myöhemmin tietää että hänen äitinsä tai isänsä kuoli kun hän oli lapsi, se ei taida olla vahvistusvinoumaa.
Ihmiset paljastavat elämästään paljon asioita ilmeillä, eleillä, mielipiteillä ja sanavalinnoilla. Jos tätä informaatiota osaa yhdistellä, voi ymmärtää miksi ihminen tekee tai on tehnyt erilaisia valintoja, vaikka hän ei kertoisi sitä suoraan tai tietäisi itsekään.
Mutta jos "aistit" sadasta ihmisestä että hän on kokenut suuren menetyksen ensimmäisinä vuosinaan ja muistat vain sen yhden kerran kuin osuit oikeaan niin se on vahvistusvinoumaa. Samoin kuin se, että tällaisen "aistimisen" jälkeen vahvistukseksi riittää isän ja äidin kuoleman lisäksi tarvittaessa niin veljen, serkun, naapurin, siskon kummin kaiman, koiran tai vaikka akvaariokalan kuolema jolloin ollaan tilanteessa jossa on todennäköisempää että todisteeksi kelpaava tapahtuma löytyy ihan sattumalta, kuin että sitä ei löytyisi.
Sitten kun otetaan kuvioon mukaan vielä valemuistot ja muu itsesuggestio niin ollaankin jo melkoisessa suossa. Onneksi meillä on olemassa myös tieteelliset metodit tällaisen "aistimisen" tutkimiseen ja motivaattorina mm. Randin edelleen lunastamaton miljoona, joten ehkä näistä vielä joskus ihan oikeitakin todisteita löytyy :)
On vähän noloa kun tiedefanaatikot niin usein käyttävät todisteenaan tuota Randin maksamatonta miljoonaa.
On totta että vahvistusvinoumat ja nuo jutut toimivat noin, mutta se että on olemassa vahvistusvinouma, ei ole mikään autuaaksi tekevä lopullinen todiste kaikkea sitä vastaan, jota tiede ei vielä tunne ja ymmärrä.
Jos naapurin Erkki on huijannut sinulta rahaa, ei kaikki Erkit aina ole huijareita.
Et voi jokaista Erkkiä tai Perttiä todistaa huijariksi jos yrittävät lainata sinulta rahaa, sillä että kerrot kuinka sinun naapurisi menetteli.
Pertti voi vilpittömin mielin olla maksamassa velkansa takaisin vaikka kuinka seikkaperäisesti olisi todistettu Erkin manipulaatiot ja metkut.
Kaikki tässä homo sapiensia ollaan, mutta sinä olet sitä mieltä, että osalla meistä nyt vaan on yliluonnollisia voimia, joita lajilla ei yleensä tavata ja tämä pitäisi vaan ottaa tosissaan ilman minkäänlaista evidenssiä tai muuten on "sulkeutunut" mieli? Mistä joku yksittäinen tyyppi olisi tuollaisen kyvyn saanut, kun sellaista ei ole meidän genetiikkaamme kirjattu? Vai olisiko kuitenkin niin, että meidän aivoillemme on turhankin ominaista kehitellä omia juttuja, kuvitelmia, aistivirheitä, vääriä päätelmiä, sairauksia ja ties mitä ja sillä on aika helposti selitetty tämä asia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Homma kaatui heti noihin "hyvän" ja "pahan" käsitteisiin, ne ovat lapsellisia eivätkä kuulu aikuisen sanastoon. Toki meistä jokainen osaa tulkita toista ihmistä, toiset enemmän ja toiset vähemmän ja osa perustuu alitajuiseen toimintaan, mutta ei siinä mitään yliluonnolista vaistoa ole. Tuollainen pahoinvointi toisen "pahuudesta" johtuen ei ole normaalia, vaan kertoo jo melko vahvasta todellisuuden ja kuvitelnmien sekoittumisesta.
Vierailija kirjoitti:
Tarkista lääkityksesi
Opettele jotain muunlaisia letkautuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tytrytrytry kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
käyttäjä-313 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunhan et mene sille epäilysi kohteelle möläyttämään näistä "kyvyistäsi". Itse olen kolmelta ihmiseltä kuullut että "mä vaistoan heti ihmisistä asioita". Kaksi heistä suhtautuvat epäilevästi oikeastaan kaikkeen ja minulla ei ole ikinä hyvä eikä rento olo näiden kanssa kun tuntuu että on jatkuvasti luupin alla, tulee tunne että oikein odottavat milloin kärähdän, enkä edes tiedä mistä voisin kärähtää. Ovat raskasta seuraa. Sitä näkee mitä haluaa nähdä. Jos pidät tasaisesta elämästä näet hyvää jos haluat draamaa näet pahaa.
Sellaiset ihmiset, jotka oikeasti vaistoavat asioita toisista, johtui se sitten eleistä ja ilmeistä tai energioista, eivät yleensä kerro siitä muille.
Tiedän ihmisistä usein muutaman minuutin tuntemisen jälkeen paljon enemmän kuin he ovat kertoneet, ja pidempi tuttavuus todistaa havaintoni oikeiksi lähes aina. Se on raskasta ja tekee kanssakäymisen ihmisten kanssa vaikeaksi, kun joudun teeskentelemään etten ymmärrä ja havaitse asioita. Ei tulisi mieleenkään mainostaa ominaisuuttani tai kehuskella sillä, paremminkin häpeän sitä.
Kuvittelet tietäväsi ja sen jälkeen astuu kuvaan vahvistusvinouma.
Jos "aistin" ihmisestä että hän on kokenut suuren menetyksen ensimmäisinä vuosinaan ja saan myöhemmin tietää että hänen äitinsä tai isänsä kuoli kun hän oli lapsi, se ei taida olla vahvistusvinoumaa.
Ihmiset paljastavat elämästään paljon asioita ilmeillä, eleillä, mielipiteillä ja sanavalinnoilla. Jos tätä informaatiota osaa yhdistellä, voi ymmärtää miksi ihminen tekee tai on tehnyt erilaisia valintoja, vaikka hän ei kertoisi sitä suoraan tai tietäisi itsekään.
Mutta jos "aistit" sadasta ihmisestä että hän on kokenut suuren menetyksen ensimmäisinä vuosinaan ja muistat vain sen yhden kerran kuin osuit oikeaan niin se on vahvistusvinoumaa. Samoin kuin se, että tällaisen "aistimisen" jälkeen vahvistukseksi riittää isän ja äidin kuoleman lisäksi tarvittaessa niin veljen, serkun, naapurin, siskon kummin kaiman, koiran tai vaikka akvaariokalan kuolema jolloin ollaan tilanteessa jossa on todennäköisempää että todisteeksi kelpaava tapahtuma löytyy ihan sattumalta, kuin että sitä ei löytyisi.
Sitten kun otetaan kuvioon mukaan vielä valemuistot ja muu itsesuggestio niin ollaankin jo melkoisessa suossa. Onneksi meillä on olemassa myös tieteelliset metodit tällaisen "aistimisen" tutkimiseen ja motivaattorina mm. Randin edelleen lunastamaton miljoona, joten ehkä näistä vielä joskus ihan oikeitakin todisteita löytyy :)
On vähän noloa kun tiedefanaatikot niin usein käyttävät todisteenaan tuota Randin maksamatonta miljoonaa.
On totta että vahvistusvinoumat ja nuo jutut toimivat noin, mutta se että on olemassa vahvistusvinouma, ei ole mikään autuaaksi tekevä lopullinen todiste kaikkea sitä vastaan, jota tiede ei vielä tunne ja ymmärrä.
Jos naapurin Erkki on huijannut sinulta rahaa, ei kaikki Erkit aina ole huijareita.
Et voi jokaista Erkkiä tai Perttiä todistaa huijariksi jos yrittävät lainata sinulta rahaa, sillä että kerrot kuinka sinun naapurisi menetteli.
Pertti voi vilpittömin mielin olla maksamassa velkansa takaisin vaikka kuinka seikkaperäisesti olisi todistettu Erkin manipulaatiot ja metkut.
Kaikki tässä homo sapiensia ollaan, mutta sinä olet sitä mieltä, että osalla meistä nyt vaan on yliluonnollisia voimia, joita lajilla ei yleensä tavata ja tämä pitäisi vaan ottaa tosissaan ilman minkäänlaista evidenssiä tai muuten on "sulkeutunut" mieli? Mistä joku yksittäinen tyyppi olisi tuollaisen kyvyn saanut, kun sellaista ei ole meidän genetiikkaamme kirjattu? Vai olisiko kuitenkin niin, että meidän aivoillemme on turhankin ominaista kehitellä omia juttuja, kuvitelmia, aistivirheitä, vääriä päätelmiä, sairauksia ja ties mitä ja sillä on aika helposti selitetty tämä asia?
Ajattelen kyllä siten että jokaisella on mahdollisuus kehittää kykyjään. Toiset ovat vaan herkempiä kuin toiset.
Todellakin olen sitä mieltä että tiede ei VIELÄ tiedä kaikkea. Kuinka hölmö pitää olla jos kuvittelee että, tiede ei koko ajan saa selville uusia asioita ja ilmiöitä.
Miten pässi pitää olla että luulee, juuri tämän hetkisen tilanteen olevan se lopullinen totuus.
Mieti nyt vaikka historiaa. Silloinkin on pidetty huuhaana ja höpöhöpönä asioita, jotka tänäpäivänä eivät ole muuta kuin FAKTAA.
Minä saan sellaiset fibat sinusta kirjoituksesi pohjalta että: Et ymmärrä ja käsitä mitä tässä viestissä kerroin. Alat kiukuttelemaan ja suutut.
Ps. tutustu siihen tieteeseen vähän enemmän.
Kinkkinen juttu...
Olisin mielellään ap:n kanssa samaa mieltä, elikä että ihmisiä voisi lukea kuin avoimia kirjoja ja tajuta jos heillä on hyvät tai "pahat" tarkoitukset, mutta oma kokemukseni on viime vuosina kylläkin opettanut itselleni kantapohjan kautta että ihmiset ovat experttejä piilottamaan todellisen minänsä - jos haluavat. Mitään ei näy päälle päin jos henkilö itse ei halua (jotain) näyttää. Joku voi esimerkiksi olla tosi mätä, mutta jos hän haluaa esittää hyvää ja rehtiä ihmistä niin kyllä se vaikuttaa onnistuvan. Henkilön sanat ja eleet voivat antaa tosi luotettavan vaikutuksen mutta todellisuudessa voi olla kyse oikein luirusta tyypistä (katsokaapa vaan kuinka vakuuttavia esim poliitikot voivat olla ja kuinka vähän substanssia heidän sanoissaan sitten todellisuudessa olikaan).
Siispä, itse en ainakaan luota siihen että osaisin tulkita ihmisiä oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
käyttäjä-313 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunhan et mene sille epäilysi kohteelle möläyttämään näistä "kyvyistäsi". Itse olen kolmelta ihmiseltä kuullut että "mä vaistoan heti ihmisistä asioita". Kaksi heistä suhtautuvat epäilevästi oikeastaan kaikkeen ja minulla ei ole ikinä hyvä eikä rento olo näiden kanssa kun tuntuu että on jatkuvasti luupin alla, tulee tunne että oikein odottavat milloin kärähdän, enkä edes tiedä mistä voisin kärähtää. Ovat raskasta seuraa. Sitä näkee mitä haluaa nähdä. Jos pidät tasaisesta elämästä näet hyvää jos haluat draamaa näet pahaa.
Sellaiset ihmiset, jotka oikeasti vaistoavat asioita toisista, johtui se sitten eleistä ja ilmeistä tai energioista, eivät yleensä kerro siitä muille.
Tiedän ihmisistä usein muutaman minuutin tuntemisen jälkeen paljon enemmän kuin he ovat kertoneet, ja pidempi tuttavuus todistaa havaintoni oikeiksi lähes aina. Se on raskasta ja tekee kanssakäymisen ihmisten kanssa vaikeaksi, kun joudun teeskentelemään etten ymmärrä ja havaitse asioita. Ei tulisi mieleenkään mainostaa ominaisuuttani tai kehuskella sillä, paremminkin häpeän sitä.
Kuvittelet tietäväsi ja sen jälkeen astuu kuvaan vahvistusvinouma.
Jos "aistin" ihmisestä että hän on kokenut suuren menetyksen ensimmäisinä vuosinaan ja saan myöhemmin tietää että hänen äitinsä tai isänsä kuoli kun hän oli lapsi, se ei taida olla vahvistusvinoumaa.
Ihmiset paljastavat elämästään paljon asioita ilmeillä, eleillä, mielipiteillä ja sanavalinnoilla. Jos tätä informaatiota osaa yhdistellä, voi ymmärtää miksi ihminen tekee tai on tehnyt erilaisia valintoja, vaikka hän ei kertoisi sitä suoraan tai tietäisi itsekään.
Mutta jos "aistit" sadasta ihmisestä että hän on kokenut suuren menetyksen ensimmäisinä vuosinaan ja muistat vain sen yhden kerran kuin osuit oikeaan niin se on vahvistusvinoumaa. Samoin kuin se, että tällaisen "aistimisen" jälkeen vahvistukseksi riittää isän ja äidin kuoleman lisäksi tarvittaessa niin veljen, serkun, naapurin, siskon kummin kaiman, koiran tai vaikka akvaariokalan kuolema jolloin ollaan tilanteessa jossa on todennäköisempää että todisteeksi kelpaava tapahtuma löytyy ihan sattumalta, kuin että sitä ei löytyisi.
Sitten kun otetaan kuvioon mukaan vielä valemuistot ja muu itsesuggestio niin ollaankin jo melkoisessa suossa. Onneksi meillä on olemassa myös tieteelliset metodit tällaisen "aistimisen" tutkimiseen ja motivaattorina mm. Randin edelleen lunastamaton miljoona, joten ehkä näistä vielä joskus ihan oikeitakin todisteita löytyy :)
On vähän noloa kun tiedefanaatikot niin usein käyttävät todisteenaan tuota Randin maksamatonta miljoonaa.
On totta että vahvistusvinoumat ja nuo jutut toimivat noin, mutta se että on olemassa vahvistusvinouma, ei ole mikään autuaaksi tekevä lopullinen todiste kaikkea sitä vastaan, jota tiede ei vielä tunne ja ymmärrä.
Jos naapurin Erkki on huijannut sinulta rahaa, ei kaikki Erkit aina ole huijareita.
Et voi jokaista Erkkiä tai Perttiä todistaa huijariksi jos yrittävät lainata sinulta rahaa, sillä että kerrot kuinka sinun naapurisi menetteli.
Pertti voi vilpittömin mielin olla maksamassa velkansa takaisin vaikka kuinka seikkaperäisesti olisi todistettu Erkin manipulaatiot ja metkut.
Selitin vähän huonosti.
Jollain on jostain asiasta vahvistusvinouma, ei tarkoita yhtä, että kaikilla on aina vaan vahvistusvinouma.
Ei tietenkään tarkoita, eikä tuossa niin sanottukaan, mutta niin kauan kun nämä "yliaistijat" järjestään epäonnistuvat kontrolloiduissa olosuhteissa, on vahvistusvinouma tai jopa tietoinen valehtelu huomattavasti todennäköisempi ja yksinkertaisempi selitys kuin jokin tieteelle ennestään tuntematon ilmiö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tunnetko musta mitään energiaa?
mukavaa että olet selvinnyt.Älä anna muiden määritellä itseäsi,oletko poika nimellä päivi,vai onko asia toisinpäin.
Päin helvettiä analyysisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
käyttäjä-313 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunhan et mene sille epäilysi kohteelle möläyttämään näistä "kyvyistäsi". Itse olen kolmelta ihmiseltä kuullut että "mä vaistoan heti ihmisistä asioita". Kaksi heistä suhtautuvat epäilevästi oikeastaan kaikkeen ja minulla ei ole ikinä hyvä eikä rento olo näiden kanssa kun tuntuu että on jatkuvasti luupin alla, tulee tunne että oikein odottavat milloin kärähdän, enkä edes tiedä mistä voisin kärähtää. Ovat raskasta seuraa. Sitä näkee mitä haluaa nähdä. Jos pidät tasaisesta elämästä näet hyvää jos haluat draamaa näet pahaa.
Sellaiset ihmiset, jotka oikeasti vaistoavat asioita toisista, johtui se sitten eleistä ja ilmeistä tai energioista, eivät yleensä kerro siitä muille.
Tiedän ihmisistä usein muutaman minuutin tuntemisen jälkeen paljon enemmän kuin he ovat kertoneet, ja pidempi tuttavuus todistaa havaintoni oikeiksi lähes aina. Se on raskasta ja tekee kanssakäymisen ihmisten kanssa vaikeaksi, kun joudun teeskentelemään etten ymmärrä ja havaitse asioita. Ei tulisi mieleenkään mainostaa ominaisuuttani tai kehuskella sillä, paremminkin häpeän sitä.
Kuvittelet tietäväsi ja sen jälkeen astuu kuvaan vahvistusvinouma.
Jos "aistin" ihmisestä että hän on kokenut suuren menetyksen ensimmäisinä vuosinaan ja saan myöhemmin tietää että hänen äitinsä tai isänsä kuoli kun hän oli lapsi, se ei taida olla vahvistusvinoumaa.
Ihmiset paljastavat elämästään paljon asioita ilmeillä, eleillä, mielipiteillä ja sanavalinnoilla. Jos tätä informaatiota osaa yhdistellä, voi ymmärtää miksi ihminen tekee tai on tehnyt erilaisia valintoja, vaikka hän ei kertoisi sitä suoraan tai tietäisi itsekään.
Mutta jos "aistit" sadasta ihmisestä että hän on kokenut suuren menetyksen ensimmäisinä vuosinaan ja muistat vain sen yhden kerran kuin osuit oikeaan niin se on vahvistusvinoumaa. Samoin kuin se, että tällaisen "aistimisen" jälkeen vahvistukseksi riittää isän ja äidin kuoleman lisäksi tarvittaessa niin veljen, serkun, naapurin, siskon kummin kaiman, koiran tai vaikka akvaariokalan kuolema jolloin ollaan tilanteessa jossa on todennäköisempää että todisteeksi kelpaava tapahtuma löytyy ihan sattumalta, kuin että sitä ei löytyisi.
Sitten kun otetaan kuvioon mukaan vielä valemuistot ja muu itsesuggestio niin ollaankin jo melkoisessa suossa. Onneksi meillä on olemassa myös tieteelliset metodit tällaisen "aistimisen" tutkimiseen ja motivaattorina mm. Randin edelleen lunastamaton miljoona, joten ehkä näistä vielä joskus ihan oikeitakin todisteita löytyy :)
On vähän noloa kun tiedefanaatikot niin usein käyttävät todisteenaan tuota Randin maksamatonta miljoonaa.
On totta että vahvistusvinoumat ja nuo jutut toimivat noin, mutta se että on olemassa vahvistusvinouma, ei ole mikään autuaaksi tekevä lopullinen todiste kaikkea sitä vastaan, jota tiede ei vielä tunne ja ymmärrä.
Jos naapurin Erkki on huijannut sinulta rahaa, ei kaikki Erkit aina ole huijareita.
Et voi jokaista Erkkiä tai Perttiä todistaa huijariksi jos yrittävät lainata sinulta rahaa, sillä että kerrot kuinka sinun naapurisi menetteli.
Pertti voi vilpittömin mielin olla maksamassa velkansa takaisin vaikka kuinka seikkaperäisesti olisi todistettu Erkin manipulaatiot ja metkut.
Selitin vähän huonosti.
Jollain on jostain asiasta vahvistusvinouma, ei tarkoita yhtä, että kaikilla on aina vaan vahvistusvinouma.
Ei tietenkään tarkoita, eikä tuossa niin sanottukaan, mutta niin kauan kun nämä "yliaistijat" järjestään epäonnistuvat kontrolloiduissa olosuhteissa, on vahvistusvinouma tai jopa tietoinen valehtelu huomattavasti todennäköisempi ja yksinkertaisempi selitys kuin jokin tieteelle ennestään tuntematon ilmiö.
Kuinka suureksi arvioisit sen prosentin (tai promillen) joka näistä aistiojoista, lähtee mihinkään kontrolloituihin kokeisiin?
Itse arvioisin siten että näitä enemmän tai vähemmän herkkiä aistioita voisi olla vaikkapa 10-25 prosenttia väestöstä.
Kokeisiin pääty ehkä muutama hassu yksilö.
Lisäksi spontaanien ilmiöiden tutkiminen kontrolloiduissa olosuhteissa on vähän niin ja näin.
Sinä olet muuten yksi iso vahvistusvinouma itse.
Vierailija kirjoitti:
Kinkkinen juttu...
Olisin mielellään ap:n kanssa samaa mieltä, elikä että ihmisiä voisi lukea kuin avoimia kirjoja ja tajuta jos heillä on hyvät tai "pahat" tarkoitukset, mutta oma kokemukseni on viime vuosina kylläkin opettanut itselleni kantapohjan kautta että ihmiset ovat experttejä piilottamaan todellisen minänsä - jos haluavat. Mitään ei näy päälle päin jos henkilö itse ei halua (jotain) näyttää. Joku voi esimerkiksi olla tosi mätä, mutta jos hän haluaa esittää hyvää ja rehtiä ihmistä niin kyllä se vaikuttaa onnistuvan. Henkilön sanat ja eleet voivat antaa tosi luotettavan vaikutuksen mutta todellisuudessa voi olla kyse oikein luirusta tyypistä (katsokaapa vaan kuinka vakuuttavia esim poliitikot voivat olla ja kuinka vähän substanssia heidän sanoissaan sitten todellisuudessa olikaan).
Siispä, itse en ainakaan luota siihen että osaisin tulkita ihmisiä oikein.
Niin minäkään en osaa yhtään mitään peruskoulun matematiikkaa vaikeampaa, en oikein usko että joku muu voi ymmärtää esim. mitään yliopistossa opetettavaa matematiikkaa.
Onhan ne ihan mahdottomia ne laskut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
käyttäjä-313 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunhan et mene sille epäilysi kohteelle möläyttämään näistä "kyvyistäsi". Itse olen kolmelta ihmiseltä kuullut että "mä vaistoan heti ihmisistä asioita". Kaksi heistä suhtautuvat epäilevästi oikeastaan kaikkeen ja minulla ei ole ikinä hyvä eikä rento olo näiden kanssa kun tuntuu että on jatkuvasti luupin alla, tulee tunne että oikein odottavat milloin kärähdän, enkä edes tiedä mistä voisin kärähtää. Ovat raskasta seuraa. Sitä näkee mitä haluaa nähdä. Jos pidät tasaisesta elämästä näet hyvää jos haluat draamaa näet pahaa.
Sellaiset ihmiset, jotka oikeasti vaistoavat asioita toisista, johtui se sitten eleistä ja ilmeistä tai energioista, eivät yleensä kerro siitä muille.
Tiedän ihmisistä usein muutaman minuutin tuntemisen jälkeen paljon enemmän kuin he ovat kertoneet, ja pidempi tuttavuus todistaa havaintoni oikeiksi lähes aina. Se on raskasta ja tekee kanssakäymisen ihmisten kanssa vaikeaksi, kun joudun teeskentelemään etten ymmärrä ja havaitse asioita. Ei tulisi mieleenkään mainostaa ominaisuuttani tai kehuskella sillä, paremminkin häpeän sitä.
Kuvittelet tietäväsi ja sen jälkeen astuu kuvaan vahvistusvinouma.
Jos "aistin" ihmisestä että hän on kokenut suuren menetyksen ensimmäisinä vuosinaan ja saan myöhemmin tietää että hänen äitinsä tai isänsä kuoli kun hän oli lapsi, se ei taida olla vahvistusvinoumaa.
Ihmiset paljastavat elämästään paljon asioita ilmeillä, eleillä, mielipiteillä ja sanavalinnoilla. Jos tätä informaatiota osaa yhdistellä, voi ymmärtää miksi ihminen tekee tai on tehnyt erilaisia valintoja, vaikka hän ei kertoisi sitä suoraan tai tietäisi itsekään.
Mutta jos "aistit" sadasta ihmisestä että hän on kokenut suuren menetyksen ensimmäisinä vuosinaan ja muistat vain sen yhden kerran kuin osuit oikeaan niin se on vahvistusvinoumaa. Samoin kuin se, että tällaisen "aistimisen" jälkeen vahvistukseksi riittää isän ja äidin kuoleman lisäksi tarvittaessa niin veljen, serkun, naapurin, siskon kummin kaiman, koiran tai vaikka akvaariokalan kuolema jolloin ollaan tilanteessa jossa on todennäköisempää että todisteeksi kelpaava tapahtuma löytyy ihan sattumalta, kuin että sitä ei löytyisi.
Sitten kun otetaan kuvioon mukaan vielä valemuistot ja muu itsesuggestio niin ollaankin jo melkoisessa suossa. Onneksi meillä on olemassa myös tieteelliset metodit tällaisen "aistimisen" tutkimiseen ja motivaattorina mm. Randin edelleen lunastamaton miljoona, joten ehkä näistä vielä joskus ihan oikeitakin todisteita löytyy :)
On vähän noloa kun tiedefanaatikot niin usein käyttävät todisteenaan tuota Randin maksamatonta miljoonaa.
On totta että vahvistusvinoumat ja nuo jutut toimivat noin, mutta se että on olemassa vahvistusvinouma, ei ole mikään autuaaksi tekevä lopullinen todiste kaikkea sitä vastaan, jota tiede ei vielä tunne ja ymmärrä.
Jos naapurin Erkki on huijannut sinulta rahaa, ei kaikki Erkit aina ole huijareita.
Et voi jokaista Erkkiä tai Perttiä todistaa huijariksi jos yrittävät lainata sinulta rahaa, sillä että kerrot kuinka sinun naapurisi menetteli.
Pertti voi vilpittömin mielin olla maksamassa velkansa takaisin vaikka kuinka seikkaperäisesti olisi todistettu Erkin manipulaatiot ja metkut.
Selitin vähän huonosti.
Jollain on jostain asiasta vahvistusvinouma, ei tarkoita yhtä, että kaikilla on aina vaan vahvistusvinouma.
Ei tietenkään tarkoita, eikä tuossa niin sanottukaan, mutta niin kauan kun nämä "yliaistijat" järjestään epäonnistuvat kontrolloiduissa olosuhteissa, on vahvistusvinouma tai jopa tietoinen valehtelu huomattavasti todennäköisempi ja yksinkertaisempi selitys kuin jokin tieteelle ennestään tuntematon ilmiö.
Kuinka suureksi arvioisit sen prosentin (tai promillen) joka näistä aistiojoista, lähtee mihinkään kontrolloituihin kokeisiin?
Itse arvioisin siten että näitä enemmän tai vähemmän herkkiä aistioita voisi olla vaikkapa 10-25 prosenttia väestöstä.
Kokeisiin pääty ehkä muutama hassu yksilö.
Lisäksi spontaanien ilmiöiden tutkiminen kontrolloiduissa olosuhteissa on vähän niin ja näin.
Sinä olet muuten yksi iso vahvistusvinouma itse.
Ei tarvita kuin yksi. Eipä ole näkynyt :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
käyttäjä-313 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunhan et mene sille epäilysi kohteelle möläyttämään näistä "kyvyistäsi". Itse olen kolmelta ihmiseltä kuullut että "mä vaistoan heti ihmisistä asioita". Kaksi heistä suhtautuvat epäilevästi oikeastaan kaikkeen ja minulla ei ole ikinä hyvä eikä rento olo näiden kanssa kun tuntuu että on jatkuvasti luupin alla, tulee tunne että oikein odottavat milloin kärähdän, enkä edes tiedä mistä voisin kärähtää. Ovat raskasta seuraa. Sitä näkee mitä haluaa nähdä. Jos pidät tasaisesta elämästä näet hyvää jos haluat draamaa näet pahaa.
Sellaiset ihmiset, jotka oikeasti vaistoavat asioita toisista, johtui se sitten eleistä ja ilmeistä tai energioista, eivät yleensä kerro siitä muille.
Tiedän ihmisistä usein muutaman minuutin tuntemisen jälkeen paljon enemmän kuin he ovat kertoneet, ja pidempi tuttavuus todistaa havaintoni oikeiksi lähes aina. Se on raskasta ja tekee kanssakäymisen ihmisten kanssa vaikeaksi, kun joudun teeskentelemään etten ymmärrä ja havaitse asioita. Ei tulisi mieleenkään mainostaa ominaisuuttani tai kehuskella sillä, paremminkin häpeän sitä.
Kuvittelet tietäväsi ja sen jälkeen astuu kuvaan vahvistusvinouma.
Jos "aistin" ihmisestä että hän on kokenut suuren menetyksen ensimmäisinä vuosinaan ja saan myöhemmin tietää että hänen äitinsä tai isänsä kuoli kun hän oli lapsi, se ei taida olla vahvistusvinoumaa.
Ihmiset paljastavat elämästään paljon asioita ilmeillä, eleillä, mielipiteillä ja sanavalinnoilla. Jos tätä informaatiota osaa yhdistellä, voi ymmärtää miksi ihminen tekee tai on tehnyt erilaisia valintoja, vaikka hän ei kertoisi sitä suoraan tai tietäisi itsekään.
Mutta jos "aistit" sadasta ihmisestä että hän on kokenut suuren menetyksen ensimmäisinä vuosinaan ja muistat vain sen yhden kerran kuin osuit oikeaan niin se on vahvistusvinoumaa. Samoin kuin se, että tällaisen "aistimisen" jälkeen vahvistukseksi riittää isän ja äidin kuoleman lisäksi tarvittaessa niin veljen, serkun, naapurin, siskon kummin kaiman, koiran tai vaikka akvaariokalan kuolema jolloin ollaan tilanteessa jossa on todennäköisempää että todisteeksi kelpaava tapahtuma löytyy ihan sattumalta, kuin että sitä ei löytyisi.
Sitten kun otetaan kuvioon mukaan vielä valemuistot ja muu itsesuggestio niin ollaankin jo melkoisessa suossa. Onneksi meillä on olemassa myös tieteelliset metodit tällaisen "aistimisen" tutkimiseen ja motivaattorina mm. Randin edelleen lunastamaton miljoona, joten ehkä näistä vielä joskus ihan oikeitakin todisteita löytyy :)
On vähän noloa kun tiedefanaatikot niin usein käyttävät todisteenaan tuota Randin maksamatonta miljoonaa.
On totta että vahvistusvinoumat ja nuo jutut toimivat noin, mutta se että on olemassa vahvistusvinouma, ei ole mikään autuaaksi tekevä lopullinen todiste kaikkea sitä vastaan, jota tiede ei vielä tunne ja ymmärrä.
Jos naapurin Erkki on huijannut sinulta rahaa, ei kaikki Erkit aina ole huijareita.
Et voi jokaista Erkkiä tai Perttiä todistaa huijariksi jos yrittävät lainata sinulta rahaa, sillä että kerrot kuinka sinun naapurisi menetteli.
Pertti voi vilpittömin mielin olla maksamassa velkansa takaisin vaikka kuinka seikkaperäisesti olisi todistettu Erkin manipulaatiot ja metkut.
Selitin vähän huonosti.
Jollain on jostain asiasta vahvistusvinouma, ei tarkoita yhtä, että kaikilla on aina vaan vahvistusvinouma.
Ei tietenkään tarkoita, eikä tuossa niin sanottukaan, mutta niin kauan kun nämä "yliaistijat" järjestään epäonnistuvat kontrolloiduissa olosuhteissa, on vahvistusvinouma tai jopa tietoinen valehtelu huomattavasti todennäköisempi ja yksinkertaisempi selitys kuin jokin tieteelle ennestään tuntematon ilmiö.
Kuinka suureksi arvioisit sen prosentin (tai promillen) joka näistä aistiojoista, lähtee mihinkään kontrolloituihin kokeisiin?
Itse arvioisin siten että näitä enemmän tai vähemmän herkkiä aistioita voisi olla vaikkapa 10-25 prosenttia väestöstä.
Kokeisiin pääty ehkä muutama hassu yksilö.
Lisäksi spontaanien ilmiöiden tutkiminen kontrolloiduissa olosuhteissa on vähän niin ja näin.
Sinä olet muuten yksi iso vahvistusvinouma itse.
Ei tarvita kuin yksi. Eipä ole näkynyt :)
Jos olisi yksi, sanoisitte ettei yksi oikein vielä riitä.
Okeij. jos yksi henkilö riittää, miten monta kertaa hänen pitää kontrolloidussa kokeessa aistia henkilöistä aisoita?
Onko tuollaisia kokeita järjestetty, joissa on aistija, ja sitten kaikenlaisia koe henkilöitä vaikka 100 kpl?
Käytännössä ap luet ihmisten eleistä/kasvoilta heidän reaktionsa sinun kohtaamisestasi. Se ei kerro kaikkea toisesta ihmisestä, ei sitä onko hän yleisesti paha vai hyvä ihminen.
Siis onhan niitä toki olemassa, syvästi pahoja ihmisiä, mutta usein hekin kohdistaa pahuutensa vain muutamaan sopivaan uhriin ja yrittävät olla muille normaaleja tai kivoja. Ikävää mutta totta.