Inhoan tätä. Mutta "aistin" ihmisestä, että onko hän "hyvä" vai "paha". Tämä on todella inhottavaa :(

Vierailija kirjoitti:

Ei toisen reaktiota ahdista henkilön mahdollinen pahuus, vaan se, kun itse pystyy henkilön mikroilmeistä ja äänenpainoista lukemaan toista sen verran, että huomaa mitä toinen itsestä ajattelee. Jotkut ihmiset ovat joutuneet lapsesta saakka olemaan tuntosarvet pystyssä ja elinehtonaan lukemaan toisten, esimerkiksi vanhempiensa, mielialoja. Tämä ominaisuus ei ihmisestä katoa milloinkaan ja hioutuu vaan tarkemmaksi vanhetessa.

Uskon ap:n tarkoittavan tätä. Itse hyödynnän tätä ominaisuuttani työssäni erään alan tutkijana, ihmisen eleistä ja olemuksesta on luettavissa paljon. Ilman, että pitää epäillä itsellään psykoosia...

Kognitiivisessa empatiassa ja ihmisten vaihtelevassa taidossa lukea muita ihmisiä ei sinänsä ole mitään uutta tai yllättävää, mutta oman kokemuksen yhdeksän kertaa kymmenestä nämä ap:n kaltaiset "yliaistijat" ovat pikemminkin erityisen ennakkoluuloisia kuin erityisen "herkkiä" ja vahvistusta niille omille aavistuksille haetaan niin kiivaasti että ollaan täysin sokeita kaikille niille pieleen menneille aavistuksille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunhan et mene sille epäilysi kohteelle möläyttämään näistä "kyvyistäsi". Itse olen kolmelta ihmiseltä kuullut että "mä vaistoan heti ihmisistä asioita". Kaksi heistä suhtautuvat epäilevästi oikeastaan kaikkeen ja minulla ei ole ikinä hyvä eikä rento olo näiden kanssa kun tuntuu että on jatkuvasti luupin alla, tulee tunne että oikein odottavat milloin kärähdän, enkä edes tiedä mistä voisin kärähtää. Ovat raskasta seuraa. Sitä näkee mitä haluaa nähdä. Jos pidät tasaisesta elämästä näet hyvää jos haluat draamaa näet pahaa.

Sellaiset ihmiset, jotka oikeasti vaistoavat asioita toisista, johtui se sitten eleistä ja ilmeistä tai energioista, eivät yleensä kerro siitä muille. 

Tiedän ihmisistä usein muutaman minuutin tuntemisen jälkeen paljon enemmän kuin he ovat kertoneet, ja pidempi tuttavuus todistaa havaintoni oikeiksi lähes aina. Se on raskasta ja tekee kanssakäymisen ihmisten kanssa vaikeaksi, kun joudun teeskentelemään etten ymmärrä ja havaitse asioita. Ei tulisi mieleenkään mainostaa ominaisuuttani tai kehuskella sillä, paremminkin häpeän sitä.

Kuvittelet tietäväsi ja sen jälkeen astuu kuvaan vahvistusvinouma.

Jos "aistin" ihmisestä että hän on kokenut suuren menetyksen ensimmäisinä vuosinaan ja saan myöhemmin tietää että hänen äitinsä tai isänsä kuoli kun hän oli lapsi, se ei taida olla vahvistusvinoumaa.

Ihmiset paljastavat elämästään paljon asioita ilmeillä, eleillä, mielipiteillä ja sanavalinnoilla. Jos tätä informaatiota osaa yhdistellä, voi ymmärtää miksi ihminen tekee tai on tehnyt erilaisia valintoja, vaikka hän ei kertoisi sitä suoraan tai tietäisi itsekään.

En ehdi ketjua lukea läpi, mut sama juttu ku ap:lla. Aikoinaan tapasin erään ihmisen, eka vaikutelma paha.. viis vuotta sit kavereita oltiin ja sen tunteen yritin työntää taka-alalle kunnes petti mut todella pahasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunhan et mene sille epäilysi kohteelle möläyttämään näistä "kyvyistäsi". Itse olen kolmelta ihmiseltä kuullut että "mä vaistoan heti ihmisistä asioita". Kaksi heistä suhtautuvat epäilevästi oikeastaan kaikkeen ja minulla ei ole ikinä hyvä eikä rento olo näiden kanssa kun tuntuu että on jatkuvasti luupin alla, tulee tunne että oikein odottavat milloin kärähdän, enkä edes tiedä mistä voisin kärähtää. Ovat raskasta seuraa. Sitä näkee mitä haluaa nähdä. Jos pidät tasaisesta elämästä näet hyvää jos haluat draamaa näet pahaa.

Sellaiset ihmiset, jotka oikeasti vaistoavat asioita toisista, johtui se sitten eleistä ja ilmeistä tai energioista, eivät yleensä kerro siitä muille. 

Tiedän ihmisistä usein muutaman minuutin tuntemisen jälkeen paljon enemmän kuin he ovat kertoneet, ja pidempi tuttavuus todistaa havaintoni oikeiksi lähes aina. Se on raskasta ja tekee kanssakäymisen ihmisten kanssa vaikeaksi, kun joudun teeskentelemään etten ymmärrä ja havaitse asioita. Ei tulisi mieleenkään mainostaa ominaisuuttani tai kehuskella sillä, paremminkin häpeän sitä.

Kuvittelet tietäväsi ja sen jälkeen astuu kuvaan vahvistusvinouma.

Jos "aistin" ihmisestä että hän on kokenut suuren menetyksen ensimmäisinä vuosinaan ja saan myöhemmin tietää että hänen äitinsä tai isänsä kuoli kun hän oli lapsi, se ei taida olla vahvistusvinoumaa.

Ihmiset paljastavat elämästään paljon asioita ilmeillä, eleillä, mielipiteillä ja sanavalinnoilla. Jos tätä informaatiota osaa yhdistellä, voi ymmärtää miksi ihminen tekee tai on tehnyt erilaisia valintoja, vaikka hän ei kertoisi sitä suoraan tai tietäisi itsekään.

Mutta jos "aistit" sadasta ihmisestä että hän on kokenut suuren menetyksen ensimmäisinä vuosinaan ja muistat vain sen yhden kerran kuin osuit oikeaan niin se on vahvistusvinoumaa. Samoin kuin se, että tällaisen "aistimisen" jälkeen vahvistukseksi riittää isän ja äidin kuoleman lisäksi tarvittaessa niin veljen, serkun, naapurin, siskon kummin kaiman, koiran tai vaikka akvaariokalan kuolema jolloin ollaan tilanteessa jossa on todennäköisempää että todisteeksi kelpaava tapahtuma löytyy ihan sattumalta, kuin että sitä ei löytyisi. 

Sitten kun otetaan kuvioon mukaan vielä valemuistot ja muu itsesuggestio niin ollaankin jo melkoisessa suossa. Onneksi meillä on olemassa myös tieteelliset metodit tällaisen "aistimisen" tutkimiseen ja motivaattorina mm. Randin edelleen lunastamaton miljoona, joten ehkä näistä vielä joskus ihan oikeitakin todisteita löytyy :)

Ihminen tekee jo ensimäisien sekunttien aikana melkoisen määrän alitajuisia päätelmiä pitääkö hän ihmisestä.

teemee samoja alitajuisia päätelmiä kokoajan. Joskus voi syntyä tunne ''En pidä ihmisestä, vaikka se on ok''

Ihmiset pienet eleet ja liikeet, ilmeet yms kertovat enemmän minuutissa kuin tunnin puhe. Intuitio on yleensä oikeassa. (minusta tuntuikin että siinä oli jotain mätää)  Ihmisen oppii tuntemaan vaikkei tälle puhu. Kaikkien havainnointikyky on kumminkin erilainen.

On helppo saada sata ihmistä tuntemaan sinusta että olet kylmä ja häikäilemätön, jopa vaarallinen tai agressiiviinen eli väistettävä.

 Menet jouluruuhkaan markettiin, kävelet kaikkia vastaan ja tuijotat jokaista vastaantulijaa silmiin  ilmekään värähtämättä. Jokainen väistää...Kunnes sieltä tulee vastaan se oikeasti agressiivinen. Kohtaaminen on kumminkin niin lyhyt aika, joten ihminen tekee päätelmä väistääkö hän vai sinä eli arvioi oletko uhka. Jopa sekunnissa.

Mieheltä miehelle silmiin tuijotaminen on primitiivinen haaste ja se ärsyttää joitakin. Katse muuttuu kahden ''härän''agressiiviseksi mulkoiluksi ja siinä on Sipilät heikoilla.

 

Suvussani on yksi ihminen, joka uskoo, että ihmiset ovat joko hyviä tai pahoja. Hänen entinen miniänsä ja minun äitini ovat pahuuden ruumiillistumia. En tunne hyvin tuota ex-miniää, mutta mitä joskus olen jutellut, vaikuttaa ihan mukavalta. Äitini taas on hirveän kiltti ihminen, ehkä olen puolueellinen, mutta hän on sellainen, että huolehtii ensin muiden hyvinvoinnista ja sitten vasta omastaan. Sukulaiseni mielestä hänen oma poikansa, jonka tuo paha ex-vaimo siis jätti, on enkeli. Hän on ollut ilman omaa syytään vankilassakin. Tämä sukulaiseni, joka tietää kuka on hyvä ja kuka paha, sairastaa skitsofreniaa.

Kyllä toisilla on parempi tunneäly kuin toisilla, mutta se ei silti tarkoita, että se olisi aina positiivinen asia. Ihmisten ilmeiden ja tunnetilojen arvottaminen voi aiheuttaa reaktioita myös aistijassa. Sen vuoksi kyse on vastavuoroisesta prosessista. Jos aistija tekee hyvin herkästi oletuksia, saattaa hän saada jostain ilmeestä vahvistusta ennakkoluuloilleen ja elää sen mukaan. Valitettavasti ihmiset ovat erilaisia, eikä kaikista voi välttämättä pitää. Hyvää ja pahaan jako sen sijaan on mustavalkoista. Ainakin se, että ihminen tuo vahvasti esiin kykyjä aistia pahaa, tuo mieleen vähän sellaisen psyyke plus -tapauksen. Ihminen saa olla herkkä, mutta on epäreilua, että hän arvottaa muita ihmisiä sen vuoksi, etteivät kaikki voi olla samanlaisia.

Et ole ap mitenkään poikkeuksellinen jos tunnistat kontaktissa toiseen ihmiseen hänen tunteitaan (mutta reaktiosi on kyllä outo, jos joudut tuon takia oksentelemaan), tosin en usko että  pystyt suoranaista pahuutta aistimaan, koska kukaan ihminen ei ole pelkästään paha tai hyvä. Itse pystyn melko nopeasti ihmisen tavattuani tunnistamaan tiettyjä asioita- esim. peitetty epävarmuus, epärehellisyys, epätoivo. On kyllä ihan tunnettu juttu, että jotkut ovat herkempiä aistimaan toisten ihmisten tunteita ja tarkoitusperiä siitä miten he käyttäytyvät, mutta kyllä siihen ihan kontakti tarvitaan, ei sitä oikeasti kadulla kävellessä pysty tekemään. Itse en ole tästä koskaan kenellekään kertonut enkä näytä sitä ulospäin (small talk sujuu oikein hyvin olipa vastassa kuka vaan). Olen kyllä hyötynyt tästä omassa elämässä, koska pystyn varomaan ihmisiä (en siis rupea sydänystäväksi), joihin ei voi luottaa- esim. heihin voi työelämässä pitää sopivan etäisyyden. Ei niitä montaa ole ollut, mutta ne mitä on ollut tunne/havaintoni on osoittautunut ihan oikeaan osuneeksi.

Minä huomaan semmoisia, että joku ei ole aito. Se tietää huonoa. Feikkaaja on usein oman edun tavoittelija. Huomaan myös jos töissä joku on olevinaan, ja käyttää valtaansa niin, että hänellä on hovi. Sen näkee pienistä asioista läpi, että nuo ei ikinä olisi aitoja ystäviä, vaan kaikki perustuu etujen antamiselle ja saamiselle.

cacdad kirjoitti:

Et ole ap mitenkään poikkeuksellinen jos tunnistat kontaktissa toiseen ihmiseen hänen tunteitaan (mutta reaktiosi on kyllä outo, jos joudut tuon takia oksentelemaan), tosin en usko että  pystyt suoranaista pahuutta aistimaan, koska kukaan ihminen ei ole pelkästään paha tai hyvä. Itse pystyn melko nopeasti ihmisen tavattuani tunnistamaan tiettyjä asioita- esim. peitetty epävarmuus, epärehellisyys, epätoivo. On kyllä ihan tunnettu juttu, että jotkut ovat herkempiä aistimaan toisten ihmisten tunteita ja tarkoitusperiä siitä miten he käyttäytyvät, mutta kyllä siihen ihan kontakti tarvitaan, ei sitä oikeasti kadulla kävellessä pysty tekemään. Itse en ole tästä koskaan kenellekään kertonut enkä näytä sitä ulospäin (small talk sujuu oikein hyvin olipa vastassa kuka vaan). Olen kyllä hyötynyt tästä omassa elämässä, koska pystyn varomaan ihmisiä (en siis rupea sydänystäväksi), joihin ei voi luottaa- esim. heihin voi työelämässä pitää sopivan etäisyyden. Ei niitä montaa ole ollut, mutta ne mitä on ollut tunne/havaintoni on osoittautunut ihan oikeaan osuneeksi.

Sama täällä. Yllä oleva kirjoitus on hyvä. Introverttina olen tottunut tarkkailemaan ihmisiä ja heidän käytöstään sivummalta pienestä lapsesta saakkaa. Opittu ominaisuus. Ei siinä ole mitään erityisherkkää tai yliluonnollista, että erottaa nopeasti valehtelijat, nuoleskelijat, oman edun tavoittelijat, tai muuten vaan mul*ut hyväntahtoisista, lempeistä tai aidosti sydämmellisistä ihmisistä. Käytän tätä hyödykseni. Olen hyvin tarkka ketä päästän lähelleni. Hyvä ja paha erottelu on turhan mustavalkoista. Meissä kaikissa on hyvää ja pahaa, toisissa toista enemmän.

Paskat edes voi aistia mitään niin tarkasti että "menetys ensimmäisinä vuosina"  voi jestas sentään :D

Jos haluaa uskoa johonkin "yliluonnolliseen" niin ei sitä uskomusta voi kukaan muuttaa, sille kun hakee tukea ihan pienimmistäkin todisteista jotka vähänkin sitä keksimäänsä teoriaa tukee ja vastaavasti taas jopa tiedostamattaan jättää huomioimatta kaikki todisteet ja jotka todistaa ettei se pidä paikkaansa. Ihan sama vaikka läväytettäisiin suoraan naaman eteen totuus, niin ihmiset jotka haluavat uskoa muuta, uskovat muuta.

Eikä kyse ole mistään että joku osaisi järjellä tarkastella muita ihmisiä, aivot tekee omiaan ilman että me edes huomataan. Jonkun kieroilun ja valehtelun näkee ihmisestä, mutta koska sitä ei tietoisesti välttämättä pysty havaitsemaan, niin se ilmenee meille "tuntemuksena" "vaistoamisena" jne.

Mutta fiksu ihminen pystyy huijaamaan tätä tiedostamatonta asioiden huomioimista, sillä tavalla etevät huijarit toimii ja esim. taikurit.

Tässä esim. yksinkertainen testi joka osoittaa sen, miten meidän aivot tekee tiedostamattamme havaintoja ympäristöstä: http://www.youtube.com/watch?v=Dw16k7MIxJQ

Höpönlöpön. Aistit hyvin nopeasti ja vahvasti sen, kenestä pidät ja kenestä et. Mutta hyvään tunneälyyn tuota ei pidä sekottaa, päinvastoin. Se että et itse edes tätä tiedosta, vaan luulet "maagisilla kyvyilläsi" pystyvästi erottelemaan hyvän ja pahan, kertoo huonosta itsetuntemuksesta ja heikosta tunneälystä. Luultavasti et vain heti pidä jonkun ihmisen antamasta ensivaikutelmasta ja et itse osaa eritellä, miksi koet näin. Siten tulkitset, että toinen on paha, koska et vai itse pidä hänestä. 

Tunnetaitoinen, tasapainoinen ihminen tajuaa, että jokaisessa on hyvää ja pahaa, eikä splittaa maailmaa mustavalkoisesksi. Tunneälykäs ihminen osaa erotella, miksi ei pidä jostain toisesta ihmisestä ja osaa nähdä oman osuutensa, kuten oman ärsyttävyytensä tässä myös. Vuorovaikutustilanne on aina kahden kauppa, ja oma tapasi toimia vaikuttaa vuorovaikutustilanteessa paljon. Esim. hymyiletkö vilpittömästi vai lähdetkö vessaan oksentamaan jos toinen on mielestäsi jo ensisilmäyksellä niin paha ja henkisesti vastenmielinen.

terveisin, psykologi

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa ihmisistä ei aiheuta tunteita suuntaan tai toiseen, mutta osasta aistin todella pahaa ja osasta todella hyvää. Tämä on inhottavaa :(

Ap

AP, harmittaa että koet tollasen kyvyn itsessäsi. Syykin on henkilökohtainen, koska itse olen ulkonäköni vuoksi usein se, jonka mukavuudesta ja kiltteydestä oikein yllätytään. Minulla on korkeat poskipäät, hoikat kasvot, musta tukka ja olen ujo (joka kuvitellaan koppavuudeksi) ja pidän mustista vaatteista, graafisista leikkauksista jne..

Töissä joskus ihmiset miettivät, että voisivatko he tappaa tiellä kituvan kissan, jos olisivat ajaneet yli. Etäisemmät työntekijät oikein yllättyivät, että en moiseen vegaanina pystyisi vaan soittaisin eläinlääkärin paikalle. "Ei se nyt SULLE mikään ongelma voi olla". Sen sijaan eräs söpö ja  tyttömäisellä tavalla kaunis naiskollega sanoi, että hänkään ei voisi eikä sitä kukaan epäillyt.

Tämä nainen on kuitenkin vienyt kaksi tervettä koiraa lopetettavaksi kun halusi ostaa olkkariin valkoiset matot. :( Eli se siitä sydämellisyydestä, mutta tietyllaisella naamalla ja olemuksella saa aika helposti enkelin leiman. Aloittajan kykykin lienee jotain tällaista?

Vierailija kirjoitti:

Minä huomaan semmoisia, että joku ei ole aito. Se tietää huonoa. Feikkaaja on usein oman edun tavoittelija. Huomaan myös jos töissä joku on olevinaan, ja käyttää valtaansa niin, että hänellä on hovi. Sen näkee pienistä asioista läpi, että nuo ei ikinä olisi aitoja ystäviä, vaan kaikki perustuu etujen antamiselle ja saamiselle.

Useimmin feikkaaja on kuitenkin kiltti, joka haluaa miellyttää kaikkia. Älkää unohtako, että joskus feikkaaminen loppuu kun kiltin sallitaan tuoda itsensä esiin ja hänet hyväksytään. Yleensä feikkaaminen on hyvä osata, jos vaikka ei voi sietää kollegaa. Kivampi kaikille kun tullaan toimeen!

käyttäjä-313 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunhan et mene sille epäilysi kohteelle möläyttämään näistä "kyvyistäsi". Itse olen kolmelta ihmiseltä kuullut että "mä vaistoan heti ihmisistä asioita". Kaksi heistä suhtautuvat epäilevästi oikeastaan kaikkeen ja minulla ei ole ikinä hyvä eikä rento olo näiden kanssa kun tuntuu että on jatkuvasti luupin alla, tulee tunne että oikein odottavat milloin kärähdän, enkä edes tiedä mistä voisin kärähtää. Ovat raskasta seuraa. Sitä näkee mitä haluaa nähdä. Jos pidät tasaisesta elämästä näet hyvää jos haluat draamaa näet pahaa.

Sellaiset ihmiset, jotka oikeasti vaistoavat asioita toisista, johtui se sitten eleistä ja ilmeistä tai energioista, eivät yleensä kerro siitä muille. 

Tiedän ihmisistä usein muutaman minuutin tuntemisen jälkeen paljon enemmän kuin he ovat kertoneet, ja pidempi tuttavuus todistaa havaintoni oikeiksi lähes aina. Se on raskasta ja tekee kanssakäymisen ihmisten kanssa vaikeaksi, kun joudun teeskentelemään etten ymmärrä ja havaitse asioita. Ei tulisi mieleenkään mainostaa ominaisuuttani tai kehuskella sillä, paremminkin häpeän sitä.

Kuvittelet tietäväsi ja sen jälkeen astuu kuvaan vahvistusvinouma.

Jos "aistin" ihmisestä että hän on kokenut suuren menetyksen ensimmäisinä vuosinaan ja saan myöhemmin tietää että hänen äitinsä tai isänsä kuoli kun hän oli lapsi, se ei taida olla vahvistusvinoumaa.

Ihmiset paljastavat elämästään paljon asioita ilmeillä, eleillä, mielipiteillä ja sanavalinnoilla. Jos tätä informaatiota osaa yhdistellä, voi ymmärtää miksi ihminen tekee tai on tehnyt erilaisia valintoja, vaikka hän ei kertoisi sitä suoraan tai tietäisi itsekään.

Mutta jos "aistit" sadasta ihmisestä että hän on kokenut suuren menetyksen ensimmäisinä vuosinaan ja muistat vain sen yhden kerran kuin osuit oikeaan niin se on vahvistusvinoumaa. Samoin kuin se, että tällaisen "aistimisen" jälkeen vahvistukseksi riittää isän ja äidin kuoleman lisäksi tarvittaessa niin veljen, serkun, naapurin, siskon kummin kaiman, koiran tai vaikka akvaariokalan kuolema jolloin ollaan tilanteessa jossa on todennäköisempää että todisteeksi kelpaava tapahtuma löytyy ihan sattumalta, kuin että sitä ei löytyisi. 

Sitten kun otetaan kuvioon mukaan vielä valemuistot ja muu itsesuggestio niin ollaankin jo melkoisessa suossa. Onneksi meillä on olemassa myös tieteelliset metodit tällaisen "aistimisen" tutkimiseen ja motivaattorina mm. Randin edelleen lunastamaton miljoona, joten ehkä näistä vielä joskus ihan oikeitakin todisteita löytyy :)

Esittämässäsi skenaariossa oletat että että "aistin" useista ihmisistä samoja asioita. Jos tekisin näin, se kertoisi enemmän minusta kuin henkilöstä, josta näitä aistimuksia saan. Todennäköisesti olisin silloin kokenut itse suuren menetyksen tai ollut tällaisen henkilön puoliso ja kokisin sen vuoksi tunnistavani tämänkaltaisen trauman aiheuttamat persoonallisuuden piirteet. En kuitenkaan tee samoja havaintoja usein tai havaitse jotain kaikista tapaamisistani ihmisistä, ja mikä tärkeintä, en pyri aktiivisesti tekemään tulkintoja muista ihmisistä. Minusta itsestäni se tuntuu automaattiselta prosessilta jossa ei ole mitään yliluonnollista. Tuntuu kuin aivoni olisi viritetty jo syntyessäni havaitsemaan syitä ja seurauksia ihmisten käytöksessä ja mitä enemmän ihmisiä tapaan, sen enemmän opin siitä mitä ihmisen käytös hänestä kertoo.

Sinun vahvistuvinoumasi sen sijaan koskee käsitystäsi siitä, millaisia ovat ihmiset, jotka ovat hyviä tulkitsemaan muita tai jotka kokevat asioita jotka voidaan ajatella yliluonnollisina. Oletat että kaikki tällaiset tulkinnat ovat vain arvailua ja omien traumojen, persoonallisuuden piirteiden tai epävarmuuksien heijastamista toiseen ihmiseen. Sen vuoksi kiinnität huomiota ainoastaan niihin ihmisiin, jotka toimivat olettamallasi tavalla. Tässäkin ketjussa on mainittu monia ihmisiä jotka pitävät meteliä aavistuksistaan mutta aavistavat aina muista pahaa tms. Toinen esimerkki voisi narsistin uhriksi joutuneet ihmiset, jotka näkevät narsisteja kaikkialla.

Kun minä kerron että osaan tehdä tulkintoja sen perusteella mitä sanavalintoja ihminen tekee, mistä aiheista hän puhuu, mitkä ovat hänen mielipiteensä, kehonkieli, ilmeet ja elämäntyyli jne, sinä teet oitis päätöksen että ruudun takana on taas yksi höpsö joka ei ole kuullut vahvistusvinoumasta eikä kykene arvioimaan omaa toimintaansa millään tavalla. Vaikka kertoisin sinulle että olen havainnoinut arvausteni ja aistimusteni paikkaansapitävyyttä koko elämäni ja alkanut uskomaan niihin vasta sitten, kun olen voinut olla aivan varma etten vain keksi itselleni tätä ominaisuutta, ohittaisit viestini sisällön ja yrittäisit etsiä vastauksestani merkkejä siitä että kuulun hupsujen taikauskoisten naisten joukkoon. Voisin kertoa sinulle että minulla on yliopistokoulutus, johon kuuluu myös psykologian opintoja, mutta tekisit päätelmän että en ole ymmärtänyt opinnoista mitään koska uskon vieläkin "aistivani" jne. 

Jokaisen kannattaa kiinnittää huomiota siihen, miten suhtautuu asioihin joista kokee tietävänsä ainoan oikean totuuden. Voit olla varma siitä ettei joulupukkia ole olemassa, mutta jos suhtaudut yhtä järkähtämättömällä varmuudella kaikkiin uskomuksiisi, on sataprosenttisen varmaa että vastaan tulee myös tilanne, jolloin oletkin väärässä. 

Ei se ole mikään vaisto. Vähänkään herkempi ihminen kyllä pystyy tekemään vittumaisuus analyysin ihan pelkästä naaman ilmeestä, siiten miten käyttää ääntä ja miten aito on jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä sanoja kokemuksia mutta kutsun sitä enemän nimellä 'pystyn lukemana ihmisten eleitä ja ilmeitä'. Kukaan ihminen ei siis kykene peittämään ensireaktiotaan täysin. Voi luulla olevansa hyvä mutta todellisuudessa todellinen ilme näkyy naamalla alle sekunnin ajan, kunnes muuttaakin sen.

Itse koen tunnistavani nämä hyvin jolloin tiedän mitä toinen oikeasti ajattelee asiasta ja että valehteleeko.

Eli myös tunnistaa sen että esittääki ihminen olevansa kiinnostunut ja tahtoo olla ystävä, vai tahtooko vain tehdä kiusaa ja repii kaikki salaisuudet esiin joita voi levitellä.

Ja jokainen määrittelee ihmisen hyvyyden ja pahuuden sen perusteella, miten hän suhtautuu MINUUN. Jos ihmisen käytöksestä huomaa ensitapaamisella että hän ei pidä minusta, jokainen ajattelee että tuo ihminen on paha.

Mielestäni en määritä ihmisiä suoraan hyvään tai pahaan mutta reagoin jos joku tuntuu haluavan pahaa minulle. Voi olla mahdollista että itse olen tehnyt tai sanonut jotain jonka vuoksi hän ei pidäkkään minusta ja siksi huomaan hänen käyttäytyvän ikävästi minua kohtaan ja jopa esittävän että olisi ystäväni. Otan vain etäisyyttä ja annan hänen olla. Hänellä on varmasti oikeita ystäviä joista hän pitää ja jotka pitävät hänestä.

Skitsofreniassahan usein koetaan, että muut haluaa tälle sairaalle pahaa. Good luck & have fun!

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitan siis, että kun kohtaan jonkun ihmisen vaikka ensimmäisen kerran, hän saattaa päällisinpuolin vaikuttaa mukavalta, mutta mulle tulee kamala olo hänen seurassaan ja lopulta hän paljastuu vaikka kiusaajaksi.

En usko mihinkään energiajuttuihin/aurahöpinöihin ja siksi tämä ahdistaa. Viimeksi tänään kohtasin erään ihmisen jonka "tunsin olevan " niin täynnä pahaa, että menin vessaan oksentamaan ja sydämeni hakkasi. Mitä ihmettä tämä on?

Inhoan tätä :(

Mene hoitoon sulla viiraa päässä.