Inhoan tätä. Mutta "aistin" ihmisestä, että onko hän "hyvä" vai "paha". Tämä on todella inhottavaa :(

Voiko olla kyse myös itsensä toteuttavista ennustuksista, eli oma tuntemuksesi muuttaa käyttäytymistäsi niin, että toinen vastaa siihen ikävästi. Esim pidät jotain ihmistä ikävänä ja suhtaudut häneen kylmästi. Hän huomaa kylmän suhtautumisesi, närkästyy ja on sinua kohtaan tyly ja kappas: saat vahvistuksen sille että olit oikeassa, onpa tyly tyyppi.

T. palstapsykologi

Ihan on omia ennakkoluuloja ja ajatuksia tuollaiset. Ei kukaan ensitapaamisella tiedä toisesta mitään. Siihen miten huonosti tai hyvin joku esittäytyy, vaikuttaa moni asia. Voi olla huonosti nukuttu yö takana, riitaa puolison kanssa tai sitten todella hyvä päivä, jolloin nämä saattavat näkyä naamasta ja vaikuttaa ensivaikutelmaan. Todella julmaa tehdä tuollaisia lokeroivia päätelmiä ihmisestä nopeasti ja täysin tutustumatta. Itse olen luonteeltani liiankin kiltti ja ujo, mutta mulla on todellinen "bitch face" jolle en voi mitään. Jos katson jotakuta ihailevasti, se saattaa näyttää halveksuvalta jne. Kyllä tuntuu pahalta että joku heti sen takia leimaa minut oikein pahaksi ihmiseksi!

omaan myös samanlaisen taidon.Yleensä siinä vaiheessa kun olen jutellut jonkun henkilön kanssa niin ensimmäiset sanat jo paljastavat onko tyyppi luotettava vai ei,mitään varsinaista pahuutta en tosin ole aistinut kenestäkään.

Vierailija kirjoitti:

Ihan on omia ennakkoluuloja ja ajatuksia tuollaiset. Ei kukaan ensitapaamisella tiedä toisesta mitään. Siihen miten huonosti tai hyvin joku esittäytyy, vaikuttaa moni asia. Voi olla huonosti nukuttu yö takana, riitaa puolison kanssa tai sitten todella hyvä päivä, jolloin nämä saattavat näkyä naamasta ja vaikuttaa ensivaikutelmaan. Todella julmaa tehdä tuollaisia lokeroivia päätelmiä ihmisestä nopeasti ja täysin tutustumatta. Itse olen luonteeltani liiankin kiltti ja ujo, mutta mulla on todellinen "bitch face" jolle en voi mitään. Jos katson jotakuta ihailevasti, se saattaa näyttää halveksuvalta jne. Kyllä tuntuu pahalta että joku heti sen takia leimaa minut oikein pahaksi ihmiseksi!

Ei tässä puhuttu naaman ilmeistä, vaan siitä että pystyy näkemään niiden ilmeiden läpi. Itselläni on eräs tuttu jonka naamanilmeet on noh, ylimieliset mutta tiedän että on hyvä ihminen mutta ujo ja voi siksi vaikuttaa ylimieliseltä. 

hah.Tulipa tässä myös sellainen ilmiö mieleen kissastamme jolla on siniset silmät.Aina kun kissamme on leikkisällä päällä sen silmät alkavat hehkua punaisena,tämän saman on huomannut myös muutkin sukulaiset.Kissa ei ole mitenkään väkivaltainen,joten tuskin paholaisesta on kyse.Kissamme on valkoinen ja kuuro sekä osaa lukea meidän ilmeistä melko hyvin mitä kulloinkin on meneillään.

Vierailija kirjoitti:

No tunnetko musta mitään energiaa?

mukavaa että olet selvinnyt.Älä anna muiden määritellä itseäsi,oletko poika nimellä päivi,vai onko asia toisinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sama taito ap!

Saatan nähdä väriä pahan ihmisen aurassa ja hyvien ihmisten auroissa näen sateenkaaren värejä.

Joskus kuulen vaimeaa pim pom ääntä ja silloin itsekin saan raikuvan hyvän fiiliksen ja alan jammailemaan hyvien vibraatioiden tahdissa.

Se johtuu empatiaenergiasta. Empatia energia syntyy viidennen sakran kohdalta ja vaimenee päänuppiin saapuessa. Jos pahalla ihmisellä on sama energiataso niin se näkyy silmien erityisenä tummana säihkeenä.

Onkohan tullut joogailtua liikaa?

T: viri viri tööt tööt

Niinkuin huomaat ap et ole yksin! Tällä palstalla on monta kaltaistasi!

Ne, jotka haukkuvat eivät vaan ymmärrä. Minä aistin myös ihmisistä asioita. Joskus aistin jotain outoa, mikä yleensä paljastuu valehtelevaksi tai mielisteleväksi persoonaksi. Pari kertaa on kohdalle osunut oikeasti toisille pahaa haluava ihminen. En näe mitään värejä/auroja, mutta sisäinen ääni muuttaa tunteen fyysiseksi (esim. halu lähteä pois, sydän alkaa hakkaamaan, vaikkei muka ulkoisesti ole hätää). Pitkään tämä piirre ahdisti, mutta nyt olen oppinut elämään sen kanssa sovussa. Sitä voi jopa hyödyntää-ei ole niin huijattavissa.

Minulle on ihan sama olenko hullu vain en, mutta olen itsekin viime vuosina alkanut vaistoamaan että kenessä on joku vikana ja kuka on aito ihana ihminen. Minut on lapsesta asti opetettu että ensivaikutelma voi pettää, kun ihmiseen tutustuu niin se voi paljastua aivan mahtavaksi ihmiseksi. Joten vaikka ensivaikutelma sanoo että tästä henkilöstä kannattaa pysyä kaukana, olen tutustunut näihin ihmisiin ja ystävystynyt ja todennut että he ovat mahtavia ihmisiä.

Ongelmana on nyt se, että olen tässä viiden vuoden sisään huomannut, että kaikki nämä ihmiset, joista minulla on huono ensivaikutelma (en todellakaan tarkoita sellaista että en pidä toisesta ihmisestä koska en tunne häntä, vaan että hän vain vaikuttaa todella ahdistavalta ja vaaralliselta ilman järkevää syytä) ovat paljastuneet täysiksi kusipäiksi. Oikeasti.

Ja kyllä käyttäydyn siltikin näitä ihmisiä kohtaan ystävällisesti ja saatamme jopa ystävystyä. Ja minä tunnen ihmisiä jotka eivät pidä minusta, mutta joista en ole saanut huonoa tunnetta.

Pari esimerkkiä.. Eräs henkilö oli aivan kuin mieheni, mutta hänen seuransa ahdisti ensimetreiltä asti. Kuukausien saatossa huomasin hänen valehtelevan paljon (jäi kiinni monesti) sekä manipuloi ja huijasi ihmisiä. Tässä hän oli hyvin taitava, niin että toiselle tuli hyvä mieli, hän sai haluamansa (esim. rahaa lainaan) ja kun oli ottanut kaiken mitä irti sai, siirtyi kylmästi seuraavaan. Hän on velkaa monelle ystävälleni, parille jopa monta sataa euroa.

Toinen henkilö oli myös hyvin ahdistava alusta lähtien. Olin hänelle aina ystävällinen ja hän minulle, mutta vihasin häntä, en tiedä miksi. Hän oli todella mukava ja hauska ja ystävystyimme ja yritin aina unohtaa huonon oloni. Kerran olin iltaa istumassa ja hän tuli paikalle, minä mietin lähdenkö kotiin vai en. Hän oli paikalla 5 minuuttia, minun oli pakko häipyä ja itkin kun pääsin kotiin. Piti vain päästä pakoon. Ystäväni kertoi hänestä asioita jotka ilmiselvästi paljastivat hänet narsistiksi. Pahin oli kun mm. pahoinpiteli tyttöystäväänsä.

Näitä vastaavia kokemuksia on nyt niin paljon että en enää epäile itseäni, vaan luotan tähän aistiin, joka kertoo minulle kun pitää pysyä kaukana.

Saat tekosyyn kohdella ihmistä ennakkoluuloisesti. Esimerkiksi, jos joku on epämiellyttävän näköinen, niin sinä typeryydessäsi tuomitset hänet ns. pahaksi ihmiseksi. Eli todellisuudessa et aisti mitään, vaan olet vain itse epäkohtelias ja kohtuuton toista ihmistä kohtaan. Etkä anna hänelle mahdollisuutta tutustua sinuun.

Entä jos se mitä havaitset ei olekaan että se ihminen on paha vaan sen on paha henki ottanut valtaansa! Manaaja paikalle!

Aistin hyvin pian ihmisestä ilkeyden, kovuuden tai narsistiset piirteet. Eli halun satuttaa toista. Välillä ilmenee, että töksähtelevästi käyttäytyvä ihminen ei tietoisesti tarkoita pahaa. Heihin asennoidun hivenen myönteisemmin kuin tahallaan ilkeisiin ihmisiin. Molemmat ihmistyypit kyllä loukkaavat muita usein.

Vierailija kirjoitti:

Etkä aisti. Sulla on skitsofrenia, paniikkihäiriö tai joku vastaava.

Kukaan ei ole yksiselitteisesti hyvä tai paha.

Mihin perustat väitteesi?

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä voimakas intuitio ja tunneäly.

Itsellä sama 'kyky'. Lohdutan sua... tästä 'taidosta' on enemmän hyötyä kuin haittaa. Osaan pitää sopivaa 'välimatkaa' tiettyihin ihmisiin kun varoitussignaalit ovat tuntuneet alkutapaamisesta lähtien. Kertaakaan en ole ollut väärässä.

Niin mistä tiedät olleesi oikeassa, jos kerran olet osannut pysyä etäällä?

Vierailija kirjoitti:

Ap myntää aloituksessaan myös kärsivänsä " ominaisuudestaan" -terapiaan mars! Ja voin vakuuttaa niin kärsivät muutkin sinun " ominaisuudestasi".[/quo

Voiko negatiivinen ja kaavoihinsa kangistunut ihminen tulla lähemmäksi, kuin tämän viestin rustaaja:) Sinä vakuutat viestilläsi ainoastaan sitä, että kukaan hiemankin aivokapasiteettia omaavat yksilöt osaavat vältellä sinua pysyvästi. Silti sinulle rauhaa ja rakkautta:)

Tiedän. Se on energiaa. Itse tunnistan pahan energian. Se voi olla joku ihan random tyyppi, joka tulee kadulla vastaan ja jonka kasvoja en edes välttämättä näe. Tunne on erittäin epämielyttävä. Ihminen ei tässä tapauksessa ole paha vaan tällä voi olla suurta vihaa, minkä sinä aistit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä sanoja kokemuksia mutta kutsun sitä enemän nimellä 'pystyn lukemana ihmisten eleitä ja ilmeitä'. Kukaan ihminen ei siis kykene peittämään ensireaktiotaan täysin. Voi luulla olevansa hyvä mutta todellisuudessa todellinen ilme näkyy naamalla alle sekunnin ajan, kunnes muuttaakin sen.

Itse koen tunnistavani nämä hyvin jolloin tiedän mitä toinen oikeasti ajattelee asiasta ja että valehteleeko.

Eli myös tunnistaa sen että esittääki ihminen olevansa kiinnostunut ja tahtoo olla ystävä, vai tahtooko vain tehdä kiusaa ja repii kaikki salaisuudet esiin joita voi levitellä.

Mulla myös näin. Joskus on erittäin kiusallista nähdä toisen ihmisen todelliset tunteet. Esimerkiksi työhaastattelussa tunsin tuhlaavani molempien aikaa, kun eräs nainen oli mielinkielin ja muka kiinnostunut minusta, mutta todellisuudessa näin heti ensi kättelystä että häntä ei napannut pätkääkään.

Kerran kaverin lapsen synttäreillä näin lapsen isän silmien kiiluvan lapsen kummin läsnäollessa. Erosivat sitten pari kuukautta myöhemmin.

Sain puoli vuotta sitten uuden pomon. Vaiston uuden pomoni valehtelevan ja peittelevän asioita.

Tuttu juttu. Välillä tekee tiukkaa kun tietää asioiden oikean laidan.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisistä voi oikeasti aistia vain tasan tarkkaan sen, että pitääkö toi toinen minusta vai ei. Ja siinäkin voi usein mennä vikaan. Ihmisistä voi myös aistia ilkeyttä ja kiusaamishalua ja muuta sellaista mutta tässäkin tapauksessa sen lähinnä huomaa puheista ja käytöksestä. Ei pelkästään siitä, että seisoo jonkun vieressä.

Olet väärässä.

Asioiden lohkominen hyvään ja pahaan on puutteellinen defenssi. Näet asiat mustavalkoisesti ja se on enemmän Sun oma piirre, eikä niinkään kerro tulkintojesi oikeudesta.