Lue keskustelun säännöt.
Köyhän perheen jatkuva sorsiminen -- haluamme RAHAA -- emme lumppuja tai manna-apua
Seija 43
05.12.2016 |
Miksi köyhälle perheelle ollaan kyllä ryysyjä ja mannaryynejä tuomassa? Miksei anneta suoraan RAHAA!?? On ihmisarvoa alentavaa se, että ei anneta köyhän ITSE päättää, mitä hän tarvitsee. Eli antakaa RAHAA!! Sitä köyhä tarvitsee ja auttajan ei tarvitse kokea synnintuskia, että olisi sorsinut köyhää antamalla lumppuja tai ruokaa.
Kommentit (304)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat rahaa, ei muuta kuin töihin. Toinen vaihtoehto on kerätä pulloja. Kolmas vaihoehto on kerjääminen. Neljäs itsensä myyminen.
Jos ei mikään kelpaa, ole sitten ilman mitään apua.
Mutta kun te persut vihaisuudessanne inhoatte niitä kerjäläisiäkin, etenkin, jos niitä on tarpeeksi. Sitten vaaditte niillekin kieltoa. Yrittäkää nyt päättää mitä haluatte!
Oliko tämä kompakysymys? Ei liity mitenkään puoluekantaan, mistä joku yrittää aina vääntää. Hallitustasolla on ollut keskustelua, että kerjääminen pitäisi kieltää lailla. Vielä ei ole näkynyt tulosta. Olisi muutama romanialainen vähemmän kadulla kuppi kourassa. Erittäin tervetullut päätös olisi, että tähän maata tuota toimintaa ei haluta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on köyhä, ei ikävä kyllä ole varaa valita mitä apua saa. Me olemme eläneet viimeiset 6 vuotta todella pienillä tuloilla, kun olemme opiskelleet ja tehneet lapsenkin siinä välissä. Silti meidän ei ole tarvinnut käydä kertaakaan sossussa tai itkeä sisäfileapua palstalla. Olemme päässeet tämän kuuden vuoden aikana kaksi kertaa ulkomaille. Meillä on koko porukalla aina keskihintaiset merkkivaatteet päällä. Niitä saa ihan henkkamaukan hintoihin, kun ostaa vain alennuksesta. Yleensä ulkomailta tilattuna on halvempaa. Lapsen vaatteet saan myytyä eteenpäin ihan kivaan hintaan. Me aikuiset käytämme vaatteet loppuun. Syömme ihan tavallista ruokaa. Paljon toki päiväysalennettuja tuotteita, jotka olemme laittaneet pakkaseen. Harrastamme lähes ilmaiseksi. Minä esim. juoksua, johon ei mene paljoa rahaa. Meillä ei ole autoa, koska pienituloisena auton pitämisessä ei ole mitään järkeä. Mielestäni elämme ihan kivaa elämää, vaikka tulot on olleet alle kahdessa tonnissa kaikki nämä vuodet. Mies valmistui nyt ja pääsi töihin. Elintaso nousee, mutta en usko että kulutustottumukset muuttuvat.
Se säästäminen jää monille tavaksi vaikkei tarvitsisikaan,jopa lottovoittajille.
Se nyt ei varmaan ole kovin suuri murhe?
Koska köyhillä on usein ongelma pitää rahasta kiinni. Joku syy siihen köyhyyteen on ja se on usein päihteiden käyttö jne. Antamalla avustusta muussa muodossa voi ainakin jotenkin varmistua siitä että tulee käyttöön eikä mene esim alkoholin ostamiseen
Ilmeisesti ei saa käyttää sanontaa "Me vain haluamme meille kuuluvat rahat" kun se oli kaikessa hiljaisuudessa siivottu pois etusivulta... tuo ilmeisesti ikäviä muistoja mieleen edellissyksyltä.
Rahankeräykseen tarvitaan rahankeräyslupa. Hyvä joulumieli -keräyksellä tällainen lupa on ja he antavat jouluavun lahjakortteina, joilla vähävarainen voi itse päättää, ostaako vaatteita, leluja vai ruokaa (halutessaan vaikka sisäfilettä). Joulupuu-keräyksen tarkoitus on antaa lapselle joululahja ja silloin lahja on yleensä jotain tavaraa. Teini-ikäisille Joulupuu-keräyksestä voi myös saada lahjakortin, jolla nuori voi ostaa itselleen mieluisan joululahjan. Leipäjonot saavat jakamansa ruuat lahjoituksina ruokakaupoilta ja sen vuoksi köyhille jaettavana on ruokaa.
Yksittäinen avustussumma vaihtelee yleensä muutamasta eurosta muutamaan kymppiin. Jos joku yhdistys, jolla on rahankeräyslupa, alkaisi jakaa köyhille 1000 € summia, avustuksen saajien määrä laskisi merkittävästi. Suurin osa köyhistä jäisi kokonaan ilman avustusta. Tämän vuoksi keräyksen tuotto pyritään jakamaan mahdollisimman monelle.
Lumpuista ja muusta käyttökelvottomasta tavarasta olen aloittajan kanssa ihan samaa mieltä. Roskat roskikseen, ei keräykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, olen minäkin kuullut köyhemmältä tuttavalta, että sitä vaateapua voi tulla liiankin kanssa, eikä siitä ole siis mitään hyötyä sitten enää. Sitä ehkä enemmän ihmettelen, ettei ruoka-apu kelpaa (jos kyse ei ole jostain allergiasta tietysti). Riippuen nyt mitä kautta apua tarjoaa ja tunteeko autettavan perheen, niin voi olla riski, että rahat menevät viinaan ja tupakkaan. Perinteisesti on ehkä tuntunut nöyryyttävältä saada rahaa, kun taas ruokatuliaisia voi viedä varakkaammallekin ihmiselle, joten ehkä siksikin mieluummin annetaan ruokaa kuin rahaa. Mutta eipä taida nykyisin enää köyhyyteen liittyä häpeän tunnetta. Sinänsä se on hyvä, jos ei tilanteelle ainakaan heti mitään voi, mutta noin ylipäänsä luulen, että pohjoismainen hyvinvointivaltio on toiminut juuri siksi, että sosiaaliapuun on liittynyt sen verran häpeää, että tilanteesta on haluttu pian pois! Nykyisin se on monelle ihan normaali elämäntilanne ja saatua almumäärää pyritään ennemmin vain lisäämään kuin tekemään tilanteelle itse jotain (ei koske siis kaikkia).
Mä olisin tuhannesti kiitollinen, jos joku tahtoisi minulle ilmaiseksi lahjoittaa paketin mannaryynejä, puuroriisiä tai muuta kuivaruokaa. Pienikin lahjoitus olisi tervetullut, enkä todellakaan alkaisi itkemään, koska en saa rahaa. Tuo auttaminen kun on ihmisille vapaaehtoista, joten pitäisi autettavien olla kiitollisia siitä, että saavat edes jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et oikeasti ole köyhä, jos Sulla on varaa valita. Rahan antamisessa se ongelma että se saattaa mennä tupakkaan ja viinaan
Juuri näin. Ärsyttää suunnattomasti, jos olen avustanut jotain "köyhää" pienehköllä rahasummalla (en ole rikas, vaikka töissä käynkin) ja sillä rahalla sitten ostetaankin elintärkeitä päihteitä. Sama kuin olisin polttanut tuhkaksi itse sen rahan tai laittanut roskiin.
Kovin haluaisin auttaa henkilökohtaisesti satunnaisesti jotakin ruokaa tarvitsevaa, mutta mikä olisi se kanava? Avustusjärjestöjen keräykseen uskon menevän aivain liikaa oman organisaation kustannuksia. Joku nettisivu pystyyn, että tällä paikkakunnalla tarvittaisiin apua? Tai miksei sitä seuraakin samalla välillä, kun yksinäisyyttä valitetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sitä mieltä, että auttaminen pitää lähteä avunsaajan lähtökohdista. Eli annetaan sitä apua, mitä toinen tarvitsee. Jos auttaminen lähtee siitä, että haluaa itse päästä eroon vanhoista vaatteista, niin silloin etsitään paikka joka jakaa vaatteita niitä pyytäville. Itse voisin ottaa ruoka-apua, jotta rahaa säästyisi joululahjoihin. Mutta jos meille tuotaisiin joulukinkku, niin ihmeissäni olisin. Lapseni on allerginen porsaanlihalle ja itse olen kasvissyöjä. Jos saisin lahjakortin ruokakauppaan, ostaisin poron- ja hirvenlihaa. Ne ovat ainoat lihat mitä lapseni voi syödä. Kauraryynit ja makaronit saat itse ostettua vaikka tyhjiä pulloja keräämällä. Jos joku antaa muovikassillisen makaronia, niin otan kiittäen vastaa, mutta ei se meidän tilannetta oikeasti auta.
Kun itse putosin tähän köyhyyteeni, niin ensimmäinen asia joka elämästäni poistui oli satunnainen seuratupaakointi ja alkoholi ja lehdet. Meikkaus ja kampaaja oli seuraavat asiat. Aina vedotaan tuohon, että jos annetaan rahaa, niin se menee alkoholiin tai tupakkaan. No en ole ainoa köyhä, joka on lopettanut köyhyyden takia tupakanpolton. Ja toinen asia on se, etten saisi toivoakaan mitään hienoa. Olen joskus kokenut kaikkea hienoa, kuten matkustelu ja kosmetologi, hierojat ja kampaajat. Siksi niistä näin köyhänäkin haaveilen. Muistelen kuinka hienoa oli Miamissa tai Meksikossa ja olisi kiva päästä sinne uudestaan. No en varmasti pääse, mutta miksi pelkkä toivominen on pahasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun itse putosin tähän köyhyyteeni, niin ensimmäinen asia joka elämästäni poistui oli satunnainen seuratupaakointi ja alkoholi ja lehdet. Meikkaus ja kampaaja oli seuraavat asiat. Aina vedotaan tuohon, että jos annetaan rahaa, niin se menee alkoholiin tai tupakkaan. No en ole ainoa köyhä, joka on lopettanut köyhyyden takia tupakanpolton. Ja toinen asia on se, etten saisi toivoakaan mitään hienoa. Olen joskus kokenut kaikkea hienoa, kuten matkustelu ja kosmetologi, hierojat ja kampaajat. Siksi niistä näin köyhänäkin haaveilen. Muistelen kuinka hienoa oli Miamissa tai Meksikossa ja olisi kiva päästä sinne uudestaan. No en varmasti pääse, mutta miksi pelkkä toivominen on pahasta?
Mä lahjottaisin sun kaltaiselle mielelläni sen kampaajakäynnin. Mutta lahjakorttina kampaajalle, en rahana. Valitettavasti nimittäin kaikki ei ole yhtä fiksuja, että lopettaa tupakoinnin ym. ekana, jolloin ei voi luottaa siihen, että rahat ei mene päihteisiin. Kenenkään tupakointia en halua tukea, vihaan tupakkaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen sitä mieltä, että auttaminen pitää lähteä avunsaajan lähtökohdista. Eli annetaan sitä apua, mitä toinen tarvitsee. Jos auttaminen lähtee siitä, että haluaa itse päästä eroon vanhoista vaatteista, niin silloin etsitään paikka joka jakaa vaatteita niitä pyytäville. Itse voisin ottaa ruoka-apua, jotta rahaa säästyisi joululahjoihin. Mutta jos meille tuotaisiin joulukinkku, niin ihmeissäni olisin. Lapseni on allerginen porsaanlihalle ja itse olen kasvissyöjä. Jos saisin lahjakortin ruokakauppaan, ostaisin poron- ja hirvenlihaa. Ne ovat ainoat lihat mitä lapseni voi syödä. Kauraryynit ja makaronit saat itse ostettua vaikka tyhjiä pulloja keräämällä. Jos joku antaa muovikassillisen makaronia, niin otan kiittäen vastaa, mutta ei se meidän tilannetta oikeasti auta.
Hyvä joulumieli -lahjakorttihan sopii juuri tuohon eli voi itse ostaa saamallaan lahjakortilla mitä haluaa. Myös Hope ry toimii niin, että tarvitsija voi itse valita lahjoitetuista vaatteista ja muista tavaroista, mitä haluaa ja tarvitsee. Leipäjonoissa ei ole mahdollisuutta ensimmäisten antaa valita, koska jos näin tehtäisiin, mitä luulisit jäävän viimeisille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pelkkä raha ei menisi vuokraan,ruokaan ja sähkölaskuun vaan alkoholiin ja tupakkaan.
Ei pidä paikkansa. Köyhät tuottavat itse oman alkoholinsa.
Ei Suomessa köyhillä ole varaa ostella alkoholia. Kotiolutta ja viiniä on todella helppo valmistaa ja siihen saa edullisesti välineistöä netistä.
En tunne ketään köyhää joka tukisi Suomen alkoholiverotusta. Yksinkertaisesti ei kannata ostaa alkoholia vaan tuottaa sitä itse kotonaan.
Ehkä te sekoitatte tupakan ostajat ja bilettäjät nuoriin?
Harvemmin köyhä tupakkaa polttaa se on niin kallista.
Köyhän erottaa juurikin tietynlaisesta omavaraisuudesta.
Toisaalta jos ostatte alkosta kolmella kympillä hyviä Belgialaisia oluita köyhälle yksinäiselle miehelle jouluksi niin on se oikeasti sellainen lahja jota voi verrata isoon legolinnaan vs villasukkiin. Eli ero on huomattava jos ostatte kolmella kympillä hienoja oluita tai annatte sen mannapuuro settin. Sitä mannapuuroa onkin kiva pienessä pimeässä yksiössä lämmitellä ja miettiä että olempa yksin. Pitäisikö tappaa itsensä kun on niin yksin ja köyhä työtön.
Tai sitten irtisanoudutte ja teette tilaa työttömille. Täällä on porukkaa joka odottaa teidän työpaikkojanne. Tekisin töitä vähän halvemmalla, kertokaa se pomolle.
Tuskin haluaisitte tuottaa pienelle pojalle villasukka pettymystä? Vaan ostaisitte mieluummin hänelle sen lego-linnan. Vai mitä. Tässä vähän mietinnän paikkaa teille jotka haluatte vain eroon omista vanhoista romuistanne.
T. dipaninssi.
Vierailija kirjoitti:
Olen sitä mieltä, että auttaminen pitää lähteä avunsaajan lähtökohdista. Eli annetaan sitä apua, mitä toinen tarvitsee. Jos auttaminen lähtee siitä, että haluaa itse päästä eroon vanhoista vaatteista, niin silloin etsitään paikka joka jakaa vaatteita niitä pyytäville. Itse voisin ottaa ruoka-apua, jotta rahaa säästyisi joululahjoihin. Mutta jos meille tuotaisiin joulukinkku, niin ihmeissäni olisin. Lapseni on allerginen porsaanlihalle ja itse olen kasvissyöjä. Jos saisin lahjakortin ruokakauppaan, ostaisin poron- ja hirvenlihaa. Ne ovat ainoat lihat mitä lapseni voi syödä. Kauraryynit ja makaronit saat itse ostettua vaikka tyhjiä pulloja keräämällä. Jos joku antaa muovikassillisen makaronia, niin otan kiittäen vastaa, mutta ei se meidän tilannetta oikeasti auta.
Eikös sen auttamisen pitäisi lähteä auttajan lähtökohdista? Itse autan mielelläni, mutta opiskelijana olen köyhempi kuin moni köyhä, enkä siis voi lahjoitella kenellekään rahaa. Vaatteita ym. voin laittaa kiertoon, joten oma apuni on nimenomaan sitä lumppujen ym. lahjoittamista. Jos ne eivät kelpaa, niin vallan hyvin voi sanoa että ei kiitos.
Kiiltokuvat kirjoitti:
Toisaalta jos ostatte alkosta kolmella kympillä hyviä Belgialaisia oluita köyhälle yksinäiselle miehelle jouluksi niin on se oikeasti sellainen lahja jota voi verrata isoon legolinnaan vs villasukkiin. Eli ero on huomattava jos ostatte kolmella kympillä hienoja oluita tai annatte sen mannapuuro settin. Sitä mannapuuroa onkin kiva pienessä pimeässä yksiössä lämmitellä ja miettiä että olempa yksin. Pitäisikö tappaa itsensä kun on niin yksin ja köyhä työtön.
Tai sitten irtisanoudutte ja teette tilaa työttömille. Täällä on porukkaa joka odottaa teidän työpaikkojanne. Tekisin töitä vähän halvemmalla, kertokaa se pomolle.
Tuskin haluaisitte tuottaa pienelle pojalle villasukka pettymystä? Vaan ostaisitte mieluummin hänelle sen lego-linnan. Vai mitä. Tässä vähän mietinnän paikkaa teille jotka haluatte vain eroon omista vanhoista romuistanne.
T. dipaninssi.
Onko sulla mitään hajua paljonko lego-linna maksaa? Sillä avun tarjoajalla tuskin on itsellään rahaa ostella lego-linnoja lahjoitukseen, muta saattaa olla aikaa ja viitseliäisyyttä kutoa ne villasukat. Köyhillä ihmisillä on usein täysin vääristnyt kuva rahasta ja sen käytöstä, monien kymppien lahjoja pidetään itsestäänselvyytenä, vaikka niihin ei monella työssä käyvälläkään ole rahaa. Eikä monella työssäkäyvälläkään ole varaa ostella kalliita erikoisoluita. Ja selvästi et arvosta kenenkään toisen vaivannäköä ja työtä lainkaan, mikä saa minut ajattelemaan ettet ansaitse minkäänlaista apua.
Kyllä minä olen kiitollinen siitä että täti joskus ostaa meille ruokaa. Ei tarvi itse maksaa ruokia joten saa lisää laskuja maksettua..
Kiiltokuvat kirjoitti:
Toisaalta jos ostatte alkosta kolmella kympillä hyviä Belgialaisia oluita köyhälle yksinäiselle miehelle jouluksi niin on se oikeasti sellainen lahja jota voi verrata isoon legolinnaan vs villasukkiin. Eli ero on huomattava jos ostatte kolmella kympillä hienoja oluita tai annatte sen mannapuuro settin. Sitä mannapuuroa onkin kiva pienessä pimeässä yksiössä lämmitellä ja miettiä että olempa yksin. Pitäisikö tappaa itsensä kun on niin yksin ja köyhä työtön.
Tai sitten irtisanoudutte ja teette tilaa työttömille. Täällä on porukkaa joka odottaa teidän työpaikkojanne. Tekisin töitä vähän halvemmalla, kertokaa se pomolle.
Tuskin haluaisitte tuottaa pienelle pojalle villasukka pettymystä? Vaan ostaisitte mieluummin hänelle sen lego-linnan. Vai mitä. Tässä vähän mietinnän paikkaa teille jotka haluatte vain eroon omista vanhoista romuistanne.
T. dipaninssi.
Hyvä dipaninssi, vaikka eroaisin työpaikastani niin sitä tuskin sinulle tarjottaisi.
Ap:n avaus oli tietysti ärsyttävä jne, mutta totta toinen puoli.
Olen ärsytyksellä havainnut sivusta, että muutama hyvätuloinen perhe harrastaa tätä "kilven kiillottamista", jossa huono-osaisille (muutamat kaukaiset sukulaiset) annetaan "joululahjoina" mm. omia lumppuja kaapin pohjalta. Ja tarkoitan juuri lumppuja, jo valmiiksi kuluneita, jopa rikkinäisiä vaatteita. Samaten ruokakaapeista siivotaan päiväysvanhat kuivatuotteet 1-2 kertaa vuodessa näille sukulaisille. Että tietävät olla kiitollisia. Myös joitakin parittomia kuppeja, ikivanhoja lahjamukeja, lautasia ja muita käyttöastiastojen jämiä sekä viallisia (!) kodinkoneita (esim. vanha imuri, jossa letkun liitinosa oli rikki) kannettiin suurina lahjoina näille vähätuloisille.
Suurin "armo", joka on näitä huono-osaisia kohdannut oli se, kun tämän hyvätuloisen perheen äiti kiikutti suurta numeroa tehden perheen kesähuvilan avaimen viikoksi köyhälle perheelle (samalla kun tämä varakas perhe oli lähdössä Toskanaan). Kuulemma totuus oli ollut se, että saadakseen huvilaviikon nämä köyhät joutuivat tekemään kaikki rästiin jääneet työt, mm. kaislojen niitot, laiturin korjaukset, maalaukset, siivoukset.. lista oli pitkä.