Olenko todellakin huono äiti????
Olen nyt saanut usein kuulla, kuinka teen lapseni kanssa asiat väärin, enkä osoita hänelle hellyyttä ja rakkautta (muiden mielestä).
Eli lapseni on 14kk vanha. Kyse on meidän tavasta kasvattaa lasta. Meillä poika laitetaan illalla viim. 8 nukkumaan, siis jätetään sänkyyn, hän nukahtaa samantien. Sama toistuu päikkäreillä. Emme siis nukuta lasta. Olemmeko tehneet väärin? Lapsi on mielestäni erittäin tyytyväinen tähän tapaan, niin on myös vanhemmat! Olen kuitenkin saanut useammalta taholta kuulla, että minun pitäisi nukuttaa lapsi omaan sänkyyni. Heidän mielestään lapseni ei saa tarpeeksi rakkautta ja lämpöä jos hän ei nuku vieressäni.
Mitä mieltä te muut olette asiasta?
Kommentit (34)
Ole onnellinen että lapsi nukahtaa helposti. Meillä pojat 3v ja 1v4kk ja äiti nukuttaa toisen ja isä toisen. Kumpikaan ei todellakaan nukahda itsekseen. Kateellinen olen ja et todellakaan ole huono äiti :)
Eikä tulsi mieleenkään ajatella noin. Meillä on kaksi lasta ja molempia on tarvinnut nukuttaa ja tuo nukutuksen tarve ei ole kokonaan tottumiskysymys vaan toiset lapset oppivat paljon myöhemmin itsestään nukahtamsen taidon kuin toiset. Joillakin on siis tuo taito jo vauvasta alkaen ja sehän on vaan hienoa.
Meillä esikoinen oppi nukahtamaan itsekseen vasta 2-vuotiaana ja tuolloin ajattelin, että saisi tämä nukutus loppua. Toinen lapsi on kyllä selkeästi helpompi nukutettava, mutta ei siltikään vielä osaa nukahtaa itsekseen...
Me on tyttöjen vieressä alusta asti ootettu niin kauan et nukahtavat. Jos aikaa kuluu paljon, sillon edellytykset nukahtamiselle eivät toteudu. Esim. jos lapsella paska tulossa, niin eipä ihme jos ei nukaha!
Aina on joku syy jos ei heti sammu, pitää vaan käyttää järkeesä mikä se on.
Kuopusta kun nukutan päikkäreille, saan toteuttaa himoharrastustani eli lukemista. Se on rentouttavaa.
Yöunille mennään koko perhe yhessä. Ei kiinnosta kukkua yheksän jälkeen kun aamulla on selvittävä navetalle. Kuopus nukkuu sivuvaunussa (pinnasängystä laita pois) ja isompi jossain isän ja äidin välissä. Nukkuvat muuten levottomasti jos ei illalla hali ja kutittele! Liekö rakkauden kaipuuta unissaan..
Suunnitelmissa on saaha neidit omiin sänkyihinsä. Pienemmän kanssa varmaan onnistuu helpommin. Esikoista voi uhmaikä rasittaa. Mutta seuraaville vauvoille on saatava tilaa!
Meillä nyt vuoden ikäinen tyttö. Ikinä häntä ei ole tarvinnut ns. " nukuttaa" vaan haluaa nukahtaa yksin. Ei suostu nukkumaan minun vieressäni nykyään. Vaavina sentään joskus sain köllötellä kylki kyljessä aamuyöstä aamuun.
Eli meillä on tutut iltarutiinit...puuro, iltapesu, yökkäri, vaippa...likka sänkyyn, uninalle kainaloon...vesihörppy, tutti ja musat päälle (siis unimusa semmoisesta mobilesta) ja tyttö nukahtaa ihan itsekseen. Ei nuku yhtä hyvin jos joskus nukutaan samassa huoneessakaan (esim. kyläillessä) vaan haluaa nukkua omassa pömpelissään.
Eiköhän nää lapset oo tässäkin asiassa yksilöitä. Itse kuitenkin tavallaan uskon siihen että lapsi tottuu siihen mihin hänet totuttaa. Eli jos vauvasta asti aina nukutetaan niin lapsi tottuu siihen.
En kuitenkaan jätä lasta huutamaan. Itkeskelee siis jos tekee hampaita tai on vaikka vähän kipeä. Silloin istun vieressä ja silitän ja odotan että lapsi nukahtaa. Näitä iltoja on ollut tähän mennessä kaksi.
taidankin sitten olla epätavallinen äiti, kun nimenomaan haluan nukuttaa (ei tietysti väkisin) lapseni. Itsestäni se on kiva rauhoittumisen hetki päivän tohinoiden jälkeen.
No mutta kukin tyylillään, lapset ja myös vanhemmat ovat erilaisia ei kai voi olla yhtä ainoata tapaa. Ja huonosta äitiydestä syytetään jokatapauksessa teitpä niin tai näin..
Haitula:
eli siis monista vastauksista sain sellainen käsityksen, että lapsi vain jätetään omaan sänkyyn, siis ilman mitään iltarutiinia tms. Meillä ainakin lapsille on ihan vauvasta alkaen luettu iltasatu (vauvana Tiitiäisen satupuuta tms.), juteltu muutama sana päivän tapahtumista (tämäkin ihan 1v:sta alkaen) ja sitten toivoteltu hyvät yöt ja jätetty nukahtamaan omaan sänkyyn. Kovin julmalta kuulostaa vain tuo " viedään omaan sänkyyn ja jätetään nukahtamaan" ... Niitäkin perheitä on ihan lähipiirissäkin, joissa näin tehdään, ja sitä en kyllä voi pitää mitenkään lapsiystävällisenä ratkaisuna.
Ei kukaan tarkoita että lapsi vain yllättäen napataan kesken leikin/syömisen ja viedään sänkyyn sanomatta mitään. Totta kai pakostakin tulee rutiineja; iltapuuro, iltapesu, hampaiden harjaus jne. Mutta ei meillä jutella päivästä, lauleta tai lueta kirjoja rutiinilla. Vien pojan iltatoimien jälkeen sänkyynsä, suukotetaan ja toivotetaan hyvää yötä.
Itseasiassa en oikein ymmärrä mitä ajat takaa..
joutua nukutuspuuhiin mutta niin kauan kuin lapsesi nukahtaa itsekseen, ole onnellinen!!
Sitäpaitsi - kukin tyylillään. Meillä nukutin esikoisen rinnalle viereeni, se onnistui kuin leikki. Sitten vain siirsin hänet omaan sänkyynsä, jossa nukkui puolet yöstä jonka jälkeen siirtyi viereemme. Näin sujui 2-vuotiaaksi, jolloin ostimme tytölle oman ison sängyn (90 cm leveän), johon mahtuu äiti tai isä lukemaan iltasatuja. Ei mitään turvalaitoja. Luemme sadut ja vähän silittelemme, tyttö nukahtaa sitten yleensä tosi helposti ja pysyy omassa sängyssään. (nyt 3,5 v)
Pikkukakkonen sen sijaan on nukkunut koko 8-kuisen elämänsä meidän välissämme. Pinnasängyssä vain joskus päikkärit. Tarkoitus olisi kyllä siirtää isoksi kasvanut pyörivä ja potkiva vauva omaan sänkyynsä, katsotaan miten onnistuu... mutta tällekin hankitaan kunnollinen sänky heti alkuun.
baaba:
. Näin sujui 2-vuotiaaksi, jolloin ostimme tytölle oman ison sängyn (90 cm leveän), johon mahtuu äiti tai isä lukemaan iltasatuja. Ei mitään turvalaitoja. Luemme sadut ja vähän silittelemme, tyttö nukahtaa sitten yleensä tosi helposti ja pysyy omassa sängyssään. (nyt 3,5 v)
Mitä merkkiä toi teidän sänky on? Voisin myös harkita isommalle (saman ikäinen kuin teidän) tollaista, jos pienempi saa jatkettavan.
Haitula:
eli siis monista vastauksista sain sellainen käsityksen, että lapsi vain jätetään omaan sänkyyn, siis ilman mitään iltarutiinia tms. Meillä ainakin lapsille on ihan vauvasta alkaen luettu iltasatu (vauvana Tiitiäisen satupuuta tms.), juteltu muutama sana päivän tapahtumista (tämäkin ihan 1v:sta alkaen) ja sitten toivoteltu hyvät yöt ja jätetty nukahtamaan omaan sänkyyn. Kovin julmalta kuulostaa vain tuo " viedään omaan sänkyyn ja jätetään nukahtamaan" ... Niitäkin perheitä on ihan lähipiirissäkin, joissa näin tehdään, ja sitä en kyllä voi pitää mitenkään lapsiystävällisenä ratkaisuna.
Nukahtaa sitten iteksiään sinne. Illalla kuitenkin tehdään asiat samassa järjestyksessä: iltapala, yöpuku+pesu, sylihetki, iltarinta tarvittaessa (siis en uskonut aiemmin että kasikuinen voisi iltamaidosta kieltäytyä ;-) ja sitten nukkumaan.
Mutta esikoinen, 4v, on aina ollut tarkempi nukutettava. Hänelle on pitänyt ysikuisesta lähtien noudattaa pilkuntarkkaan rutiineja: iltapala, yöpuku+pesu, lukuhetki, keskustelu päivän tapahtumista, lauluhetki (isällä jotain muuta) ja sitten yövalo päällä nukahtamista odottamaan. Jos unta joutuu odottaan liian kauan, livahtaa esikoinen vessaan tai vaatii vettä tms. Vuoden verran luimme jopa samaa kirjaa hänelle, kunnes hän pyysi 1v9kk iässä jotain muuta kirjaa...
Esikoisen rutiinien jälkeen, tuo pienemmän " nukuttaminen" on mun mielestä tyyliin:" Viedään sänkyyn ja jätetään sinne." Ja jos lapsi kerran nukahtaa tyytyväisenä, en tiedä, miksi mitään muuttaisin. Totta kai sitten kun kasvaa, otamme kehiin iltasadun tai muuta vastaavaa. Nyt vain häiriintyy, jos illalla tehdään jotain muuta kuin nuo yllämainitut. Ehkä ne ovat hänen iltarutiininsa.
meidän pieni 2,5 vuotias herrakin on aina itse nukahtanut siitä lähtien kun lopetin vuoden iässä imetyksen.Koskaan ei ole tarvinnuthäntä nukuttaa.Taitavat vaan olla muut kateelllisia kuule.
joo varmaan olet tosi huono äiti, kun lapsesi nukahtaa tyytyväisenä omaan sänkyynsä...hohhoijakkaa. Eikös siihen kaikki aikanaan kuitenkin tähtää... meillä poika nukahtaa myös itse omaan sänkyyn, kun ensin on luettu iltasatu kirjasta, sitten kerrottu omatekoinen iltasatu ja oltu hetki hänen huoneensa sohvalla vierekkäin ja halittu ja pusittu.
kun kerroin aikoinaan kuinka nostamme poikamme joka yö jossain välissä meidän sänkyymme. Se oli meidän tapa silloin välttyä suuremmilta yöhuudoilta ja taata kaikille makoisat unet. Kun sain tarpeeksi alta kulmien katseita ja erityisesti neuvolassa, lopetin lopulta asian kertomisen. Ilmioitin siitä lähtien kuinka meillä nukutaan varmaan aivan samoin kuin kaikissa muissakin taaperoperheissä, piste. Teet niinkuin parhaaksi näet ja jos joku mussuttaa on se hänen häpeänsä. Älä välitä siitä.
Tsemppiä!
Meillä on poika jätetty nukahtamaan omaan sänkyyn vellipullon ja rimputinlelun kanssa ja puolen vuoden iästä asti. Hyvin on aina omassa sängyssään nukkunu eikä yleensä edes nukahda viereen, vaan rupee riehumaan kun vanhempien sänkyyn pääsee. Ikää siis 1,5 vuotta.
Meillä tyttö on vauvasta asti mennyt " yksin" nukkumaan. Eli laitetaan sänkyyn ja nukahtaa itse sinne. Hän todellakin nukahtaa eikä itkeskele tms. sängyssä. Sitten kysytään " ai, tonneko sä sen vaan jätät?!" , siis mitä häh? Eikö kukaan muu tee niin. Mä oon ainakin kuullut, ettei lasta saisi nukkuessa siirrellä, ettei pelästy missä on kun herää. No, ollaan mekin kyllä joskus siirretty autosta kotiin tms. Mutta siis pointtina, en mä ainakaan aio muuttaa nukkumisasioita! Mun mielestä ne on hyvin näin! Eikä sunkaan kannata tuosta stressiä ottaa =)
Meillä on poika 2kk iästä asti nukutettu suoraan omaan sänkyyn kun todettiin että syliin ei nukahda. Alussa poika kapaloitiin ja silittelin vieressä kunnes nukahti, ajan myötä oppi itsekseen nukahtamaan.
Kyllä tuo välillä aina nukkumaan menemistä vastaan protestoi mutta hiljenee omassa sängyssä kuitenkin nopeasti, jos ei hiljene niin käydään sen luona laittamassa pitkälleen ja vähän silitellään.
Että jos jonkun mielestä tämä on huonon äidin tapa niin voi voi. Kyllä yö on nukkumista varten ja päivät sitten sitä hellittelyä. Minä touhuan pojan kanssa päivisin paljon, sylitellään ja halaillaan, ja varsinkin nyt kun perheessä on kolmiviikkoinen pikkukakkonen niin pyrin antamaan pojalle huomiota ja hellyyttä niin paljon kuin ehdin ja etenkin kun vauva nukkuu niin puuhataan paljon.
Meillä kyllä on kaikki tyytyväisiä, ei poika edes osaisi nukkua meidän sängyssä, kokeiltu on. Ja minä nukun koiranunta kun poika on vieressä, siksi siirrettiin 6kk iässä omaan huoneeseensa. Nyt on pikkukakkonen siinä tuhisemassa ja mun uni on mitä on, mutta ajallaan sekin helpottaa...
Meillä on molemmat tytöt nukku alusta asti omissa sägyissä eikä niitä ole pahemmin tarvinnut edes nukuttaa. Mulle esikoisen nukahtamisesta ykskin täti sanoi että ´tuo lapsi kokee ainakin paljon rakkautta hereillä ollessaan kun noin itsekseen nukahtaa =)
OLE YLPEÄ!!
Enpä ole koskaan kuullut, että noinkin päin toimivasta äidistä, joka nimenomaan ei nukuta vieressä, että ihmiset saattaisivat sanoa tuolla tavalla!!! Älä missään tapauksessa mene heitä uskomaan!!! Juuri noinhan tuon homman pitäisi toimia!!! Itse saan taas selitellä, ja ymmärrän siihen syynkin, miksi nukutan lasta vieressä, joka on 2,8 v. Minun mielestäni hänen nimenomaan pitäisi nukkua omassa sängyssään ja aluksi nukkuikin, siis 0-1v mutta sitten siitä kiipeilemisestä ja itkusta nukuttaessa ei tullut mitään ja otin viereen nukkumaan, kun en millään jaksanut mitään. Meilläkin nukutettiin siihen asti juuri kuten sinäkin teet. Mutta touhuvaiheen alkamisen jälkeen ei jäänyt sänkyynsä ja tästä tuli tälläistä nukuttamista oikein nukuttamalla. En suosittele kenellekään- eihän lasta meinaa saada nukkumaan omassa sängyssään enää, kun nukkuu viereen välillä. Pidä vain pintasi!!! Ihan suututtaa, ekaa kertaa täällä todella jonkun sanomiset, enkä tarkoita tietenkään sinun vaan niiden, jotka ovat saaneet hyvän äidin tuntemaan itsensä huonoksi ihan turhaan! Olet hyvä äiti! Ihanaa, että teitä on!
Ihan vastasyntyneestä ollaan laitettu poika vaan omaan petiin kun uniaika on koittanut ja sinnepä on tyytyväisenä jäänyt!
En edes halua mennä siihen ruljanssiin,mitä niin monelta taholta kuulee...että menee koko ilta silittelyyn, satujen lukemiseen, lauleskeluun, kädestä pitämiseen jne.
Jossain vaiheessa poika oli levottomampi ja saattoi huudella perään, kun poistuin huoneesta. Menin kerran huoneeseen, sanoin hyvää yötä, laitoin tutin ja poistuin. Jos huuto jatkui, odotin jonkin aikaa ja tein saman tempun- mutta koskaan en ole jäänyt pojan luokse tekemään mitään kikkoja. Näin hän on oppinut rauhoittumaan itsekseen ja tätä nykyä koisii läpi yön 20-7. Nukahtaa omin nokkinensa, ei maitoja, ei vellejä, ei mitään muutakaan.
Eli päinvastoin ap, olet erittäin hyvä äiti! Lapsesi osaa rauhoittua ja nukahtaa itsenäisesti ja luottaa siihen, että olet läsnä, vaikket samassa huoneessa olisikaan! Älä kuuntele muiden höpötyksiä, ovat kateellisia vaan:)
sitruska ja taapis 1v10kk kohta
Eli sanoin tossa huonosti, kun sanoin, että " suututtaa täällä jonkun sanomiset" . En tietenkään tarkoittanut " täällä" vauva-lehden nettisivulla olevien ihmisten sanomisia, sillä täällähän ei kukaan olekaan sanonut, että lasta on nukutettava vieressä, vaan niitä ihmisiä, jotka ovat sinulle tulleet sanomaan, että lasta sänkyynsä nukuttavana olet huono äiti.
Tämä korjaus ihan siksi, että niin hyvää äitimateriaalia täällä vauva-lehden palstoilla on mun aikoina paljon liikkunut, etten missään tapauksessa tahdo, että kukaan heistä pahoittaa turhaan mieltään minkään väärinkäsityksen vuoksi.
eli siis monista vastauksista sain sellainen käsityksen, että lapsi vain jätetään omaan sänkyyn, siis ilman mitään iltarutiinia tms. Meillä ainakin lapsille on ihan vauvasta alkaen luettu iltasatu (vauvana Tiitiäisen satupuuta tms.), juteltu muutama sana päivän tapahtumista (tämäkin ihan 1v:sta alkaen) ja sitten toivoteltu hyvät yöt ja jätetty nukahtamaan omaan sänkyyn. Kovin julmalta kuulostaa vain tuo " viedään omaan sänkyyn ja jätetään nukahtamaan" ... Niitäkin perheitä on ihan lähipiirissäkin, joissa näin tehdään, ja sitä en kyllä voi pitää mitenkään lapsiystävällisenä ratkaisuna.