Olenko todellakin huono äiti????
Olen nyt saanut usein kuulla, kuinka teen lapseni kanssa asiat väärin, enkä osoita hänelle hellyyttä ja rakkautta (muiden mielestä).
Eli lapseni on 14kk vanha. Kyse on meidän tavasta kasvattaa lasta. Meillä poika laitetaan illalla viim. 8 nukkumaan, siis jätetään sänkyyn, hän nukahtaa samantien. Sama toistuu päikkäreillä. Emme siis nukuta lasta. Olemmeko tehneet väärin? Lapsi on mielestäni erittäin tyytyväinen tähän tapaan, niin on myös vanhemmat! Olen kuitenkin saanut useammalta taholta kuulla, että minun pitäisi nukuttaa lapsi omaan sänkyyni. Heidän mielestään lapseni ei saa tarpeeksi rakkautta ja lämpöä jos hän ei nuku vieressäni.
Mitä mieltä te muut olette asiasta?
Kommentit (34)
oiti83:
Meillä on poika jätetty nukahtamaan omaan sänkyyn vellipullon ja rimputinlelun kanssa ja puolen vuoden iästä asti. Hyvin on aina omassa sängyssään nukkunu eikä yleensä edes nukahda viereen, vaan rupee riehumaan kun vanhempien sänkyyn pääsee. Ikää siis 1,5 vuotta.
No, vellipulloa ei olla koskaan annettu, tutit on tärkeitä..
eiköhän kaikki vanhemmat tähtää siihen että lapsi nukahtaa tyytyväisenä ja turvallisesti ilman pahempia itkuja. Yhdellä tämä toteutuu niin että laitettaaan omaan sänkyyn ja nukahtaa sinne yksikseen, toinen haluaa nukahtaa aina tissille ja kolmas pitää nukuttaa kädestä pitäen. Tapoja on melkeen yhtä monta kun vanhempia ja niin kauan kun tapa on hyvä lapselle ja vanhemmille niin sitä ei ole mitään syytä ruveta muuttamaan.
Jossain vaiheessa jokainen lapsi oppii nukahtamaan itse omaan sänkyynsä. Joku " oppii" tämän jo synnytyslaitoksella ja joku toinen oppii sen vasta kouluiässä. Ei huolta =)
Meilläkin lapset nukahtivat ilman nukuttamista vauvasta 2-vuotiaaksi. Sitten ihan yhtäkkiä alkoi molemmilla muutaman kuukauden kausi, jolloin piti nukuttaakin sitten oikein kunnolla ja tunti kaupalla.
Tämän palstan kirjoituksistakin olen huomannut, että n. 2-vuotiaana lapsilla on useimmiten kausi, jolloin nukahtaminen on hankalaa. Siihen liittyy uhmaa, vähentynyttä unen tarvetta, lisääntyntyttä mielikuvitusta ja pelkoja + ties mitä. Se kausi oli todella rassaava, mutta meni onneksi ohi yhtä yllättäen kuin tulikin....
jos lapsi nukahtaa hyvin omaan sänkyyn, niin sehän on hieno juttu!
Meill taas sanottiin mm. neuvolasta, että " kyllä lapsi pitäisi jo laittaa omaan sänkyyn nukkumaan" , kun olivat noin puolivuotiaita, ja jotkut sukulaiset ovat toistaneet samaa, että ei saisi nukuttaa vanhempien sänkyyn " etteivät ne totu, ja että saatte itse nukuttua" .
Meillä lapset 1,5 -vuotiaat nukkuvat omissa sängyissään ja näin on parempi, sillä itse en saa kunnolla unta, jos nukkuvat ja pyörivät vieressä. Pääosin kiltisti sänkyynsä jäävät ja siellä nukkuvat.
Neuvoja tulee aina jos jonkinlaisia, parempi olisi, jos niistä ei niin välittäisi.
Itsekin mietin monesti, että helposti tulee tunne, että on huono äiti, mutta jos alkaa miettiä tosissaan, niin millainen todella on huono äiti, nin tuskin näin pienistä jutuista voi kuitenkaan noin raskasta leimaa vielä antaa.
Kun aikuiset ihmiset ympärillä rassaavat, kannattaa aina katsoa lasta ja miettiä, että miten hän näyttää voivan. Jos asiat näyttävät olevan hyvin ja lapsi iloinen, niin ihan sama mitä muut sanovat.
Tämmöisiä olen omalla kohdallani pohtinut. Tsemppiä sulle!
Kaikissa oppaissa ja unikoulutuksissahan nimenomaan LÄHDETÄÄN siitä, että lapsi nukahtaa omaan sänkyynsä, jolloin ei muodostu tätä uniassosiaatio-ongelmaa, että lapsi herää eri tilanteessa kuin mihin on nukahtanut! Meillä poika kyllä nukahtaa omaan sänkyynsä, mutta kyllä annan maitopullon vielä ja istun vähän aikaa vieressä. Mutta osaksi siksi, että minusta on mukava katsella sitä tuhisevaa ihmislasta... Ja tähän siis kuluu 5 minuuttia.
Niin että musta enemmänkin " huonon äidin" leimaa saavat ne, jotka nukuttavat lapsensa eivätkä jätä vaan sänkyyn nukahtamaan! Täälläkin nyt jo väännettiin tätä asiaa niin päin, että huonojahan ne nukuttajaparat ovat...
Musta tuommoiset asiat ei missään tapauksessa tee äitiä huonommaksi tai paremmaksi. Kaikki tekevät omien voimiensa mukaan.
sillä hetkellä se tuntui kyllä siltä.
meillä poika on AINA koko ikänsä nukahtanut itsekseen.
äitini mielestä vieressä pitäisi seistä/istua ja laulaa/lorutella.
olen tätä myös kokeillut ja tuloksena on 1-2t nukutus sessio.
lapsi piristyy jos alan nukuttamaan laulamalla tms
meillä vien pojan sänkyyn, annan suukon, peittelen ja toivotan hyvää yötä...jää tyytyväisenä itsekseen höpöttelemään ja nukahtaan aivan max 30min päästä.
päikkäreille nukahtaa yleensä kun salama kunhan sänkyyn lasken ja toivotan hyvää päiväunta.
ennemmin koen tämän rikkaudeksi kuin vitsaukseksi tai merkiksi huonosta äitiydestä.
meillä hellitään, halitaan, näytetään tunteita kyllä paljon. laulut ja lorut kuuluvat muuhun hetkeen kun nukkumaan menoon
Uskomatonta, miten joka asiasta voi syyllistää, teki sitten miten teki! Sinä saat olla ihan tyytyväinen, olette hyvin kasvattaneet lapsenne tähän asti kun uskaltaa nukahtaa yksin. Neuvolan täti sanoi mielestäni oikein hyvin, kun kerroin 2-v. neuvolassa että poikamme laitetaan sänkyyn, sanotaan hyvät yöt (tutin, rievun, pehmolelun ja maitopullon kanssa) ja nukahtaa sinne useimmiten enempiä huutelematta niin yö- kuin päiväunillekin, että kyllä lapsi hakee tarvitsemansa sylikontaktin sitten päivän aikana. Eli rohkaisuksi voisi sanoa, että olette hoitaneet hyvin, ennemmin kuin huonosti!!! Ja kuten olen jossain ketjussa jo aiemminkin maininnut, äitini nukutti vielä 9-vuotiasta 50-kiloista pojanjölliä. Minun mielestäni parempi, mitä aikaisemmin saa " tehtyä itsensä tarpeettomaksi" tässä asiassa (lapsen luonteenpiirteet tietysti huomioiden), tuohan se kasvatuksen perimmäinen tarkoitus on useidenkin kasvatusajattelijoiden mielestä - eikä väkisin tarpeelliseksi tekeminen silloin kun lapsi selviää tilanteesta jo itsekin :)
eikkuli, 2-v ja pian pikkuvauvan äiti ja kasvatustieteilijäkin vielä kaiken mokoman lisäksi!
Meillä tyttö laitettiin nukkumaan omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen heti kun sairaalasta kotiuduimme eli parin päivän vanhana. Koskaan ei ole meidän keskellämme samassa sängyssä nukkunut.
Nukahtaa omaan sänkyynsä itse kaikessa rauhassa, yleensä heti mutta toisinaan leikkii unileluillaan tai lauleskelee ensin tovin. Ja herätessä sama juttu. Ilman itkuja ja kitinöitä.
Näin meillä on rauha säilynyt ja kaikki olemme olleet todella tyytyväisiä tähän ratkaisuun. Päätimme miehen kanssa että näin tehdään jo ennen lapsen syntymää. Ja samoin aiomme toimia kesällä syntyvän uuden tulokkaan kanssa.
Enkä todellakaan koe että olisin millään tavalla huono äiti tai laiminlyönyt lastani. Lapsi oppii tähän tapaan todella nopeasti ja pitää sitä aivan normaalina. Ja nauttii omasta rauhastaan.
Toiset nukahtavat itsekseen ja toiset eivät. Meillä ei esikoinen ja kuopus nukahtaneet itsekseen vaan jo synnärillä karjuivat oksennukseen asti siellä lasikopassaan jos heidät sinne laittoi. Nukahtivat ekat +/- puoli vuotta VAIN tissille, ja sen jälkeen " nukutuksiin" . Kuopuksen nukutan edelleen, olen hänen vieressään kunnes nukahtaa. Esikoinen nukahtaa itsekseen. Keskimmäisemme taas oli helppo " totuttaa" nukahtamaan itsekseen ja hän tekee näin edelleen. Yhdessä vaiheessa hänellä tosin oli kausi että halusi nukuttajan, eikä mulla ollut mitään sitä vastaan.
Eli toistamiseen: nukuttakaa ihmeessä lapsenne niin kun se teille ja heille parhaiten sopii!
et todellakaan ole mielestäni tehnyt väärin!
Olisin onnellinen jos tyttömme ikää jo 3v kohta niin nukahtaisi tuolla lailla,
vieläkin saa istua sängynpäässä odottamassa,et tyttö nukahtaa..
Mutta eiköhän mekin joku vuosi päästä siihen et ei enää tarvii vieres istua heh :)
Kun edes kerran onnistuisin tossa, että nukahtaisi yksin omaan sänkyyn. Mutta kun vaan viereen... Ole vaan onnellinen.
toukokuussa neljä ja nukkuu äidin ja isän keskellä tällä hetkellä...Eli tilanne voi muuttua koska tahansa.
Meillä esikoinen on nukutettu pienenä syliin ja on oikeastaan koko ikänsä nukkunut vanhempiensa vieressä. Hän oli todella itkuinen ja levoton, jos yritimmekään jättää häntä yksin. En halunnut enkä pystynyt toimimaan muuten, en voinut ajatellakaan " kouluttaa" häntä nukahtamaan yksikseen, ja mielestäni kyse oli kuitenkin pikku asiasta, joka päättyy aikanaan. Poikaa on vieläkin hankala saada suoraan nukkumaan omaan sänkyynsä (3 1/2 v), mutta mitäs siitä...;). Kuopuksemme taas on syntymästään lähtien halunnut nukkua itsekseen, omassa huoneessaan ja sängyssään. Iltaisin ei edes nukahda syliin, vaan rauhoittuu vasta omassa rauhassaan. Samalla tavalla on kasvatettu, mutta näin vain on! Et varmasti ole huono äiti, kuten en pidä itseänikään!