Omituisinta/törkeintä mitä vieraat ovat tehneet ollessaan teillä kylässä?

Aikoinaan meille tuli tuttu pariskunta kylään. Teimme ruokaa yhdessä ja söimme. Koska lapsensa olivat nirsoja heille ostettiin aina ruoat Heseltä. Lapset saivat juosta ranskikset kädessä pitkin huushollia. Minua ärsytti, kun rasvaa oli joka paikassa. Eivät uskoneet, kun sanoin, että keittiössä syödään. Kotonakin he suojasivat sohvat, koska lapsi halusi syödä grillimakkaran olohuoneen sohvalla.

Kerran toinen lapsista kippasi ranskikset lattialle. Totesin tyynesti ettei niitä voi enää syödä ja vein ne roskiin. Lapset katsoivat silmät suurina ja äitinsä veti lehteä naaman eteen. Tämän jälkeen söivät aina kotona ennen meille tuloa.

Samaisen perheen lapsi opetteli olemaan ilman vaippaa. Kesällä kun olin pessyt matot ja laittanut ne puhtaana lattialle he tulivat kylään. Vaippa otettiin saman tien pois. Ei mennyt kuin hetki ja oli pissat vastapestyllä matolla. Vanhemmilla oli hauskaa, että miten sen ”Pirkko” nyt sillä tavalla pissasi matolle.

Toisen perheen lapset leikkivät lastenhuoneessa leluilla (olin silloin perhepäivähoitaja). Olin ollut suuressa selkäleikkauksessa ja he tulivat kylään. Kun lähtivät kotiin lelut jätettiin siivoamatta. Olipa mukava siivota muiden jälkiä kipeän selän kanssa. Sen jälkeen kesti pitkään, että kutsuin heidät uudestaan.

Näihin juttuihin verratuna oma kokemukseni omituisesta vieraasta on kesy. Ja ehkä vika on omien korvieni välissä. Minua ärsyttää meillä usein yöpyvä ystäväni, joka levittää tavaransa pitkin poikin.

Meillä on aika siistiä, tavarat laitetaan paikoilleen, jos ei nyt heti käytön jälkeen, niin viimeistään seuraavana aamuna. Mutta ystäväni kylvää tavaroitaan ympäriinsä ripotellen niitä myös keittiön tasoille. En itse ikinä laita laukkua ruokapöydälle tai käsineitä leipälaudalle. Kun kännykkä on ladattu, otan laturin seinästä ja laitan sen sille varattuun säilytyspaikkaan. Mutta ystäväni jättää laturit paikoilleen. Okei, pikkujuttu, mutta pistää silmään. 

Hänen käytössään on huone, jossa minä teen etätöitä. Etenkin nyt korona-aikana käytän huonetta joka arkipäivä. Hän tietää, että minä petaan meidän sängyn joka päivä. Kotonaan hän ei petaa sänkyä ,mikä on ihan ok, mutta toivoisin, että hän petaisi meillä vierassängyn huoneessa, joka toimii minun työhuoneenani. Mutta heittelee siellä likaiset vaatteensa pitkin poikin, jättää sängyn petaamatta ja tavaroita työpöydälleni. 

Vessanpönttöön jäävät jarruraidat hänen jäljiltään. Suihkuhuoneen lattia jää märäksi. Märkä pyyhe kulkeutuu olohuonseen jne. 

Tiedän, että olen varmaan hirveä nipo, mutta haluaisin, että kotini pysyisi siistinä myös hänen vierailunsa ajan. Olen sanonut nätisti tästä. Pyytelee anteeksi ja jatkaa samaan tyyliin, koska on omasta mielestään  niin boheemi. Minusta boheemius ei ole sama asia kuin sotkuisuus. Ja vaikka olisi miten boheemi, niin toisen kodissa voisi vähän vieraskoreilla. 

Vierailija kirjoitti:

Sori, jos tunnistat itsesi tästä.

Eräällä kaverilla on tosi outo tarve aina pilkata mua ja kotiani. Varsinkin kun tuli taaperonsa kanssa käymään ja lapsi räpelsi joka paikkaa ja veti lattialle pöytäliinoja (ja myös tavaroita siinä samalla). Mitä tekee kaveri? Nauraa ja sanoo, että kyllä minun, lapsettoman ihmisen, olisi pitänyt tietää ja oma vikani kun laittanut tavaroita pois esiltä. Siis kaikki tavarat olisi ilmeisesti pitänyt laittaa pois esiltä heidän vierailunsa ajaksi.

Nyt kun lapsi on vanhempi sama meininki jatkuu. Äitinsä ei kiellä pomppimasta sängylläni, sohvalla, hakkaamista ikkunoita, räpeltämättä tahmasormillaan tauluja/Koriste-esineitä tai penkomasta kaappejani ja varsinkaan ruokakaappia. Usein lapsi etsii herkkuja ja kysyy äidiltään saako niitä ottaa. Voitte varmaan arvata vastauksen. "totta kai" Ja siinä sitten vetävät herkkuni. Katsoin kerran suu auki enkä osannut sanoa oikein mitään. Nykyisin olen piilottanut kaikki ylähyllylle. Samalla mamma saattaa sanoa, että onpa rumat verhot tai hyi että sulla on rumia astioita.

Kyläilyt ovat vuosien aikana vähentyneet, yllättäen olen usein reissussa, jos he olisivat tunkemassa kotiini.

Ai niin. Muisti aina mollata mua työttömyydestä. "Mehän voidaan tulla käymään kun et sä missään töissä ole" ja nauroi päälle.

Ei ole itsekään ollut töissä lapsen syntymän jälkeen ja lapsi on jo 7-vuotias.

    Hyvä ihminen heivaa tämä tyyppi pois elämästi kokonaan, järkyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan uskomattomia tarinoita. :O Mulla varmaan pahin on ollut, kun veljen avovaimo sanoi häntä nuuskimaan tulleelle koiralleni "susta mä en tykkää". Koira on siis pienikokoinen eikä todellakaan hyppinyt päälle. Haisteli vain jalkoja.

Olen itse eläinrakas ja meillä on kissa ja isokokoinen koirakin. Koiraihmiset tuntuvat joskus ottavan aika henkilökohtaisesti sen, etteivät kaikki ihmiset välitä edes siitä jalkojen nuuskimisesta. Jos sitä ei sanottu pahalla äänellä tai naamaa väännellen, niin mun mielestä tuo oli aika neutraalisti ilmaistu ja tiedoksi myös isäntäväelle, ettei kyseinen vieras ole koiraihminen.

Mielestäni jos inhoaa koiria niin paljon että ei voi pitää kohteliaasti mölyjä mahassaan sen hetken että koira normaalisti nuuskii uuden ihmisen hajun niin voi jäädä vaikka kotiinsa, ja jos pelkää niin kovasti että ei kestä edes koiran läsnäoloa niin voi varmaan ilmoittaa etukäteen. Koira on perheenjäsen ja kyllä itse loukkaantuisin siitä jos vieras suoraan sisään tullessa sanoisi ettei pidä koirastamme vaikka koira ei olisi edes mitään tehnyt, kertoo nimittäin yleisesti ottaen ihmisen asenteesta muita kohtaan. En itsekään pidä kissoista mutta ei tulisi mieleenkään loukata isäntäperhettä moittimalla kissaa siitä että tulee nuuskimaan. 

Omituisinta on ollut vain se, kun kaveri tuli katsomaan mun uutta kämppää ja paikkoja katsellessaan availi kaappien ovia. Onneksi ei ole mitään luurankoja kaapeissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolituttu nuoripari soitti, että tullaan teille pariksi yöksi, kun viedään auto korjautettavaksi samalla paikkakunnalla olevalle kaverille. Meillä oli juuri muutto meneillään, en kehdannut kieltäytyä ja ajattelin et ok, tulee sitten kantoapua muuttolaatikoiden kanssa.

Tulivat ja olivat kuin kotonaan, kirjaimellisesti. Miespuolinen penkoi jääkaappia ja söi ja joi vähän väliä jotain. Nainen istui kuin tatti sohvalla ja neuloi sukkaa, ei auttanut missään, ei edes ruoanlaitossa. Pyysivät että haetaan saunaoluet, kun illalla lämmitätte saunan kuitenkin, nukkuivat parisöngyssämme, me muuttolaatikoiden keskellä lattialla ilmapatjalla… ja vierailun lopuksi heidät piti kuskata 30 km päähän autonkorjaajan luokse!

Kun seuraavan kerran tämä pariskunta ilmoitteli viestillä, että oltais tulossa teille päin… arvatkaa, vastasinko?

Typeryyttä, molemmilta osapuolilta.

Puolituttuja ei majoiteta.

Sattuivat olemaan serkun lapsi kaverinsa kanssa. Olisiko pitänyt sukulainen pihalle jättää? Mielestäni ei. Mutta kyllä jotain käytöstapoja pitää olla kun pitkän matkan takaa kylään tulevat!

Nämä kertomukset kyllä tiivistävät sen miksi en päästä ketään kämppääni kuin erikoistapauksissa.  Veli saa käydä jos olemme muuten menossa tekemään yhdessä jotain. Mutta muut sosiaaliset suhteet hoidan jotenkin muuten kuin kutsumalla / päästämällä ketään luokseni. Vieraista on vain harmia.

Miesehdokkailta on ollut kaikenlaista käytöstä. Kerran muutaman kuukauden tapailtuani kävin illalla suihkussa, ja mies oli sillä aikaa penkonut keittiön kaappeja ja tyhjännyt sieltä löytämänsä kalliin viinipullon (jota olin säästänyt juhlallisempaan tarkoitukseen). Siis jonkun 15 min aikana ja ilmeisesti suoraan pullosta. Totesi vain suihkusta tullessaan, että join muuten sun kaapista viinin. Uutta ei nyt tietenkään sitten ostanut tilalle.

Toinen miesehdokas puolestaan tykkäsi heilutella kikkeliään kusella käydessään. Niin pöntön reunukset kuin lattiakin puolen metrin säteellä täynnä kusiroiskeita. Ei vaivautunut edes nostamaan reunusta ylös, saati pyyhkimään jättämiään jälkiä. Ei auttanut asiasta huomauttelu.

Lienee sanomattakin selvää, että eipä nämä suhteet kovin kauaa kestäneet. Ihme porsastelua.

Vierailija kirjoitti:

Nää on niin absurdeja että nauran täällä ääneen :D

Miten jotkut oikeasti voivat olla noin hävyttömiä?

Tai miten joku yhä on törkeästi käyttäytyvän kaveri? Mulla se olisi ainakin kerrasta poikki koko tuttavuus, jos joku tulisi sikailemaan kotiini!

Kaveri kävi kylässä nelivuotiaan poikansa kanssa. Hän antoi pojan läästiä pöytään ja tuoleihin ruokaa ja totesi vain itse rauhallisesti istuskellessaan, että meidän Petteriltä sitä tulee vähän enemmän tätä pyyhittävää. Heh heh. Hänen mielestään hauskaa, eikä kieltänyt lasta sotkemasta paikkoja. Samainen lapsi lähti kahvipöydästä kakkupala kädessään juoksemaan ympäri asuntoa, murustaen sitä ympäriinsä. Palautin hänet takaisin pöytään sanomalla, että meillä syödään vain pöydän ääressä. Sama lapsi karkasi silmän välttäessä pillimehu kädessä juoksemaan ympäri kämppää ja ruiskutteli tahmaista mehua ympäriinsä. Äidin mielestä sekin oli vain hauskaa. Kyllä oli sotku heidän lähdettyään. Tahmaisia jälkiä ympäri asuntoa. Jotain käytöstapoja luulisi olevan, kun kylään tullaan ja vanhemman pitäisi katsoa lapsensa perään. Ja siivota itse ne jäljet, etenkin jos tahallaan sotketaan.

Vierailulla nuoret vanhemmat käy lapsen kanssa, tietenkin syödään ja ollaan siinä, mutta joka kerta jää,hirvee siivo, jos jotain putoaa lattialle, roskia ei jäteastiaan, vaan niille aloilleen, tavarat ja lelut jäävät lattioille, ei niitä kerätä lelulaatikkoon.

Sitten laiskat sukuvieraat yöpyy useita päiviä, otetaan valmista, ei missään pyydetä, voinko auttaa. Lopetin kokonaan ne yövieraat.

Lähipiiristä on vain yövieraat....joskus, ei ongelmaa.

Yks naapuri vei wcssä käydessään mun hygienia tavaroita, sano "ei kai haittaa" sinua.

Vieraat jotka tulee käymään vuodesta toiseen , mutta vastavuoroisuus puuttuu. Lopetin, Sitten tuli jotta otettava vierailulle, tulevat matkan takaa. En pidä yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan meille tuli tuttu pariskunta kylään. Teimme ruokaa yhdessä ja söimme. Koska lapsensa olivat nirsoja heille ostettiin aina ruoat Heseltä. Lapset saivat juosta ranskikset kädessä pitkin huushollia. Minua ärsytti, kun rasvaa oli joka paikassa. Eivät uskoneet, kun sanoin, että keittiössä syödään. Kotonakin he suojasivat sohvat, koska lapsi halusi syödä grillimakkaran olohuoneen sohvalla.

Mä meinasinkin just ihmetellä että minkälaisissa läävissä asuu lapsiperheelliset, jotka antavat lastensa juosta ympäri vieraspaikkaa tai eivät pyyhi lasten käsiä syömisen jälkeen jos ovat sotkuisia. Tämä selittää aika paljon. En kyllä vaan ymmärrä tätä! miten jotkut jaksaa siivota koko ajan, pestä pintoja ja tekstiilejä lastensa jäljiltä. Helpompaa olosi opettaa ne lapset tavoille?

Minä palautin yhden tuollaisen hassuttelija-äidin ja lapsen maanpinnalle. Kyseessä oli ihan kaveri pitkältä ajalta, joka tuli lapsensa kanssa kylään. Lapsi oli muistaakseni 3-vuotias. Samaa lääppimistä ja sekoilua esiintyi kuin muidenkin tarinoissa, mutta mulla meni siihen aika nopeasti hermot. Kysyin ensin äidiltä, että pitäisikö tuota noin, tuon lapsen vaikka nyt koittaa istua pöydässä meidän kanssa edes sen aikaa että kahvit saadaan juotua. En ihan tarkalleen muista mitä äiti sanoi, mutta jotenkin hekotellen kuittasi että meidän mirkku nyt vaan on niin vilkas.

Mulla paloi sillä sekunnilla pinna ensinnäkin tuollaisen välinpitämättömyyden vuoksi lapsi voi satuttaa itsensä tai hajottaa tavaroita, ja kielii aikamoisesta kunnioituksen puutteesta minua ja omaisuuttani kohtaan, että antaa mukulan ylipäätään riehua toisen kodissa, joten tokaisin että selvä. Huusin kohtuullisen kuuluvasti lapsen keittiöön. Istutin sen pöytään ja sanoin tiukasti, että teidän talossa voidaan tehdä noin ja noin, mutta minun talossa ei, ja jos sinun äiti ei kiellä sinua niin minä kiellän koska tämä on minun koti.

Äitinsä ei sanonut mitään, kahvit juotiin kaikki pöydässä istuen. Tuon yhden vierailun jälkeen meni hetki, ennen kuin kaveri tuli käymään lapsen kanssa. Mutta sitten se lapsi kyllä käyttäytyi aivan eri tavalla. Eli avatkaa suunne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan meille tuli tuttu pariskunta kylään. Teimme ruokaa yhdessä ja söimme. Koska lapsensa olivat nirsoja heille ostettiin aina ruoat Heseltä. Lapset saivat juosta ranskikset kädessä pitkin huushollia. Minua ärsytti, kun rasvaa oli joka paikassa. Eivät uskoneet, kun sanoin, että keittiössä syödään. Kotonakin he suojasivat sohvat, koska lapsi halusi syödä grillimakkaran olohuoneen sohvalla.

Mä meinasinkin just ihmetellä että minkälaisissa läävissä asuu lapsiperheelliset, jotka antavat lastensa juosta ympäri vieraspaikkaa tai eivät pyyhi lasten käsiä syömisen jälkeen jos ovat sotkuisia. Tämä selittää aika paljon. En kyllä vaan ymmärrä tätä! miten jotkut jaksaa siivota koko ajan, pestä pintoja ja tekstiilejä lastensa jäljiltä. Helpompaa olosi opettaa ne lapset tavoille?

Olen yhden tällaisen ihmisen kodissa käynyt, joka antaa lapsensa sotkea paikkoja kylässä. Kyllä heidän oma koti on täynnä tahmaisia tahroja lattioilla, ruoka- ym tahroja matoissa, sohvassa, seinissä. Tiskit pahanhajuisena vuorena tiskialtaassa jne. Ja koko kodin tuoksu on tunkkainen, ummehtunut. Että kai osalle ihan normaalia käytöstä lapsilta, eikä niitä jälkiä kotonakaan siivota.

Vierailija kirjoitti:

vanhemmat jotka ei katso lastensa perään :)

Siis TÄMÄ. Meillä on nyt korona-aikana muutaman kerran käyneet eräät kaverit pienen lapsensa kanssa. Lapsi on muutenkin vilkas, mutta varsinkin kylässä vaikuttaa villiintyvän täysin eikä kuuntele ollenkaan. Viimeksi oltiin vahingosta viisastuneena nostettu kaikki koristeet ja muu mahdollinen irtaimisto ylähyllyille, jotta se pieni terminaattori ei päässyt niihin käsiksi. Sitten keksi kuitenkin olohuoneen jouluvaloketjun ja alkoi kiskoa niitä. Kaverit vain toistelivat: "Muru, älä." "Lopetahan nyt." "Älä kisko niitä valoja." Lapsi ei jälleen kuunnellut lainkaan ja alkoi repiä valoja niin, että joulukuusi oli kaatua. Sain pelastettua tilanteen ja ärähdin lapselle jo vähän vihaisesti, että nyt loppuu. Se sentään vaikutti. Eipä tee oikein mieli enää jatkossa kutsua heitä, ennen kuin lapsi on tarpeeksi iso ja tajuaa jo vähän paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Minä palautin yhden tuollaisen hassuttelija-äidin ja lapsen maanpinnalle. Kyseessä oli ihan kaveri pitkältä ajalta, joka tuli lapsensa kanssa kylään. Lapsi oli muistaakseni 3-vuotias. Samaa lääppimistä ja sekoilua esiintyi kuin muidenkin tarinoissa, mutta mulla meni siihen aika nopeasti hermot. Kysyin ensin äidiltä, että pitäisikö tuota noin, tuon lapsen vaikka nyt koittaa istua pöydässä meidän kanssa edes sen aikaa että kahvit saadaan juotua. En ihan tarkalleen muista mitä äiti sanoi, mutta jotenkin hekotellen kuittasi että meidän mirkku nyt vaan on niin vilkas.

Mulla paloi sillä sekunnilla pinna ensinnäkin tuollaisen välinpitämättömyyden vuoksi lapsi voi satuttaa itsensä tai hajottaa tavaroita, ja kielii aikamoisesta kunnioituksen puutteesta minua ja omaisuuttani kohtaan, että antaa mukulan ylipäätään riehua toisen kodissa, joten tokaisin että selvä. Huusin kohtuullisen kuuluvasti lapsen keittiöön. Istutin sen pöytään ja sanoin tiukasti, että teidän talossa voidaan tehdä noin ja noin, mutta minun talossa ei, ja jos sinun äiti ei kiellä sinua niin minä kiellän koska tämä on minun koti.

Äitinsä ei sanonut mitään, kahvit juotiin kaikki pöydässä istuen. Tuon yhden vierailun jälkeen meni hetki, ennen kuin kaveri tuli käymään lapsen kanssa. Mutta sitten se lapsi kyllä käyttäytyi aivan eri tavalla. Eli avatkaa suunne.

Hatunnosto jämäkkyydestäsi!

Itse opin olemaan jämäkkä lapsiperheellisille vasta kun sain omia lapsia. Totesin sen jälkeen aina suoraan lapsivieraille (ja heidän vanhemmilleen, jotka olivat läsnä), että meillä on tällaiset ja tällaiset säännöt, niitä noudatetaan aina. Näitä sääntöjä olivat mm. että syödään ja juodaan vain pöydän ääressä, että pöydästä ei kuljeteta mitään minnekään muualle, että kun on lopettanut syömisensä on lopettanut syömisensä eli lautanen korjataan pois (muutamakin muksu ihmetteli kun yritti tulla jatkamaan syömistä että missäs hänen lautanen on),  keittiön ja ruokapöydän väliselle tyhjälle lattialle ei rakenneta leikkiä,  mun kodissa ei saa rikkoa yhtään mitään, sekä vielä että aikuisten makuuhuoneisiin ei mennä ollenkaan ja isän työhuoneeseen (=tietokoneelle) mennään vain meidän kodin aikuisten luvalla. Lisäksi opin sanomaan suttaavien lasten vanhemmille, että rätti on tuolla ja pesuaineet siellä, siivoatko lapsesi jäljet.

Kyllä meillä silti vieraita kävi, ja kaikki sujui aika hyvin. Eri juttu oli taas sitten monta vuotta myöhemmin, kun uudessa avioliitossani miehen aikuiset lapset kävi lapsineen. Kun mun mies ei ihan aluksi osannut sisäistää näitä mun sääntöjä, niin pitihän siinä miehen kanssa muutama kerta puhua vähän isommin kirjaimin, että tätä se mun kanssa asuminen tarkoittaa, itsehän sitä halusit. Kyllä se sitten rupesi sujumaan, ja mieskin oppi ilmoittamaan aikuisille lapsilleen, että täällä lasten omat vanhemmat katsovat lastensa perään.

Näitä lukiessani ajattelin, ettei mitään tuollaista ole ikinä käynyt itselleni, mutta sitten muistin yhden hyvän ystävän vierailun 4v lapsensa kanssa. Toin mustikka piiraan pöytään ja menin hakemaan lautasia. Takaisin tullessani kaverin lapsi oli nuolemassa sitä mustikkapiirakkaa siitä aivan piiraan keskeltä. Oli sen verran yllättävä näky, että lähes huusin sen lapsen nimen ja lapsi kyllä siitä hätkähti, juoksi äitinsä luo, joka ihmetteli, että "mitä tapahtui?" ja kun kerroin mitä oli tapahtunut, lapsi tietenkin kiisti kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Näihin juttuihin verratuna oma kokemukseni omituisesta vieraasta on kesy. Ja ehkä vika on omien korvieni välissä. Minua ärsyttää meillä usein yöpyvä ystäväni, joka levittää tavaransa pitkin poikin.

Meillä on aika siistiä, tavarat laitetaan paikoilleen, jos ei nyt heti käytön jälkeen, niin viimeistään seuraavana aamuna. Mutta ystäväni kylvää tavaroitaan ympäriinsä ripotellen niitä myös keittiön tasoille. En itse ikinä laita laukkua ruokapöydälle tai käsineitä leipälaudalle. Kun kännykkä on ladattu, otan laturin seinästä ja laitan sen sille varattuun säilytyspaikkaan. Mutta ystäväni jättää laturit paikoilleen. Okei, pikkujuttu, mutta pistää silmään. 

Hänen käytössään on huone, jossa minä teen etätöitä. Etenkin nyt korona-aikana käytän huonetta joka arkipäivä. Hän tietää, että minä petaan meidän sängyn joka päivä. Kotonaan hän ei petaa sänkyä ,mikä on ihan ok, mutta toivoisin, että hän petaisi meillä vierassängyn huoneessa, joka toimii minun työhuoneenani. Mutta heittelee siellä likaiset vaatteensa pitkin poikin, jättää sängyn petaamatta ja tavaroita työpöydälleni. 

Vessanpönttöön jäävät jarruraidat hänen jäljiltään. Suihkuhuoneen lattia jää märäksi. Märkä pyyhe kulkeutuu olohuonseen jne. 

Tiedän, että olen varmaan hirveä nipo, mutta haluaisin, että kotini pysyisi siistinä myös hänen vierailunsa ajan. Olen sanonut nätisti tästä. Pyytelee anteeksi ja jatkaa samaan tyyliin, koska on omasta mielestään  niin boheemi. Minusta boheemius ei ole sama asia kuin sotkuisuus. Ja vaikka olisi miten boheemi, niin toisen kodissa voisi vähän vieraskoreilla. 

Oletko sanonut nätisti noista kaikista asioista hänelle? Sängyn petaamisesta, pyyhkeistä, vessanpytystä, suihkun lattiasta, hanskoista leikkuulaudalla, vaatteista lattialla, tavarasta väärässä paikassa... Onkohan kaverisi ehkä jo korjannut käytöstään joiltakin osin, mutta sun lista ei vaan lopu ikinä, ja tuumannut, että ihan sama?

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt mitään järkyttävää mutta harmittaa kun tulee käymään joku joka ei ole ennen nähnyt meidän kissaa (cornish rex) niin ensimmäinen kommentti on että "hyi he**vetti mikä tuo on" ynm haukutaan ja nauretaan sille. Ei siinä sinällään mitään mutta kisu on meille tosi rakas eikä minulla tulisi mieleenkään haukkua muiden lemmikkejä rumaksi.. Ja nämä kommentit on aina aikuisilta, lapset rakastaa kun on heidän mielestään söpö.

Mun täti oli aina tunkemassa meille kutsumatta, kun asuttiin melkein naapurissa.

Aina irvisteli koiralle. Kerran jo oven raossa (taas oli kutsumatta ilmestynyt) alkoi huitomaan ja irvistelemään että hyi vie pois tuo. Mittani oli täyttynyt, sanoin vaan että se asuu täällä, sinä et, ja vedin oven nenän edestä kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Näitä lukiessani ajattelin, ettei mitään tuollaista ole ikinä käynyt itselleni, mutta sitten muistin yhden hyvän ystävän vierailun 4v lapsensa kanssa. Toin mustikka piiraan pöytään ja menin hakemaan lautasia. Takaisin tullessani kaverin lapsi oli nuolemassa sitä mustikkapiirakkaa siitä aivan piiraan keskeltä. Oli sen verran yllättävä näky, että lähes huusin sen lapsen nimen ja lapsi kyllä siitä hätkähti, juoksi äitinsä luo, joka ihmetteli, että "mitä tapahtui?" ja kun kerroin mitä oli tapahtunut, lapsi tietenkin kiisti kaiken.

Ikävä yllätys, mutta lapsi oli vasta 4-vuotias. Moinen touhu saattoi olla äidillekin yllätys ja tuskin muksulle olisi ollut kotonakaan sallittua tehdä noin.