Lue keskustelun säännöt.
Omituisinta/törkeintä mitä vieraat ovat tehneet ollessaan teillä kylässä?
Itsellä ei tule mieleen muuta kuin se kun kaveri tuli kerran Joulukuussa käymään kylässä ja valitti että hänellä tekee mieli suklaata ja hetken oltuamme olohuoneessa ja kaverin valitusta kuunnellessa päätin keittää meille kahvit ja häippäisin keittiöön ja kun olin laittanut kahvin porisemaan, tulin takaisin ja huomasin että kaveri oli ottanut lasten suklaakalenterit jotka oli olleet olohuoneen tietokonepöydällä ja luukku luukun jälkeen aukoi ja pisteli suklaat suuhunsa
Kommentit (2728)
Olen lapseton , asun lemmikkien kanssa. Kaverini tuli yllätyskäynnille lapsensa kanssa valittaen,miksi ei löydy lapselle mitään tekemistä,leluja,piirrustuspapereita,tusseja,muovailuvahaa.... Sanoin ettei koirani niitä tarvitse 😂 Lähtivät vähin äänin kiukkupuuskassa jatkamaan matkaa,kyllä nauratti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omituisinta on ollut vain se, kun kaveri tuli katsomaan mun uutta kämppää ja paikkoja katsellessaan availi kaappien ovia. Onneksi ei ole mitään luurankoja kaapeissa.
Mulla on ystävä,joka tulee aina vain krran käymään kun olen muuttanut. Tutkii kämpän,löhöää sängyllä ja ei koskaan tule toista kertaa. Aina tulee kun kodin laitto alkkutekijöissään. Outo tyyppi.
Jaa... Ystävä. OK!
Vierailija kirjoitti:
Kuvasi salaa tauluja ,muuta sisustusta ja julkaisi netissä omassa sisustusblogissaan!
Meillä eräs tuttu teki saman jutun! Olisi pitänyt pyytää poistamaan ne, mutta välit olisi menneet poikki.
Kakkasi lattialle.
niin no, se olin minä itte joka niin teki, ja vierailupaikka kisahallin hotelli, ja olin kovin, kovin juovuksissa, siksihän sinne yleensä joudutaan.
olimme kutsuneet mieheni sukulaisia tupaantuliaisiin marraskuulla 1978 . kaikkein äänekkkäin ääliö oli mieheni sisaren uusi mies joka möläytti talon emännälle että
onpas sulla pienet tissit , varmaankin täytät tissiliivit vessapaperilla , mutta voisin
sua naida kuiteskin siitä huolimatta , vastasin ettet kelpaa kun et oo pitkä komee
ja rikas ( se oli pieni pennitön mitätön suurisuinen duunari ) , siitä mieheni suuttui
ja alkoi heittelemään viinapulloja ympäriinsä , lopulta tuo vieras nukahti uuteen
parivuoteeseemme mieheni patjalle kusten sen piloille , eipä älynnyt tilata taxia .
kului 10 v ja mieheni veli möläytti että olis joka savolainen saanut jäädä Pönttö-
vuoren toiselle puolelle , ja anoppi jaksoi rätkyttää että missäs ovat kaikki miniän
rahat , se kun aikoi päästä jaolle tarmokkaan liikeälyä omaavan mimiän omaisuuteen,
pahinta oli kun appivanhemmat yrittivät päästä asumaan Hesasta ostamaamme
omakotitaloon , no onnex pääsin eroon koko porukasta 1988 enkä senjälkeen oo
katsonutkaan exän sukuun päin . ONNEA ON VAPAUS
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaveri tuli kerran kylään ja toi mukanaan pullaa ja sit kun olin laittanut kahvit ja tarjottavaa ja istuttiin pöytään ja olin ottamassa yhden pullan , hän totesi "Sinä et sit näihin pulliin koske mitä toin" ja alkoi mutustella pullaa, mutta päätin iskeä samalla mitalla takaisin ja kun hän oli ottamassa keksiä lautaselta, otin lautasen pois ja sanoin "Ja sinäkään et sit näihin tarjottaviin koske"
Siis tämä ihminen on tehnyt samanlaista juttua pari kertaa aiemmin ja nyt sitten päätin 'iskeä takaisin'
Itsekin kun hänellä käynyt kylässä niin ei ikinä tarjoa mitäänNo on teillä kavereita. Itse en antaisi toista tilaisuutta uusia tuollaista käytöstä. Minulle kyllä riittää ihan yksi kerta tuollaista ja sen jälkeen en olisi enää koskaan missään tekemisissä moisen saastan kanssa.
Tuo on niin helppo sanoa, mutta todellisuudessa me tavalliset ihmiset annetaan mokaajille uusia mahdollisuuksia niin kauan kuin sietokykyä riittää. Jos ovat vähänkään läheisiä.
Höpö, höpö, mitä läheisempiä ovat sen helpompi asiasta on rauhallisesti puhua. Eipä ole koskaan sattunut esim. niin, että jonkun lapsi olisi kotonani rikkonut tahallaan tai olisin antanut sotkea. Jos vanhemmat ei puutu, minä puutun. Ja uutta kutsua ei tule, jos vanhempi ei heti reagoi.
Minulla on olohuoneessa valkoiset sohvat ja matot, hintaa niillä on sen verran, ettei tavallisen pulliaisen rahat riitä, jos joutuu ne korvaamaan.
rachelberry kirjoitti:
Itellä jääny elävästi mieleen [ olin 16 vuotias ] kun meille tuli kylään sellainen perhe jonka tytär oli about 6 vuotias ja leikki pikkusiskoni kanssa. Muistan että tämä lapsi oli aivan HIRVEÄ. Siis niin kamala ja todella lellitty ja sisareni oli saanut paria viikkoa aikaisemmin hienon nuken isovanhemmiltamme jotka olivat tuoneet sen Espanjasta tuliaiseksi. Noh tämä tyttö halusi sen nuken ja sisko itki ja sanoi "Ei" ja tämä tyttö huusi ja parkui, polki lattiaa jalallaan ja meni raivoomaan mun vanhemmille ja omille vanhemmilleen että hän haluaa sen saamarin nuken. Ei annettu periksi vaikka hänen vanhempansa kysyi äidiltäni että paljon se nukke maksaa ja sanottiin että ei myydä ja tää tyttö sit kuuli sen ja vieläkin muistan sen 'pirullisen' ilmeen joka sillä oli kun se meni parvekkeelle ja heitti sen nuken alas ja tottahan toki se meni rikki kun kumminkin oli jotain posliinia tms sen nuken naama :/
Onko. ko. lapsukaisesta kehittynyt narsistinen psykopaatti tai sosiopaattinen vain itseään, ja omia tarpeitaan toteuttava empatiaan kykenemätön hirviö?
Oireet ovat ilmassa.
Ps. onneksi heitti sen nuken alas parvekkeelta eikä pikkusiskoasi, olisi voinut käydä vaikka niinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vieraani suuteli minua väkisin, holvikaaren alla.
Vierailija kirjoitti:
Siskoni tuli kylään. Oltiin sovittu että juodaan kahvit ja säästetään rahaa kun ei mennä kahvilaan. Hän on pihi. Siinä siivotessa kahvipöytää siskoni tekee tupatarkastusta. Availee laatikoita makuuhuoneessa ja kiikuttaa hajuvesi pullon luokseni. Miten sulla on varaa ostaa tämän merkin hajuvesi, muttet tarjoo mulle kaupungilla. Ei ollut puhetta että kukaan tarjoaa mitään missään. Hän on ison firman apulaisjohtaja ja minä aikuisopiskelija. Siskoni veti mykkäkoulun ja niskojen nakkeluvaihteen päälle löydettyään hajuveteni. Pienin pullo Chloeta. Olisiko ollut 50 euron luokkaa kun sen ostin. No lähdettiin kaupungille jäätävän ilmapiirin vallitessa. Siskoni jatkoi noin kuukauden jäätävää käytöstään. Ollaan jo yli nelikymppisiä. Hän käyttäytynyt aina näin. Jos jokin ei mene niinkuin hän haluaa alkaa kiukuttelu. Hänen oikeutensa penkoa muiden kaappeja. Hälle ei voi sanoa että älä tee niin, vetää siitökin jauhot henkeen. Kun minö harvoin käyn hänen luonaan, istun kiltisti sohvalla. Ei tulisi mieleenkään penkoa kaappeja. Jokin yksityisyys pitää olla.
Ensi kerralla hänen luonaan tutkit kaapit ja arvostelet suureen ääneen, oli aihetta tai ei. :D
Sillä on nyt jäänyt joku lapsuuden sisarkateusvaihde päälle, eikä tajua lapsellisuuttaan ellei sitä osoiteta hänelle. Ehkä pääsisitte tuolla keinoin puhumaan selväksi, mikä on jäänyt sieltä syntymäkodista lähtien kaihertamaan.
Aikuiset eivät käyttäydy siskosi tavalla, ei edes mikään sukulaisuus ole peruste tuollaiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen lapseton , asun lemmikkien kanssa. Kaverini tuli yllätyskäynnille lapsensa kanssa valittaen,miksi ei löydy lapselle mitään tekemistä,leluja,piirrustuspapereita,tusseja,muovailuvahaa.... Sanoin ettei koirani niitä tarvitse 😂 Lähtivät vähin äänin kiukkupuuskassa jatkamaan matkaa,kyllä nauratti.
Voihan sitä ottaa omia leluja mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia, mikä jaksaa joissain vieraissa ihmetyttää ja ärsyttää on se, että tullaan kylään tyhjin käsin. Meillä ystävissä useita tällaisia. Tullaan kutsuttuna syömään tai kahvipöytään, hyville tarjoiluille. Meillä ollaan nähty ruokien eteen vaivaa ja maksettu aikaa ja rahaa, huolehdittu koti siistiksi jne. Ja vieraat ilmestyvät paikalle kädet tyhjinä. Itse en kehtaisi mennä valmiiseen pöytään tuomatta vaikka viinipulloa, keksi- tai kahvipakettia, kukkia tms.
Sitten oma lajinsa on myös nämä, jotka käyvät kahvilla tai syömässä, mutta eivät itse kutsu meitä (tai ilmoittavat suoraan, että ei heillä voi nähdä, koska on jatkuva sotku tai kumppani vaatii omaa tilaa tms). Näitäkin tyhjin käsin tulevissa. Vastavuoroisuus jos puuttuu vierailuissa, niin kyllä se pidemmän päälle alkaa harmittamaan, kun itse näkee kaiken eteen vaivaa. Joitain ystäviä ja tuttavia ei enää kylään näiden syiden vuoksi kutsuta.
Minä vien harvemmin tuliaisia. Poikkeus on, jos isäntäväellä on jotain syytä juhlaan, josta on ilmoitettu etukäteen. Se tuliaisten vieminen on aika vanhanaikaista ja sitä tekevätkin vain vanhemmat ihmiset. Minusta olisi outoa valmistella illanaistujaisia mietiskellen, että mitähän tällä kertaa saan tuliaisena. Nuoremmat ihmiset eivät harrasta sellaista, sillä tuliaiset liittyvät ehkä pula- tai sota-aikaan, jolloin oli kohteliasta tuoda vaikka kahvipaketti. Nämä tuliaisten tuojat ovat niitä samoja, jotka ostelevat tutuilleen rumia keramiikkaesineitä Kanariansaalilta.
Minulla on eräs vanhempi sukulainen, jonka kutsun pari kertaa vuodessa syömään. Minusta on aivan naurettavaa, että hän aina tuo tullessaan sen muutaman euron kahvipaketin ja itse tehdyn kuivakakun, mikä on tosiaan niin kuiva, että takertuu kurkkuun, jos ei juo kahvia paljon päälle. Minä käyn hänen luonaan lähes aina ilman tuliaisia. En ymmärrä, miksi varakkaalle ihmiselle pitäisi viedä joku hemmetin kahvipaketti. En ole koskaan huomannut, että hän olisi loukkaantunut. Ehkä on, mutta se on hänen pikkumaisuuttaan sitten. Minulle on tärkeintä kiva vierailu puolin tai toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseni synttäreillä eräs lastaan hakemaan tullut äippä lupaa kyselemättä tunekutui kengät jalassa kotiimme, ikään kuin tupatarkastusta tekemään. Tilanne oli epämiellyttävä, ja en voinut kuin mielessäni miettiä, miten joku voikin olla tuollainen moukka.
Itse aina kysyn kyläpaikoissa, että onko ok mennä eteistä pidemmälle kengät jalassa.
Voit lähteä oletuksesta, että se on sallittua 90-vuotiaalle puolisokealle perintötädille.
Jos tuntomerkit eivät täsmää, riisu ne jalkineesi ihan erikseen kyselelemättä.
- Pari vierasta on ensikäynnillä tutkineet heti ovesta sisääntullessa kaikki nurkat ja arvostelleet huonekalut, tosin positiivisesti, mutta sekin tuntui tunkeilevalta ensikäynnillä.
- Tarjoiluja on myös arvosteltu sekä hyvään että huonoon suuntaan. Pienistä tuloista kun laittaa jotain tarjottavaa, niin tuntuu epäkohteliaalle kun siitä valitetaan, vaikka vieraat tietävät tulotason. Ei kyläpaikka ole ravintola, jossa valitetaan itse maksetusta palvelusta. Ilmaisesta tarjoilusta kylässä ei sovi valittaa.
- Toinen ääripää on se, ettei vieras 'raski' ottaa pienituloiselta vastaan mitään, sekin on epäkohteliasta.
- Sitten tällaiset vieraat ei ikinä kysy mitä kuuluu. Tullaan vain nuuskimaan omaisuus ja syömään. Ja piruilemaan ja määräilemään. Miten jotkut kuvittelevat olevansa Euroopan omistajia toisen kotona ?
- En ole kuitenkaan niitä, jotka haluavat vieraiden tuovan omat eväät, ellei ole kyseessä vieraan vaikea allergia. Jos vaatisi sellaista, se olisi jo lähellä maksullista ruokapalvelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia, mikä jaksaa joissain vieraissa ihmetyttää ja ärsyttää on se, että tullaan kylään tyhjin käsin. Meillä ystävissä useita tällaisia. Tullaan kutsuttuna syömään tai kahvipöytään, hyville tarjoiluille. Meillä ollaan nähty ruokien eteen vaivaa ja maksettu aikaa ja rahaa, huolehdittu koti siistiksi jne. Ja vieraat ilmestyvät paikalle kädet tyhjinä. Itse en kehtaisi mennä valmiiseen pöytään tuomatta vaikka viinipulloa, keksi- tai kahvipakettia, kukkia tms.
Sitten oma lajinsa on myös nämä, jotka käyvät kahvilla tai syömässä, mutta eivät itse kutsu meitä (tai ilmoittavat suoraan, että ei heillä voi nähdä, koska on jatkuva sotku tai kumppani vaatii omaa tilaa tms). Näitäkin tyhjin käsin tulevissa. Vastavuoroisuus jos puuttuu vierailuissa, niin kyllä se pidemmän päälle alkaa harmittamaan, kun itse näkee kaiken eteen vaivaa. Joitain ystäviä ja tuttavia ei enää kylään näiden syiden vuoksi kutsuta.
Minä vien harvemmin tuliaisia. Poikkeus on, jos isäntäväellä on jotain syytä juhlaan, josta on ilmoitettu etukäteen. Se tuliaisten vieminen on aika vanhanaikaista ja sitä tekevätkin vain vanhemmat ihmiset. Minusta olisi outoa valmistella illanaistujaisia mietiskellen, että mitähän tällä kertaa saan tuliaisena. Nuoremmat ihmiset eivät harrasta sellaista, sillä tuliaiset liittyvät ehkä pula- tai sota-aikaan, jolloin oli kohteliasta tuoda vaikka kahvipaketti. Nämä tuliaisten tuojat ovat niitä samoja, jotka ostelevat tutuilleen rumia keramiikkaesineitä Kanariansaalilta.
Minulla on eräs vanhempi sukulainen, jonka kutsun pari kertaa vuodessa syömään. Minusta on aivan naurettavaa, että hän aina tuo tullessaan sen muutaman euron kahvipaketin ja itse tehdyn kuivakakun, mikä on tosiaan niin kuiva, että takertuu kurkkuun, jos ei juo kahvia paljon päälle. Minä käyn hänen luonaan lähes aina ilman tuliaisia. En ymmärrä, miksi varakkaalle ihmiselle pitäisi viedä joku hemmetin kahvipaketti. En ole koskaan huomannut, että hän olisi loukkaantunut. Ehkä on, mutta se on hänen pikkumaisuuttaan sitten. Minulle on tärkeintä kiva vierailu puolin tai toisin.
Hyviä tuliaisia: kukkia, viiniä, lahjakortti, sellaista käyttötavaraa, jonka tietää olevan mieluinen saajalle.
Näitä umpisaitoja kahta kättä heiluttaen illanistujaisiin tulevia riittää. Joillekin kohteliaisuus ja toisen muistaminen on ihmeen tuntematonta, vedotaan tuloeroihin jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskoni tuli kylään. Oltiin sovittu että juodaan kahvit ja säästetään rahaa kun ei mennä kahvilaan. Hän on pihi. Siinä siivotessa kahvipöytää siskoni tekee tupatarkastusta. Availee laatikoita makuuhuoneessa ja kiikuttaa hajuvesi pullon luokseni. Miten sulla on varaa ostaa tämän merkin hajuvesi, muttet tarjoo mulle kaupungilla. Ei ollut puhetta että kukaan tarjoaa mitään missään. Hän on ison firman apulaisjohtaja ja minä aikuisopiskelija. Siskoni veti mykkäkoulun ja niskojen nakkeluvaihteen päälle löydettyään hajuveteni. Pienin pullo Chloeta. Olisiko ollut 50 euron luokkaa kun sen ostin. No lähdettiin kaupungille jäätävän ilmapiirin vallitessa. Siskoni jatkoi noin kuukauden jäätävää käytöstään. Ollaan jo yli nelikymppisiä. Hän käyttäytynyt aina näin. Jos jokin ei mene niinkuin hän haluaa alkaa kiukuttelu. Hänen oikeutensa penkoa muiden kaappeja. Hälle ei voi sanoa että älä tee niin, vetää siitökin jauhot henkeen. Kun minö harvoin käyn hänen luonaan, istun kiltisti sohvalla. Ei tulisi mieleenkään penkoa kaappeja. Jokin yksityisyys pitää olla.
Ensi kerralla hänen luonaan tutkit kaapit ja arvostelet suureen ääneen, oli aihetta tai ei. :D
Sillä on nyt jäänyt joku lapsuuden sisarkateusvaihde päälle, eikä tajua lapsellisuuttaan ellei sitä osoiteta hänelle. Ehkä pääsisitte tuolla keinoin puhumaan selväksi, mikä on jäänyt sieltä syntymäkodista lähtien kaihertamaan.
Aikuiset eivät käyttäydy siskosi tavalla, ei edes mikään sukulaisuus ole peruste tuollaiseen.
Ohi aiheen, sori siitä, mutta mun äidillä on varmaan sisaruskateudesta tms. kysymys eikä hän tiedosta sitä itse. Hänellä on vanhempi sisar ja kun käydään kylässä niin kaikki hyvin ja juttu luistaa. Kaappeja ei tosin tutkita, mutta näyttää olevan oikein hyvät välit.
Muutoin sitten lähes joka kerta äitini kanssa jutellessani puhelimessa tai tavatessa hän arvostelee siskoaan kovasti. Aivan kun äiti olisi se joka tietää miten on oikein ja miten kuuluu elää ja olla. Ihan random keskustelun välissäkin saattaa tulla lause siskosta hyvin moittivaan äänensävyyn. Ihmettelee ihan kummallisia asioita.
Jotain on heidän lapsuudessa / nuoruudessa tapahtunut, mutta mitä, en ole saanut äitiä avautumaan. Minusta täti on ihan tavallinen ikäihminen kuten kuka tahansa muukin. Jokaisella on omat luonteenpiirteensä eikä minulle ole koskaan selvinnyt mistä tuossa negatiivisuudessa on kyse. En muista että äiti olisi tätiäni koskaan kehunut. Moite löytyy aina.
Olen sanonut, ettei minua huvita kuunnella kun aina moittii, että jos on niin kamala sisko, niin miksi on tekemisissä. Äiti ei ymmärrä ollenkaan, että miten niin moittii. Eli hän ei itse huomaa tätä käytöstään ollenkaan.
On muuten aika raskasta, itse pidän tädistäni paljon ja äidilläni on norsun muisti jos joku joskus on vähänkään häntä arvostellut. Itse hän ei ole tietenkään siihen syyllistynyt.
Vierailija kirjoitti:
Kuvasi salaa tauluja ,muuta sisustusta ja julkaisi netissä omassa sisustusblogissaan!
Esittelikö ominaan?
Vierailija kirjoitti:
Tämä nyt ei ole kovin törkeää, mutta yllätyin kun yksi ei-niin-kovin-läheinen kaveri tuli kylään ja meni ensi töikseen laittamaan television johdon seinään ja rupesi katselemaan televisiota suurella volyymilla. Itse katson telkkaria vain harvoin ja hiljaisella äänellä, etteivät naapurit häiriinny... Sitä paitsi pistorasia on niin hankalassa paikassa, että johdon seinään laittaminen vaatii hieman vaivannäköä.
Minkä ihmeen takia sulla on television virtajohto irti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
rachelberry kirjoitti:
Itellä jääny elävästi mieleen [ olin 16 vuotias ] kun meille tuli kylään sellainen perhe jonka tytär oli about 6 vuotias ja leikki pikkusiskoni kanssa. Muistan että tämä lapsi oli aivan HIRVEÄ. Siis niin kamala ja todella lellitty ja sisareni oli saanut paria viikkoa aikaisemmin hienon nuken isovanhemmiltamme jotka olivat tuoneet sen Espanjasta tuliaiseksi. Noh tämä tyttö halusi sen nuken ja sisko itki ja sanoi "Ei" ja tämä tyttö huusi ja parkui, polki lattiaa jalallaan ja meni raivoomaan mun vanhemmille ja omille vanhemmilleen että hän haluaa sen saamarin nuken. Ei annettu periksi vaikka hänen vanhempansa kysyi äidiltäni että paljon se nukke maksaa ja sanottiin että ei myydä ja tää tyttö sit kuuli sen ja vieläkin muistan sen 'pirullisen' ilmeen joka sillä oli kun se meni parvekkeelle ja heitti sen nuken alas ja tottahan toki se meni rikki kun kumminkin oli jotain posliinia tms sen nuken naama :/
Mun sisko oli tuollainen. Jos ei saanut tahtoaan läpi, niin siinä kärsi koko perhe. Muistan edelleen kun hän suutuksissaan oli heittänyt takkaan nuoremman siskoni barbit kun sisko oli saanut "nätimmän" mekon barbilleen. Tuo sisko oli myös kylässä kamala ja muistan kun isäntäväki sitten sanoi suoraan että "lähtekää. Tuo lapsi ei osaa ollenkaan käyttäytyä" (oli kai muistaakseni purrut heidän taaperoaan kun ei saanut tältä lelua itselleen. Sisko taisi olla jotain 8 tuolloin) hänestä valitettavasti kasvoi aivan kamala aikuinen..
Mä voin kyllä samaistua aika vahvasti.
Muistan melko elävästi tilanteen, jossa meillä oli vieraana joku mun vanhempien tuttavaperhe lapsineen. Itse olin muistaakseni jotain 12-13 vuotias tjsp. ja tämän tuttavaperheen lapset oli n. 10v tyttö ja muutaman vuoden nuorempi poika, olisko ollut just ekaluokkalainen.
Noh, tuo tyttö oli ihan hyvin käyttäytyvä ja ehkä vähän jopa pikkuvanha, sillä istui suurimman osan ajasta vanhempieni ja perheensä kanssa olkkarissa seurustelemassa tai ainakin kuuntelemassa sitä sorinaa. Mut oli tavallaan ohimennen nakitettu valvomaan tai viihdyttämään tätä pienempää lasta, joka oli sitäkin vilkkaampi. Se meni heti ensimmäisenä kun leivokset oli syöty kahvipöydästä mun huoneeseen sen kummemmin kyselemättä. Menin itse perässä sinne niin oli bongannut kirjahyllyn päällä veljeni peruja olevan vanhan pienoismallirautatien. Sellainen siis missä ne junat on mallinnettu oikeista junista tosi tarkasti ja ne kulkee sähköistetyillä kiskoilla itsekseen eteenpäin kun kytkimestä kääntää virtaa kovemmalle.
Tuo rautatie on sellainen aika herkästi särkyvä eikä niitä saa enää mistään kun joskus 70- luvun alussa ostettu veljelleni lahjaksi.
Halusi aivan vängällä leikkiä sillä vaikka yritin tarjota kaikkea muuta, mutta ei. Vinkui lopulta äidiltäni, että saako sillä leikkiä ja koska äitini on aina ollut aika pehmeä sielu niin heltyi vastustelustani huolimatta. Noh, kerkesin ottaa laatikon alas hyllyltä niin tuo poika nyppäsi sen kädestäni aika rankoin ottein ja se tipahti maahan. Otti vielä sen kaikista parhaimman veturin sieltä sisältä ja alkoi leikkiä sillä ajellen pitkin kalusteita, lattiota ja mattoja.
Sitä kesti ehkä kymmenen sekuntia ja koitin sanoa monta kertaa, että olla varovaisempi niin veturin akseli katkesi ja kaikki pyörät tippuivat saman tien maahan. Repi vielä veturin ohjaamon katonkin irti ja sanoi sitten vaan, että "tylsä lelu" ja otti jotain muuta rikottavaksi.
Olin aika kypsä jo tuossa vaiheessa ja se oli viimeinen niitti kun sain itse sättimistä kertoessani vanhemmilleni mitä tuo nappula oli touhunnut. Menin muistaakseni vessaan lukkojen taakse lukemaan jotain Aku Ankkaa pariksi tunniksi kun en jaksanut enää seurata mitä tuo rikkoo seuraavaksi.
Ja rikkoihan se... :D Mun hieno uusi nallipyssy oli keskeltä kahtia kun vieraat oli lähtenyt ja pöly laskeutunut.
Joillakin ei vain pysy tavarat ehjinä. Isäni osti kerran serkulleni tuliaisiksi vesipyssyn. Just sellaisen, jonka itsekin olisin halunnut, mutta en saanut. Taisin siitä kysyäkin, mutta isä selitteli tuosta tuliaislahjasta yms.
No päästiin sitten perille. Ei tainnut mennä puolta tuntia, kun vesipyssy oli jo poikki ja lojui pihalla.
Mua ihmetyttää miehen kaveripariskunta, joka kylään tulessaan pesee kädet meidän keittiön lavuaarissa. Vessan lavuaari ei ole kaukana, miksi ei mene sinne? Enkä tietenkään kehtaa edes huomauttaa tästä..
Mulla on ystävä,joka tulee aina vain krran käymään kun olen muuttanut. Tutkii kämpän,löhöää sängyllä ja ei koskaan tule toista kertaa. Aina tulee kun kodin laitto alkkutekijöissään. Outo tyyppi.