Omituisinta/törkeintä mitä vieraat ovat tehneet ollessaan teillä kylässä?
Itsellä ei tule mieleen muuta kuin se kun kaveri tuli kerran Joulukuussa käymään kylässä ja valitti että hänellä tekee mieli suklaata ja hetken oltuamme olohuoneessa ja kaverin valitusta kuunnellessa päätin keittää meille kahvit ja häippäisin keittiöön ja kun olin laittanut kahvin porisemaan, tulin takaisin ja huomasin että kaveri oli ottanut lasten suklaakalenterit jotka oli olleet olohuoneen tietokonepöydällä ja luukku luukun jälkeen aukoi ja pisteli suklaat suuhunsa
Kommentit (2728)
Miehen päihdeongelmainen veli oli ensimmäistä ja viimeistä kertaa käymässä. Ilta meni mukavasti, syötiin ja jutusteltiin, viiniä tai muitakaan alkoholijuomia ei sattuneesta syystä sillä kertaa ollut tarjolla. Mentiin nukkumaan, miehen veli olkkarin sohvalle. Yöllä oli käynyt itsekseen läpi sekä vessan lääkekaapin että miehen viinakaapin, paskonut akvaarioon(!?) ja sammunut ripulit reisillä, housut puolitangossa olkkarin lattialle oksennuslammikkoon. Hengitti hädintuskin eikä reagoinut mihinkään, joten ambulanssi haki pois.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla Suomen kaikki lapsettomat ihmiset vinkumassa täällä harmiaan kun lapsiperhe on käynyt kylässä. Lapset peräti juosseet sisällä, härre guuuud! Itse olette taatusti joka sorkka puklanneet pieninä sohvalle ja vääntäneet vielä kasan pöydän alle :). Minkähänlaisia tiukkahuulisia isotätejä teistä mahtaa joskus 70-vuotiaina tulla ;D
Vahinkoja sattuu, se on selvä, mutta meillä kyllä kotona opetettiin että kylässä ei saa koskea asioihin ilman lupaa ja että pöydässä istutaan nätisti. Sellainen on mielestäni ihan minimikasvatusta. Mä en tajua, kun kummipoika perheineen tulee kylään, joka hemmetin tavara on välittömästi leikkikalu. Esimerkiksi taulutelkkari muuttuu pikkuautojen ajoradaksi, ja arvatkaapa millaiset jäljet siitä sitten jää. En ymmärrä vanhempia, jotka eivät kiellä lapsiaan hajottamasta muiden kamoja. En ymmärrä sitäkään, että kotonansa saavat hajottaa paikkoja, mutta samapa se minulle.
Vierailija kirjoitti:
Sekin on ärsyttävää että tullaan tahallaan aikaisin kylään. Tyyliin klo 8 sunnuntaiaamuna ja irvaillaan että täällä vaan nukutaan ja heti kahvia pöytään.
Tai vastaavasti arki-iltana tullaan 8:n jälkeen kun lasten pitäis olla jo nukkumassa ja itekki on kuin nukkuneen rukous eikä jaksaisi kuin olla.
Tämä minullakin. Yksi ystäväni tuntuu oikein nauttivan siitä että saa herättää minut ja naureskella, että täällä sitä vielä nukutaan vaan. Hän tietää hyvin, millainen unirytmi minulla on ja että olen esimerkiksi järjestänyt itselleni jatkuvan iltavuoron voidakseni noudattaa sitä. En ymmärrä hänen käytöstään. Jos vaikka on tarkoitus tehdä yhdessä jotain, eikö hänellekin olisi kivempi jos minäkin olen virkeä enkä nukkuneen rukous neljän tunnin yöunien jäljiltä.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole välttämättä omituista tai törkeää, mutta muuten epämiellyttävä vierailu. Anoppi soitti eräänä päivänä alkuillasta, kysyi voiko tulla tunnin päästä tuomaan kakkua miehen merkkipäivän johdosta. Sopi meille, ajateltiin että poikkeaa vain nopeasti. Tunnin päästä ovikello soi ja siellä on anoppi, koira, miehen kaksi pikkuveljeä ja miehen kaveri. Koira menee ensimmäisenä syömään kissanruuat, mies ei ehtiny juosta väliin. Itsellä oli huono päivä, olin ahdistunut (kärsin ahdistuneisuushäiriöstä) ja väsynyt ja olin siksi vetäytynyt makkariin omiin oloihini, mutta kun anoppi kävi noin joka toinen minuutti makkarin ovella kysymässä jotain tai vääntämässä small talkia, päätin kohteliaisuudesta liittyä seuraan. Ensin piti vatkata kermavaahto kakun kaveriksi ja kattaa pöytä. Sitten istuin anopin kanssa ruokapöydän ääressä, koetin pitää itseni suurin piirtein kasassa. Koira raapii vuoroin kissan ruokalaatikkoa ja kylppärin suljettua ovea (kylppärissä kissanvessa, koira syö kissanpaskaa). Miehen pikkuveljet (iät 21 ja 15) riehuivat sohvalla ja nuorempaa sai jatkuvasti pyytää olemaan istumatta käsinojalla. Miehen kaveri oli sentään rauhallisesti. Myöhemmin miehen pikkusisko liittyi vielä seuraan, pian sen jälkeen onneksi häipyivät, reilu tunti ison porukan saapumisesta. Pikkuveljenikin poikkesi pyynnöstäni kakulla, sitä oli niin paljon, mutta hän on enemmän tulen-syön-lähden-tyyppinen vieras. Olimme miehen kanssa aivan poikki vierailun jälkeen, emme alunperinkään olleet pirteitä tai valmiita tuollaiseen vierailuun.
Tuossa vierailussa ei kyllä ollut mitään muuta omituista kuin sinä.
Olen todella tarkka tavaroistani ja siksi en ylipäänsä kutsu mieluusti ketään seuraani. En tykkää kun ihmiset menevät räpläämään tavaroitani. Erityisen paha tilanne jos joku tuo lapsia tai lemmikkejä luokseni, eivätkä oikeasti vahdi niitä jatkuvasti.
Eniten minua vitutti exäni siskon lapsi, joka käydessään alkoi aina käymään kaappeja läpi, eikä ymmärtänyt normaaleja kieltoja, vaan tälle piti joka kerta suuttua ennen kuin tajusi minun olevani tosissaan.
Yks tuttu pyyhki lasten likaset naamat omaan paitaan samoin niistätti räkänenät. Jotensakin kuvottavaa.
Kasvatin parvekkeella erilaisia yrttejä yms. Muita kasveja, niin tupakoiva kaveri tumppasi savukkeensa yhteen yrttiruukkuuni.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole välttämättä omituista tai törkeää, mutta muuten epämiellyttävä vierailu. Anoppi soitti eräänä päivänä alkuillasta, kysyi voiko tulla tunnin päästä tuomaan kakkua miehen merkkipäivän johdosta. Sopi meille, ajateltiin että poikkeaa vain nopeasti. Tunnin päästä ovikello soi ja siellä on anoppi, koira, miehen kaksi pikkuveljeä ja miehen kaveri. Koira menee ensimmäisenä syömään kissanruuat, mies ei ehtiny juosta väliin. Itsellä oli huono päivä, olin ahdistunut (kärsin ahdistuneisuushäiriöstä) ja väsynyt ja olin siksi vetäytynyt makkariin omiin oloihini, mutta kun anoppi kävi noin joka toinen minuutti makkarin ovella kysymässä jotain tai vääntämässä small talkia, päätin kohteliaisuudesta liittyä seuraan. Ensin piti vatkata kermavaahto kakun kaveriksi ja kattaa pöytä. Sitten istuin anopin kanssa ruokapöydän ääressä, koetin pitää itseni suurin piirtein kasassa. Koira raapii vuoroin kissan ruokalaatikkoa ja kylppärin suljettua ovea (kylppärissä kissanvessa, koira syö kissanpaskaa). Miehen pikkuveljet (iät 21 ja 15) riehuivat sohvalla ja nuorempaa sai jatkuvasti pyytää olemaan istumatta käsinojalla. Miehen kaveri oli sentään rauhallisesti. Myöhemmin miehen pikkusisko liittyi vielä seuraan, pian sen jälkeen onneksi häipyivät, reilu tunti ison porukan saapumisesta. Pikkuveljenikin poikkesi pyynnöstäni kakulla, sitä oli niin paljon, mutta hän on enemmän tulen-syön-lähden-tyyppinen vieras. Olimme miehen kanssa aivan poikki vierailun jälkeen, emme alunperinkään olleet pirteitä tai valmiita tuollaiseen vierailuun.
Eikö mieskään ymmärtänyt, että anoppi hyvin todennäköisesti tarkoitti alunperinkin tulevansa kakun kanssa juhlistamaan poikaansa? Olisihan se nyt vähän omituista tehdä/ostaa aikuiselle ihmiselle kakku ja vaan jättää se. Olisi toki voinut ilmoittaa tuovansa mukana muitakin ihmisiä.
Anoppi varmaan tiesi, että et jaksa järjestää miehelle juhlallisuuksia ja yritti omalla tavallaan saada pienet kakkukahvit aikaan. Aivan varmasti hänen olisi kannattunut ensin kysyä tarkemmin teiltä, sopiiko suunnitelma.
Vaikka olisi hyvä kaveri tai sukulainen niin en pidä siitä että mennään aina kysymättä jääkaapille syömään. Samoin jos on jotain herkkuja kulhossa (ei ne tietenkään siinä koristeena vain ole) mutta syödään ihan pokkana kaikki niin että muut saavat ehkä yhden. Aika lapsellista mutta olen eräänkin vieraan kohdalla opetellut piilottamaan puolet. Ja siis tämä tunkee aina kutsumatta kylään tai vihjailee niin selkeesti ettei kehtaa sitten olla kutsumatta. Kun olin raskaana sanoin välillä että mulla ei sitten ole valitettavasti mitään tarjottavaa kun en nyt juuri jaksa kauppaan (ei autoa ja pidempi matka). Vastaus et joo ei se mitään. Sitte tulee paikalle et hei voitas leipoa! Lopuksi mä siis leivon samalla kun vieras räplää kännykkää. Onneksi sitä jossain vaiheessa alko silmät avautua tilanteelle ja sille että vaikka siellä kävi kutsuttuna ei yleensä saanut kun kahvia tai teetä. Nyt en enää kauheesti ole väleissä. Aika pieni juttu siis moneen verrattuna mutta alko ärsyttämään, varsinkin sillon raskaana ollessa se passaus kun itteä oksetti ja oli voimaton olo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille tuli serkkuni pienten lastensa kanssa kylään. Olivat sen ikäisiä että toinen vipelsi ympäri asuntoa ja toinen opetteli kävelemään (käveli tukea vasten). Minulla ja miehelläni ei ole lapsia, ja asunnossakin paljon pientä koriste-esinettä ja yksityiskohtaa ja huonekasvia. Ei siinä, serkkuni kyllä piti huolen ettei koristeet lähteneet kävelemään, mutta säksätti koko kyläilyn ajan, kuinka MEIDÄN pitäisi ottaa sisustuksessa huomioon HÄNEN lapsensa, kun ei tämä meidän koti ole ollenkaan lapsiperheystävällinen. Olen ehdottanut että tapaisimme hänen luonaan, mutta se ei käy koska tarvitsee tuulettumista ja tahtoo pois neljän seinän sisältä. Myöskään kahvilat ei käy koska lapset ei viihtyisi...
Voi kauheeta, maailmassa on siis oikein lapsia ja sellaisia tuli teille kylään?
Haloo. Eihän tässä lapsia inhota, vaan heidän vanhempiensa välinpitämättömyyttä. Lapset tekee mitä sattuu jos ei niitä kaitse, se nyt on selvää. Selvää pitäisi olla myös se että vanhemmat katsovat etteivät lapset hajota/sotke paikkoja kun ollaan kylässä. Jos sitten hajottavatkin tai sotkevatkin, niin anteeksipyyntö ja korvaus on aiheellista. Samoin tuo on minusta uskomatonta että lapsettomien ihmisten kodista valitetaan kun ei ole ollenkaan lapsiystävällinen - no kas kummaa...
Kaveri tuli käymään kylässä 3-4-vuotiaan poikansa kanssa. Vierailun lopuksi saatoin heidät ulos ja ennen autolle menoa kaveri pissatti poikansa pihallani omenapuuta vasten. Olin ihan suu auki ja kaberi sanoi, että opettaa poikansa "puskapissalle". Sen olisi kyllä voinut tehdä jossain ihan muussa paikassa kuin minun(!) kotipihalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekin on ärsyttävää että tullaan tahallaan aikaisin kylään. Tyyliin klo 8 sunnuntaiaamuna ja irvaillaan että täällä vaan nukutaan ja heti kahvia pöytään.
Tai vastaavasti arki-iltana tullaan 8:n jälkeen kun lasten pitäis olla jo nukkumassa ja itekki on kuin nukkuneen rukous eikä jaksaisi kuin olla.
Tämä minullakin. Yksi ystäväni tuntuu oikein nauttivan siitä että saa herättää minut ja naureskella, että täällä sitä vielä nukutaan vaan. Hän tietää hyvin, millainen unirytmi minulla on ja että olen esimerkiksi järjestänyt itselleni jatkuvan iltavuoron voidakseni noudattaa sitä. En ymmärrä hänen käytöstään. Jos vaikka on tarkoitus tehdä yhdessä jotain, eikö hänellekin olisi kivempi jos minäkin olen virkeä enkä nukkuneen rukous neljän tunnin yöunien jäljiltä.
Minä kostin kaverilleni joka ei kunnioittanut yöuniani ja kävin muutaman kerran yllätysvierailulla kun hän kärsi krapulasta. On se niin hassua kuinka sinkkujen/lapsettomien mielestä viinan vuoksi voi olla pois pelistä koko viikonlopun kun perjanti meni vähän överiksi, mutta lasten vuoksi on sekoa yrittää saada unta tai jokin rytmi elämään.
Siis häh? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai tarkemmin ajateltuna en edes voi kuvitella että kukaan yli 5 vuotias menisi kylässä syömään toisten joulukalentereista suklaat. Saati että aikuinen tekisi niin.
Miksi muka aikuinen ei saisi syödä toisten suklaita, jos joku on niin tyhmä ja vammainen, että jättää suklaata esille? Eihän tuon ap:n kaveri välttämättä tajunnut, että ne suklaat eivät olleet tarkoitettu hänelle, kun ne kumminkin oli jätetty avoimesti esille?
Paitsi että ei oltu jätetty esille. Kalentereista ei muutenkaan avata joka luukkua yhtenä päivänä (paitsi jos on jo 24.12)
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole välttämättä omituista tai törkeää, mutta muuten epämiellyttävä vierailu. Anoppi soitti eräänä päivänä alkuillasta, kysyi voiko tulla tunnin päästä tuomaan kakkua miehen merkkipäivän johdosta. Sopi meille, ajateltiin että poikkeaa vain nopeasti. Tunnin päästä ovikello soi ja siellä on anoppi, koira, miehen kaksi pikkuveljeä ja miehen kaveri. Koira menee ensimmäisenä syömään kissanruuat, mies ei ehtiny juosta väliin. Itsellä oli huono päivä, olin ahdistunut (kärsin ahdistuneisuushäiriöstä) ja väsynyt ja olin siksi vetäytynyt makkariin omiin oloihini, mutta kun anoppi kävi noin joka toinen minuutti makkarin ovella kysymässä jotain tai vääntämässä small talkia, päätin kohteliaisuudesta liittyä seuraan. Ensin piti vatkata kermavaahto kakun kaveriksi ja kattaa pöytä. Sitten istuin anopin kanssa ruokapöydän ääressä, koetin pitää itseni suurin piirtein kasassa. Koira raapii vuoroin kissan ruokalaatikkoa ja kylppärin suljettua ovea (kylppärissä kissanvessa, koira syö kissanpaskaa). Miehen pikkuveljet (iät 21 ja 15) riehuivat sohvalla ja nuorempaa sai jatkuvasti pyytää olemaan istumatta käsinojalla. Miehen kaveri oli sentään rauhallisesti. Myöhemmin miehen pikkusisko liittyi vielä seuraan, pian sen jälkeen onneksi häipyivät, reilu tunti ison porukan saapumisesta. Pikkuveljenikin poikkesi pyynnöstäni kakulla, sitä oli niin paljon, mutta hän on enemmän tulen-syön-lähden-tyyppinen vieras. Olimme miehen kanssa aivan poikki vierailun jälkeen, emme alunperinkään olleet pirteitä tai valmiita tuollaiseen vierailuun.
JEI kirjoitti:
Tuossa vierailussa ei kyllä ollut mitään muuta omituista kuin sinä.
No kiitti. Eli susta on ihan ok, jos aikuinen mies ja teinipoika riehuvat koko ajan sohvallasi ja toista saa käskeä jatkuvasti olemaan istumatta käsinojalla, koska sohva ei kestä sitä? Tai se on ok, että olet omissa oloissasi toisessa (pimeässä) huoneessa ja toinen tuppaa sinne väen väkisin koko ajan? Olin ajatellut, että anoppi tuo kakun, ehkä vaihtaa pari sanaa miehen kanssa ja lähtee pois. Laihiksen takia ei välttämättä ota itse kakkua, ei olisi tavatonta häneltä. Anteeksi, jos en ajatellut saavani melkein koko perheen koirineen kylään, kun annettiin kuva yhdestä vieraasta. Jopa mieheni, joka on tottunut perheensä menoon, oli poikki ja vierailun jälkeen ja harmissaan siitä riehumisesta ja koiran raapimisesta. Onneksi oli ihan hyvää kakkua.
Vierailija kirjoitti:
Eikö mieskään ymmärtänyt, että anoppi hyvin todennäköisesti tarkoitti alunperinkin tulevansa kakun kanssa juhlistamaan poikaansa? Olisihan se nyt vähän omituista tehdä/ostaa aikuiselle ihmiselle kakku ja vaan jättää se. Olisi toki voinut ilmoittaa tuovansa mukana muitakin ihmisiä.
Anoppi varmaan tiesi, että et jaksa järjestää miehelle juhlallisuuksia ja yritti omalla tavallaan saada pienet kakkukahvit aikaan. Aivan varmasti hänen olisi kannattunut ensin kysyä tarkemmin teiltä, sopiiko suunnitelma.
Anoppi kysyi minä-muodossa, kun soitti. Kysyi siis vain, että voiko tulla tunnin päästä tuomaan kakun. Oli alunperin leiponut sen, jotta miehen veli olisi sitten vienyt työpaikalle (ovat samassa työpaikka), mutta saikin tietää, että mies on seuraavan kerran töissä torstaina ja elettiin maanantaita. Miehellä oli siis alkuviikko koulua ja kakku olisi joko syöty muiden toimesta ennen torstaita tai pilaantunut odotellessa. Ajattelimme siis, että anoppi tulee yksin ja viipyy vain hetken, on laihiksella enkä siksi ajatellut että edes ottaisi kakkua (ei olisi tavatonta häneltä).
Anoppi ei tiedä ahistuneisuushäiriöstäni eikä meillä (tai miehen perheellä) ole ollut tapana juhlia nimipäivää kakulla (jäi aloituksessa mainitsematta, että nimipäivästä kyse, ei sen isompaa). Tai ylipäänsä millään. Ajatus oli ihana ja kakku oli hyvää, mutta muiden tuppaantuminen mukaan kysymättä ja etenkään se loppumaton riehuminen ei ollut kiva juttu.
Isosikoni kävi luonani suihkussa ennen kuin lähdimme viettämään iltaa. Suihku sinänsä ihan ok, mutta se mitä siellä tapahtui ei ole.
Ajeli karvansa minun shaverilla. Läträsi kampaajalta ostamani sampoot ja hoitoaineet hiuksiinsa. Meikkasi itsensä minun meikeillä. Tuon lisäksi kylppäristä löytyi tyhjäksi suihkutettu hiuskiinne. Ja parfyymikin oli kelvannut. :(
Naapuri käveli sisälle humalapäissään ja kun ei saanut horjuessaan ovipielestä kiinni, kaatui nojatuolin päälle. Iso satakiloinen mies kun siihen rojahti, tuolista pamahti jalka poikki.
Vierailija kirjoitti:
Kaveri tuli kerran kylään ja toi mukanaan pullaa ja sit kun olin laittanut kahvit ja tarjottavaa ja istuttiin pöytään ja olin ottamassa yhden pullan , hän totesi "Sinä et sit näihin pulliin koske mitä toin" ja alkoi mutustella pullaa, mutta päätin iskeä samalla mitalla takaisin ja kun hän oli ottamassa keksiä lautaselta, otin lautasen pois ja sanoin "Ja sinäkään et sit näihin tarjottaviin koske"
Siis tämä ihminen on tehnyt samanlaista juttua pari kertaa aiemmin ja nyt sitten päätin 'iskeä takaisin'
Itsekin kun hänellä käynyt kylässä niin ei ikinä tarjoa mitään
Esittikö kaveri tämän kiellon jälkeen kovastikin loukkaantunutta?
Tapahtui 80-luvun alussa. Oli ihan uusi juttu, ettei tupakkaa sopinut polttaa joka paikassa. Äiti ilmoitti, ettei meillä sisällä saanut enää polttaa. Kun tottui siihen raikkauteen, oli pöyristyttävää, kun sisälle saattoi tulla vieraita, jotka vain panivat palamaan odotellessaan, että äitini tai isäni palasivat sisälle puutarhasta, kauppa-asioilta tms. Lapsena en uskaltanut myöskään kieltää aikuisia, oli se sellaista aikaa että lapsi olisi varmaan hakattu raajarikoksi mikäli aikuista olisi komennellut.
Siis häh? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai tarkemmin ajateltuna en edes voi kuvitella että kukaan yli 5 vuotias menisi kylässä syömään toisten joulukalentereista suklaat. Saati että aikuinen tekisi niin.
Miksi muka aikuinen ei saisi syödä toisten suklaita, jos joku on niin tyhmä ja vammainen, että jättää suklaata esille? Eihän tuon ap:n kaveri välttämättä tajunnut, että ne suklaat eivät olleet tarkoitettu hänelle, kun ne kumminkin oli jätetty avoimesti esille?
Ei kai kukaan niin tyhmä ole, että olettaa että joulukalenterit on ostettu vierailijoita varten??
Tämä ei ole välttämättä omituista tai törkeää, mutta muuten epämiellyttävä vierailu. Anoppi soitti eräänä päivänä alkuillasta, kysyi voiko tulla tunnin päästä tuomaan kakkua miehen merkkipäivän johdosta. Sopi meille, ajateltiin että poikkeaa vain nopeasti. Tunnin päästä ovikello soi ja siellä on anoppi, koira, miehen kaksi pikkuveljeä ja miehen kaveri. Koira menee ensimmäisenä syömään kissanruuat, mies ei ehtiny juosta väliin. Itsellä oli huono päivä, olin ahdistunut (kärsin ahdistuneisuushäiriöstä) ja väsynyt ja olin siksi vetäytynyt makkariin omiin oloihini, mutta kun anoppi kävi noin joka toinen minuutti makkarin ovella kysymässä jotain tai vääntämässä small talkia, päätin kohteliaisuudesta liittyä seuraan. Ensin piti vatkata kermavaahto kakun kaveriksi ja kattaa pöytä. Sitten istuin anopin kanssa ruokapöydän ääressä, koetin pitää itseni suurin piirtein kasassa. Koira raapii vuoroin kissan ruokalaatikkoa ja kylppärin suljettua ovea (kylppärissä kissanvessa, koira syö kissanpaskaa). Miehen pikkuveljet (iät 21 ja 15) riehuivat sohvalla ja nuorempaa sai jatkuvasti pyytää olemaan istumatta käsinojalla. Miehen kaveri oli sentään rauhallisesti. Myöhemmin miehen pikkusisko liittyi vielä seuraan, pian sen jälkeen onneksi häipyivät, reilu tunti ison porukan saapumisesta. Pikkuveljenikin poikkesi pyynnöstäni kakulla, sitä oli niin paljon, mutta hän on enemmän tulen-syön-lähden-tyyppinen vieras. Olimme miehen kanssa aivan poikki vierailun jälkeen, emme alunperinkään olleet pirteitä tai valmiita tuollaiseen vierailuun.