Omituisinta/törkeintä mitä vieraat ovat tehneet ollessaan teillä kylässä?

Eräs ystäväni oli viikonloppureissulla luonani: hän kaatoi lautaselle jääneet ruuan jämät AINA lavuaariin vaikka pyysin kippaamaan roskiin ettei tukkisi putkia, hän sovitteli vaatteitani ja jätti niitä lojumaan ympäri asuntoa, hän myös söi kaapista mitä halusi ja mieheni mennessä kauppaan, oli ystäväni lisäännyt omiaan ostoslistaamme eikä maksanut niitä takaisin... Hän kuvasi vauvaamme ja laittoi hänestä useita kuvia/videoita nettiin mikä oli mielestäni hassua koska muutoin vauva ei kiinnostanut häntä yhtään (pikemminkin taisi ärsyttää). Ainiin, ja hän myös jatkuvasti mollasi miestäni kuinka ei ole yhtään hänen tyyppiään ja on se kumma kun tommosen kaa päädyin yhteen, oli kuulemma ruma, tylsä ja liian kiltti. Päin naamaa hän kuitenkin estottomasti flirttaili miehelleni ja keikisteli alusvaatteisillaan iltaisin olohuoneessamme.

Apua miks mä luen näitä :DD menee usko ihmisiin taas hetkellisesti!

Sori ohis, jatkakaa rauhassa!

 Eräs sukulaisperhe soittaa ennen tuloaan n 20min aikaisemmin kysyen olemmeko kotona. Jos heille vastaa, että kotona ollaan, heille se tarkoittaa sitä, että kotiamme saa käyttää huoltoasemana ilman sen kummempaa varoitusta. Porukka rymistelee sisään, valittaa kuinka on ollut tympeä ajomatka ja kuinka vielä pitäisi melkein tunti ajaa (toisille sukulaisille ovat aina matkalla) Rouvan päätä särkee aina. Kahvipöytään odotetaan nopeasti tarjoilua, lämmin ruokakaan ei haittaa. Kaikilla tietysti kova vessahätä. Lapset purkaa energiaansa tuntien istumisen jälkeen häröilemällä ja levittämällä lastemme leluja. Jos lapsillamme on omia kavereita kylässä, saattaa sukulaisrouva yrittää passittaa heitä kotiin, että lapsemme pystyisivät keskittymään paremmin oikeisiin vieraisiinsa. Olen onneksi ehtinyt väliin.. Kun jääkaappi on tyhjennetty ja lastemme (ja aikuisten) huumorintaju kulutettu loppuun, porukka onneksi jatkaa matkaa nopeasti.

Tämä sama toistui, kun olimme tehneet kotiimme mittavan remontin. Remontissa oli menty kaikki pinnat uusiksi, huonejärjestys muuttunut, takkaa lisätty, ikkunat, yms. Eli iso remontti. Kukaan perheestä ei maininnut mitään talon muuttuneesta ilmeestä. Itse menen jonkun kukan tai viinin kanssa, jos tiedän että kyläpaikassa on tehty jokin iso juttu.. Tai, menen viemisten kanssa muutoinkin. Mutta tuollaisessa tilanteessa jotain vähän parempaa ja vaikka kortti kylkeen tyyliin " onnea uudistuneelle kodille ja nauttikaa urakan jälkeen". Sentään eivät istuneet tyhjän päälle, vaikka ruokapöytä oli vaihtanut paikkaa; sen verran huolellisesti ohittavat tuollaisen pikkujutun.

Eräs entinen ystäväni (nimenomaan entinen :D) aikoinaan majaili usein minun luonani sen aikaa kun hänellä oli omassa asunnossaan putkiremontti. Aina kun hän lähti, mietin, että mihin osa vaatteistani vain mystisesti katoaa. 

Kun ystäväni putkiremontti oli valmis ja menin käymään hänen luonaan kahvilla, iso läjä vaatteitani röhjötti tietokonetuolin selkänojalla. Kun kysyin, että mitä vaatteeni tekevät täällä hänen asunnossaan, kehtasi väittää vielä, että oli vain sattumalta ostanut samanlaisia. :D (jännä, kun osa niistä oli ostettu jo useampi vuosi sitten).

Nappasin vaatteet mukaani ja lähdin. Eipä ole sen jälkeen ''ystävästä'' kuulunut :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ole välttämättä omituista tai törkeää, mutta muuten epämiellyttävä vierailu. Anoppi soitti eräänä päivänä alkuillasta, kysyi voiko tulla tunnin päästä tuomaan kakkua miehen merkkipäivän johdosta. Sopi meille, ajateltiin että poikkeaa vain nopeasti. Tunnin päästä ovikello soi ja siellä on anoppi, koira, miehen kaksi pikkuveljeä ja miehen kaveri. Koira menee ensimmäisenä syömään kissanruuat, mies ei ehtiny juosta väliin. Itsellä oli huono päivä, olin ahdistunut (kärsin ahdistuneisuushäiriöstä) ja väsynyt ja olin siksi vetäytynyt makkariin omiin oloihini, mutta kun anoppi kävi noin joka toinen minuutti makkarin ovella kysymässä jotain tai vääntämässä small talkia, päätin kohteliaisuudesta liittyä seuraan. Ensin piti vatkata kermavaahto kakun kaveriksi ja kattaa pöytä. Sitten istuin anopin kanssa ruokapöydän ääressä, koetin pitää itseni suurin piirtein kasassa. Koira raapii vuoroin kissan ruokalaatikkoa ja kylppärin suljettua ovea (kylppärissä kissanvessa, koira syö kissanpaskaa). Miehen pikkuveljet (iät 21 ja 15) riehuivat sohvalla ja nuorempaa sai jatkuvasti pyytää olemaan istumatta käsinojalla. Miehen kaveri oli sentään rauhallisesti. Myöhemmin miehen pikkusisko liittyi vielä seuraan, pian sen jälkeen onneksi häipyivät, reilu tunti ison porukan saapumisesta. Pikkuveljenikin poikkesi pyynnöstäni kakulla, sitä oli niin paljon, mutta hän on enemmän tulen-syön-lähden-tyyppinen vieras. Olimme miehen kanssa aivan poikki vierailun jälkeen, emme alunperinkään olleet pirteitä tai valmiita tuollaiseen vierailuun.

JEI kirjoitti:

Tuossa vierailussa ei kyllä ollut mitään muuta omituista kuin sinä.

No kiitti. Eli susta on ihan ok, jos aikuinen mies ja teinipoika riehuvat koko ajan sohvallasi ja toista saa käskeä jatkuvasti olemaan istumatta käsinojalla, koska sohva ei kestä sitä? Tai se on ok, että olet omissa oloissasi toisessa (pimeässä) huoneessa ja toinen tuppaa sinne väen väkisin koko ajan? Olin ajatellut, että anoppi tuo kakun, ehkä vaihtaa pari sanaa miehen kanssa ja lähtee pois. Laihiksen takia ei välttämättä ota itse kakkua, ei olisi tavatonta häneltä. Anteeksi, jos en ajatellut saavani melkein koko perheen koirineen kylään, kun annettiin kuva yhdestä vieraasta. Jopa mieheni, joka on tottunut perheensä menoon, oli poikki ja vierailun jälkeen ja harmissaan siitä riehumisesta ja koiran raapimisesta. Onneksi oli ihan hyvää kakkua.

Vierailija kirjoitti:

Eikö mieskään ymmärtänyt, että anoppi hyvin todennäköisesti tarkoitti alunperinkin tulevansa kakun kanssa juhlistamaan poikaansa? Olisihan se nyt vähän omituista tehdä/ostaa aikuiselle ihmiselle kakku ja vaan jättää se. Olisi toki voinut ilmoittaa tuovansa mukana muitakin ihmisiä.

Anoppi varmaan tiesi, että et jaksa järjestää miehelle juhlallisuuksia ja yritti omalla tavallaan saada pienet kakkukahvit aikaan. Aivan varmasti hänen olisi kannattunut ensin kysyä tarkemmin teiltä, sopiiko suunnitelma.

Anoppi kysyi minä-muodossa, kun soitti. Kysyi siis vain, että voiko tulla tunnin päästä tuomaan kakun. Oli alunperin leiponut sen, jotta miehen veli olisi sitten vienyt työpaikalle (ovat samassa työpaikka), mutta saikin tietää, että mies on seuraavan kerran töissä torstaina ja elettiin maanantaita. Miehellä oli siis alkuviikko koulua ja kakku olisi joko syöty muiden toimesta ennen torstaita tai pilaantunut odotellessa. Ajattelimme siis, että anoppi tulee yksin ja viipyy vain hetken, on laihiksella enkä siksi ajatellut että edes ottaisi kakkua (ei olisi tavatonta häneltä).

Anoppi ei tiedä ahistuneisuushäiriöstäni eikä meillä (tai miehen perheellä) ole ollut tapana juhlia nimipäivää kakulla (jäi aloituksessa mainitsematta, että nimipäivästä kyse, ei sen isompaa). Tai ylipäänsä millään. Ajatus oli ihana ja kakku oli hyvää, mutta muiden tuppaantuminen mukaan kysymättä ja etenkään se loppumaton riehuminen ei ollut kiva juttu.

Veljesten, joista toinen teini ja toinen nuori aikuinen, välinen vääntäminen heidän kyläillessään isoveljellään, ei liene kovin kummallista. Ei myöskään perheenjäsenen luona vierailu. Se sen sijaan on hyvin kummallista, jos perheenjäsenen puolisi linnoittautuu pimeään huoneeseen. Todennäköisesti miehesi oli vierailun päätteeksi uupunut sinun takiasi- stressannut vuoksesi. Sinuna kertoisin sairaudesta avoimesti miehen perheelle, jolloin he osaisivat suhtautua sinuun paremmin ja kyläillessäänkin ottamaan huomioon sinun vointisi. Jos eivät tiedä sairaudestasi, pitävät käytöstäsi todennäköisesti törkeänä ja outona.

En muista mitään pahoja törkeyksiä, enkä kyllä pahastu jos pikkulapset pääsee meidän pikkulasten huoneisiin leikkimään. Eipä tullut edes mieleen tuollainen "kauheus"... mä haluan että vieraat ottaa rennosti ja ei kukaan nyt ole päästänyt lapsia tuhoamaan mitään kuitenkaan, olisi jotenkin tosi ahdistavaa jos edes olettaisin perhevieraiden seuraavan tiukasti perässä jotain neljävuotiasta pitkin taloamme. Sanon tuollaisille stressaajille yleensä, että anna mennä vaan, en ole jättänyt posliiniesinepinoja ansoiksi. :D Ei kai nyt mikään normaali nelivuotias muutenkaan pistä paikkoja tuon tuosta paskaksi?!

Yritti pistää tupakaksi sisällä, ja kun kielsin, oli sitä mieltä, että häntä ei akat komentele. Ei se kumminkaan tupakoinut.

Olen kammoksuen lukenut naita tarinoita ja toteanpa vaan, etta me ei juuri koskaan kutsuta ketaan kylaan. Ollaan todettu parhaaksi tavata ihmiset joko kahvilassa tai lounaalla.

Me ei kumpikaan tykata itsekaan kylailla ja our home is our castle. Introvertteja kai ollaan.

Mummoni entinen naapurin rouva ei viitsinyt ikinä kieltää lapsiltaan mitään. No lapsethan rybtäsivät joskus ihan varoittamatta mummolan ovelle. "Me päätettiin tulla kahville" ja lampsivat sisään. Äiti tulee hetken päästä että voivoi täälläkö ne mussukat ovatkin ja jäipä hänkin kahvittelemaan (pyytämättämäkin).

Lapset saivat vapaasti juosta sisällä ja lääppiä mummoni lasiesineitä (keräilee lasijoutsenia), johon äityli vain: "Hei nyt Elmo hei. Hei ihan oikeesti". Tämän "hei nyt hei"n jälkeen jätti taas lasten riekkumisen huomiotta. Mummoni tietysti komensi lapsia ja sulki kaappeja sitä mukaa, mitä lapset niitä kolusivat.

Mamma kerran suutahti, kun mummoni sanoi vanhemmalle lapselle (6-7v.), että hänen kotonaan ei kosketa kaikkiin tavaroihin vapaasti, vaan tulee kysyä lupaa.

Tuli aina mieleen muumien jakso niistä Pikku Myyn hirviö-sisaruksista, kun ne mukulat kävivät kylässä :D

Ei ole oma vieras koskaan ollut mutta anoppilassa käy vähän väliä naapuriperhe kylässä ja monesti itsekkin olen ollut siellä samaanaikaan. Yleensä heillä on 3 vuotias lapsi mukana jonka perään he ei katso yhtään. Istuu sohvalla ja tuijottaa telkkaria, ei edes juttele. Lapsi on kuriton ja jatkuvasti tekemässä tuhoja. Viimeksi hän otti ilman lupaa mehua jääkaapista ja oli antamassa sitä meidän vuoden ikäiselle taaperolle, joka ei ole vielä koskaan mehua juonut ja vältän jatkossaki sen antamista. Minä ja anoppi olimme tuona aikana eri huoneessa ja jotenkin oletimme että tämä naapuri katsoisi oman mukulansa perään mutta kun ei.

Heillä on myös vanhempi poika joka yhtenään on myös mukana. Hän menee ilman lupaa jääkaapille ottamaan ruokaa ja ei syö edes pieniä määriä vaa ku hevonen. Useamman kerran ku he ovat ruoka-aikaan tulleet nii poika menee ja ottaa ekana lautasen täyteen ja muut saa hiiriannoksen ja ovat nälissään.

Siis nyt on kyllä pakko sanoa, ettei tule muuta mieleen kuin lapsuudesta yksi tapahtuma! Sijoittuu jonnekin ylä-aste ajalle, eli aikaa tästä on kaaauan. :D

Kaveerasin silloin yhden mukavan romanitytön kanssa, en silloin tiennyt mitä kaikkea heidän kulttuuriinsa kuuluu mutta ilmeisesti ei saa meikata kovin nuorena tai jotain?

Tää tyttö tuli joka ikinen aamu ennen koulua minun luokse pyytämättä, käveli suoraan huoneeseeni ja alkoi ihan pokkana meikkaamaan minun meikeillä, kysymättä minulta. :D Lisäksi jätti aina hameensa meille ja otti minulta jotkut farkut kouluun. Ja koulun jälkeen tuli taas minun luo, heitti farkut lattialle, laittoi hameen päälle ja lähti kotiin. Ahhahah! Näin jälkeenpäin naurattaa koko juttu :D

Tää on aika pientä näihin muihin verrattuna, mutta. Minulla on yksi ystävä, jonka kanssa käymme saman keskustelun kirjaimellisesti joka ikinen kerta, kun hän on luonani; mä en juo kahvia ja hän juo. Mulla ei sattuneesta syystä ole kahvinkeitintä eikä kahvia. JOKA IKINEN KERTA kun hän tulee luokseni, hän kysyy ensimmäisenä, että "oisko kahvia?" ja on joka ikinen ainoa kerta yhtä ällistynyt, kun sanon, että ei ole kun en käytä. Vieraita varten pitäisi hankkia.

Alkaa käymään jo hieman ärsyttäväksi kun ollaan kuitenkin jo monta vuotta tunnettu.

Vierailija kirjoitti:

Tää on aika pientä näihin muihin verrattuna, mutta. Minulla on yksi ystävä, jonka kanssa käymme saman keskustelun kirjaimellisesti joka ikinen kerta, kun hän on luonani; mä en juo kahvia ja hän juo. Mulla ei sattuneesta syystä ole kahvinkeitintä eikä kahvia. JOKA IKINEN KERTA kun hän tulee luokseni, hän kysyy ensimmäisenä, että "oisko kahvia?" ja on joka ikinen ainoa kerta yhtä ällistynyt, kun sanon, että ei ole kun en käytä. Vieraita varten pitäisi hankkia.

Alkaa käymään jo hieman ärsyttäväksi kun ollaan kuitenkin jo monta vuotta tunnettu.

Tää nyt on normaalia menoa about kaikille ketä ei kahvia juo, porukalla vaa nii juurtunu se johonki takaraivoon, että kaikki juo kahvia ettei millään ymmärrä jos jollain ei sitä ole.

Miehen kaveri käy sillointällöin meillä kylässä ja ei siinä mitään ku iha mukava mies. MUTTA hän soittaa kun on jo kohta meillä ja sanoo et 'me tullaan' ja aina ollaan et ketkä ihmeen 'me'? No pian tuleeki autolastillinen aivan tuntemattomia amisjätkiä ja tyttöjä meille kahvittelemaan. Ei kiitä, ei juttele, juo vain kahvit ja syö pullat ja lähtee.

Yks tyttö oli viel multa tupakkaa pummimassa ja suuttu ku kieltäydyin tarjoamasta.

Tää ei ole meidän kotona mutta sukulaisten luona jonne tulee joskus samaan aikaan koiriensa kanssa muita sukulaisia, olen vähän ihmetellyt näitä koiramammoja joiden mielestä nää rakit tuntuu menevän kaiken edelle. Ne päästetään riehumaan märkinä ja haisevina pitkin taloa, kerjäämään ruokaa, haukkumaan, hyppimään päin märillä tassuilla ja sitten jos lapsemme päästävät ääniä, heille tiuskivat kuitenkin, komentelevat ja kehoittavat "pitämään turvan kiinni". Ei siis edes huutoa (johon kyllä varmasti puutun) vaan perus kolmesta lapsesta lähtevää kikatusta ja höpötystä. Eivät todellakaan riko mitään tai muutenkaan häiriköi ja jos heillä jonkinlainen tappelu tms on alkamassa, puutun kyllä varmasti siihen. Puhumattakaan jos alkaisivat poukkoilla holtittomasti ja vaarana rikkoa paikkoja tms, mutta ei ole tapana pistää tavaraa rikki ympäriltä. Ei olisi minusta ihan normaalia enää 3v lapselta tai varsinkaan yli 4v rikkoa paikkoja...

Mun vanhin poika pelkää koiria ja minusta hänellä on täysi oikeus olla joutumasta useaan tilanteeseen jossa koira hyppii päin. Silti joka kerta vastaus on vaan "se on ihan kiltti hihi hihi mitä sä pelkäät hihi". Kaikkia ei oikeasti kiinnosta saada sitä haisevaa märkää turkkia ja turpaa pitkin vaatteita. Aivan sama kuin päästäisin tahalleen suklaatahmaiset lapseni pomppimaan vieraiden syliin ja hihittelisin asialle. Yäh...

Yritän välttää fiksusti vaan menemästä sinne kun koirat on paikalla, mutta viimeksikin ne tuli yllärinä sinne. Olisimme olleet menemättä jos oltais tiedetty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tytön kaveri oli tikkana pöydässä kun jotain ruokaa oli tarjolla. Ei siis pyydetty pöytään. Asui 20 metrin päässä eli oli helppo mennä kotiin syömään. Kerran tuo tyttö tuli meille todella ison irtokarkkipussin kanssa ja kuulutti heti ovella että nämä on hänen eikä tosiaan ollut antanut yhtään karkkia meidän tytölle.

Näin kerran naapurin yksinhuoltajaäidin linja-autossa ja hän kertoi että hänellä oli ollut tenttiviikko ja nyt on kyllä rentoutusta ansainnut. Hänellä oli kaksi alle kouluikäistä lasta. Sanoi että menee yksin kylpylään eikä todellakaan ota lapsia mukaan. No jokainen tietenkin olettaa että hän oli hankkinut lapsille hoitajan illaksi. No menin kotiin ja käytiin perheen kanssa kaupassa. Kun tulimme kotiin em. yksinhuoltajaäidin lapset odottivat meidän ovella ulkona ja livahtivat kuin kissat ovesta sisään meille. Kysyimme missä äitinne on niin vastaus oli että se lähti jonnekin. Yritin soittaa mutta ei vastausta. Illalla soitti että laittaa lapset kotiin.

Sun olisi kuulunut puuttua tohon karkkisäkkiepisodiin. Joko se mimmi lähtee karkkeineen kotiin syömään niitä tai niistä annetaan kaverille, mutta toi meininki loppuu. Sit olisin muistuttanut että kuinka monta kertaa se on ollut lokkeilemassa teidän pöydässä. 

Tohon ilmaiseen lastenvahtijuttuun olisin vain tiukasti siivonnut pennut pihalle ja sanonut, että nyt ei sovi. Siinäpä olisi äiti ihmetellyt, miksi kakarat ovat heitteillä. 

Jos joku kysyy, niin tosiaan - olen maailman kylmin ja suoraviivaisin ihminen välillä, ja voi sitä hallaa mitä olen saanut osakseni. Mulla on joskus ihan tosi rautainen ja timanttinen pokka ja jaan tätä elämänviisautta ilolla eteenpäin. 

Mää olisin soittanut lastensuojeluun/poliisille ja kertonut että naapuri jättänyt lapset heitteille. Olis saanut sieltä tulla tädit hakeen lapset. Olis ehkä sekin äiti ottanut opikseen.

Yks yhdenillan pano pani ilman kortsua. En huomannu, että oli ottanu pois.

Olin väliaikaisesti asumassa vanhempieni tyhjillään olevassa talossa ja silloisen ukkoni sisko tuli kyläilemään ensimmäistä kertaa, ei oikeastaan siinä vaiheessa niinkään tunnettu toisiamme. Akka ei pysynyt paikallaan edes kahvia juodessa ja availi kaikki keittiön kaapit vuoronperään ja huuteli että mitä täällä on, joka kaapin kohdalla. Olin jotenkin järkyttynyt tilanteessa, että en kieltänyt tai sanonut muuta kuin että en tiedä. Jotenkin todella epäkunnioittavaa ja vielä vanhempieni kodissa joka ei edes minun ole. Myöhemmin selvisi että luottamuksella kertomani asiat olivat koko "kylän" tiedossa, joten siihen loppui "kaveruus" ja myöhemmin siitä koko parisuhde. Silloinen ukko tuumasi vain että sellanen se minun sisko on.

Toinen vielä uskomattomampi tapaus oli yksi "kesä heilani" ja tuossa samassa talossa, jossa olin lomaani viettämässä. Tutustuin mieheen ja taisi olla kolmas kerta kun näimme toisiamme. Ensimmäisillä kerroilla mies oli asiallinen ja pukeutui siististi, ei mitään ihmeellistä siis. Mies tuli kylään viikoksi ja oma isäni ja veljeni olivat paikalla myös. Mies toi omat eväät, kontin kaljaa ja kailotti ovelta että uskovaisten eväät ovat yhteiset. Hävetti, mutta olin toisaalta tyytyväinen että tajusi tuoda lisää ruokaa ja näin. Sitten selvisi että äijältä puuttui perus käytöstavat kokonaan, kävi kusemassa ja paskantamassa vessan OVI AUKI!! Sanoin hänelle että etkö voi laittaa ovea kiinni vessassa asioidessa, kun täällä on muitakin? Sanoi vain että se ei ole niin vakavaa. Ei myöskään pessyt käsiään ikinä, voi että minua inhotti. Hän lähti aina yhtäkkiä mitään sanomatta pihalle, vaikka kesken keskustelun. Katsoin ikkunasta niin tämä on KUSELLLA pihalla!! Sanoin tästäkin että on meillä vessa missä käydä että on todella inhottavaa että käy pihalla kuseksimassa kuin joku rakki. Sanoi vain että häntä kusettaa niin usein että täytyy heti päästä asioille. Ei ole kyllä ikinä etonut uusi tuttavuus nuin paljoa ja hävettänyt kun periaatteessa hän oli samalla reissulla esittäytymässä osalle perheestäni. En ihmettele yhtään kun mies sanoi että kaikki tapailemansa naiset vain katoavat eikä vastaa jälkeen päin puheluihin tai viesteihin. Niin tein minäkin ja puoli vuotta jaksoi yksipuolisesti viestitellä salama rakastumistaan. Viikon tuo niljake tosiaan oli kylässä, en kehdannut "ajaa" poiskaan, mutta sanoin kyllä suoraan asiat jotka minua häiritsivät. Kuuroille korville meni, mies ei muistanut yhtäkään tärkeää keskusteluistamme, ilmeisesti puhelin vei aina mielenkiinnon. Hyi helvetti...

Vierailija kirjoitti:

Tää on aika pientä näihin muihin verrattuna, mutta. Minulla on yksi ystävä, jonka kanssa käymme saman keskustelun kirjaimellisesti joka ikinen kerta, kun hän on luonani; mä en juo kahvia ja hän juo. Mulla ei sattuneesta syystä ole kahvinkeitintä eikä kahvia. JOKA IKINEN KERTA kun hän tulee luokseni, hän kysyy ensimmäisenä, että "oisko kahvia?" ja on joka ikinen ainoa kerta yhtä ällistynyt, kun sanon, että ei ole kun en käytä. Vieraita varten pitäisi hankkia.

Alkaa käymään jo hieman ärsyttäväksi kun ollaan kuitenkin jo monta vuotta tunnettu.

Et taida tietaa, etta kaupoissa myydaan ihmeellista ainetta nimeltaan MURUKAHVI?

Ot, kahden pienen taapero äitinä inhoan kyläilyä lasten kanssa, jos ollaan kylässä taaperot säätävät koko ajan jotain, monilla on koristeita joiden puolesta pelkään. Kun olemme kylässä juoksen kaiken aikani lasten perässä, en ehdi yhtään seurustella, enkä keskittyä keskusteluun. Haluaisin että ihmiset tulisivat mielummin meille kylään. Eilen hyvä ystäväni soitti ja valitti kuinka "aina pitäisi tulla meille", ei tuntunut yhtään ymmärtävän etten kuule mitään mitä hän kertoo kun ollaan siellä, ymmärrän kyllä että tämä vaihe ärsyttää ja kestää muutaman vuoden.