Lue keskustelun säännöt.
Omituisinta/törkeintä mitä vieraat ovat tehneet ollessaan teillä kylässä?
Itsellä ei tule mieleen muuta kuin se kun kaveri tuli kerran Joulukuussa käymään kylässä ja valitti että hänellä tekee mieli suklaata ja hetken oltuamme olohuoneessa ja kaverin valitusta kuunnellessa päätin keittää meille kahvit ja häippäisin keittiöön ja kun olin laittanut kahvin porisemaan, tulin takaisin ja huomasin että kaveri oli ottanut lasten suklaakalenterit jotka oli olleet olohuoneen tietokonepöydällä ja luukku luukun jälkeen aukoi ja pisteli suklaat suuhunsa
Kommentit (2728)
huono juhlissa kirjoitti:
Hiljattain kutsuin ihmisiä synttäreille. Tosin puhuin vain bileistä, koska on huonoja kokemuksia juhlien järjestämisestä ja ajattelin, ettei tunnu niin pahalta jos bileet menevät pieleen. Tämä tietenkin tarkoittaa, etten saanut lahjoja, enkä myöskään pyytänyt. Se olisi tuntunut tökeröltä. Itselleni on kuitenkin tärkeintä, että saan juhlia läheisten seurassa, mikä ei ole minulle mikään itsestäänselvyys.
Juhlia siirrettiin kahdesti ja sen sekä minuun liittymättömän draaman vuoksi vain kaksi kuudesta kutsutusta pääsi paikalle. Ei aikaakaan, kun ikätoveri alkoi listata lahjatoiveitaan omiin tulossa oleviin (omasta mielestäni) mittaviin ja aika luksukselta kuulostaviin juhliinsa (vieläpä vähän sen jälkeen, kun olin selittänyt omasta vaikeasta taloudellisesta tilanteestani). AITA, jos jäi huono fiilis kaikesta tästä enkä ehkä jaksakaan mennä?
Mitä tarkoittaa AITA?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haukkunut, h*ritellut, sotkenut paikkoja ja vastapestyn takkini sekä hiukseni.
AITA= Am I the asshole, eli olenko paskiainen.
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini, joka kerta kun tulee kylää, niin hän aloittaa sisustukseni arvostelun ja oikeasti nyrpistää nenäänsä samalla kun sanoo vttumaiseen äänensävyyn esim. Onpa sulla hienot verhot
Kuulostaa myös mun äidiltä
Vierailija kirjoitti:
AITA= Am I the asshole, eli olenko paskiainen.
Voisko tällaisen kielenkäytön pitää poissa täältä kokonaan ja puhua suomea, mieluummin sitäkin ilman lyhenteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini sitten kerran minulla käydessään päätti jostain syystä haukkua minut todella pahasti. Siinä sain kuulla kuinka pettynyt hän on minussa kaikkeen mitä olen, mitä olen tehnyt ja kodissanikin kaikki oli täysin väärin. Sisustus, vaatevarastoni, jääkaapin sisältö, asunnon puhtaus ja ihan kaikki oli hänestä täysin väärin, huonoa ja epäkelpoa. Olin täysi pettymys hänelle ja että olisin saanut jättää syntymättä. Oli sitten vielä ihmeissään, kun en sitten moneen kuukauteen ollut halukas pitämään yhteyttä häneen. Miksi sitä täytyisi olla yhteydessä sellaiseen lapseen, jota ei olisi edes halunnut ja jonka olisi pitänyt suunnilleen kuolla jo ennen syntymäänsä?
Äidilläsi on joku jumala-syndrooma. Luulee, että hänellä olisi edelleen oikeus arvioida muiden, kuten lapsensa, ihmisoikeuksia.
Sen jälkeen kun on jättänyt ehkäisemättä/abortoimatta, ei ole mitään sanomista muiden elämään.
Hänen ongelmansa on se, että on omaan elämäänsä tyytymätön, eikä sulata sitä, ettei valta ulotu aikuisen lapsen asoista päättämiseen, vaikka kuinka haluaisi.
Minun vanhin veljeni on ihan samanlainen, hän ei voi millään ymmärtää, ettei hänellä ole mitään päätösvaltaa minun elämääni.
Hän onkin sitä mieltä, että minulla on vakava psyykkinen ongelma, kun en noudata elämässäni hänen asettamia määräyksiä, kuten hän vaatii ja minut pitäisi siksi laittaa mielentilatutkimukseen ja myös holhoukseen.
Kaiken huippu on se, että hän ei millään ymmärrä, miksi en kunnioita häntä lainkaan, vaikka "Minä ajattelen vain sinun parastasi".
Vanhin veljeni on yrittänyt hallita minun elämääni, siitä asti kun muutin omilleni. Hänelle on selvästi ongelmia sen hyväksymisessä, että minä pärjään elämässäni hyvin ilman hänen neuvojaan.
Nötkötti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini sitten kerran minulla käydessään päätti jostain syystä haukkua minut todella pahasti. Siinä sain kuulla kuinka pettynyt hän on minussa kaikkeen mitä olen, mitä olen tehnyt ja kodissanikin kaikki oli täysin väärin. Sisustus, vaatevarastoni, jääkaapin sisältö, asunnon puhtaus ja ihan kaikki oli hänestä täysin väärin, huonoa ja epäkelpoa. Olin täysi pettymys hänelle ja että olisin saanut jättää syntymättä. Oli sitten vielä ihmeissään, kun en sitten moneen kuukauteen ollut halukas pitämään yhteyttä häneen. Miksi sitä täytyisi olla yhteydessä sellaiseen lapseen, jota ei olisi edes halunnut ja jonka olisi pitänyt suunnilleen kuolla jo ennen syntymäänsä?
Äidilläsi on joku jumala-syndrooma. Luulee, että hänellä olisi edelleen oikeus arvioida muiden, kuten lapsensa, ihmisoikeuksia.
Sen jälkeen kun on jättänyt ehkäisemättä/abortoimatta, ei ole mitään sanomista muiden elämään.
Hänen ongelmansa on se, että on omaan elämäänsä tyytymätön, eikä sulata sitä, ettei valta ulotu aikuisen lapsen asoista päättämiseen, vaikka kuinka haluaisi.
Minun vanhin veljeni on ihan samanlainen, hän ei voi millään ymmärtää, ettei hänellä ole mitään päätösvaltaa minun elämääni.
Hän onkin sitä mieltä, että minulla on vakava psyykkinen ongelma, kun en noudata elämässäni hänen asettamia määräyksiä, kuten hän vaatii ja minut pitäisi siksi laittaa mielentilatutkimukseen ja myös holhoukseen.
Kaiken huippu on se, että hän ei millään ymmärrä, miksi en kunnioita häntä lainkaan, vaikka "Minä ajattelen vain sinun parastasi".
Vanhin veljeni on yrittänyt hallita minun elämääni, siitä asti kun muutin omilleni. Hänelle on selvästi ongelmia sen hyväksymisessä, että minä pärjään elämässäni hyvin ilman hänen neuvojaan.
Mitä kaikkea veljesi tekee/on tehnyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitini sitten kerran minulla käydessään päätti jostain syystä haukkua minut todella pahasti. Siinä sain kuulla kuinka pettynyt hän on minussa kaikkeen mitä olen, mitä olen tehnyt ja kodissanikin kaikki oli täysin väärin. Sisustus, vaatevarastoni, jääkaapin sisältö, asunnon puhtaus ja ihan kaikki oli hänestä täysin väärin, huonoa ja epäkelpoa. Olin täysi pettymys hänelle ja että olisin saanut jättää syntymättä. Oli sitten vielä ihmeissään, kun en sitten moneen kuukauteen ollut halukas pitämään yhteyttä häneen. Miksi sitä täytyisi olla yhteydessä sellaiseen lapseen, jota ei olisi edes halunnut ja jonka olisi pitänyt suunnilleen kuolla jo ennen syntymäänsä?
Niinpä, muistan vieläkin äidin raivontäyteisen huudon: "Aina sua saa hävetä!". Oli tullut raskaaksi ennen avioliiton solmimista. "Mää semmosen vaivan näin ja tommosen sain!" Keskosen hoito 1950-luvulla ei ollut helppoa. "Tommosesta ei mitään tu, ei mitään ei yhtään mitään!". No, ei tullut kuin FL -tutkinnon suorittanut, joka ei koskaan kelvannut vanhemmilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ehkä ole ihan kirjaimellisesti otsikon mukaista, mutta kertomus törkeimmästä mitä vieras on kohdallani tehnyt. Omistan sisarusteni kanssa jakamattoman perikunnan. Siihen kuuluu iso talo, hehtaaritolkulla maata ja metsää, jopa oma lampi. Perikuntaan kuulumaton sukulainen lähestyi meitä kun olisi halunnut tilan meiltä itselleen ilmaiseksi lahjaksi. Veti sanattomaksi.
Vastaavia tullut pari kertaa vastaan. Yritetty saada perinnönjaossa omaisuutta jakoon jota perittävä ei koskaan omistanut tai vaadittu mökkiä, vaatijana mummonkaimanserkunnaapuri tvast
Pitäiskö näitä opettaa koulussa?
Tämä herätti muistoja. Olin eroamassa yli 30 vuotta sitten. Silloinen puolisoni vaati erossa osuutta sukuni vanhasta maatilan päärakennuksesta, joka oli kesämökkikäytössä. Maat oli ympäriltä myyty viljelijöille. Ainahan sitä vaatia saa, mutta eksä tiesi tasan tarkkaan, että tila oli äitini nimissä ja äiti hyvässä hapessa. Hän mainitsi asiasta silti asianajajalle, joka tietysti tiedusteli tätä "salaamaani" omaisuutta minulta. Sama ihminen vaati uudelta puolisoltani vuosia myöhemmin jotain kulhoja ja kuppeja, joiden hän väitti kuuluvan itselleen. Siis vuosia myöhemmin ja kuvaavaa on se, ettei hän suinkaan soittanut minulle, vaan puolisolle.
Erokusetus!!! Tästä minulla olisi kerrottavana monta tarinaa. Ehkä erikoisin kuvio oli talouspuolella. Jaoimme erossa omaisuuden tasan puoliksi. Minä pienituloisempi (äiti) olin lähivanhempi, mutta koska lapset olivat paljon myös isällään en vaatinut enkä saanut elareita. Lapsilisät tulivat minulle. Kuvittelin olevani varsin höveli eksäni suhteen. Meni pari vuotta ja muutin lapsineni yhteen hyvätuloisen miehen kanssa. Missä vaiheessa eksäni ihan tosissaan alkoi pyydellä itselleen elareita minulta, siis pienempituloiselta lähivanhemmalta. Just joo, ihan varmasti Suomessa uusi aviomieheni on vastuussa entisen mieheni elatuksesta...
Erokusetus, tosiaan. en koskaan kysynyt miehen palkkaa, hän maksoi avioliiton aikana vain ne ruuat, joita itse söi. Ei mitään muuta. Kun eron aika tuli, kuvittelin, että sovussa hoidamme tuon taloudellisen puolen, niin hieno kuvitelmahan se oli. Miehellä oli todella hyvä pesämuna, kun solmi toisen avioliiton noin vuoden sisään ensimmäisen päättymisestä. Irvokkainta lienee se, että hänkin kuului puoliuskonnolliseen ryhmään, jossa omaa luonnetta jalostettiin ajatusten avulla. En osaa vieläkään ajatella häntä jaloluonteisena ihmisenä. Huijarina kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää nyt ehkä ei oo hirmu törkeetä, mutta...
Meillä on melko erikoinen sisustus. Värikäs, maksimaalinen, yksityiskohtia riittää.
Myyn aina välillä tori.fin kautta pois huonekaluja tms. Kun ostaja on tulossa ne hakemaan niin nostan ne jo eteiseen valmiiksi, ettei niitä tarvitse hakea syvemmältä asunnosta. Kerran olin ehtinyt ihan vasta tulla iltavuorosta ja lämmittää ruoan, kun ostaja tuli.
Ko. nainen jäi ihan avoimesti töllistelemään eteiseen ja pälättämään mitä lie. Sitten ihan pokkana lähti kiertämään koko asunnon. Ratsasi makuuhuonetta myöten kaikki paikat. Kesken työviikon oli varmaan sängyt petaamatta ja tiskejä pöydillä ja joku random nainen niitä sitten tuijotteli. Näki että mulla ruoka-annos odotti ruokapöydällä, silti ei lamppu syttynyt että voisi painua kotiinsa. Näin jälkikäteen oon ajatellut että miten ihmeessä en vaan heittänyt sitä pihalle, mutta varmaan siinä tilanteessa vaan on niin pöyristynyt että ei tiedä mitä tehdä.
Toinen vastaava otti puhelimensa ja alkoi kuvata mun kotia mitään kysymättä. Outo tunne että jollain täysin tuntemattomalla on kuvia meidän kodista.
Ei tulis mieleenkään tunkeutua toisen ihmisen kotiin tuollaisessa tilanteessa ja jäädä puoleksi tunniksi. Vaikka koti onkin vähän erilainen mitä yleensä niin silti se on meidän koti ja intiimi paikka eikä mikään näyttelyesine.
Minulla on myös ollut tilanteita joissa olen ollut niin täysin pöyristynyt vieraiden käytöksestä (vaikka luulisi että tällä iällä, 60+) olisi jo kaiken nähnyt ja kokenut mutta ihmiset vieläkin osaavat yllättää) että vasta jälkeenpäin olen tajunnut miten minun olisi pitänyt toimia ja todellakin laittaa heidät heti pihalle. Mutta sitä joskus on vaan täysin äimänä eikä tajua heti miten pitäisi toimia.
Kälyllä on ollut tapana kutsua itsensä välillä jopa viikoiksi meille täysihoitoon, tuli siis ilman kutsua tyhjin käsin ja mitenkään ei ylläpitoonsa koskaan osallistunut. Kauppaan laittoi toki ostoslistaa minulle mukaan mitä erikoistarvikkeita sieltä halusi minun hänelle ostavan, tietysti minun rahoillani. Ilmoitti välillä tulevansa pariksi päiväksi, mutta eihän sitä kotiinsa saanut kun meillä on niin mukavaa, (ilmainen) ruoka hyvää ja on NIIN mukava seurata vierestä kun me touhuamme. Kieltelimme välillä, mutta tätä armas käly piti vitsailuna. Kuulemma hänellä lähisukulaisena oli oikeus tulla kun haluaa ja viipyä minkä haluaa.
Tapahtuipa sitten kerran että putosin portaissa. Jalka murtui, hehtaari mustelmaa, joka paikkaa tietenkin särki. Olisi siinä tietysti vielä pahemminkin voinut käydä, onneksi ei käynyt. Päivä meni jonottaessa terveyskeskuksessa ja sairaalassa. Olin tosi kipeä. Käly tietysti ilmoitti juuri silloin tulevansa kylään. Mies selitti sisarelleen asiallisesti miksi nyt ei todellakaan sovi ja siis kielsi selväsanaisesti siskoaan tulemasta. Sisko tuosta vähät välitti ja tuli silti. Yllätys oli tietysti suuri kun ovikello soi. Ja arvatkaapa mitä käly ensimmäiseksi halusi, pätkääkään välittämättä miten kipeä minä selvästi olin kepeillä könkätessäni? Käly halusi minun laittavan hänelle ruokaa, matkalla kun oli tullut nälkä ja ruoka junassa oli kovin kallista. Niin ällistynyt olin, että todella raavin viimeisillä voimillani ruuat kasaan. Minkä jälkeen käly kielsi minua menemästä lepäämään, hän kun halusi seuraavaksi mieluummin seurustella. Suutuin niin että muutuin suunnilleen mustaksi. En enää ikinä ota tätä ihmistä meille kutsumatta vastaan.
Arvatkaapa kuka kälyn mielestä oli tarinan roisto? Minä tietenkin kun en ollut sen vertaa vieraanvarainen sukulaiselle.
Olittepa päässyt opettamaan kälyn pahoille tavoille. Ja kaiken huippu että vielä kyynärsauvoillakin kokkailet kälylle ruokaa kun hänellä on nälkä!!!
Mikä suakin vaivaa? Miksi ihmeessä jo ajat päivät sitten et laittanut kälyn toiveille rajoja? Jos hän jo kovin nuoresta asti oli ollut teillä vaan puhtaasti passattavana, niin eikö ikinä tullut mieleen, että pakenee vanhempiensa luota kodin velvoitteita, joita kasvatuksellisesti nuorille asetetaan? Eikö tullut pieneen päähän, että jos huolitte tyypin teille useiksi päiviksi, olette kasvattajia tekin?
No toivottavasti kumpikin kerrankin oppi jotakin. Tolla huimalla palvelualttiudella ette kasvata mahdollisista lapsistannekaan hyviä puolisoita kenellekään, eikä edes hyviä kälyjä kenellekään.
Kiitos läksytyksestäsi, kai tuo edellä kuvaamani keissi oli siis sittenkin täysin minun vikani, vaikken sitä itse pystykään näkemään. Toki olen velvollinen päälle nelikymppistä miehen suvun naisihmistä kasvattamaan. Hän oli nelikymppinen kun ensimmäisen kerran tapasimme. Niin sinäkin varmasti teet?
Toki minut on kasvatettu vieraanvaraiseksi, mutta ikinä koskaan en kuvitellut tuollaisia lokkeja oikeasti olevan olemassa. Oli täysi yllätys, että oikeasti on olemassa tuollaisia ihmisiä, jotka eivät ymmärrä ollenkaan sanaa ei, eivätkä osaa mitenkään asettua toisen ihmisen asemaan.
Käly ei voinut "paeta vanhempiensa luota velvoitteitaan", näiden sisarusten molemmat vanhemmat kuolivat nuorina, mieheni oli täysorpo yhdeksänvuotiaana. Kälyllä ei ole omaa varsinaista perhettä. Tämän takia olinkin valmis tyyppiä tavanomaista enemmän sietämään.
Mielestäni en maininnut kirjoituksessa omia lapsiani mitenkään, joten mistä mahdoit vetäistä lastenkasvatukseni mukaan?
Se on vain sitä luullun ymmärtämistä, jota tälläkin palstalla esiintyy paljon.
Siskoni oli kerran kylässä ja minun piti käydä pikaisesti kaupassa koska ei ollut mitään tarjottavaa (kahvia, teetä, ei yhtään mitään tyyliin vaan valo jääkaapissa) sillä aikaa hän oli alkanut järjestelemään huonekaluja uudestaan koska hänen mielestään sohva sopii enemmin tonne toiseen kohtaan ja pöytä taas tonne toiseen kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini tuli kerran etuajassa ja omilla avaimillaan kotiini sisään, kun olin kutsunut hänet kylään. Olin vielä lähikaupassa ostamassa pullaa kun hän ilmeisesti oli jo saapunut ja olikin vain paukkinut omilla avaimillaan sisään. Tulin siis ihan minuuttien päästä itse kotiin, lähikauppa on aivan lähellä. Hämmennyin. En tiedä, jotenkin koin yksityisyyteni olevan loukattu. Tästä saimme toki mojovan riidan aikaiseksi, mutta ei mulla olisi koskaan pokkaa mennä etuajassa omilla avaimillani sisään, vaikka ovea ei heti avattaisi. Soittaisin ovikelloa uudelleen, odottaisin, soittaisin.. Vara-avain oli äidillä hätätapauksia varten, ei omaa kulkemista varten. Hirveän pissahädänkin olisin vaikka ymmärtänyt, mutta ei sekään tainnut vaivata.
Minulla kävi eräs tuttuni muutaman kerran kylässä. Tarjosin hänelle aina kahvia ja sen kanssa jotain syötävää, mutta hän haukkui ne aina täysin. Kahvi oli aina liian laihaa, liian vahvaa, liian kylmää tai liian kuumaa. Ne syötävätkin hän haukkui aina täysin, niitä ei olisi edes sioille voinut antaa. Hän myös kyseli todella tarkkaan, mitä niissä oli ja valitti aina, että niissä oli jotain sopimatonta kuten hiivaa, soijaa, suklaata, kananmunaa, laktoosia, kermaa, maitojauhetta, liikaa rasvaa jne. Sitten kun lakkasin kutsumasta häntä enää, niin kuulin kun hän oli ihmetellyt sitä ihmisille. Minun luonani kun oli aina niin kiva käydä. Niin, käydä moottimassa tarjoiluja jotka olin vähillä rahoillani hankkinut ilman, että hän itse tarjosi minulle mitään tai että olisi itse kutsunut minut kylään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin ällikällä lyöty kun ystäväparistkunta tuli kylään ja naisoletettu alkoi viestittelemään heille seuraavaksi päiväksi vieraita heidän mökilleen.
Olimme ilmeisesti ihan sairaan tylsää seuraa, kun ei heitä haitannut yhtään että käytöstavat unohtuivat ;)
Naisoletettu? Etkö tiedä onko ystäväsi nainen vai ei?
Eihän enää saa henkilöstä käyttää sanaa MIES tai NAINEN. Sehän voi loukata/horjuuttaa ihmisen ns. identiteettiä. Tätähän meille on nyt hoettu tässä vuoden aikana. Itse käytän termiä: ulokkeellinen henkilö ja reijällinen henkilö.
Tästä on jo aikaa.
Järjestimme opiskeluaikaan bileet minun ja mieheni kotona. Asuimme silloin väliaikaisesti kolmiossa, joten tilaa oli opiskelijan mittapuun mukaan oikein hyvin.
Kutsuimme paikalle porukkaa, meidän tuttuja ja kavereita. Iso osa vieraista ei ollut tuttuja keskenään. Alkoholia nautittiin, ja hauskaa oli. Loppuillasta paikalla oli ehkä 7-8 vierasta, joista muutamat olivat lähdössä pois. Lupasimme, että luonamme saa olla yötä (talvi ja kova pakkanen ulkona), jos tyytyy nukkumaan lattialla, vierassängyssä tai sohvalla. Olimme huomanneet, että illan aikana aiemmin tuntemattomat nainen ja mies alkoivat tuntea vetoaan toisiaan kohden. Loppuillasta oli jo halailua, sylikkäin istumista ja pussailua.
Sen sijaan sitä emme osanneet aavistaa, että kun olimme toivottamassa hyvää yötä luoksemme jääneille vieraille (ehkä 4-5 jäi yöksi), että tämä vastatutustunut pariskunta olisi meidän sängyssämme sisäkkäin, kun olimme kömpimässä nukkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini, joka kerta kun tulee kylää, niin hän aloittaa sisustukseni arvostelun ja oikeasti nyrpistää nenäänsä samalla kun sanoo vttumaiseen äänensävyyn esim. Onpa sulla hienot verhot
'No eikös olekin. Luin, että sisustusmaku kulkee geeneissä äidiltä tyttärelle. Hyvä me!'
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini sitten kerran minulla käydessään päätti jostain syystä haukkua minut todella pahasti. Siinä sain kuulla kuinka pettynyt hän on minussa kaikkeen mitä olen, mitä olen tehnyt ja kodissanikin kaikki oli täysin väärin. Sisustus, vaatevarastoni, jääkaapin sisältö, asunnon puhtaus ja ihan kaikki oli hänestä täysin väärin, huonoa ja epäkelpoa. Olin täysi pettymys hänelle ja että olisin saanut jättää syntymättä. Oli sitten vielä ihmeissään, kun en sitten moneen kuukauteen ollut halukas pitämään yhteyttä häneen. Miksi sitä täytyisi olla yhteydessä sellaiseen lapseen, jota ei olisi edes halunnut ja jonka olisi pitänyt suunnilleen kuolla jo ennen syntymäänsä?
Niinpä, muistan vieläkin äidin raivontäyteisen huudon: "Aina sua saa hävetä!". Oli tullut raskaaksi ennen avioliiton solmimista. "Mää semmosen vaivan näin ja tommosen sain!" Keskosen hoito 1950-luvulla ei ollut helppoa. "Tommosesta ei mitään tu, ei mitään ei yhtään mitään!". No, ei tullut kuin FL -tutkinnon suorittanut, joka ei koskaan kelvannut vanhemmilleen.
Miksi ihmeessä olette niiden äitienne kanssa tekemisissä. Minä jo 10v sitten heitin pois myrkyttämästä elämääni.
Vierailija kirjoitti:
Pöydälle oli nostettuna teepusseja yms ja vierailla oli myös omiaan mukana (pitkä reissu, jossa me vain yksi pysähdyspaikka). Mutta silti kun olin hetken poissa oli kaapeista kaiveltu mun "erikoisteet". Tilaan toisinaan suhteellisen kallista teetä itselleni luksukseksi (koska muut ei kotona juo teetä) ja sen hinnan ja vaivan takia en itsekään juo sitä teetä päivittäin (enkä myöskään tarjoa satunnaisvieraille, jos haudutan itselleni on silloin toki muidenkin mahdollista saada).
Lähinnä siis se että teetä oli tarjolla ja lisäksi oli omiakin mutta piti kaivella omatoimisesti muiden kaappeja. (Muutenkin tää kaappien kaivelu vituttaa, jos tarttet jotain kysy älä tongi.)
Tää ärsyttää muakin, mutta joillain ihmisillä ei tunnu olevan rajoja kun kyseessä on toisen koti. Mulla oli kerran kaveri yökylässä ja hän pyysi lainata hammastahnaa. Kävin ensin itse kylppärissä ja sanoin jättäneeni hammastahnan lavuaarin reunalle. Kaveri vastasi että olisi sen kyllä itsekin löytänyt ja oli laittanut sen takaisin kaappiin pestyään hampaansa. Ei kovin paha juttu sinänsä, mutta kylppärin kaapeissa säilytetään usein lääkkeitä, ehkäisyvälineitä, yms. henkilökohtaisia tavaroita ja siksi en mielelläni anna ihmisten penkoa, enkä itsekään pengo muiden kaappeja.
huono juhlissa kirjoitti:
Hiljattain kutsuin ihmisiä synttäreille. Tosin puhuin vain bileistä, koska on huonoja kokemuksia juhlien järjestämisestä ja ajattelin, ettei tunnu niin pahalta jos bileet menevät pieleen. Tämä tietenkin tarkoittaa, etten saanut lahjoja, enkä myöskään pyytänyt. Se olisi tuntunut tökeröltä. Itselleni on kuitenkin tärkeintä, että saan juhlia läheisten seurassa, mikä ei ole minulle mikään itsestäänselvyys.
Juhlia siirrettiin kahdesti ja sen sekä minuun liittymättömän draaman vuoksi vain kaksi kuudesta kutsutusta pääsi paikalle. Ei aikaakaan, kun ikätoveri alkoi listata lahjatoiveitaan omiin tulossa oleviin (omasta mielestäni) mittaviin ja aika luksukselta kuulostaviin juhliinsa (vieläpä vähän sen jälkeen, kun olin selittänyt omasta vaikeasta taloudellisesta tilanteestani). AITA, jos jäi huono fiilis kaikesta tästä enkä ehkä jaksakaan mennä?
Eli olit järjestänyt juhlat, jotka eivät olleet syntymäpäivänäsi, ja joista nimenomaan kaikin keinoin olit varonut puhumasta syntymäpäivinä, ettei kukaan vain luulisi, että ne olisivat syntymäpäiväjuhlasi, mutta silti kaverisi olisi pitänyt arvata, että ne oikeasti olivatkin syntymäpäiväsi, eikä hän voi puhua niiden aikana omista lahjatoiveistaan, ettei sinulle tule pahaa mieltä siitä, ettet saanut lahjoja, joita ei kyllä olisi halunnutkaan. Ymmärsinkö nyt oikein?
Hiljattain kutsuin ihmisiä synttäreille. Tosin puhuin vain bileistä, koska on huonoja kokemuksia juhlien järjestämisestä ja ajattelin, ettei tunnu niin pahalta jos bileet menevät pieleen. Tämä tietenkin tarkoittaa, etten saanut lahjoja, enkä myöskään pyytänyt. Se olisi tuntunut tökeröltä. Itselleni on kuitenkin tärkeintä, että saan juhlia läheisten seurassa, mikä ei ole minulle mikään itsestäänselvyys.
Juhlia siirrettiin kahdesti ja sen sekä minuun liittymättömän draaman vuoksi vain kaksi kuudesta kutsutusta pääsi paikalle. Ei aikaakaan, kun ikätoveri alkoi listata lahjatoiveitaan omiin tulossa oleviin (omasta mielestäni) mittaviin ja aika luksukselta kuulostaviin juhliinsa (vieläpä vähän sen jälkeen, kun olin selittänyt omasta vaikeasta taloudellisesta tilanteestani). AITA, jos jäi huono fiilis kaikesta tästä enkä ehkä jaksakaan mennä?