Lue keskustelun säännöt.
HS: Koulutettuja suomalaisia kaikkoaa ulkomaille – vain harva aikoo palata
04.12.2016 |
Joka vuosi tuhannet suomalaiset muuttavat ulkomaille esimerkiksi töiden perässä. Uutta on Helsingin Sanomien mukaan se, lähtijöistä yhä suurempi osa on korkeasti koulutettuja – ja yhä harvempi heistä aikoo palata Suomeen.
Vain 19 prosenttia 799 vastaajasta piti paluuta Suomeen todennäköisenä tai erittäin todennäköisenä, kun taas 55 prosenttia vastasi pitävänsä Suomeen-muuttoa epätodennäköisenä tai erittäin epätodennäköisenä.
http://www.iltasanomat.fi/taloussanomat/art-2000004893477.html
Ymmärrän täysin. Miksi joku haluaisi jäädä tänne tai palata tänne ellei ole pakko? Minäkin lähtisin jos voisin. Mutta en minä huonosti koulutettuna pitkäaikaistyöttömänä sitä työtä ulkomailtakaan saa.
Lähtekää kaikki jotka pystytte, Suomi on uppoava laiva.
Kommentit (99)
makethejp kirjoitti:
Rikkain prosentti omistaa noin puolet koko maailman varallisuudesta.
Joo, no nämä ulkomaille töihin lähtevät nuoret aikuiset eivät kuulu siihen prosenttiin. Lähtevät, koska ulkomailla saavat paremman palkan, kohtuullisemman verokohtelun ja kivan ylemmän keskiluokan elintason jota Suomessa eivät saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me lähdettiin töiden perään ulkomaille ja palataan kyllä enemmän kuin mielellään, mikäli Suomi lähtee uudelleen nousuun. En ymmärrä, miksi joku ei haluaisi palata.
Muutin ulkomaille melkein 20 vuotta sitten. En jaksa uskoa, etta palaisin Suomeen monestakin syysta. Esimerkkina: kuten on jo kommentoitukin, suomalaiset tyonantajat vierastavat ulkomaalaista koulutusta ja tyokokemusta. Itsellani on vain edellisia (jos lukiota ja sita edeltavaa koulunkayntia ei lasketa). Olen myos keskustellut alallani Suomessa tyoskentelevien ihmisten kanssa... Nykyisessa kotimaassani omaan tyotehtavaani vaaditaan tohtorintutkinto, Suomessa riittaa maisteri. Eli jos niita toita loytyisi, joutuisin menemaan maistereille tarkoitettuun tyohon, enka omalle tasolleni. Ja tama nakyisi tietysti palkkauksessa.
Aika rajusti pitaa Suomen menon muuttua, etta paluuta harkitsisin vakavasti... Patkatyot ei oikein kiinnosta, eika huono terveydenhoitojarjestelmakaan. En halua jonottaa viikkoja hammaslaakari tai terveyskeskusaikoja, kun taalla saan molemmat joko samalle paivalle tai ainakin viikolle.
Ikavahan se on nain omasta synnyinmaastaan nain ajatella, mutta ei sita voi (kultaisissa) muistoissakaan elaa. Lapsuuteni tai nuoruuteni Suomeen ei oikeasti ole enaa paluuta, eika olisi realistista palata sinne niita havittelemaankaan.
Missä maassa asut?
Itse olen opiskelija, vielä noin 2 vuotta opiskeluja jäljellä. Poikaystäväni on saksalainen ja erittäin hyvässä ammatissa. En vielä tiedä, mitä aion opiskelujeni jälkeen tehdä. Voi olla, että muutan Saksaan muutamaksi vuodeksi jos en täältä löydä töitä, mutta pysyvästi tuskin muuttaisin. Jo lyhyet, parin kuukauden Saksassa asumiset ovat aina saaneet minut kaipaamaan kovasti Suomea. Perhe, sukulaiset, suomen kieli yms.
Vaikka Saksa tilastollisesti näyttää hyvältä, on totuus vähän toisenlainen. Esimerkiksi sinkkuna eläminen on tolkkutoman kallista (perheet saavat alennuksia), samoin sairausvakuutus (joka on pakollinen). Paikallinen YLE-vero maksetaan useamman kerran vuodessa, minua vanhempi sukupolvi osaa todella huonosti englantia ja minua ärsyttää asenne "muiden pitää opetella saksaa eikä meidän englantia". Itse kun ajattelen, että tänä päivänä jokaisen on hyvä osata englantia ja se avartaa maailmaa hurjasti.
Mutta saas nähä, mihin päädyn. :)
Jää tänne silti akateemisia työttömiä. Lisää tulee vuosi vuodelta.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen opiskelija, vielä noin 2 vuotta opiskeluja jäljellä. Poikaystäväni on saksalainen ja erittäin hyvässä ammatissa. En vielä tiedä, mitä aion opiskelujeni jälkeen tehdä. Voi olla, että muutan Saksaan muutamaksi vuodeksi jos en täältä löydä töitä, mutta pysyvästi tuskin muuttaisin. Jo lyhyet, parin kuukauden Saksassa asumiset ovat aina saaneet minut kaipaamaan kovasti Suomea. Perhe, sukulaiset, suomen kieli yms.
Vaikka Saksa tilastollisesti näyttää hyvältä, on totuus vähän toisenlainen. Esimerkiksi sinkkuna eläminen on tolkkutoman kallista (perheet saavat alennuksia), samoin sairausvakuutus (joka on pakollinen). Paikallinen YLE-vero maksetaan useamman kerran vuodessa, minua vanhempi sukupolvi osaa todella huonosti englantia ja minua ärsyttää asenne "muiden pitää opetella saksaa eikä meidän englantia". Itse kun ajattelen, että tänä päivänä jokaisen on hyvä osata englantia ja se avartaa maailmaa hurjasti.
Mutta saas nähä, mihin päädyn. :)
Kyllä jos itse muuttaa johonkin toiseen maahan, kannattaa opetella paikallinen kieli. Ei sitä voi todella kotiutua ilman kielen osaamista, kun ei ymmärrä uutisointia, eikä toisten välistä keskustelua. Pelkällä englannilla se on monessa maassa sellaista nilkuttamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juurihan on ollut lehdissä juttuja joissa oikein kannustetaan lähtemään norjaan tai vaikka espanjaan. Annettu ymmärtää että ne on laiskoja ja tyhmiä ketkä eivät lähde. Muualla kun niitä töitä on. Nyt ei sitten ole sekään hyvä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me lähdettiin töiden perään ulkomaille ja palataan kyllä enemmän kuin mielellään, mikäli Suomi lähtee uudelleen nousuun. En ymmärrä, miksi joku ei haluaisi palata.
Muutin ulkomaille melkein 20 vuotta sitten. En jaksa uskoa, etta palaisin Suomeen monestakin syysta. Esimerkkina: kuten on jo kommentoitukin, suomalaiset tyonantajat vierastavat ulkomaalaista koulutusta ja tyokokemusta. Itsellani on vain edellisia (jos lukiota ja sita edeltavaa koulunkayntia ei lasketa). Olen myos keskustellut alallani Suomessa tyoskentelevien ihmisten kanssa... Nykyisessa kotimaassani omaan tyotehtavaani vaaditaan tohtorintutkinto, Suomessa riittaa maisteri. Eli jos niita toita loytyisi, joutuisin menemaan maistereille tarkoitettuun tyohon, enka omalle tasolleni. Ja tama nakyisi tietysti palkkauksessa.
Aika rajusti pitaa Suomen menon muuttua, etta paluuta harkitsisin vakavasti... Patkatyot ei oikein kiinnosta, eika huono terveydenhoitojarjestelmakaan. En halua jonottaa viikkoja hammaslaakari tai terveyskeskusaikoja, kun taalla saan molemmat joko samalle paivalle tai ainakin viikolle.
Ikavahan se on nain omasta synnyinmaastaan nain ajatella, mutta ei sita voi (kultaisissa) muistoissakaan elaa. Lapsuuteni tai nuoruuteni Suomeen ei oikeasti ole enaa paluuta, eika olisi realistista palata sinne niita havittelemaankaan.
Missä maassa asut?
Briteissa. Sanottakoon, etta ei ne kadut ole kullalla koristeltu taallakaan, mutta olen saanut taalla hyvan koulutuksen, enka ikina ole joutunut olemaan tyottomana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En haluaisi lähteä ulkomaille, mutta jos ei saa kunnon töitä ja muuta kuin pätkää, niin en jää tänne jumittamaan. Johonkin toiseen pohjoismaahan hakisin tasa-arvon takia, mitään takapajulaa ei tässä vaiheessa enää jaksa. Todella monet tutut ovat lähteneet ulkomaille maisterin jälkeen. Heitä jostain syystä vetää ulkomaat enemmän puoleensa. Haluaisin rakentaa elämääni yhdessä paikkaa ja en haluaisi joutua matkustamaan pitkiä matkoja perheen luo. Verojen makselu ei edes haittaa. Mutta sen huomaa, mikä keski-ikä päättäjillä on..
Vierailija kirjoitti:
Tossa jutussa painotetaan että ovat muka jotain koulutettuja mutta tosiasiahan on että ovat niitä osaamattomia jotka ei kelpaa Suomessa työmarkkinoille.
Lisäksi ovat epäisänmaallista.
Mitään Suomi ei menetä muta opintorahat pitäisi periä takaisin
Juttu oli selkeästi humanistin kirjoittama. Ilmeisesti hänellä ei ollut ystäväpiirissä teknologiateollisuudessa työskenteleviä insinöörejä.
Todellisuudessa Suomalaisia insinöörejä on maailmalla jo runsaasti. Omista kavereistani 20 % on muuttanut ulkomaille. Nykyisin jokaisella on kontakteja työn puolusta matkustelun saurauksena. Töihin usein pyydetään tai hedhunttaaja ottaa yhteyttä. Siinä käy usein niin että yrityksiin muodostuu pieniä suomalaisyhdyskuntia. Yksi houkuttelee kohta muita tuttuja töihin. Ulkomaiset yritykset palkkaa mielellään juuri tällaisia kokeneita suomalaisia. Näitä on Uudessa-Seelannissa, Australiassa, Knadassa, Usassa, Kiinassa, Saksassa, Sveitsissä, ym.
Yleensä nuo muuttaja ovat pätevämmästä päästä. Sellaisa moottoreita jotka saavat työyhteisössä aikaan ja vievät yrityksisissä kehitystä eteenpäin. Siinä mielessä Suomi kyllä häviää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaiset yliopistot ja keskiasteen koulut pitää ehdottomasti laittaa maksullisiksi. Ei ole mitään järkeä kouluttaa ilmaiseksi ihmisiä ulkomaiden työmarkkinoille.
Filippiinit kouluttaa sairaanhoitajia ulkomaille, mutta nämä lähettävät sitten rahaa kotimaahan sukulaisille. Suomelle ei ole mitään hyötyä näistä ilmaiseksikoulutetuista.
Vierailija kirjoitti:
Ei tänne jää kuin vanhukset ja töitävieroksuvat. Sama kohtalo kuin muillakin Itä-Euroopan mailla.
Ilmapiirikin on hyvää vauhtia luisumassa itä-euroopan suuntaan. Ankeammaksi ja tylymmäksi.
Eikä se ole mikään ihme kun fiksut ihmiset pakenee muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukiko kukaan, muuten, hesarin alkuperäistä juttua? Tuossa uusimmassa tutkimuksessa korkeakoulutettujen osuus oli arviolta enemmän kuin puolet ja kaikkiaan lähtijöistä 2/3 oli naisia, joten sopii ka olettaa, että heidän joukossaan korkeakoultettujen osuus oli vielä hieman suurempi. Tätähän palstamiehet ovat toivoneet, että koulutetut naiset suksisivat kuuseen, slä mikään ei ole hirveämpää kuin suomalainen koulutettu nainen. Pk-seudulla saa suorastaan potkia kauemmaksi niitä vastenmielisiä koulutettuja sinkkunaisia. Tämä maastamuuton kiihtyvä tahti lienee hyvä uutinen, joten miksei kukaan tuuleta?
Vierailija kirjoitti:
Voi, minä harmittelen, että olen tänne jäänyt. Nyt on talo, ikääntyvät vanhemmat vastuulla ja teini-ikäiset lapset... Ja asema työmarkkinoilla korkeasta ja hyvästä koulutuksesta huolimatta surkea. Olen ajautunut pätkätyökierteeseen, minä, jolla on kaksi yliopistotutkintoa ja työkokemusta 16 vuotta asiantuntijatyöstä, vakityökin oli vuosia. Mutta kun niin on moni muukin pätevä hakemassa samalla taustalla ja ikääkin 45, niin alan olla out. Masentaa. Mieskin jäi työttömäksi ja uuden työn löytäminen kesti yli vuoden. Eikä mitään luottoa ole, että töitä on enää tätäkään muutaman vuoden päästä. Ei puhettakaan hyvästä elintasosta, luottamuksesta tulevaisuuteen jne. Masentaa. Olisi pitänyt nuorena lähteä. Ainakin olisi ollut mahdollisuuksia.
Omia lapsiani rohkaisen lähteämään pois Suomesta, kun ovat siinä iässä. Mitä tänne paskaan jää roikkumaan, jossa terveen ja koulutetun ihmisen työmarkkina-asema on siinä, että saa olla kiitollinen, jos 100 hakijasta pääsee 6kk:n pätkälle surkealle palkalle.
16 vuotta on aika vähän, jos lapsesi ovat teini-ikäisiä ja vanhempasi ikääntyviä; eli olet yli 40-vuotias. Keskimäärin noin 35-vuotiaalla on vastaava työkokemus asiantuntijatyöstä omalla alallani (akateeminen, tekninen)... Oletko viettänyt kotona äitiysvapaita yms? Se toki näkyy työn saannissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi, minä harmittelen, että olen tänne jäänyt. Nyt on talo, ikääntyvät vanhemmat vastuulla ja teini-ikäiset lapset... Ja asema työmarkkinoilla korkeasta ja hyvästä koulutuksesta huolimatta surkea. Olen ajautunut pätkätyökierteeseen, minä, jolla on kaksi yliopistotutkintoa ja työkokemusta 16 vuotta asiantuntijatyöstä, vakityökin oli vuosia. Mutta kun niin on moni muukin pätevä hakemassa samalla taustalla ja ikääkin 45, niin alan olla out. Masentaa. Mieskin jäi työttömäksi ja uuden työn löytäminen kesti yli vuoden. Eikä mitään luottoa ole, että töitä on enää tätäkään muutaman vuoden päästä. Ei puhettakaan hyvästä elintasosta, luottamuksesta tulevaisuuteen jne. Masentaa. Olisi pitänyt nuorena lähteä. Ainakin olisi ollut mahdollisuuksia.
Omia lapsiani rohkaisen lähteämään pois Suomesta, kun ovat siinä iässä. Mitä tänne paskaan jää roikkumaan, jossa terveen ja koulutetun ihmisen työmarkkina-asema on siinä, että saa olla kiitollinen, jos 100 hakijasta pääsee 6kk:n pätkälle surkealle palkalle.
16 vuotta on aika vähän, jos lapsesi ovat teini-ikäisiä ja vanhempasi ikääntyviä; eli olet yli 40-vuotias. Keskimäärin noin 35-vuotiaalla on vastaava työkokemus asiantuntijatyöstä omalla alallani (akateeminen, tekninen)... Oletko viettänyt kotona äitiysvapaita yms? Se toki näkyy työn saannissa.
35-vuotiaalla akateemisella alalla 16 vuoden työkokemus? Olisi pitänyt aloittaa 19-vuotiaana että tuohon pystyisi, eikä siinä vaiheessa kyllä vielä sitä akateemista tutkintoa ole ehtinyt hankkia.
Eikä noilla välttämättä niin väliäkään ole jos alalla vaan on ok työtilanne. Itse pidin 3 välivuotta lukion jälkeen tehtaan liukuhihnalla työskennellen, enkä opintojenkaan kanssa pitänyt kiirettä kun halusin nauttia nuoruudesta ja juhlimisesta, mutta työttömyyttä ei ole tarvinnut päivääkään kokea. Mutta olenkin it-alalla ja osaamiseni on erittäin haluttua laatua. Nyt olen 42-vuotiaskin jo mutta silti saan yhteydenottoja työpaikoista jopa ilman että haen minnekään, esim. vanhojen työkaverien vinkattua minusta nykyisille työnantajilleen.
Paska vaan tippuu rattailta, ei tuossa sen ihmeempää tapahdu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi, minä harmittelen, että olen tänne jäänyt. Nyt on talo, ikääntyvät vanhemmat vastuulla ja teini-ikäiset lapset... Ja asema työmarkkinoilla korkeasta ja hyvästä koulutuksesta huolimatta surkea. Olen ajautunut pätkätyökierteeseen, minä, jolla on kaksi yliopistotutkintoa ja työkokemusta 16 vuotta asiantuntijatyöstä, vakityökin oli vuosia. Mutta kun niin on moni muukin pätevä hakemassa samalla taustalla ja ikääkin 45, niin alan olla out. Masentaa. Mieskin jäi työttömäksi ja uuden työn löytäminen kesti yli vuoden. Eikä mitään luottoa ole, että töitä on enää tätäkään muutaman vuoden päästä. Ei puhettakaan hyvästä elintasosta, luottamuksesta tulevaisuuteen jne. Masentaa. Olisi pitänyt nuorena lähteä. Ainakin olisi ollut mahdollisuuksia.
Omia lapsiani rohkaisen lähteämään pois Suomesta, kun ovat siinä iässä. Mitä tänne paskaan jää roikkumaan, jossa terveen ja koulutetun ihmisen työmarkkina-asema on siinä, että saa olla kiitollinen, jos 100 hakijasta pääsee 6kk:n pätkälle surkealle palkalle.
16 vuotta on aika vähän, jos lapsesi ovat teini-ikäisiä ja vanhempasi ikääntyviä; eli olet yli 40-vuotias. Keskimäärin noin 35-vuotiaalla on vastaava työkokemus asiantuntijatyöstä omalla alallani (akateeminen, tekninen)... Oletko viettänyt kotona äitiysvapaita yms? Se toki näkyy työn saannissa.
35-vuotiaalla akateemisella alalla 16 vuoden työkokemus? Olisi pitänyt aloittaa 19-vuotiaana että tuohon pystyisi, eikä siinä vaiheessa kyllä vielä sitä akateemista tutkintoa ole ehtinyt hankkia.
Eikä noilla välttämättä niin väliäkään ole jos alalla vaan on ok työtilanne. Itse pidin 3 välivuotta lukion jälkeen tehtaan liukuhihnalla työskennellen, enkä opintojenkaan kanssa pitänyt kiirettä kun halusin nauttia nuoruudesta ja juhlimisesta, mutta työttömyyttä ei ole tarvinnut päivääkään kokea. Mutta olenkin it-alalla ja osaamiseni on erittäin haluttua laatua. Nyt olen 42-vuotiaskin jo mutta silti saan yhteydenottoja työpaikoista jopa ilman että haen minnekään, esim. vanhojen työkaverien vinkattua minusta nykyisille työnantajilleen.
Niin, tuo sukupolvi meni käytännössä ekan opiskeluvuoden jälkeen asiantuntijatyöhön harjoittelijaksi. Työura katkeamaton (oikeasti äitiysvapaita tms. ei saa mainita työtodistuksissa, joten niistä ei tule aukkoja), jos ei nyt täysin osaamaton ole ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tossa jutussa painotetaan että ovat muka jotain koulutettuja mutta tosiasiahan on että ovat niitä osaamattomia jotka ei kelpaa Suomessa työmarkkinoille.
Lisäksi ovat epäisänmaallista.
Mitään Suomi ei menetä muta opintorahat pitäisi periä takaisin
Juttu oli selkeästi humanistin kirjoittama. Ilmeisesti hänellä ei ollut ystäväpiirissä teknologiateollisuudessa työskenteleviä insinöörejä.
Todellisuudessa Suomalaisia insinöörejä on maailmalla jo runsaasti. Omista kavereistani 20 % on muuttanut ulkomaille. Nykyisin jokaisella on kontakteja työn puolusta matkustelun saurauksena. Töihin usein pyydetään tai hedhunttaaja ottaa yhteyttä. Siinä käy usein niin että yrityksiin muodostuu pieniä suomalaisyhdyskuntia. Yksi houkuttelee kohta muita tuttuja töihin. Ulkomaiset yritykset palkkaa mielellään juuri tällaisia kokeneita suomalaisia. Näitä on Uudessa-Seelannissa, Australiassa, Knadassa, Usassa, Kiinassa, Saksassa, Sveitsissä, ym.
Yleensä nuo muuttaja ovat pätevämmästä päästä. Sellaisa moottoreita jotka saavat työyhteisössä aikaan ja vievät yrityksisissä kehitystä eteenpäin. Siinä mielessä Suomi kyllä häviää.
Itselläni sama kokemus. Kymmeniä opiskelukavereita on lähtenyt ulkomaille töihin, ja kaikk semmoisia, että ovat olleet Suomessakin jo töissä. Joko ovat siirtyneet konsernin sisällä ulkomaille, kutsuttu töihin tai hakeneet muuten paikkaa ulkomailta. Toki heiltä voi vapautua työpaikka Suomessakin jollekin, mutta usein on mielestäni kyse siitä, että jengi siirtyy tekemään omaa työtään ulkomaille.
Ja kokemus on myös sellainen, että perheet palaavat takaisin Suomeen, kun lapset menevät kouluun. Harvassa paikassa on niin hyvä koulujärjestelmä kuin Suomessa. Suomalainen yo-todistus on kuitenkin arvokas.
Vierailija kirjoitti:
Lukiko kukaan, muuten, hesarin alkuperäistä juttua? Tuossa uusimmassa tutkimuksessa korkeakoulutettujen osuus oli arviolta enemmän kuin puolet ja kaikkiaan lähtijöistä 2/3 oli naisia, joten sopii ka olettaa, että heidän joukossaan korkeakoultettujen osuus oli vielä hieman suurempi. Tätähän palstamiehet ovat toivoneet, että koulutetut naiset suksisivat kuuseen, slä mikään ei ole hirveämpää kuin suomalainen koulutettu nainen. Pk-seudulla saa suorastaan potkia kauemmaksi niitä vastenmielisiä koulutettuja sinkkunaisia. Tämä maastamuuton kiihtyvä tahti lienee hyvä uutinen, joten miksei kukaan tuuleta?
Ihan ok että lähtevät, mutta heidän pitäisi maksaa velkansa Suomelle, eli sen koulutuksen hinta. Koska sitä on vaikea periä jälkikäteen ulkomailta, niin yliopistot maksullisiksi!
Se on Ievan polkka (Eevan polkka).