Minusta tuntuu että minua pidetään outona ja siksi seuraani vältellään. Millaiset ihmiset ovat mielestäsi outoja?

kaltaiseni ovat muiden mielestä outoja.... pystyn hallitsenaan mielikuviani ihan miten haluan. Jopa seurassa se onnistuu, joskin tärkeällä hetkellä saatan olla hetken poissaolevan tuntuinen.

Tuo on suunnaton lajha mutta myös kirous, kun kaikkea mielikuviani en pysty toteuttamaan muutoin kuin juuri niissä mielikuvissa. Mutta onneksi ne on niin toden tuntuisia ja jotain tapahtuu oikeasti, kun sille antaa tilaa.

Hyvällä tavalla koen olevani omituinen.

Kaikkihan outoja on.

Aloitan päiväni kello kahdeksan taidemaalauksella ja kello kymmenen menen joogaamaan tunniksi. Sitten menen jatkamaan maalaamista kahteen asti. Sitten kaupan kautta kotiin.

Eli mitä tuumit, olenko outo? Minusta en. Minulla on rutiineja.

Sanoisin, että outo on keskiverrosta huomattavasti poikkeava. Esimerkiksi täällä Suomessa ihmisillä on keskimäärin pieni, mutta suht läheinen kaveripiiri, jota tavataan säännöllisen epäsäännöllisesti. Ihmiset pitäisivät sinua kenties erikoisena, jos sinulla olisi tuhansia kavereita, joista joitakin tapaisit päivittäin tai olisit täysin erakko ilman ystäviä. 

Et ole outo, mutta koska pidät itse itseäsi outona niin lopulta muutkin saattavat pitää, koska vaistoavat varautuneisuutesi. Yritä olla vähemmän tarkkailematta itseäsi, niin tilanne varmasti helpottaa <3

Sellaiset on outoja joista työkaveri tai koulukaveri juoruilee ja sanoo oudoksi. Uskon kaiken mitä työ- tai koulukaveri kertoilee. En välitä ajatella omilla aivoillani, tai ehkä en vain osaa.

Vierailija kirjoitti:

Monet välttelevät itseään älykkäämpiä. Eivät tiedä miten olisivat.

Mistä sen sitten tietää, että toinen on älykkäämpi?

Rehellisesti: nykyisin välttelen vaikeita ihmisiä. Niitä, joilla on pakkomielle inttää jostakin aiheesta, väitellä tai nostaa kissa pöydälle - aina jotakin. Normaali oleminen tai edes kahvittelu ei onnistu ilman, että jokin issue on esillä ja siitä väännetään. En yksi kertaisesti _jaksa_, ne ajat menivät jo.

Mä olen varmaan liian puhelias ollut aiemmin..ja elämäni on semmoista ettei moni pysty samaistumaan..olen 40+ suuren perheen äiti..vauvakin löytyy ja töissä en ole ollut vuosiin..enkä mene🙈Toisaalta meillä on ulkoisesti asiat tosi hyvin, talot, autot yms..tuntuu etten oikein kuulu mihinkään..nykyään elän aika omissa oloissani kun tuntuu, että en tiedä mitä sanon..yksi päivä puistossa tuli joku äiti juttelemaan kun olin vauvan kanssa kaksin keinumassa ja juttu tössähti oikeestaan siihen kun se kysyi että onko tämä vauva minun eka lapsi..ja olin et ei kun tämä on 10:s😅😅Sitten se juttu ei oikein jatkunut..pukeudun myös aika ryysyihin🙈Kerran naapuri sanoi kun oltiin illanvietossa ja kerrankin laittauduin ja meikkasin, että ei uskoisi minua samaksi ihmiseksi😅Tämä juttukin sen jo kertoo..puhe rönsyilee ympäriinsä😅Ja en ole uskossa joten sieltäkään ei johdu iso perheeni.

Minua pidetään usein outona kun en koe alemmuutta tai häpeää ihosairauden takia (enkä siis esim. paklaa omaa ihoani piiloon meikkivoiteen alle.) Tämä on tosiaan jonkin sortin ongelma joillekin ja tällaisia ihmisiä pidän itse outona.

Sä oot vain tietämättäsi lokakampanjan kohde.

Vierailija kirjoitti:

Kun sana 'outo' kuvaa sitä parhaiten, niin vaikea muuten sanoa. En sitten kai oikein tiedä mitä se outous on. Mun tutulla se on sitä, että se on tosi hiljainen, hengaa siinä porukan mukana, vaikka ei sano ehkä yhtään mitään. Nauraa kyllä jutuille muiden mukana. Tyhmät tekee noin, mutta ei tää ole tyhmä. Mutta on tosi varovainen siitä mitä uskaltaa sanoa ääneen. Ihan kuin oisi saanut lapsena selkäänsä joka kerran, kun avaa suunsa.

Minua ei outoutensa haittaa. Se on minusta jopa jotenkin kiehtovaa. Mutta minä olen hänen ainoa jonkin sortin ystävä, mutta en hyvä sellainen, sillä olen ihan eri sukupolvea.

Mäkin olen tuollainen ja jotenkin tosi kuvaavaa kun sanoit että ihan kuin olisi saanut selkäänsä lapsena aina kun avaa suunsa, sillä ilmapiiri kotona oli aina tosi kriittinen ja käytännössä oli tietynlainen henkinen piekseminen aina kun jotain sanoi. Sai pelätä puhumisiaan ja lopulta oppi olemaan vaan hiljaa ja olemaan vain kuuntelijan roolissa.

Minä oon outo. Ja olen ihan tyytyväinen siitä, että minua vältellään. 

Outo on ihminen, jota ei itse ymmärrä. Itse ei ajattelisi samoin tai ei toimisi samoin,

Vierailija kirjoitti:

Oudot ihmiset on ristiriitaisia ja niistä ei saa otetta. Ei tiedä onko lintu vai kala. Välillä esim. tosi urakeskeinen ja ulospäinsuuntautunut, seuraavalla viikolla ihan erilainen. Jutuista ei aina tiedä mistä on kyse ja onko ne edes totta. Tai välillä tosi lämmin ja ystävällinen ja yhtäkkiä tosi hiljainen ja kylmä.

Toki outo voi olla monella tavalla, mutta vaikka joku outo harrastus tai oudot mielenkiinnonkohteet ei saa minua ainakaan välttelemään ihmistä, mutta tuollainen käytös josta ei ota mitään tolkkua saa.

Muakin on kutsuttu oudoksi. Olen introvertti, joka saa välillä sellaisia sosiaalisuus ja höpötyskohtauksia, ja luulen että se saattaa antaa oudon vaikutelman kun välillä ei puhu mitään, tosinaan liikaa. Ei ole ennustettavaa. Voi siinä olla muutakin.

Ihmisillä on hallinnan tarve muista ihmisistä ja omien teidensä kulkijat on monelle siitä syystä ongelma. 

Minä olen viimeksi kutsunut oudoksi ihmistä, joka näki harhoja. Puheet oli outoja, kun sanoi kenenkin varastaneen mitä.

Eksää olen sanonut oudoksi, kun hän väitti minun ajattelevan tiettyjä asioita. On outoa väittää, että tietää, mitä toinen ajattelee.

Olen aikuisopettaja, ja mieleeni tulee yksi outo opiskelija. Hän viittaili ahkerasti ja puhui aina asian vierestä. Vastaukset eivät liittyneet teemaan.

Eli outo on ihminen, joka puhuu höpöjä, tai ainakaan muut eivät näe samaa asiaa kuin hän.

Vierailija kirjoitti:

Ujot ja hiljaiset ovat outoja. Sanokaa jotain hyvänen aika!

Samaa mieltä! Ujous voi olla myös huonoa käytöstä aikuiselta ihmiseltä, sitä vaan mennään sen ns ujouden taakse ja sitten jälkeenpäin arvostellaan se sanoi sitä ja tätä ja tuota....

Minulla on tuttava, joka on outo. Sittemmin outoudelle on löytynyt selitys. Hän on ristiriitainen, joka suomeksi sanottuna tarkoittaa, että täysin patologinen valehtelija. Äsken sanottu ei enää seuraavassa lauseessa pädekään. Eihän sellaisen kanssa voi mistään puhua.

Hän on päivänselvästi persoonallisuushäiriöinen. Eli tuon valehtelun lisäksi vihamielinen, aggressiivinen, väkivaltainen ja kostonhaluinen. Eivät nämä ominaisuudet ensimmäisinä vuosina näkynyt. Vaan ovat tuleet ilmi vasta kymmenen vuoden jälkeen.

Ensin todellakin pidin häntä vain outona, vähän ujona ja arkana. Nyt pidän noita sanavalintoja kaunisteluna, joita hän mielellään käyttää itseään kuvaillessaan.

Hyvin itsekeskeisiä ihmisiä vältellään. Aluksi ovat oikein miellyttäviä, mutta sitten kaikki muuttuu hänen puoleltaan minäminä-moodiin. 

Vierailija kirjoitti:

Hyvin itsekeskeisiä ihmisiä vältellään. Aluksi ovat oikein miellyttäviä, mutta sitten kaikki muuttuu hänen puoleltaan minäminä-moodiin. 

Niin, miksi joku haluaisi oudon = itsekeskeisen, häiriintyneen, valehtelevan ihmisen seuraa. Totta kai sitä vältellään, sillä on tervettä suojella itseä haitallisilta vaikutuksilta.