Kriisi suhteessa ja miehellä taitaa olla suhde
Meillä on kaksi lasta, toinen koulussa ja toinen päiväkodissa. Ruuhkavuodet huipussaan ja parisuhde jäänyt vähemmälle hoidolle. Välillä mennyt hyvin ja välillä hyvin huonosti.
Pyörittelin eroa mielessäni lähemmäs koko loppukesän sekä syksyn kunnes varasin ajan perheneuvolaan pariterapeutille, jonka vastaanotolla kävimme kahdesti. Ajan varasin koska olin tullut siihen tulokseen etten halua särkeä perhettämme, onhan meillä pitkä ja ihana historia sekä kaksi upeaa lasta. Terapiassa mies sanoi tajunneensa kuinka huonosti meillä menee ja olemme eläneet jonkinmoisessa välitilassa suhteessamme, emme ole eronneet mutta puhuttu siitä on paljon.
Toisen terapiakäynnin jälkeen olemme jälleen lähentyneet, harrastanut seksiä useamman kerran viikossa ja jutelleet. Itse haluaisin jatkaa näin, kovalla työllä saisimme kaiken kuntoon. Mies on ollut välillä sitä mieltä, että ehdottomasti jatkamme mutta välillä sitä mieltä, että muuttaa pois.
Erinäisistä merkeistä olen päätellyt, että hänellä olisi joku toinen. Seksi on muuttunut kiihkeämmäksi, hän ostelee uusia vaatteita. On paljon puhelimen ääressä mutta sitä tekee kyllä ennenkin. Eilen lähti vanhempiensa luokse katsomaan urheilua ja laittoi viestin jäävänsä yöksi, uskoin. Olen häneltä useamman kerran kysynyt suoraan onko toinen ja aina jyrkkä vastaus ettei ole.
Aamulla lapset yrittivät soittaa isälleen, eivät saaneet kiinni. Soittivat isovanhemmilleen, että herättäisivät isän - he eivät ymmärtäneet mistä puhutaan.
Eihän tässä ole kahta sanaa mitä on käynyt. Aloin itkeä täyttä huutoa, lapset ihmettelee mikä äidillä on - en pysty lopettamaan. Tuntuu kuin sydän olisi revitty rinnasta irti ja joku kuristaisi kurkkua. En kerta kaikkiaan ymmärrä, että tämä käy meille. En pysty hengittää, tuntuu niin pahalta. Rakastan sitä idioottia koko sydämestäni ja uskoin, että saamme asiat selviksi ja joku päivä kävelisimme alttarille sinetöidäksemme pitkän taipaleelle, kuin merkiksi voitetuista vaikeuksista. Elämä valui juuri viemäristä alas. Sattuu niin kovin. Miten tästä selviää?
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Eihän ne miehen vanhemmat varmaan niin tyhmiä ole, etteikö ne olis jo tajunneet, mikä on homman nimi. En lähtisi soittelemaan sinne enää, kyllä ne tietää jo.
Eikä se asia edes kuulu näille vanhemmille.
En ajatellut vanhemmille soitella, tuskin osaisi äitee kelloa kääntää taaksepäin ja taikoa kaiken paremmaksi..
Kiitos tsemppiviesteistä, lämmittivät mieltä hieman :)
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kaksi lasta, toinen koulussa ja toinen päiväkodissa. Ruuhkavuodet huipussaan ja parisuhde jäänyt vähemmälle hoidolle. Välillä mennyt hyvin ja välillä hyvin huonosti.
Pyörittelin eroa mielessäni lähemmäs koko loppukesän sekä syksyn kunnes varasin ajan perheneuvolaan pariterapeutille, jonka vastaanotolla kävimme kahdesti. Ajan varasin koska olin tullut siihen tulokseen etten halua särkeä perhettämme, onhan meillä pitkä ja ihana historia sekä kaksi upeaa lasta. Terapiassa mies sanoi tajunneensa kuinka huonosti meillä menee ja olemme eläneet jonkinmoisessa välitilassa suhteessamme, emme ole eronneet mutta puhuttu siitä on paljon.
Toisen terapiakäynnin jälkeen olemme jälleen lähentyneet, harrastanut seksiä useamman kerran viikossa ja jutelleet. Itse haluaisin jatkaa näin, kovalla työllä saisimme kaiken kuntoon. Mies on ollut välillä sitä mieltä, että ehdottomasti jatkamme mutta välillä sitä mieltä, että muuttaa pois.
Erinäisistä merkeistä olen päätellyt, että hänellä olisi joku toinen. Seksi on muuttunut kiihkeämmäksi, hän ostelee uusia vaatteita. On paljon puhelimen ääressä mutta sitä tekee kyllä ennenkin. Eilen lähti vanhempiensa luokse katsomaan urheilua ja laittoi viestin jäävänsä yöksi, uskoin. Olen häneltä useamman kerran kysynyt suoraan onko toinen ja aina jyrkkä vastaus ettei ole.
Aamulla lapset yrittivät soittaa isälleen, eivät saaneet kiinni. Soittivat isovanhemmilleen, että herättäisivät isän - he eivät ymmärtäneet mistä puhutaan.
Eihän tässä ole kahta sanaa mitä on käynyt. Aloin itkeä täyttä huutoa, lapset ihmettelee mikä äidillä on - en pysty lopettamaan. Tuntuu kuin sydän olisi revitty rinnasta irti ja joku kuristaisi kurkkua. En kerta kaikkiaan ymmärrä, että tämä käy meille. En pysty hengittää, tuntuu niin pahalta. Rakastan sitä idioottia koko sydämestäni ja uskoin, että saamme asiat selviksi ja joku päivä kävelisimme alttarille sinetöidäksemme pitkän taipaleelle, kuin merkiksi voitetuista vaikeuksista. Elämä valui juuri viemäristä alas. Sattuu niin kovin. Miten tästä selviää?
Seksin muuttuminen kiihkeämmäksi viittaisi enemmänkin siihen, että hänellä ei ole toista suhdetta.
Joko ukkos tuli kotiin? Vai onko tää taas niitä viestejä jossa ei ikinä selviä miten juttu päättyy ja lukijoita vedätetään monta sivua?
Yrittää, yrittää ja epäonnistua. . Opetus älä yritä vituix se kuitenkin menee :)
Se on löytynyt onnen nuoresta, hoikasta, lapsettomasta naisesta :D ole onnellinen hänen puolestaan.
Nyt sinä voit liittyä muiden yh-mammat ryhmään ja päivitellä että kuinka siinä kävikin niin ?
Yh-äiti 2 jälleenmyyntiarvo = 0
Jokainen ansaitsee sen minkä saa :D
ReiluPeli on buudista ja yliarvostettua
Ihanaa kirjoitti:
Yh-äiti 2 jälleenmyyntiarvo = 0
Jokainen ansaitsee sen minkä saa :D
Tuon sun sanonnan logiikka ontuu erittäin pahasti. Jos kaiken minkä saa on ansaittua vaikka olisi kyseessä vastoinkäyminen, niin onko hyväksikäytetty lapsikin sitten tehnyt jotain ansaitakseen sen?
Entäs sellainen aikuinen, joka on koko ikänsä viettänyt nuhteetonta ja kilttiä elämää, lääkäri, auttanut mummoja kadun yli, tekee niin paljon lahjoituksia kuin pystyy ja vapaaehtoistyötä... mutta saa syövän josta ei voi parantua? Ansaittuako sekin?
Älä viljele moista palturia kepoisiksi sanonnoiksi väänneltyinä! Kuulostaa niin trollilta ja ihmisvihaiselta, ihan kun ajattelisit että kaikki on lähtökohtaisesti syyllisiä. Toivon että saat terapiaa ja hoitoa jotta lämpenet tuosta, ajattelin itsekin noin joskus mutta se menee ohi, onneksi! c:
Ethän edes tiedä missä mies on. Miksi automaattisesti syytät pettäneen/ toista naista ? Sitä hoet tekstissäsikin, "olen monesti kysynyt onko toista"... ?? Miksi!
Ei noin käyttäydytä jos toiseen luotetaan tai halutaan luottaa.
yök
Mä olisin ikionnellinen jos mun miehellä olisi joku toinen. Tekisi erosta helpompaa.
Eihän tuo ny automaattisesti tarkoita, että pettäisi. Entä jos ei jostain syystä tahtonut sanoa että menee oikeasti vaikka kaverilleen? Sitten on alkanut juomaan tai jostain muusta syystä ei ole enää viitsinyt tulla kotiin? Tuo kyllä silti varmaan ensimmäisenä tulee mieleen, tulisi varmaan minullekin.
Itse en miehen vanhemmille soittaisi, mutta panisin äijän itse ottamaan vanhempiinsa yhteyttä jahka reissuiltaan palaa. Hänhän se omat vanhempansa juttuun sotki ja nyt varmaan ihmettelevät mitä on tapahtunut ja saattavat olla todella huolissaan pojastaan, esim pohtivat onko tapahtunut jokin onnettomuus tms. Saa sitten mies itse äidilleen selittää mitä on valehdellut.
Voisihan sitä soittaa vanhemmille ns tietämättömänä, että on asiaa miehelle ja yrität tavoittaa, mutta hänen kännynsä on kiinni.
Toivottavasti Ap ei ole niin tyhmä, että menis soittamaan. Ei vanhemmille kuulu lapsensa parisuhteet.