Tilanteita, joissa teillä on jäänyt suu auki?

Vierailija kirjoitti:

otin kahvilan vitriinistä viimeisen eilisen, eli alessa olevan,  suklaamunkin. takana ollut nainen otti tyynesti  tarjottimelta munkkini lautasineen ja sujautti tilalle oman lautasensa, jossa normaalihintainen berliininmunkki!  täytyy sanoa että jähmetyin suu ammollaan, luulin olevani piilokamerassa tai jotain!   pistin munkin sitten takaisin, otin vain kahvin ja menin sokissa istumaan, meni vissiin vuorokausi ennenkuin päähäni tuli liuta asioita joita olisi pitänyt tehdä/sanoa..

Tää on tosi hauska! Kyllä piti olla tosi pokkaa tuolla naisella!! :-)

Kerroin ystävälleni, että ostan omistusasunnon. Olin pankista tulossa ja laina-asiat neuvoteltu, mieli hyvä ja kepeä. Ensimmäinen oma koti. Ystävä oli hetken hiljaa ja totesi vain, että toivottavasti työt säilyvät. Jatkoi sitten jotain ihan muuta juttua.

Vierailija kirjoitti:

Olin koirani kanssa metsässä kulkevalla leveällä lenkkipolulla, kun vastaan tuli nainen kahden ison koiran kanssa. Toinen koirista alkoi välittömästi rähistä ja nainen pysähtyi ja levittäytyi seisomaan koirineen koko polun leveydeltä, ja huusi minulle, että hänen koiransa ovat vihaisia ja minun täytyy kääntyä ympäri ja kiertää jotain toista kautta. Kun tokaisin siihen, että en tasan ala kiertelemään, nainen närkästyi suunnattomasti. "Etkö nää että mulla on KAKS ISOA KOIRAA? En mä PYSTY pitelemään näitä jos te tuutte ohi!" Menin jotenkin niin lukkoon etten kyennyt sanomaan mitään, nappasin oman koiran varmuuden vuoksi syliin ja lähdin marssimaan polun reunaa pitkin naista kohti. Hyvin hän ne ISOT KOIRANSA sitten sai siirrettyä pois tieltä ja pideltyä vierellään, mutta olisi kyllä pitänyt sanoa, että jos on niin mahdotonta kouluttaa koiriaan, niin ei pidä hankkia sellaisia, joiden pitelemiseen eivät voimat riitä, tai sitten pitää suosiolla itse kulkea sellaista reittiä, missä ketään ei tule vastaan.

Tästä tulikin mieleeni, en muuten olisi muistanutkaan 😀: pari vuotta sitten, kun mittasin aikaa, kauanko minulla menee koiran kanssa n. neljän kilometrin lenkillä, ja yritin kävellä sen aina vähän nopeammin parantaakseni omaa kuntoani. Eräänä päivänä, siinä kilometrin käveltyäni, yhdestä pihasta oli tulossa mamma, jolla oli hihnassa kaksi aika isoa koiraa ja lisäksi lastenvaunut. Hän huusi minulle: "Odottakaa te vähän niin me mennään tästä ensin", eikä kyseessä ollut mikään ahdas väylä, vaan ihan tavallinen katu, jolla autotkin mahtuvat ajamaan molempiin suuntiin.

Minulla tosiaan melkein leuka loksahti auki hämmästyksestä, en tajunnut pysähtyä vaan jatkoin reipasta tahtia ohi. En tähän päivään mennessä ole ymmärtänyt, miksi meidän olisi pitänyt odottaa, että he menevät ensin, kun he kulkivat paljon hitaammin.

Olin myyjänä kaupassa, jossa oli vanhanaikainen palvelu ja myyjien myyntejä seurattiin. Hieroin kauppoja aika kalliista nahkatakista ja sellaisen puolentunnin sovittelun ja urakoinnin jälkeen saatiin kaupat sovittua. Olin kassalla ottamassa rahoja, kun työkaveri (vanhempi nainen) tuli siihen ja sanoi asiakkaalle ihan pokerina, että mehän oltiinkin jo kaupoissa. Minäpäs rahastan. Kirjoitti kuitin omiin nimiinsä tuosta noin vain. En tietenkään siinä asiakkaan aikana alkanut räyhätä. Terveisiä vaan "Mammalle" kuten halusi itseään kutsuttavan. Ja kaikille niille entisille työkavereille, joiden kaupat tämä "Mamma" varasti.

Johti tietysti myyntilistaa...

Vierailija kirjoitti:

Synnärin käytävällä 2 ihan vierasta kätilöä meni ohi ja toinen tokaisi minulle ettei olisi tarvinnut 2 edestä syödä ja jatkoivat matkaa nauraen. Harvoin jää sanattomaksi mutta silloin harmi kyllä jäin kun se tuli niin puskista.

Siis 4kg vauva oli vielä masussa ja painoin hurjat 67kg.....

Tällaisissa tilanteissa yhteys potilasasiamieheen ja valitus.

Olin mieheni perheen (mieheni isä ja mieheni sisko, mieheni siskon tyttö 13 v. mieheni ei päässyt mukaan) kanssa etelänmatkalla. Olin 37-vuotias. Yhtenä iltana rantabulevardilla oli nuoria paikallisia poikia, arviolta 12-13-vuotiaita. Yksi heistä iski minulle silmää. En oikein uskonut silmiäni. No myöhemmin lähdin kävelylle yksin hotellille kun huomasin että yksi pojista lähti seuraamaan ja lyöttäytyi seuraani. Yritti aloitella juttelua englanniksi. En kyllä tiennyt mitä tehdä, olin olevinani että en ymmärrä englantia. Olin todella häkeltynyt sillä olen opettaja ja opetan Suomessa tuon ikäisiä! Ei ikimaailmassa Suomessa tuon ikäiset pojat kyylää vanhempia naisia, ei ikinä, tuskin edes omanikäisiäänkään.  

No seuraavina päivinä paljastui että kaikki, esim. hotellin henkilökunta, retkihenkilöstö olivat luulleet että ollaan ydinperhe, mieheni sisko on äitini(40 v), mieheni isä hänen miehensä, ja minä siis 13-vuotiaan sisko.

Olen kasvissyöjä joten näytän kai siksi nuoremmalta ja minua luullaan joskus tosiaan jopa ystävieni tyttäreksi mutta tuo oli jo älyttömintä. 

Vierailija kirjoitti:

Työkaverini, joka oli kiusannut mua vuosien ajan taas hämmästytti eräässä työpaikan kahvituksessa. Tarjolla oli berliininmunkkeja, jotka loppuvat juuri minun kohdallani niin että mulle osui viimeinen (lisää oli juuri kohta tulossa). Tämä kiusaaja oli takanani ja alkoi ilkkua että minä vien viimeisen munkin ja hänen pitäisi saada se. Hyvää hyvyyttäni puolitin munkin jotta kiusaaja saisi edes puolukkaan kun ei jaksanut odottaa seuraavaa satsia. Ilkkuminen ja kaverilleen kuiskuttelu senkun yltyivät. Enkä ole mikään herkkuja rohmuava pullukka päinvastoin. Siinä jäi kyllä mulla ihan haavi auki, onneksi esimieheni sanoi tyypille jotain nasevaa kun itse en saanut sanaa suustani.

Ihmetyttää usein kun töissä on tällaisia ihmisiä ja asialliset, fiksut sekä koulutetut ihmiset eivät saa töitä.

Joskus kasiluokalla kävin kesken tunnin kysymässä opettajalta jotain juttua. Kun selitin asiaani, ope keskeytti minut tiuskaisemalla "sösösösöss, miksi sä sössötät?" Minulla oli vielä tuolloin s-vika. Olin ihan monttu auki, ja luokasta kuului epäuskoista naurua. Kyseinen ope oli sijainen, ja oli ennen tuota vaikuttanut täysin asialliselta.

Olin nuorena rautakaupassa muujänä ja ovesta astui nuori nainen, joka kohteliaasti tiedusteli, onko meillä skottiruudullista maalia.

Työterveyshoitaja: 170 cm ja 55 kg - kyllä sinun on aika alkaa tarkkailemaan painoasi. Olin kolmekymppinen jo

Baarissa kun oli 19 v - vuotta nuorempi totesi - olet hyvin säilynyt

Olin hormoonihuuruissa saatuani vauvan sektiolla ja tulin pois lähdön aika ja sain rintamaitoa niin sano että tämä on kallista. Yleensä saan suun auki mutta luonnollisesti äidiksi kun tulin niin ihmettelin vasta jälkikäteen mitä SE sanoi mulle. Suht nuori nainen ja itse olin jo nk vanha synnyttäjä. 

Nukkuessa on monesti suu apposen auki. Nään kyllä melko outoja unia.

Vierailija kirjoitti:

Joskus kasiluokalla kävin kesken tunnin kysymässä opettajalta jotain juttua. Kun selitin asiaani, ope keskeytti minut tiuskaisemalla "sösösösöss, miksi sä sössötät?" Minulla oli vielä tuolloin s-vika. Olin ihan monttu auki, ja luokasta kuului epäuskoista naurua. Kyseinen ope oli sijainen, ja oli ennen tuota vaikuttanut täysin asialliselta.

Olisit voinut tehdä 2 asiaa

- kysyä jäätävän asiallisesti "pilkkaatko sinä, opettaja, minun s-vikaani"

- marssia rehtorille tekemään valitusta ja todistajat olisit saanut luokasta ja sijainen kenkää ja merkinnän tietoihinsa

Vierailija kirjoitti:

Psykiatrisen, syömishäiriöihin erikoistuneen sairaanhoitajan pohdiskelua kuunnellessa suuni jäi kirjaimellisesti auki. Puhui siis työkaverinsa kanssa uusista ruokavaliosuosituksista ja suusta pääsi "niin, siis eiks riisi oo niinku proteiini?". 

Oiskin provo. 

Eiköhän riisi ole osin myös proteiinia ja kuitua, vaikka pidetään "vain" hiilarina... ;)

"Riisiproteiinijauheet valmistetaan useimmiten ruskeasta riisistä, joka on loistava proteiinin lähde. Ruskeasta riisistä valmistetut proteiinijauheet sisältävät kaikkia välttämättömiä aminohappoja ja niiden sisältämää proteiinia kutsutaan siksi täydelliseksi proteiiniksi."

https://www.bodylab.fi/shop/riisiproteiinijauheet-58c1.html?gclid=CNj8v…

Vierailija kirjoitti:

Erään kerran olin autolla liikkeellä ja tulin kolmion takaa risteykseen. Paljon oli porukkaa liikkeellä ja olin kääntymässä oikealle ylämäkeen, oli liukasta joten en ihan voinut ja halunnut mihin tahansa pieneen väliin änkeä, pahimmillaan joku olisi ajanut perääni kun tungen siihen eteen sutimaan. Hiljensin siis vauhtia ja ylitin suojatietä, olin jo puoliksi mennyt sen yli. Yhtäkkiä alkoi kuulumaan huutoa ja möykkää ja tietenkin löin jarrut päälle ja aloin katselemaan ympärilleni että missä on hätä. Kunnes huomasin, että joku nuori mies lähestyy pyörällä monen metrin päässä autoani, aikeissa siis ylittää suojatien. Tämä siis huusi ja möykkäsi ihan täysillä, mietin että mikä on hätänä, kunnes oli tarpeeksi lähellä että kuului autoonkin sisälle selvästi että "MENE NYT V*****N SIITÄ!" Lopulta tajusi kääntää sitä pyörän ohjaustankoa hieman ja ajoi suojatien yli takaani.

Minulla oli ehkä perä hieman suojatiellä ja takana oleva auto oli jättänyt runsaasti tilaa, jalankulkijoita tai pyöräilijöitä ei muita näkynyt. Pakko sanoa että jähmetyin aivan täysin ja tuijotin vaan raivoajaa, olin huudosta päätellen odottanut näkeväni kolarin tai vähintäänkin tappelun. Jos hän ei olisi huutanut minulle jo tyyliin 10 metrin päästä, olisin jatkanut matkaani normaalisti enkä olisi paniikkijarruttanut siihen hänen eteensä. Ikinä ennen en ole nähnyt kun joku suuttuu niin paljon autosta, joka on puoliksi suojatiellä. :D (Tarkoitukseni ei ollut tietenkään jäädä siihen suojatielle, koska tilaa oli runsaasti mennä suojatien yli ja jäädä risteyksen reunaan odottamaan.)

Normaalisti olen aika sanavalmis enkä yleensä ikinä jähmety tai jää suu auki toljottamaan, tämä oli harvinainen tapaus. :)

Ehkä keli oli sille pyöräilijälle vieläkin vaarallisemman liukas kuin sinulle autoilijana..? ;)

Annoin miehelleni suihinottoa ja poskilihakset alkoivat kramppaamaan. Suu oli auki seuraavat 2 tuntia, ennen kuin motoriikka alkoi palaamaan. 

Itsellenikin sattui hämmentävä tilanne koiran kanssa, kävelin kapeaa jalkakäytävää, jonka viereen oli parkkeerattu tiivis jono autoja, kun yhtäkkiä edestä pensasaidan takaa pölähti ehkä 12-vuotias tyttö kahden pikkukoiran kanssa. Tyttö kulki kengänkärkiään tuijottaen, ja koirien pitkät talutusköydet hän oli sitonut vyötärölleen, eikä siis pidellyt niistä kiinni. Sieltä hän tuli määrätietoista vauhtia minua kohti kertaakaan katsettaan kengistään kohottamatta, ja itse pysähdyin äkkiä jalkakäytävän reunaan niin lähelle parkkeerattua autoa kuin pääsin ja siirsin koirani toiselle puolelleni. Auoin siinä tyhmästi suutani ja yritin päättää mitä huudan tytölle ettei tule törmäystä, mutten jotenkin uskonut, että hän tosiaan tulisi päin... ja sitten olikin jo myöhäistä. Tyttö pysähtyi kahdenkymmenen sentin päähän minusta nähdessään kenkäni, kohotti katseensa epäuskoisena kuin ei voisi millään ymmärtää, että kadulla voi tulla joku vastaan, ja tuijotti minua. Samalla hetkellä molemmat pikkukoirat hyökkäsivät rähisten oman koirani kimppuun, ja koska olin niin shokissa, yksinkertaisesti potkaisin ne kauemmas... Mutta koska tytöllä ei ollut hihnoja käsissään, hän ei saanut tehtyä mitään, enkä minä päässyt pakoon seistessäni autojonon vieressä. Koirat hyökkäsivät uudestaan, ja potkaisin niitä taas kauemmas, ja pääsin vihdoin livahtamaan tytön ohi eteenpäin. Oma koirani oli ihan kauhuissaan ja kiirehdimme eteenpäin, ja vasta sadan metrin päässä tuli mieleen montakin tulikivenkatkuista lausetta, jotka olisin voinut tytölle sanoa. Miten kukaan antaa koirat talutettavaksi lapselle joka ei tuon vertaa ymmärrä? Toivottavasti niitä ei kuitenkaan sattunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus kasiluokalla kävin kesken tunnin kysymässä opettajalta jotain juttua. Kun selitin asiaani, ope keskeytti minut tiuskaisemalla "sösösösöss, miksi sä sössötät?" Minulla oli vielä tuolloin s-vika. Olin ihan monttu auki, ja luokasta kuului epäuskoista naurua. Kyseinen ope oli sijainen, ja oli ennen tuota vaikuttanut täysin asialliselta.

Olisit voinut tehdä 2 asiaa

- kysyä jäätävän asiallisesti "pilkkaatko sinä, opettaja, minun s-vikaani"

- marssia rehtorille tekemään valitusta ja todistajat olisit saanut luokasta ja sijainen kenkää ja merkinnän tietoihinsa

Nykyään vastaavassa tilanteessa reagoisinkin varmaan melko aggressiivisesti, mutta kasiluokkalaisena ujona tyttönä vain jäädyin ja kyyneleet nousi silmiin. Kotona kerroin toki vanhemmilleni, ja äiti soitti asiasta rehtorille. Tämä vain suuttui ja pauhasi ettei "asia kiinnosta häntä" eikä hän ole mikään "juoksupoika, jolla on aikaa hoitaa opettajien ja oppilaiden välisiä selkkauksia". Että sellaisia opeja meidän koulussa.

Tuota sijaista ei silti paljoa näkynyt enää tuon jälkeen. Oli kuulemma muutenkin käyttäytynyt oppilaita kohtaan epäasiallisesti. Ehkä alkavaa dementiaa tai vastaavaa, oli meinaan jo melko vanha kääkkä.

Kun mieheni veljen vaimo vaati meitä palauttamaan heidän lapselleen jo ostamamme joululahjan koska se oli hänen mielestään väärän värinen (ei sovi sisustukseen). Lahja oli hyvin neutraalin värinen eikä mikään sisustus tuote edes ja olisi varmasti lapselle kelvannut (lapsen toive vieläpä). Se väri minkä äiti olisi halunnut olisi maksanut kolminkertainen hinnan (lisämaksusta maalataan). Jäi lapselta se lahja saamatta (ostettiin muuta). Oon aina tienny et kyseisellä naisella ei oo käytöstapoja mutta tää veti kyllä sanattomaks :D

Hammaslääkärissä, tunnin verran!