Lue keskustelun säännöt.
Tilanteita, joissa teillä on jäänyt suu auki?
03.12.2016 |
Millaisia tilanteita teille on tullut vastaan, joista olette ajatelleet, että hetkonen, tapahtuuko tämä tässä ihan oikeasti? 😂
Aloitan: olin muutama päivä sitten labrassa ja edessäni istui nuorehko äiti, joka puhui puhelimeen. Lapsi oli n. 1,5-2v ja hän heitteli lehtiä lattialle ja rämpytti valoja ja oli aika vilkas. Sitten lapsi juoksi äitinsä syliin - äiti puhui vielä puhelimessa ja nojasi tuoliin - veti äidinsä paidan alas ja alkoi imemään rintamaitoa. Äiti ei ollut moksiskaan (lapsi siis istui haara-asennossa äitinsä kanssa ristikkäin). Olen itsekin äiti ja kannustan imetykseen, mutta lapsi ei ollut mikään nälkää kiljuva vauva, eikä nainen millään tavalla yrittänyt piilottaa sitä tai mitään.. jäi suu auki itsellä, että onko tämä ihan normaalia
Kommentit (835)
Asuin kerrostalossa jossa illalla lakkaa summerit toimimasta illalla. Kaverini tuli jostain syystä illalla käymään ja mä lähdin alaovelle vastaan. Siihen tuli mummo mulle huutamaan, ettei rappukäytäässä saa maleksia. Selitin tilanteen. Mummo sanoi, että en asu talossa. Sanoin voivani näyttää, että avaimeni käyvät ulko-oveen jos sitten uskoisi. Sanoi vaan että höpöhöpö, nyt häivy toisten rappukäytävistä. Olin lyhythihaisessa paidassa ja sandaaleissa, ulkona pakkasta 20-25 astetta. Kysyin luuleeko hän mun niissä kamppeissa tulleen muualta kun asunnosta siihen. kun en jaksanut jäädä riitelemään ja odottamaan mummon soittavan poliisit paikalle, kuten uhkasi tehdä, niin avasin oven ja lähdin ulos, kiersin takaovelle ja soitin kaverille tulla takaovelle. Pian tulikin ja mummokin oli jo ehtinyt rappukäytävästä häipyä. En vaan jaksanut kuunnella sitä suunsoittoa, kun mikään selitys ei kelvannut, edes se että todistan avaimien käyvän oveen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jää suu auki joka ikinen kerta kun tulee tälle palstalle ja yhtäkkiä koko palsta jolle kirjoittaa poistetaan vaikka olisi kuinka asiallista tekstiä. Tämä palsta on kyllä sananvapauden osalta aivan rehellisesti sanoen internetin huonoin sivusto, jonka tiedän.
Minulta jää suu auki, kun ihmiset kuvittelevat, että lehtikonsernin internetin keskustelupalstan moderoinnilla olisi jotain tekemistä sananvapauden tai sen rajoittamisen kanssa. Moderoinnista voi olla monta mieltä, mutta on uskomatonta, miten oletettavasti yleissivistävän koulutuksen läpäisseet ihmiset eivät ymmärrä, mitä sananvapaus merkitsee ja mitä sen rajoittaminen oikeasti on.
Mä taas en ymmärrä sitä, että kun tämä on keskustelupalsta, jossa käsittääkseni on tarkoituskin keskustella, siis kommentoida ja kertoa omia mielipiteitään ja ajatuksiaan, niin kun kirjoitan/joku kirjoittaa ihan asiallisen kommentin josta joku on eri mieltä, tai muuten ei tykkää(?), niin vastaus on yleensä "oot varmasti luuseri jolla ei oo omaa elämää" tai kehotetaan suksimaan kuuseen tms. On ihan ok, että asioista ollaan eri mieltä, mutta vois kai asian muutenkin esittää? Nuo huutelut kun ei paljon kerro sen kirjoittajan mielipidettä, on enempi vaan huutelua.
On monesti todella ihmetelly.
Esikoista lähdin synnyttämään Seinäjoella. Vuosi oli 85.
Supistukset oli jo todella kovat, synnärillä oven aukaissut hoitaja tokaisi " Ei täälä oo tilaa". Itkuhan siinä tuli, no, armosta kai sain synnytyshuoneen ja poikahan syntyi jo parin tunnin kuluttua.
Taisi siinä suu loksahtaa auki.
Olin vakavasti masentunut sekä ahdistunut ja otin lääkkeitä yliannostuksen. Päädyin yöksi ja seuraavaksi aamupäiväksi sairaalaan tarkkailuun (pulssi oli vaarallisen matala) . Lääkäri kävi sitten vuoteeni vieressä ja kyseli mitä olin ottanut ja miksi. Kerroin miten asia oli ja että eläminen vaan tuntuu paskalta ja masentaa. Muut osastolla olleet kuulivat puheeni ohuiden verhojen läpi. Lääkärin lähdettyä viereisessä pedissä ollut vanhempi nainen, jolla mies seuranaan vieressä, alkoi kovaan ääneen toistaa sanomisiani. Miehelleen tokaisi vielä, että kuulitko mitä tuo tyttö kertoi vetäneensä ja että on kyllä ihme valitusta. Mies siinä nyökytteli ja hymähteli samanmielisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun anoppi totesi äkäisenä katseltuani kälyni hääsuunnitelmaa, että miehen siskon häät nyt tulevat vaan enemmän maksamaan, kuin teidän, koska hänellä on kalliimpi maku! (viittasi siis minun miehen eli poikansa häihin, mitkä oli pari vuotta aikaisemmin). Kyllähän siinä leuka loksahti auki. Ja kyllä, tämä todella näkyi viime kesän prinsessahäissä. Kotona katsoin meidän hääkirjaa ja tunsin vähän alemmuuden tunnetta, vaikka juhlat olivat ihanat. Ehkä eniten hämmennnyin siitä, miten eriarvoisesti miestäni ja hänen pikkusiskoaan edelleen kohdellaan.
Eikös perinteisesti morsiamen vanhemmat järjestä häät?
No me maksettiin 1/3, appivanhemmat 1/3 ja mun vanhemmat 1/3.
Niinpä. Ei tule paljon kapioita eikä mies elätä vaimoaan. Miksi naisen vanhemmat maksaisivat häät enää nykyään?
On niiN paljon muuttunut jutut.Häissä on paljon ikiaikaisia ja nykypäivää ajatellen vanhentuneita perinteitä, kuten se, että isä saattaa morsiamen alttarille, morsiamen huntu jne.
Mut kyllä sellainen "morsiamen vanhempien pitää maksaa" -asenne on jo niin taakse jäänyttä kuin olla ja voi. Parasta olisi maksaa itse, mutta jos ei kokonaan pysty, ottaa lainaa. Sen voi sitten jokainen miettiä, mistä lainan ottaa, pankista vai sukulaiselta.
Tuo, että isä "luovuttaa" morsiamen, on kyllä uusi tapa. Omaksuttu kaiketi Yhdysvalloista. Suomessa on ennen ollut tapana, että hääpari kulkee yhdessä alttarille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Esikoista lähdin synnyttämään Seinäjoella. Vuosi oli 85.
Supistukset oli jo todella kovat, synnärillä oven aukaissut hoitaja tokaisi " Ei täälä oo tilaa". Itkuhan siinä tuli, no, armosta kai sain synnytyshuoneen ja poikahan syntyi jo parin tunnin kuluttua.
Taisi siinä suu loksahtaa auki.
Järjetön kommenttihan se oli. Kätilö-ihminen, eikä tiedä, että lapsi tulee vaikkei tilaa olisikaan. Kuka sitä nyt siihen oven eteen alkaa pungertamaan.
Olin media-alan pääsykokeissa haastatteluvaiheessa ja muuttama henkilö haastatteli minua. Yht äkkiä kesken haastattelun mieshaastattelija alkoi tivata, että olenko ihan oikeassa haastattelussa, että muun kieliset osallistuu eri haastatteluun. Jäin ihan suu auki, koska olen ihan suomalainen ja suomenkielinen. Sukunimeni on ulkomaalaisen kuuloinen ja olen tumma hiuksinen ja silmäinen, mutta olin siinä hyvän tovin vastaillut ihan selkeällä suomenkielellä haastattelukysymyksiin. Olin ilmoittanut harrastuksekseni lukemisen ja lempikirjaksi Pikku Prinssin. Samainen mies kysyi ivalliseen sävyyn, että milläs se Pikku Prinssi lensi sinne planeetalle. Olin niin jännittynyt, että jäädyin. Ja mies tuhahti, että olenkohan edes lukenut koko kirjaa. Lähdin itkien haastattelusta ja olin onnellinen, kun postissa tuli kirje, että minua ei ole valittu kyseiseen kouluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin R-kioskilla töissä ja asiakas kysyi minulta Suomeksi, että olenko venäläinen ja puhunko venäjää. Vastasin, että en valitettavasti puhu enkä ole venäläinen. Mies jatkaa venäjää ja sanoo suomeksi, että varmasti olen venäläinen. Siinä sitten väittelen miehen kanssa, että olenko venäläinen vai en. Miehelle ei tullut sitten mieleen, että ehkä itse tiedän paremmin syntyperäni kuin hän. :D Ei sillä, että haittaisi, että luullaan venäläiseksi, mutta olihan tuo vähintään outoa ja jäi kyllä vähän wtf-olo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hammaslääkärissä.
Joo, siinä kohtaa, kun hammaslääkäri esittää laskun.
Juuri näin: hammaslääkärissä saa yksityispuolellakin käydä vuositarkastuksessa, hammaskiven poistossa ja vielä otetaan röntgenkuviakin ja mahdollisesti joku pieni toimenpide ja lasku on reilusti alle kolmesataa!
Kun viet autosi korjaamolle konepelti ei juuri aukene alle 500 €. Kummassakin paikassa maksetaan ammattitaidosta ja osaamisesta, mutta kyllä hammashoito on vielä edullista Suomessa.
Kyllä sen autokorjaamon pito kaikkine kustannuksineen on aivan toista luokkaa kuin hammaslääkärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asuin kerrostalossa jossa illalla lakkaa summerit toimimasta illalla. Kaverini tuli jostain syystä illalla käymään ja mä lähdin alaovelle vastaan. Siihen tuli mummo mulle huutamaan, ettei rappukäytäässä saa maleksia. Selitin tilanteen. Mummo sanoi, että en asu talossa. Sanoin voivani näyttää, että avaimeni käyvät ulko-oveen jos sitten uskoisi. Sanoi vaan että höpöhöpö, nyt häivy toisten rappukäytävistä. Olin lyhythihaisessa paidassa ja sandaaleissa, ulkona pakkasta 20-25 astetta. Kysyin luuleeko hän mun niissä kamppeissa tulleen muualta kun asunnosta siihen. kun en jaksanut jäädä riitelemään ja odottamaan mummon soittavan poliisit paikalle, kuten uhkasi tehdä, niin avasin oven ja lähdin ulos, kiersin takaovelle ja soitin kaverille tulla takaovelle. Pian tulikin ja mummokin oli jo ehtinyt rappukäytävästä häipyä. En vaan jaksanut kuunnella sitä suunsoittoa, kun mikään selitys ei kelvannut, edes se että todistan avaimien käyvän oveen.
Olisin todennut että soittaa vaan poliisit
Oltiin kaverini kanssa käyty pitkällä kävelylenkillä, olin tuolloin 25-vuotias. Oli kova nälkä ja muistin, että on vielä käytävä kaupassa. Kuljin yhden ruokalan ohi, jossa oli melko edullista ja terveellistä ruokaa. Silloin oli päivän lounas kalaa (nam). Ostin sen lounaan, jonka kanssa oli keitettyjä perunoita, kasviksia sekä salaatti. Menin pöytään istumaan ja kävin annokseni kimppuun. Vastapäisessä pöydässä joku tuntematon ukko kajautti silloin minuun katsoen, että "Älä tyttö lihota itseäsi!" Hän sanoi sen kuuluvalla äänellä, joten muissa pöydissä istuvat ihmiset kääntyivät katsomaan. Eivät suinkaan sitä ukkoa, vaan minua. Painoin tuolloin jotain 47 kiloa ja olen 164 cm. Tuli melko kiire vetää safka naamaan ja häipyä paikalta. En ole sen jälkeen missään ruokalassa tai ravintolassa käynyt, paitsi juomassa. Olen nyt 41-vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukion terveydentarkastuksessa terveydenhoitaja tokaisi, että nyt on kyllä paino noussut aika hälyttävästi. Mun bmi oli siis noussut tyyliin 18 -> 21.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hetki sitten jäi suu auki, näitä suomalaisia käytöstapoja taas vaihteeks. Hiljaisella kadunpätkällä ulkoilutin koiraa. Se aina välillä jää haistelemaan(jää mun selän taa) ja kohta kipittää koko flexin mitan mua edelle. Ei näkynyt paljon ihmisiä, annoin koiran siis kulkea em tavalla. Yhtäkkiä mun seläntakaa kuuluu äkäinen (keski-ikäisen rouvan) ääni, Kato nyt mihin sun koira kakkaa, etkö sä nää, etkö sä meinaa kerätä sitä pois, mitä? No en nähnyt, kun ei oo silmiä selässä, olisin kyllä pian kääntynyt katsomaan, mihin koira jäi ja miksi pysähtyi. Mut mua hämmästytti ja ärsytti tuo töykeä ja komenteleva äänensävy. Eikö olis ollut meille molemmille mukavampaa, kun hän olis sanonut asian ystävällisesti ja kohteliaasti? Ihan asiallinen kommentti se muuten oli, mutta tuollainen ikävä äänensävy kun saa aikaan vaan halun protestoida. Ystävälliselle ihmiselle ei tee edes mieli v**tuilla, toisin kun tuommosille äkäisille komentelijoille.
Olis odottanut, että käännynkö, vai aionko kävellä pois, ennenku alkaa räyhätä. Tai olis sanonut vaan, että hei vilkase tännepäin.
Ajelin kerran maantien vasemmalla puolella rakenteilla olevaa pyörätietä pitkin. Pyörätie katkesi noin 200 metrin matkaksi siltatyömaan vuoksi ja jatkui sitten samalla puolen tietä. Siirryin tien puolelle työmaan kohdalla, en vaihtanut toiselle puolen tietä (vaikka se olisi ollut liikennesääntöjen mukaista). Rauhallisella maantiellä pyörällä vastaan tuleva ukko karjui jo kaukaa että olen väärällä puolen tietä. Hyvin mahduttiin sivuuttamaan toisemme, ei ollut autoliikennettä.
Kävelytin koiraa, koira pientareella, minä ihan kävelytien laidassa. Pitkällä suoralla tuli mummo vastaan, nähtiin toisemme siis jo kaukaa. Kohdalla mummo alkoi paasata että kävelen "väärällä puolella". Eikä suostunut väistymään. Kiskoin siis koiran pois pientareelta ja kiersin mummon. (en enää muista miksi en pientareen puolelta kiertänyt, olisko ollut sellaista rytelikköä, että helpompi oli niin. Ja asfaltti on kesällä hellepäivinä niin kuumaa, että koira senkin takia siellä pientareella kulkee)
Mulle kävi vähän vastaavasti. Koira oli pientareella ja minä aivan kävely-/pyörätien reunassa myös pientareen puolella (en halunnut koiran tekevän tarpeitaan autotielle tai ko. kevyenliikenteenväylälle). Näin että yks mummo on ajamassa pyörällä vastaan juurikin sillä puolella missä koirani kanssa olin. Tilaa olisi ollut paljon ohittaa minut, muita liikkujia ei silloin ollut. Ajoi väkisin pyörällä päin talutushihnaa ja sätti väärällä puolella kulkemisesta. Olisin väistänyt pientareelle, mutta en odottanut että tunkee väkisin minun ja koirani väliin koska tilaa siis oli toisella puolella runsaasti ja olin aivan pientareen vieressä.
Juu, oikeassa oli ja se piti päästä tuomaan julki mutta pelisilmä ja tilannetaju puuttui kyllä täysin. (Käänsi siis itse pyöränsä mielummin pientareelle että voisi ohittaa minut kuten säännöt sanovat mutta ei suinkaan turvallisesti. Pahimmassa tapauksessa tilanteessa olisi fyysisesti loukkaantuneita ollut mummo, minä ja koira).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Esikoista lähdin synnyttämään Seinäjoella. Vuosi oli 85.
Supistukset oli jo todella kovat, synnärillä oven aukaissut hoitaja tokaisi " Ei täälä oo tilaa". Itkuhan siinä tuli, no, armosta kai sain synnytyshuoneen ja poikahan syntyi jo parin tunnin kuluttua.
Taisi siinä suu loksahtaa auki.
Ja tätä olet hiljaa mielessäsi pyöritellyt 32 vuotta kunnes sait sen tässä ketjussa purettua. Nyt kyllä loksahti minun suuni auki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytiin viime syksynä avokin kanssa Pekingissä. Siellä on tullut pyörittyä ennenkin hyvin paljon omalta osaltani, ja yleensä ulkomaalaiset ei enää ole miteenkään kumma asia paikallisille. Kaksi kertaa jouduin kuitenkin hämmästymään.
Ensimmäisellä kerralla kielletyssä kaupungissa. Siellä käy paljon Kiinan sisältä tulleita turisteja. Kai sitten sinihiuksisena naisena ja pitkänä blondina miehenä olimme jotenkin huimaavan kummia. Harvinaisen monta ihmistä tuli kanssamme poseeraamaan kuviin, ei siitä mitään aluksi kun muutama kuva. Leuka loksahti kun eteenpäin mennessä ympärille kerääntyi ihmisiä ottamaan kuvia oikein jonoksi asti. Todella huvittava tilanne.
Toisena päivänä olimme erittäin suositulla ostosalueella. Siellä parveili useampikin valokuvaaja jotka sitten räpsivät kuvia. Ja todella hyvillä kameroilla. Välillä tulee mietittyä olenko joutunut jonkun pikkuliikkeen mainoskuvaan...
Ystävättäreni Saija, 180 cm ja painaa yli sata kiloa, oli teetättänyt jakkupukua paikallisilla räätäleillä silkistä - niitä kun saa edullisesti tuoltapäin. Saija sanoi, että oli ollut paikallinen ihme - niin jumalattoman suuri ja valkoinen (blondi) ... oli kuulemma tultu katsomaan ja kuvaamaan, ja ihmettelemään mittanauhan lukemia. Hihitysten kera.
Meitä blondeja suomalaisia kuvattiin "salaa" harva se päivä opiskeluvaihdon aikana. Ja naurulla ei ollut loppua, kun naispuolinen kaverini paljasti kenkäkaupassa, että hänen kengännumeronsa on 42.
Oho. Tökeröä porukkaa.
Itse olin avaamassa pankkitiliä mieheni kanssa. Hetken jo ehditty jutella tädin kanssa suomeksi niitä näitä, kun hän kysyy puhunko suomea. Mikäköhän kielellä olin hänen kanssaan kommunikoinut siihen asti? Lopuksi vielä totesi, että selvittiin suomen kielellä ja vieläpä ilman tulkkia. Hieno homma!
Jäi suu auki.
Ihmiset osaa olla sitten outoja! Mikä kaikkia vaivaa... Itse ihmettelen oman "ystävän" käytöstä:
Tapasin viime kesänä yhden miehen tämän miehen aloitteesta. Juttu kesti vain kuukauden, mutta tämän aikana "ystävä" puhui minusta pahaa tälle miehelle ja alkoi ystävystyä tämän miehen ex-tyttöystävän kanssa ja pyysi minua vielä mukaan kaveeramaan useasti tämän kanssa. En mennyt kertaakaan. Oli sitten myös naamakirjat ja instat yhtäkkiä täynnä yhteiskuvia tämän exän kanssa. No ystävyys hiipui exän kanssa, kun minunkin juttu loppui tämän miehen kanssa muista syistä.
"Ystävä" kommentoi valmistumistani ensimmäisenä, että jos kerran minäkin valmistun jopa, niin kyllä hänkin sitten. "Ystävä" siis opiskelee eri yliopistossa ja totesi, että pitäisi ottaa sivuaineita sinun koulusta, kun siellä ei tarvitse lukea sitten mitään. Kovan työn olen tehnyt valmistumiseni eteen, mutta ikinä en saanut puhua opiskeluistani mitään hänen seurassa, joten tuli hänelle yllätyksenä oma valmistumiseni. Aloitimme aikoinaan samaan aikaan ja hän ei ole edes vielä kandiansa saanut aikaan näillä vuosilla.
Harmittelin kerran hänelle, että vaikea löytää työtä omalta alalta ja hän totesi, että hae kirjakauppaan: siellä haetaan nyt myyjiä. Miksi hakisin sinne maisterin papereilla, ja kun nytkin olen vakituisessa työssä vastaavana.
En ymmärrä miksi hän käyttäytyy näin ja pitää meitä ystävinä?? Totesin nyt vasta vuoden sisällä kuinka hän on henkisesti madaltanut minua monet monet nuoruuteni vuodet, koska tässä ei ole edes läheskään kaikki. Ehkä eniten taas ihmettelen, miksi minä olen tuollaisen kanssa missään tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset osaa olla sitten outoja! Mikä kaikkia vaivaa... Itse ihmettelen oman "ystävän" käytöstä:
Tapasin viime kesänä yhden miehen tämän miehen aloitteesta. Juttu kesti vain kuukauden, mutta tämän aikana "ystävä" puhui minusta pahaa tälle miehelle ja alkoi ystävystyä tämän miehen ex-tyttöystävän kanssa ja pyysi minua vielä mukaan kaveeramaan useasti tämän kanssa. En mennyt kertaakaan. Oli sitten myös naamakirjat ja instat yhtäkkiä täynnä yhteiskuvia tämän exän kanssa. No ystävyys hiipui exän kanssa, kun minunkin juttu loppui tämän miehen kanssa muista syistä.
"Ystävä" kommentoi valmistumistani ensimmäisenä, että jos kerran minäkin valmistun jopa, niin kyllä hänkin sitten. "Ystävä" siis opiskelee eri yliopistossa ja totesi, että pitäisi ottaa sivuaineita sinun koulusta, kun siellä ei tarvitse lukea sitten mitään. Kovan työn olen tehnyt valmistumiseni eteen, mutta ikinä en saanut puhua opiskeluistani mitään hänen seurassa, joten tuli hänelle yllätyksenä oma valmistumiseni. Aloitimme aikoinaan samaan aikaan ja hän ei ole edes vielä kandiansa saanut aikaan näillä vuosilla.
Harmittelin kerran hänelle, että vaikea löytää työtä omalta alalta ja hän totesi, että hae kirjakauppaan: siellä haetaan nyt myyjiä. Miksi hakisin sinne maisterin papereilla, ja kun nytkin olen vakituisessa työssä vastaavana.
En ymmärrä miksi hän käyttäytyy näin ja pitää meitä ystävinä?? Totesin nyt vasta vuoden sisällä kuinka hän on henkisesti madaltanut minua monet monet nuoruuteni vuodet, koska tässä ei ole edes läheskään kaikki. Ehkä eniten taas ihmettelen, miksi minä olen tuollaisen kanssa missään tekemisissä.
Minullakin oli tällainen "ystävä" vieläpä koulukaverina. Aluksi oli mukava tyyppi, ja pyysi minulta usein apua äidinkielen, ruotsin ja englannin tunneilla, kun hän itse ei oikein osannut kirjoittaa sujuvasti ja sanavarasto oli aika suppea. Autoin häntä ja hän kiitteli, että jäin aina koulun jälkeen häntä auttamaan. Sanoi jopa, että minä olen just sopiva tyyppi tälle alalle.
Mutta sitten kolmannen vuoden alussa kun piti suuntautua eri kursseille, emmekä enää käyneet samoja kursseja, alkoi hän yhtäkkiä mustamaalata minua. "Ethän sä osaa kirjoittaa, ethän sä ymmärrä äidinkielestä mitään", "Kaikki nauraa sulle, et sä tule pärjäämään työelämässä". Ja kun pääsin alan töihin, hän muisti ennen ensimmäistä työpäivääni pelotella: "Et sä tule pärjäämään siellä työpaikalla. Korkeintaan pari vuotta, ja sitten ne antaa sulle potkut." Kuitenkin pärjäsin ihan hyvin. Tätä yritin sietää muutaman vuoden, mutta lopulta pistin välit poikki.
Hyvä, että olet päässyt eroon hänestä. Olen itsekin yrittänyt ja vähentänyt paljon kaveerausta tämän kanssa. Harmi, kun koko sosiaalinen elämä on pyörinyt 18v alkaen tämän henkilön kautta (olen kohta 28), niin irtaantuminen ei niin yksinkertaista silloin olekaan.
Onhan hän varsin miellyttävä silloin, kun on. Narsismiksi sitä kai kutsutaan. Kateus saa silloin, ihan uusia piirteitä.
Minulta jää suu auki, kun ihmiset kuvittelevat, että lehtikonsernin internetin keskustelupalstan moderoinnilla olisi jotain tekemistä sananvapauden tai sen rajoittamisen kanssa. Moderoinnista voi olla monta mieltä, mutta on uskomatonta, miten oletettavasti yleissivistävän koulutuksen läpäisseet ihmiset eivät ymmärrä, mitä sananvapaus merkitsee ja mitä sen rajoittaminen oikeasti on.