Lue keskustelun säännöt.
Tilanteita, joissa teillä on jäänyt suu auki?
03.12.2016 |
Millaisia tilanteita teille on tullut vastaan, joista olette ajatelleet, että hetkonen, tapahtuuko tämä tässä ihan oikeasti? 😂
Aloitan: olin muutama päivä sitten labrassa ja edessäni istui nuorehko äiti, joka puhui puhelimeen. Lapsi oli n. 1,5-2v ja hän heitteli lehtiä lattialle ja rämpytti valoja ja oli aika vilkas. Sitten lapsi juoksi äitinsä syliin - äiti puhui vielä puhelimessa ja nojasi tuoliin - veti äidinsä paidan alas ja alkoi imemään rintamaitoa. Äiti ei ollut moksiskaan (lapsi siis istui haara-asennossa äitinsä kanssa ristikkäin). Olen itsekin äiti ja kannustan imetykseen, mutta lapsi ei ollut mikään nälkää kiljuva vauva, eikä nainen millään tavalla yrittänyt piilottaa sitä tai mitään.. jäi suu auki itsellä, että onko tämä ihan normaalia
Kommentit (835)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Istuin bussissa ikkunapaikalla. Niin muutkin eikä vierekkäisiä penkkejä ollut vapaana.
Pysäkillä bussiin astui kaksi 25-30v naista jotka juttelivat innokkaasti ja kulkivat pitkin bussin käytävää vapaita vierekkäisiä penkkejä etsien.
Pysähtyivät viereeni ja tokaisivat "me ollaan kaverit, voisitko siirtyä johonkin muualle".
Kauhistus. Mulle on käynyt kanssa noin. Onkohan ollut Pasilan rautatieaseman lähellä, bussi 23? Terveisiä vaan kaveruksille!
Siis mikä tässä on niin kauheeta...Mä ainakin vapaaehtoisesti siirryn jos huomaan kaverukset tulee täyteen bussiin. Mielummin antaa heidän keskustella vierekkäin kun huudella täydessä bussissa toisilleen.
Ei tässä nyt mitään niin kauheeta ole, vaan naurettavaa. Bussimatka kestää sen mitä kestää, jos haluaa kaakattaa kaverin kanssa, niin sitten mennään kahvilaan tai muualle, jossa voi mennä istumaan niin lähekkäin kuin mahdollista. Aikuiset ihmiset kestää kyllä olla erillään bussimatkan verran.
Joo ymmärrän tän jossain parin minuutin matkoissa, mutta pelkästään pk-seudun poikkilinjat usein kestää n.45 min tai enemmän. Uskomatonta käytöstä ihmisiltä. Minä istuin tässä, enkä väistä. Periaatteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olimme toukokuussa äitienpäivälounaalla, joka oli ihan perinteinen seisovapöytä ja jälkiruokana oli mansikkakermakakku. Eräs mies edelläni otti kakusta 20x20 cm palan ja en ollut koskaan nähnyt kenenkään ottavan niin isoa palaa. Päivittelin miehelle, ettet arvaa kuinka ison palan, joku otti ja mieheni käski katsomaan naapuripöytää. Siellä oli kyseinen mies perheensä kanssa ja heillä kaikilla (äiti ja 2 lasta, ikähaarukka 8-10) oli lautasilla ihan hervottomat palat, siis samanlaiset 20x20 cm. Jokainen heistä jaksoi syödä hädintuskin puolet paloistaan. En ymmärrä vieläkään, mitä järkeä oli ottaa niin isot palat, kun olisi voinut hakea lisää.
Minua ihmettää minkä kokoiset lautaset oli käytössä, että tuollaiset edes mahtui, vai tarjottimiako käyttivät alusina :D ? Jos nyt miettii et A4-paperi on 30*20, eli 2/3 normaalista tulostinpaperista...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Istuin bussissa ikkunapaikalla. Niin muutkin eikä vierekkäisiä penkkejä ollut vapaana.
Pysäkillä bussiin astui kaksi 25-30v naista jotka juttelivat innokkaasti ja kulkivat pitkin bussin käytävää vapaita vierekkäisiä penkkejä etsien.
Pysähtyivät viereeni ja tokaisivat "me ollaan kaverit, voisitko siirtyä johonkin muualle".
Kauhistus. Mulle on käynyt kanssa noin. Onkohan ollut Pasilan rautatieaseman lähellä, bussi 23? Terveisiä vaan kaveruksille!
Siis mikä tässä on niin kauheeta...Mä ainakin vapaaehtoisesti siirryn jos huomaan kaverukset tulee täyteen bussiin. Mielummin antaa heidän keskustella vierekkäin kun huudella täydessä bussissa toisilleen.
Ei tässä nyt mitään niin kauheeta ole, vaan naurettavaa. Bussimatka kestää sen mitä kestää, jos haluaa kaakattaa kaverin kanssa, niin sitten mennään kahvilaan tai muualle, jossa voi mennä istumaan niin lähekkäin kuin mahdollista. Aikuiset ihmiset kestää kyllä olla erillään bussimatkan verran.
Tää on niin tätä suomalaisuutta :D:D:D törmäät sattumalta kaveriin... mutta et voi jutella. Kaakattamiselle on oma aika ja paikkansa. Bussit ei ole keskustelua varten.
hgsfd kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olimme toukokuussa äitienpäivälounaalla.. Siellä perhellä (äiti ja 2 lasta, ikähaarukka 8-10) oli lautasilla ihan hervottomat 20x20 cm kakkupalat..
Olisikohan noin? Yhteensä ottivat 40x40cm kakkua? Suurin piirtein kyynärpäästä sormien päihin -mitta?
Kyllä, sen takia en voinut olla tuijottamatta. Kakku oli suorakaiteen muotoinen ja kyseinen perhe otti siitä 2/3 osan. Toki toinen kakku tuotiin tilalle, mutta varmaan ravintola ei ollut varautunut noin suureen kakkumenekkiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olimme toukokuussa äitienpäivälounaalla, joka oli ihan perinteinen seisovapöytä ja jälkiruokana oli mansikkakermakakku. Eräs mies edelläni otti kakusta 20x20 cm palan ja en ollut koskaan nähnyt kenenkään ottavan niin isoa palaa. Päivittelin miehelle, ettet arvaa kuinka ison palan, joku otti ja mieheni käski katsomaan naapuripöytää. Siellä oli kyseinen mies perheensä kanssa ja heillä kaikilla (äiti ja 2 lasta, ikähaarukka 8-10) oli lautasilla ihan hervottomat palat, siis samanlaiset 20x20 cm. Jokainen heistä jaksoi syödä hädintuskin puolet paloistaan. En ymmärrä vieläkään, mitä järkeä oli ottaa niin isot palat, kun olisi voinut hakea lisää.
Minua ihmettää minkä kokoiset lautaset oli käytössä, että tuollaiset edes mahtui, vai tarjottimiako käyttivät alusina :D ? Jos nyt miettii et A4-paperi on 30*20, eli 2/3 normaalista tulostinpaperista...
Ottivat lämminruokapöydästä isot lautaset.. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin kun olen joskus takavuosina katsonut tv:sta euroviisuja, varsinkin, jos kyseessä on ollut kotimaassa järjestetyt karsinnat. Kappaleiden makaaberiuden ja suoranaisen kehnouden takia. Mieleen on silloin tullut, että miten ihmeessä täällä ei osata tehdä hyviä ja kunnollisia musabiisejä. Joskus myös ulkomaalaisten euroviisukappaleet ovat saaneet leuat loksahtamaan niiden huonon tason takia.
Vierailija kirjoitti:
Oltiin kaverini kanssa käyty pitkällä kävelylenkillä, olin tuolloin 25-vuotias. Oli kova nälkä ja muistin, että on vielä käytävä kaupassa. Kuljin yhden ruokalan ohi, jossa oli melko edullista ja terveellistä ruokaa. Silloin oli päivän lounas kalaa (nam). Ostin sen lounaan, jonka kanssa oli keitettyjä perunoita, kasviksia sekä salaatti. Menin pöytään istumaan ja kävin annokseni kimppuun. Vastapäisessä pöydässä joku tuntematon ukko kajautti silloin minuun katsoen, että "Älä tyttö lihota itseäsi!" Hän sanoi sen kuuluvalla äänellä, joten muissa pöydissä istuvat ihmiset kääntyivät katsomaan. Eivät suinkaan sitä ukkoa, vaan minua. Painoin tuolloin jotain 47 kiloa ja olen 164 cm. Tuli melko kiire vetää safka naamaan ja häipyä paikalta. En ole sen jälkeen missään ruokalassa tai ravintolassa käynyt, paitsi juomassa. Olen nyt 41-vuotias.
Suomalaiset miehet ja käytöstapojen puute!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hetki sitten jäi suu auki, näitä suomalaisia käytöstapoja taas vaihteeks. Hiljaisella kadunpätkällä ulkoilutin koiraa. Se aina välillä jää haistelemaan(jää mun selän taa) ja kohta kipittää koko flexin mitan mua edelle. Ei näkynyt paljon ihmisiä, annoin koiran siis kulkea em tavalla. Yhtäkkiä mun seläntakaa kuuluu äkäinen (keski-ikäisen rouvan) ääni, Kato nyt mihin sun koira kakkaa, etkö sä nää, etkö sä meinaa kerätä sitä pois, mitä? No en nähnyt, kun ei oo silmiä selässä, olisin kyllä pian kääntynyt katsomaan, mihin koira jäi ja miksi pysähtyi. Mut mua hämmästytti ja ärsytti tuo töykeä ja komenteleva äänensävy. Eikö olis ollut meille molemmille mukavampaa, kun hän olis sanonut asian ystävällisesti ja kohteliaasti? Ihan asiallinen kommentti se muuten oli, mutta tuollainen ikävä äänensävy kun saa aikaan vaan halun protestoida. Ystävälliselle ihmiselle ei tee edes mieli v**tuilla, toisin kun tuommosille äkäisille komentelijoille.
Olis odottanut, että käännynkö, vai aionko kävellä pois, ennenku alkaa räyhätä. Tai olis sanonut vaan, että hei vilkase tännepäin.
Ajelin kerran maantien vasemmalla puolella rakenteilla olevaa pyörätietä pitkin. Pyörätie katkesi noin 200 metrin matkaksi siltatyömaan vuoksi ja jatkui sitten samalla puolen tietä. Siirryin tien puolelle työmaan kohdalla, en vaihtanut toiselle puolen tietä (vaikka se olisi ollut liikennesääntöjen mukaista). Rauhallisella maantiellä pyörällä vastaan tuleva ukko karjui jo kaukaa että olen väärällä puolen tietä. Hyvin mahduttiin sivuuttamaan toisemme, ei ollut autoliikennettä.
Kävelytin koiraa, koira pientareella, minä ihan kävelytien laidassa. Pitkällä suoralla tuli mummo vastaan, nähtiin toisemme siis jo kaukaa. Kohdalla mummo alkoi paasata että kävelen "väärällä puolella". Eikä suostunut väistymään. Kiskoin siis koiran pois pientareelta ja kiersin mummon. (en enää muista miksi en pientareen puolelta kiertänyt, olisko ollut sellaista rytelikköä, että helpompi oli niin. Ja asfaltti on kesällä hellepäivinä niin kuumaa, että koira senkin takia siellä pientareella kulkee)
Mulle kävi vähän vastaavasti. Koira oli pientareella ja minä aivan kävely-/pyörätien reunassa myös pientareen puolella (en halunnut koiran tekevän tarpeitaan autotielle tai ko. kevyenliikenteenväylälle). Näin että yks mummo on ajamassa pyörällä vastaan juurikin sillä puolella missä koirani kanssa olin. Tilaa olisi ollut paljon ohittaa minut, muita liikkujia ei silloin ollut. Ajoi väkisin pyörällä päin talutushihnaa ja sätti väärällä puolella kulkemisesta. Olisin väistänyt pientareelle, mutta en odottanut että tunkee väkisin minun ja koirani väliin koska tilaa siis oli toisella puolella runsaasti ja olin aivan pientareen vieressä.
Juu, oikeassa oli ja se piti päästä tuomaan julki mutta pelisilmä ja tilannetaju puuttui kyllä täysin. (Käänsi siis itse pyöränsä mielummin pientareelle että voisi ohittaa minut kuten säännöt sanovat mutta ei suinkaan turvallisesti. Pahimmassa tapauksessa tilanteessa olisi fyysisesti loukkaantuneita ollut mummo, minä ja koira).
Paitsi että mummo oli väärässä: jalankulkija saa kulkea kumpaa reunaa tahansa, kunhan ei haittaa muita (ja sitähän sinä et kuvauksen mukaan tehnyt). Lisäksi pyöräilijät, jotka ajavat tahallaan päin "koulutusmielessä" ovat yksiä ihmisperseitä ja ansaitsevat kyllä lentää tangon yli. T. Pyöräilijä itsekin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hetki sitten jäi suu auki, näitä suomalaisia käytöstapoja taas vaihteeks. Hiljaisella kadunpätkällä ulkoilutin koiraa. Se aina välillä jää haistelemaan(jää mun selän taa) ja kohta kipittää koko flexin mitan mua edelle. Ei näkynyt paljon ihmisiä, annoin koiran siis kulkea em tavalla. Yhtäkkiä mun seläntakaa kuuluu äkäinen (keski-ikäisen rouvan) ääni, Kato nyt mihin sun koira kakkaa, etkö sä nää, etkö sä meinaa kerätä sitä pois, mitä? No en nähnyt, kun ei oo silmiä selässä, olisin kyllä pian kääntynyt katsomaan, mihin koira jäi ja miksi pysähtyi. Mut mua hämmästytti ja ärsytti tuo töykeä ja komenteleva äänensävy. Eikö olis ollut meille molemmille mukavampaa, kun hän olis sanonut asian ystävällisesti ja kohteliaasti? Ihan asiallinen kommentti se muuten oli, mutta tuollainen ikävä äänensävy kun saa aikaan vaan halun protestoida. Ystävälliselle ihmiselle ei tee edes mieli v**tuilla, toisin kun tuommosille äkäisille komentelijoille.
Olis odottanut, että käännynkö, vai aionko kävellä pois, ennenku alkaa räyhätä. Tai olis sanonut vaan, että hei vilkase tännepäin.
Ajelin kerran maantien vasemmalla puolella rakenteilla olevaa pyörätietä pitkin. Pyörätie katkesi noin 200 metrin matkaksi siltatyömaan vuoksi ja jatkui sitten samalla puolen tietä. Siirryin tien puolelle työmaan kohdalla, en vaihtanut toiselle puolen tietä (vaikka se olisi ollut liikennesääntöjen mukaista). Rauhallisella maantiellä pyörällä vastaan tuleva ukko karjui jo kaukaa että olen väärällä puolen tietä. Hyvin mahduttiin sivuuttamaan toisemme, ei ollut autoliikennettä.
Kävelytin koiraa, koira pientareella, minä ihan kävelytien laidassa. Pitkällä suoralla tuli mummo vastaan, nähtiin toisemme siis jo kaukaa. Kohdalla mummo alkoi paasata että kävelen "väärällä puolella". Eikä suostunut väistymään. Kiskoin siis koiran pois pientareelta ja kiersin mummon. (en enää muista miksi en pientareen puolelta kiertänyt, olisko ollut sellaista rytelikköä, että helpompi oli niin. Ja asfaltti on kesällä hellepäivinä niin kuumaa, että koira senkin takia siellä pientareella kulkee)
Mulle kävi vähän vastaavasti. Koira oli pientareella ja minä aivan kävely-/pyörätien reunassa myös pientareen puolella (en halunnut koiran tekevän tarpeitaan autotielle tai ko. kevyenliikenteenväylälle). Näin että yks mummo on ajamassa pyörällä vastaan juurikin sillä puolella missä koirani kanssa olin. Tilaa olisi ollut paljon ohittaa minut, muita liikkujia ei silloin ollut. Ajoi väkisin pyörällä päin talutushihnaa ja sätti väärällä puolella kulkemisesta. Olisin väistänyt pientareelle, mutta en odottanut että tunkee väkisin minun ja koirani väliin koska tilaa siis oli toisella puolella runsaasti ja olin aivan pientareen vieressä.
Juu, oikeassa oli ja se piti päästä tuomaan julki mutta pelisilmä ja tilannetaju puuttui kyllä täysin. (Käänsi siis itse pyöränsä mielummin pientareelle että voisi ohittaa minut kuten säännöt sanovat mutta ei suinkaan turvallisesti. Pahimmassa tapauksessa tilanteessa olisi fyysisesti loukkaantuneita ollut mummo, minä ja koira).
Paitsi että mummo oli väärässä: jalankulkija saa kulkea kumpaa reunaa tahansa, kunhan ei haittaa muita (ja sitähän sinä et kuvauksen mukaan tehnyt). Lisäksi pyöräilijät, jotka ajavat tahallaan päin "koulutusmielessä" ovat yksiä ihmisperseitä ja ansaitsevat kyllä lentää tangon yli. T. Pyöräilijä itsekin
Samaa mieltä. Kun jalankulkija saa kulkea kumpaa hyväänsä reunaa. Sinä kuljit reunassa ja oletettavaa vastaantulijoille oli se että reunassa pysytkin, kun koirakin pientareella. Eli mummo toimi väärin, liikennesääntöjen ja käytöstapojen ja joka asian suhteen. Koiran naruun pyöräily on vaarallista, voi lokkaantua itse tai voi loukkaantua kävelijä ja koira. Oon yhden tilanteen nähnyt, kun tuollaista selvitettiin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Istuin bussissa ikkunapaikalla. Niin muutkin eikä vierekkäisiä penkkejä ollut vapaana.
Pysäkillä bussiin astui kaksi 25-30v naista jotka juttelivat innokkaasti ja kulkivat pitkin bussin käytävää vapaita vierekkäisiä penkkejä etsien.
Pysähtyivät viereeni ja tokaisivat "me ollaan kaverit, voisitko siirtyä johonkin muualle".
Kauhistus. Mulle on käynyt kanssa noin. Onkohan ollut Pasilan rautatieaseman lähellä, bussi 23? Terveisiä vaan kaveruksille!
Siis mikä tässä on niin kauheeta...Mä ainakin vapaaehtoisesti siirryn jos huomaan kaverukset tulee täyteen bussiin. Mielummin antaa heidän keskustella vierekkäin kun huudella täydessä bussissa toisilleen.
Ei tässä nyt mitään niin kauheeta ole, vaan naurettavaa. Bussimatka kestää sen mitä kestää, jos haluaa kaakattaa kaverin kanssa, niin sitten mennään kahvilaan tai muualle, jossa voi mennä istumaan niin lähekkäin kuin mahdollista. Aikuiset ihmiset kestää kyllä olla erillään bussimatkan verran.
Meillä kestää bussimatkat joihinkin kaupunginosiin heittämällä yli puoli tuntia, tai jos bussi kiertää eikä aja suorinta reittiä, enkä asu pk-seudulla, niin ei sitä kikatusta ja naureskelua oo kiva vieressä kuunnella jos äänekkäiltä kaverukset vaikuttaa.
-se kuulokkeilla kuunteleva
Olin kaupungilla asioilla ja tuli kiire töihin. Nappasin kaupasta mukaan ison täytetyn patongin ja pari jugurttia. Ruokatunnilla mutustelin eväitäni, ja työkaveri tuli siihen istumaan ja kysyi paljonko patonki oli maksanut. Sanoin, että muistaakseni 3-4€. Työkaveri puuskahti "mistähän helkkarista sulla riittää rahaa tommoseen, teetkö sä jotain pimeitä hommia, vai mitä, kun ei tän firman palkoilla ainakaan mulla oo varaa tommoseen".
Eväät maksoi siis n 5€ yhteensä. Toki olisi taloudellisempaa tehdä kotona ruokaa ja ottaa sitä töihin, niin kun välillä teenkin, mutta silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää nyt joka kymmenes laittako sitä 'hammaslääkärissä heheeh" viestiä, alkaa jo ärsyttämään tuo toistaminen. Ensimmäinen oli jo ihan ok läppä, seuraavat 15 toistoa ei
Sinulle saattaa tulla yllätyksenä mutta meillä kaikilla ei ole aikaa lukea näin pitkiä ketjuja alusta loppuun vain nähdäksemme onko jokin viesti jo kirjoitettu vai ei.
Jos sinulla on aika tällaiseen turhuuteen niin onneksi olkoon mutta älä oleta, että meillä muilla on.
No ei noin huonoa juttua kannata kirjoittaa sitä ensimmäistäkään kertaa, ja täytyy olla idiootti jos ei tajua, että sen oman "hyvän läpän" on saattanut joku muukin jo 55 sivun aikana keksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin vauvan kanssa lastenlääkärillä käymässä erinäisistä syistä(vauva 2kk) kun lääkäri onnitteli ja kysyi samalla osoittaen synnytyksen jälkeistä turvonnutta vatsaani että millonkas tuon uuden tulokkaan laskettu aika on?
Hieman oli myötähäpeä olo.
Kummallinen hetki oli se kun osa-aikaisten tarvetta mietittiin ja sitä kuka olisi halukas tulemaan töihin. Niinpä sanoin, että minä voin perjantaina ihan mielellään tulla, ja muutenkin kun rahalle olisi tarvetta. Vakituinen työntekijä katsoi minua ja puuskahti: Höh, eipä tästä puljusta oo mulle ainakaan paljon rahaa lähetelty.
Työkaveri kertoi naureskellen kun hänen kaksi alle 10-vuotiasta lastaan olivat kaupassa ottaneet ostoskärryt ja ajelleet niillä ympäriinsä, törmäilleet ja lopulta saaneet hajotettua kärryt jotenkin. Lisäksi olivat kuulemma irtokarkkeja vedelleet naamaan. Mamma tyynen rauhallisesti teki ostoksiaan. Mitäpä minä lapseton olen siinä sanomaan miten lapsia pitäs jotenki kasvattaa, jäin sanattomaksi
Mä olen jonkun verran sukulaisten lapsia hoitanut ja vahtinut ja ovat minua yleensä totelleetkin. Kun ystävien kesken puhe kääntyy lapsiin ja ehdotan varovasti, että eikös näin kannattaisi tehdä, niin on parikin kertaa tokaistu, että sinähän sen paremmin lapsettomana sinkkuna tiedät. Olen siis oppinut olemaan ehdottamatta mitään, mikä voisi ehkä toimia.
Toki ymmärrän, että jossain asioissa lapset tottelee vierasta paremmin kun äitiä, vaikken lapsille niiiiin vieras muuten olisikaan.
Itse ajattelin, että meinasi sillä sitä, että itsekkin haluaisi olla kiinnostunut monista asioista, mutta jotenkin ei anna itselelleen lupaa olla, että kadehtii ja se lähes masentaa häntä , sen ns.kateuden vuoksi :)
Joskus työpaikan tauolla joku työkaveri alkoi motkottaa jotain maahanmuuttajista. Paikallahan oli kaksi venäläissyntyistä, kaksi joilla on sukujuuria venäjällä, intialainen ja nuori nainen jonka vanhemmat olivat thaimaasta. Käsittämätöntä että jotkut ovat niin tahdittomia juntteja ettei hallitse yhtään mitä sieltä yläpäästä tulee ulos.
Ihmettelinkin eikö kukaan muu huomaa pientä liioittelua tuossa keksityssä jutussa mutta täällä taitaa mennä mikä tahansa läpi :-D