Lue keskustelun säännöt.
Mies "omi" lapset
02.12.2016 |
Ehkä hassu ongelma, mutta menkööt. Ehkä jollain on kokemusta asiasta :)
Eli tosiaan; meillä on kaksi lasta, ja jo raskaana ollessani mies änki joka lääkärin käynnille, jne mukaan. Mikä oli ihan mukavaa, kun tuntui että oltiin yhtälailla osallisena vauvan tuloon.
Synnärillä en tainnut pitää kauhean kauan vauvaa edes sylissä, kun mies hyökkäsi ja otti "ohjat käsiin". Vaihto vaipat, hoiti ja hyysäsi. Itse en silloin tajunnut, että olisi ehkä pitänyt osata jo siinä tilanteessa ottaa enemmän vastuuta, koska ainut mikä minulle jäi oli syöttäminen, ja siinäkin asiassa mies todella nopeasti alkoi vaatimaan että pumppaan pulloon, ja hän saa hoitaa syöttämiset.
Mies siis heräsi öisin vauvan kanssa, hoiti neuvolat, lääkärit, harrastukset.. Jätti minut ulkopuolelle. Ja oikeasti; alussa olin onnellinen, että mies osallistuu niin kovasti vauvan hoitamiseen, ja tunsin perheemme todella tasavertaiseksi, mutta nyt tajuan, etten koskaan saanut olla äiti.. Sellainen oikea tiedättekö? Sellainen joka öisin saa kahdestaan olla vauvan kanssa ja hoitaa syöttämiset. En koskaan saanut sitä sidettä.. Toisen lapsen kanssa meni samoin. Mies otti kaiken vastuun. Hän oli ns. se äiti, ja minä vain kone joka synnytti hänelle vauvan.
Erosimme, muutama vuosi sitten, koska riitelimme jatkuvasti, mies oli empatikyvytön, kylmä ja haluton minua kohtaan. Lapset meni aina ykkösenä (esim, jos minä yritin kertoa miehelle jotain; mies lähti kesken lauseen luotani, jos lapsi sanoi jotain). Arkemme oli todella uuvuttavaa. En kelvannut mihinkään. Erossa mies vaati lapset itselleen, ja pitkin hampain suostuin tähän. Olin niin väsynyt. Lyöty maahan. Nyt parin vuoden eron jälkeen, kun olen vihdoinkin toipunut kaikesta, tajuan miten väärin kaikki meni, ja olen äimistynyt koko tilanteesta.
Tuntuu, että olen menettänyt lapseni, vaikka tuossa ne on. Nään heitä muutaman kerran kuukaudessa, ja olen enää heille vain se etäinen äiti.. En tule koskaan olemaan heille se tärkein ihminen maailmassa, joka on jokapäivä paikalla, ja lohduttamassa jos tapahtuu jotain väärää.
Nyt ymmärrän niitä miehiä, jotka eivät ole saanut osallistua lapsen hoitamiseen, ja joka on jätetty ulkopuolelle, ja eron tultaessa muuttuu tuntemattomaksi.
Ja miksen tee muutosta tähän? Ei se ole helppoa, kun tämä on kestänyt jo niin monta vuotta, että lapset on kiintynyt niin paljon isäänsä, että se satuttaisi heitä, jos vaatisin itselleni lähihuoltajuuden. Enkä tiedä myönnettäisiinkö sitä edes enää minulle.
Kommentit (30)
Et taida voida vaikuttaa asiaan enää muuten, kuin tarjoamalla lapsille parastasi kun ovat sinulla: Aikaa, rakkautta, kaiken huomiosi. Tehkää yhdessä mahd paljon, ota syliin/kainaloon, lukekaa, jutelkaa, hassutelkaa. Tehkää kaikkea lasten haluamia juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en ihan noin paljon lasta hoitanut,mutta aika paljon vauvana ja taaperona,nyt lapsi on isompi,mutta selvästi enemmän leimautunut minuun ja touhutaan tietenkin poikien juttuja paljon,lapsi ei myöskään tunnu "kunnioittava" tai tottelevan äitiä.
Kotona ja joka paikassa on paljon rauhallisempaa kun äiti ei ole paikalla,meillä käy perhetyöntekijä mikä sitten ihmettelee ja päivittelee kun sanon ettei mulla ole mitään ongelmia lapsen kanssa,voin tehdä sen kanssa mitä vaan,mennä minne vaan ym.
Äiti ei pysty edes kaupassa käymään pojan kanssa,lapsi on myös äidille joskus sanonut kun ollaan oltu kaikki yhdessä,että mene sinä äiti pois.
En tiedä sitten mistä kaikki johtuu?
Itse olen ollut siskon kanssa pienestä pitäen isän ja äitipuolen kanssa,äiti häipyi kun sisko oli 3v.
Ööö....mikä ihmeen kosto? Halusin päästä äidistä eroon, koska hänestä ei ollut äidiksi, ei osannut olla äiti, en mahtanut mitään sille, että kunnioitus koko ihmistä kohtaan katosi. Olen äitiä parempi vanhempi. Lastenvalvoja suositteli minulle erossa yksinhuoltajuuden hakemista....olin armollinen äidille ja ajoin läpi yhteishuoltajuuuden. Lastenvalvoja suositteli äidille vain valvottuja tapaamisia....minä sain ajettua niin, että äiti sai tapaamisoikeuden=toki minun piti päästä jossain välissä koeajamaan uusia äitipuoliehdokkaita ja en tarvitse lasten kannustusta sillä hetkellä=joku hoitamaan lasta. Niin missä tässä on kostot?
Ihan omasta hyvästä halusta ja rakkaudesta lapsiini haluan olla lähivanhempi...mammojen putkiaivot vain saattavat olla liian rajoittuneita tajuamaan moista...
Jos siis satut itse olemaan hyvä äiti, niin tämä ei tarkoita sitä, että lasteni äiti olisi....esim. jos nyt kuolisin, niin Äiti ei saisi lapsiani, vaan he menisivät sijoitukseen...
Kuten jokainen teistä tietää, niin lasten huoltajuudesta päätettäessä lastenvalvojan antama lausunto lienee ratkaiseva. Äidillä oli lakimies, joka ilmeisesti suositteli hänelle, että tämä ei haasta mua oikeuteen...oli näet niin ilmeistä, että äidillä ei ole mitään mahdollisuutta voittaa minua. Fakta on, että lastenvalvojan antama lausunto on useimmiten ratkaiseva seikka lapsen huoltajuudesta päätettäessä, joten käytännössä hän päättää useimmiten, kenestä tulee lasten lähihuoltaja ja kenestä ei... Jos huoltajuuskiista menee oikeuteen asti, niin lastenvalvojan lausunto ratkaisee casen. Näin se vain menee...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä riitti imetykseen maidot pumppaamalla??? Mahdat olla melkoinen suihkutissi! Ja itsekin sentään olin sellainen, joka joutui vuoraamaan sängyn pyyhkeillä ja pakasti pelkistä kerääjistä monta litraa. Aikamoinen oot.
Tässä e ole kyse sun suihkutisseistä. Maitomäärä kyllä yleensä lisääntyy pumppaamalla. Kerääjistä pakastus on eri juttu. On äitejä jotka eivät pysty imettämään mutta tuottavat kyllä silti riittävän maitomäärän..
No, ymmärtäsin, jos äiti ei oikeasti _pysty_ imettämään, muuten on aika ikävää puuhaa. Varmaan se hyvällä pumpulla onnistuukin, mutta miksi kukaan ryhtyisi siihen keittämisrumbaan vapaaehtoisesti? Edes ap:n kuvitteellinen supermies? Mutta tämä onkin kyllä provo, minkä paljastaa 7. viesti, jonka ap on kopioinut vanhasta provostaan ja vastaa sillä itselleen.
No ei ole kyllä provo.. Enkä koskaan ryhtynyt siihen pumppaamiseen. En saanut pumpattua, ja vihasin sitä ylikaiken. Lopetin imettämisen, koska olin niin stressaantunut kotona, ja paino tippui 46kiloon, eikä maitoa tullut muutaman kuukauden jälkeen kunnolla, ja otimme kaupan maidot käyttöön, ja siitä lähtien mies heräsi yöllä ja hoiti lapsen. Toisen imetystä en enää edes muista. Varmaan loppui kanssa aikaisin, kun mies kärttyi sitä, että saa syöttää pullosta. AP.
Olit kuitenkin varmaan äitiyslomalla ja mies töissä? Luulisi, että päivän aikana sait ihan tarpeeksi omia lapsia itsellesi ja öisin nyt kukaan tervejärkinen ei halua heräillä syöttämään.
Mies piti kesälomat ja talvilomat, kun lapset syntyivät, eli oli pitkään kotona + isyysloman. Eli en nyt kauheasti ollut kahdestaan lasten kanssa. Ja minusta kenenkään ei pidä "omia" lapsia. Pointti on siinä, että minut kasvattajana sysättiin täysin syrjään. Minun panoksella ei ollut koskaan mitään väliä. Mieshän olisi halunnut jäädä lasten kanssa kotiin, ja minun olisi pitänyt mennä heti töihin. Siinä vaiheessa pistin stopin, kun itse tienaan paljon vähemmän kuin mies, ja muutenkin olin jo ulkopuolinen. Mutta koti-isyydestä tappelimme paljon. Ja mies sai siinä tahtonsa läpi, jos kolmas lapsi tulee - minä hoidan vain synnytyksen ja hän muut. Ja miksi en koskaan tehnyt kolmatta? Jep.
Ja totta kai ihmiset katsoo miestä hyvänä miehenä. Harva mies osallistuu noin kovasti lapsen kasvattamiseen, mutta liika on liikaa. Ja itselle tuli aina sellainen olo, että minun on pakko olla jotenkin huono, ja kykenemätön äiti, kun en "saa" hoitaa lapsiani. En varmaan koskaan vaihtanut yöllä vaippoja, kun mies vaati saada tehdä sen. Ja kyllä tuosta voi saada tossukka kuvan, mutta hei, onko teidän joidenkin miehet tossukoita, kun te haluatte ensisijaisesti hoitaa lapsia? Ei. te vain ette ole antanut muuta vaihtoehtoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ööö....mikä ihmeen kosto? Halusin päästä äidistä eroon, koska hänestä ei ollut äidiksi, ei osannut olla äiti, en mahtanut mitään sille, että kunnioitus koko ihmistä kohtaan katosi. Olen äitiä parempi vanhempi. Lastenvalvoja suositteli minulle erossa yksinhuoltajuuden hakemista....olin armollinen äidille ja ajoin läpi yhteishuoltajuuuden. Lastenvalvoja suositteli äidille vain valvottuja tapaamisia....minä sain ajettua niin, että äiti sai tapaamisoikeuden=toki minun piti päästä jossain välissä koeajamaan uusia äitipuoliehdokkaita ja en tarvitse lasten kannustusta sillä hetkellä=joku hoitamaan lasta. Niin missä tässä on kostot?
Ihan omasta hyvästä halusta ja rakkaudesta lapsiini haluan olla lähivanhempi...mammojen putkiaivot vain saattavat olla liian rajoittuneita tajuamaan moista...
Jos siis satut itse olemaan hyvä äiti, niin tämä ei tarkoita sitä, että lasteni äiti olisi....esim. jos nyt kuolisin, niin Äiti ei saisi lapsiani, vaan he menisivät sijoitukseen...
Sinulla on kyllä niin katkeroitunut ja äärimmäisen naisvihamielinen maailmankuva, että minun käy sääliksi sitä, millaisen esimerkin lapsesi saavat. Äläkä väitä, etteivät lapset muka ymmärrä aikuisten välisiä asioita ja sitä, että tässä tapauksessa sinun käsityksesi ihmissuhteista on normaaliin ihmiseen verrattuna aika nyrjähtänyt. Et olisi ainakaan minun silmissäni mitään "Vuoden Iskä"-ainesta.
T. toinen isä
Kontrollointia ja manipulointia. Narsisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, etkö ollut äitiyslomalla ja vanhempainvapaalla? Yleensä ekan vuoden aikana jos isä käy töissä niin äidin ja lapsen välille kyllä muodostuu voimakas side. Entäs imetys sitten? Vaikea kyllä kuvitella miten tuollainen tilanne voi muodostua (kumminkan päin koska en itse olisi iiinä halunnut hoitaa lapsia 100% kun mieskin oli kuvioissa)
Olen niin onnellinen että ollaan ydinperhe ja lapset jo teinejä. Kummallekin lapset niin tärkeitä että ero rikkoisi kyllä jomman kumman vanhemmista.
Okei, ehket olekaan. Luulin, että seiskaviestin trollaaja oli tällä kertaa ylittänyt itsensä.