Lue keskustelun säännöt.
Mies "omi" lapset
02.12.2016 |
Ehkä hassu ongelma, mutta menkööt. Ehkä jollain on kokemusta asiasta :)
Eli tosiaan; meillä on kaksi lasta, ja jo raskaana ollessani mies änki joka lääkärin käynnille, jne mukaan. Mikä oli ihan mukavaa, kun tuntui että oltiin yhtälailla osallisena vauvan tuloon.
Synnärillä en tainnut pitää kauhean kauan vauvaa edes sylissä, kun mies hyökkäsi ja otti "ohjat käsiin". Vaihto vaipat, hoiti ja hyysäsi. Itse en silloin tajunnut, että olisi ehkä pitänyt osata jo siinä tilanteessa ottaa enemmän vastuuta, koska ainut mikä minulle jäi oli syöttäminen, ja siinäkin asiassa mies todella nopeasti alkoi vaatimaan että pumppaan pulloon, ja hän saa hoitaa syöttämiset.
Mies siis heräsi öisin vauvan kanssa, hoiti neuvolat, lääkärit, harrastukset.. Jätti minut ulkopuolelle. Ja oikeasti; alussa olin onnellinen, että mies osallistuu niin kovasti vauvan hoitamiseen, ja tunsin perheemme todella tasavertaiseksi, mutta nyt tajuan, etten koskaan saanut olla äiti.. Sellainen oikea tiedättekö? Sellainen joka öisin saa kahdestaan olla vauvan kanssa ja hoitaa syöttämiset. En koskaan saanut sitä sidettä.. Toisen lapsen kanssa meni samoin. Mies otti kaiken vastuun. Hän oli ns. se äiti, ja minä vain kone joka synnytti hänelle vauvan.
Erosimme, muutama vuosi sitten, koska riitelimme jatkuvasti, mies oli empatikyvytön, kylmä ja haluton minua kohtaan. Lapset meni aina ykkösenä (esim, jos minä yritin kertoa miehelle jotain; mies lähti kesken lauseen luotani, jos lapsi sanoi jotain). Arkemme oli todella uuvuttavaa. En kelvannut mihinkään. Erossa mies vaati lapset itselleen, ja pitkin hampain suostuin tähän. Olin niin väsynyt. Lyöty maahan. Nyt parin vuoden eron jälkeen, kun olen vihdoinkin toipunut kaikesta, tajuan miten väärin kaikki meni, ja olen äimistynyt koko tilanteesta.
Tuntuu, että olen menettänyt lapseni, vaikka tuossa ne on. Nään heitä muutaman kerran kuukaudessa, ja olen enää heille vain se etäinen äiti.. En tule koskaan olemaan heille se tärkein ihminen maailmassa, joka on jokapäivä paikalla, ja lohduttamassa jos tapahtuu jotain väärää.
Nyt ymmärrän niitä miehiä, jotka eivät ole saanut osallistua lapsen hoitamiseen, ja joka on jätetty ulkopuolelle, ja eron tultaessa muuttuu tuntemattomaksi.
Ja miksen tee muutosta tähän? Ei se ole helppoa, kun tämä on kestänyt jo niin monta vuotta, että lapset on kiintynyt niin paljon isäänsä, että se satuttaisi heitä, jos vaatisin itselleni lähihuoltajuuden. Enkä tiedä myönnettäisiinkö sitä edes enää minulle.
Kommentit (30)
Miehesi ilmeisesti hoiti jotakin tyhjiötä itsessään. Valitettavasti tiedän pikkuvauvan jolla juuri samanlainen isä ja äidistä on "ihanaa" kun isi "hoitaa" kun hän ei kuulemma "osaa" (viitsi?).
No, sitä saa mitä tilaa. En puutu asiaan enää kun kerran jo sanoin alfaurokselle eikä mennyt perille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm kuulostaa tosi erikoiselta, en tunne yhtään perhettä jossa kuvatun laista ongelmaa noin päin.
Kuvailisitko lisää teitä ihmisinä? Millainen mies oli ennen lapsia?
Harmi sinun puolestasi mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että lasten täytyy erossa saada jäädä asumaan sille vanhemmalle, joka heitä on enemmän hoitanut, johon vahvempi side (jos molemmat tasavertaisesti "tunnevanhempia", niin arjen sujuminen ja käytännön asiat ratkaisevat). Erossa pitää ensisijaisesti ajatella lapsen näkökulmasta, vaikka vanhempaa kirpaisisi.
Minkä ikäisiä lapset ovat, oliko heillä mielipidettä asumisratkaisusta?
Minusta tuo on aika normaalitilanne, yleensä se on vaan äiti, joka omii lapset itselleen, eikä anna isän osallistua hoitoon tasapuolisesti. Aika normaali tilanne siis, eikä kyllä kannata enää mihinkään huoltajuuskiistoihin lähteä. Minkä ikäisiä lapset nyt on?
Vierailija kirjoitti:
Miehesi ilmeisesti hoiti jotakin tyhjiötä itsessään. Valitettavasti tiedän pikkuvauvan jolla juuri samanlainen isä ja äidistä on "ihanaa" kun isi "hoitaa" kun hän ei kuulemma "osaa" (viitsi?).
No, sitä saa mitä tilaa. En puutu asiaan enää kun kerran jo sanoin alfaurokselle eikä mennyt perille.
Eli heti kun mies on se hoivaavampi osapuoli, niin hän täyttää jotain "tyhiötä itsessään" eikä toimi ihan vain isänvaistollaan, rakkaudesta lapseensa?
Nyt alan ymmärtää mitä ne palstan feministi-vouhottajat tarkoittaa. Vaikka tuo ei kyllä ole feminismiä vaan miehen alentamista.
Millaisen esimerkin tossukka olisi antanut lapselle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fiksu mies sulla!
Kun katsoo avioerotilastoja ja sitä, kuka näitä avioeroja tehtailee=nainen, niin fiksuimmat miehet ymmärtävät, että ei ole paljon järkeä satsata aikaansa ja rahaansa naiseen=vie ne kuitenkin erossa mukanaan. Raaka totuus on, että nainen tarvitsee eronsa, Juicen joululaulun sanoin: sika kasvaa ja vahvistuu henkisesti siitä…
Kannattaa siis tehdä ”äidit” ts. satsata lapsiinsa ja muodostaa perhe lastensa kanssa…ohi äidin. Ratkaisevaa on muuten just nuo yöheräämiset, kuka kehtoa keinuttaa, niin se saa pitää lapset erossa.
Minä oikein usutin äidin ”tyttöjen iltoihin” ja annoin juosta vieraissa….sillä aikaa kaikessa rauhassa hioin suhdettani lapsiini. Uuden rakkauden kiimassaan äiti aivan unohti lapsensa, siitä kun sopivasti räpsi kuvia ja otti videoita, niin lastenvalvoja – äidin täydelliseksi yllätykseksi – määräsi lapset mulle.
Nyt olen vuoskausia ollut yh-isänä ja täytyy sanoa, että tämä on ollut elämäni onnellisinta aikaa. Olen pystynyt elämään juuri sitä hyödyllistä ja rauhallista elämää, josta narisisti-naisten kanssa parisuhteessa osaa/voi vain haaveilla. Oma hyvinvointi heijastuu tietysti lapsiin ja näin homma toimii… Pisteenä i:n päälle mulla on vallaton äiti pikku-apurina, joka pettämisensä takia potee niin huonoa omatuntoa, että nöyrästi palvelee ja tekee lasten suhteen just niinku mä haluun. Täydellistä!
Suosittelen muillekin miehille=satsaa pysyvään=lapsiisi....niin äiditkin tekevät, turha ujostella, peli on käynnissä...
Yh-isi kirjoitti:
Fiksu mies sulla!
Kun katsoo avioerotilastoja ja sitä, kuka näitä avioeroja tehtailee=nainen, niin fiksuimmat miehet ymmärtävät, että ei ole paljon järkeä satsata aikaansa ja rahaansa naiseen=vie ne kuitenkin erossa mukanaan. Raaka totuus on, että nainen tarvitsee eronsa, Juicen joululaulun sanoin: sika kasvaa ja vahvistuu henkisesti siitä…
Kannattaa siis tehdä ”äidit” ts. satsata lapsiinsa ja muodostaa perhe lastensa kanssa…ohi äidin. Ratkaisevaa on muuten just nuo yöheräämiset, kuka kehtoa keinuttaa, niin se saa pitää lapset erossa.
Minä oikein usutin äidin ”tyttöjen iltoihin” ja annoin juosta vieraissa….sillä aikaa kaikessa rauhassa hioin suhdettani lapsiini. Uuden rakkauden kiimassaan äiti aivan unohti lapsensa, siitä kun sopivasti räpsi kuvia ja otti videoita, niin lastenvalvoja – äidin täydelliseksi yllätykseksi – määräsi lapset mulle.
Nyt olen vuoskausia ollut yh-isänä ja täytyy sanoa, että tämä on ollut elämäni onnellisinta aikaa. Olen pystynyt elämään juuri sitä hyödyllistä ja rauhallista elämää, josta narisisti-naisten kanssa parisuhteessa osaa/voi vain haaveilla. Oma hyvinvointi heijastuu tietysti lapsiin ja näin homma toimii… Pisteenä i:n päälle mulla on vallaton äiti pikku-apurina, joka pettämisensä takia potee niin huonoa omatuntoa, että nöyrästi palvelee ja tekee lasten suhteen just niinku mä haluun. Täydellistä!
Suosittelen muillekin miehille=satsaa pysyvään=lapsiisi....niin äiditkin tekevät, turha ujostella, peli on käynnissä...
Siinä kunnon anaalihamsteri. On se kosto vaan NIIN suloinen. Ja eihän ne lapset koskaan mitään tajua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teillä riitti imetykseen maidot pumppaamalla??? Mahdat olla melkoinen suihkutissi! Ja itsekin sentään olin sellainen, joka joutui vuoraamaan sängyn pyyhkeillä ja pakasti pelkistä kerääjistä monta litraa. Aikamoinen oot.
Vierailija kirjoitti:
Teillä riitti imetykseen maidot pumppaamalla??? Mahdat olla melkoinen suihkutissi! Ja itsekin sentään olin sellainen, joka joutui vuoraamaan sängyn pyyhkeillä ja pakasti pelkistä kerääjistä monta litraa. Aikamoinen oot.
Tässä e ole kyse sun suihkutisseistä. Maitomäärä kyllä yleensä lisääntyy pumppaamalla. Kerääjistä pakastus on eri juttu. On äitejä jotka eivät pysty imettämään mutta tuottavat kyllä silti riittävän maitomäärän..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi sekopää ex-poikaystäväni suunnitteli tuota samaa ja kun sen tajusin sanoin ettei meille yhteistä lasta tule ikinä. Kerran olimme paikassa josta en päässyt ajoissa hakemaan jälkiehkäisyä joten myöhemmin plussattuani aloin samantien järjestelemään aborttia jonka myös tein. Enkä kadu.
Ap oli sitten niin avuton, ettei ihan itse ottanut vastuuta lastensa hoidosta, vaikka olisi halunnut. Kun ei vaan saanut aikaiseksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hmm kuulostaa tosi erikoiselta, en tunne yhtään perhettä jossa kuvatun laista ongelmaa noin päin.
Kuvailisitko lisää teitä ihmisinä? Millainen mies oli ennen lapsia?
Harmi sinun puolestasi mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että lasten täytyy erossa saada jäädä asumaan sille vanhemmalle, joka heitä on enemmän hoitanut, johon vahvempi side (jos molemmat tasavertaisesti "tunnevanhempia", niin arjen sujuminen ja käytännön asiat ratkaisevat). Erossa pitää ensisijaisesti ajatella lapsen näkökulmasta, vaikka vanhempaa kirpaisisi.
Minkä ikäisiä lapset ovat, oliko heillä mielipidettä asumisratkaisusta?
Itse hyvin tasavertaisuuden kannattaja, eli en vaali sukupuolirooleja, joten arvostin miehessä sitä, ettei ole ns. perus suomalainen mies, joka tykkäisi jättää kodin naisen armoille. Mutta kun lapset syntyivät - mies työnsi minut täysin syrjään, ja hoiti kaiken, ja kiukutteli minulle sen jälkeen. Minun äitikin naureskeli aina miehelle, että "kunnon vaimo sä olet", ja oma äitinsä ihaili "voi kunpa minulla olisi tuollainen mies ollut".
Millainen ennen lapsia.. En osaa sanoa, en enää edes muista. Lapsia ainakin halusi heti 16 vuotiaasta saakka. Ja tuntui, että minut valitsi vain "synnyttäjäksi"..
Ja juuri siitä syystä lapset asuu isällään, kun minä en periaatteessa ole ollut heille mitään. En riistäisi isää heiltä koskaan. Mutta se satuttaa. Itse kun tasavertaisuutta arvostan, tässä sitä ei ole. Eikä tule ikinä olemaan.
Mi
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo on aika normaalitilanne, yleensä se on vaan äiti, joka omii lapset itselleen, eikä anna isän osallistua hoitoon tasapuolisesti. Aika normaali tilanne siis, eikä kyllä kannata enää mihinkään huoltajuuskiistoihin lähteä. Minkä ikäisiä lapset nyt on?
Tätähän minä juuri hain aloituksessa. Ymmärrän niitä isiä jotka jätetään ulkopuolelle, ja äidit omivat lapset. Ja se on todella surullista.
Ja miksi heti tehdään tossukaksi? Sitä en todellakaan ole, mutta miehen kanssa yksinkertaisesti ei voinut vääntää mistään, tai en pystynyt voittamaan. Ja siksi erosin. En jaksanut, pystynyt, olin täysin ulkopuolinen omassa kodissani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä riitti imetykseen maidot pumppaamalla??? Mahdat olla melkoinen suihkutissi! Ja itsekin sentään olin sellainen, joka joutui vuoraamaan sängyn pyyhkeillä ja pakasti pelkistä kerääjistä monta litraa. Aikamoinen oot.
Tässä e ole kyse sun suihkutisseistä. Maitomäärä kyllä yleensä lisääntyy pumppaamalla. Kerääjistä pakastus on eri juttu. On äitejä jotka eivät pysty imettämään mutta tuottavat kyllä silti riittävän maitomäärän..
No, ymmärtäsin, jos äiti ei oikeasti _pysty_ imettämään, muuten on aika ikävää puuhaa. Varmaan se hyvällä pumpulla onnistuukin, mutta miksi kukaan ryhtyisi siihen keittämisrumbaan vapaaehtoisesti? Edes ap:n kuvitteellinen supermies? Mutta tämä onkin kyllä provo, minkä paljastaa 7. viesti, jonka ap on kopioinut vanhasta provostaan ja vastaa sillä itselleen.
Yh-isi kirjoitti:
Fiksu mies sulla!
.......
Uuden rakkauden kiimassaan äiti aivan unohti lapsensa, siitä kun sopivasti räpsi kuvia ja otti videoita, niin lastenvalvoja – äidin täydelliseksi yllätykseksi – määräsi lapset mulle.
Nyt olen vuoskausia ollut yh-isänä ja täytyy sanoa, että tämä on ollut elämäni onnellisinta aikaa. Olen pystynyt elämään juuri sitä hyödyllistä ja rauhallista elämää, josta narisisti-naisten kanssa parisuhteessa osaa/voi vain haaveilla. Oma hyvinvointi heijastuu tietysti lapsiin ja näin homma toimii… Pisteenä i:n päälle mulla on vallaton äiti pikku-apurina, joka pettämisensä takia potee niin huonoa omatuntoa, että nöyrästi palvelee ja tekee lasten suhteen just niinku mä haluun. Täydellistä!
Suosittelen muillekin miehille=satsaa pysyvään=lapsiisi....niin äiditkin tekevät, turha ujostella, peli on käynnissä...
Muuten ihan kiva katkera stoori, mutta ei se lastanvalvoja voi määrätä lapsia kenellekään.
Ala vaatimaan oikeuksiasi ja lopeta nillittäminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä riitti imetykseen maidot pumppaamalla??? Mahdat olla melkoinen suihkutissi! Ja itsekin sentään olin sellainen, joka joutui vuoraamaan sängyn pyyhkeillä ja pakasti pelkistä kerääjistä monta litraa. Aikamoinen oot.
Tässä e ole kyse sun suihkutisseistä. Maitomäärä kyllä yleensä lisääntyy pumppaamalla. Kerääjistä pakastus on eri juttu. On äitejä jotka eivät pysty imettämään mutta tuottavat kyllä silti riittävän maitomäärän..
No, ymmärtäsin, jos äiti ei oikeasti _pysty_ imettämään, muuten on aika ikävää puuhaa. Varmaan se hyvällä pumpulla onnistuukin, mutta miksi kukaan ryhtyisi siihen keittämisrumbaan vapaaehtoisesti? Edes ap:n kuvitteellinen supermies? Mutta tämä onkin kyllä provo, minkä paljastaa 7. viesti, jonka ap on kopioinut vanhasta provostaan ja vastaa sillä itselleen.
No ei ole kyllä provo.. Enkä koskaan ryhtynyt siihen pumppaamiseen. En saanut pumpattua, ja vihasin sitä ylikaiken. Lopetin imettämisen, koska olin niin stressaantunut kotona, ja paino tippui 46kiloon, eikä maitoa tullut muutaman kuukauden jälkeen kunnolla, ja otimme kaupan maidot käyttöön, ja siitä lähtien mies heräsi yöllä ja hoiti lapsen. Toisen imetystä en enää edes muista. Varmaan loppui kanssa aikaisin, kun mies kärttyi sitä, että saa syöttää pullosta. AP.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä riitti imetykseen maidot pumppaamalla??? Mahdat olla melkoinen suihkutissi! Ja itsekin sentään olin sellainen, joka joutui vuoraamaan sängyn pyyhkeillä ja pakasti pelkistä kerääjistä monta litraa. Aikamoinen oot.
Tässä e ole kyse sun suihkutisseistä. Maitomäärä kyllä yleensä lisääntyy pumppaamalla. Kerääjistä pakastus on eri juttu. On äitejä jotka eivät pysty imettämään mutta tuottavat kyllä silti riittävän maitomäärän..
No, ymmärtäsin, jos äiti ei oikeasti _pysty_ imettämään, muuten on aika ikävää puuhaa. Varmaan se hyvällä pumpulla onnistuukin, mutta miksi kukaan ryhtyisi siihen keittämisrumbaan vapaaehtoisesti? Edes ap:n kuvitteellinen supermies? Mutta tämä onkin kyllä provo, minkä paljastaa 7. viesti, jonka ap on kopioinut vanhasta provostaan ja vastaa sillä itselleen.
No ei ole kyllä provo.. Enkä koskaan ryhtynyt siihen pumppaamiseen. En saanut pumpattua, ja vihasin sitä ylikaiken. Lopetin imettämisen, koska olin niin stressaantunut kotona, ja paino tippui 46kiloon, eikä maitoa tullut muutaman kuukauden jälkeen kunnolla, ja otimme kaupan maidot käyttöön, ja siitä lähtien mies heräsi yöllä ja hoiti lapsen. Toisen imetystä en enää edes muista. Varmaan loppui kanssa aikaisin, kun mies kärttyi sitä, että saa syöttää pullosta. AP.
Olit kuitenkin varmaan äitiyslomalla ja mies töissä? Luulisi, että päivän aikana sait ihan tarpeeksi omia lapsia itsellesi ja öisin nyt kukaan tervejärkinen ei halua heräillä syöttämään.
Meillä kävi näin mutta onneksi sitä ei kestänyt kauaa. En ole osannut asiasta kenellekään puhua.
Eli kun vauva syntyi mies omi hänet. Minulla ei alussa imetys onnistunut. Vei joitakin päiviä että maito nousi, ja mies suuttui siitä sitten, olin viemässä pois sitä että hän sai ruokkia pullosta. Aluksi hän ryntäsi heti laittamaan pulloa kun otin vauvan rinnalle ja alkoi tunkea pulloa väliin. Minut piti oikeasti huutaa hänelle että meni perille että imetys on parempi vaihtoehto kun se nyt sujuu. Jouduin kuitenkin sitten pumppaamaan että mies sai edes pari kertaa päivä syöttää pullosta.
Muutoin en saanut muuta kuin imettää ja yöt jäi minulle imetyksen takia myös. Päivisin mies teki kaiken vauvan kanssa. Ei antanur minun osallistua. Otti vauvan pois jos yritinkin.
Olin ahdistunur. Odotin kuin kuuta nousevaa että miehen isyysvapaa loppuu ja palaa töihin. Samalla pelkäsin pärjäänkö vauvan kanssa kaksin kun en ollut saanut hoitaa. Tuntui ettei kunnon sidettäkään ollut muodostunut.
Mies palasi töihin ja käytös muuttui täysin päinvastaiseksi alkuun. Eli ei ollut vauvan kanssa enää ollenkaan. Joku aika siinä meni ja tasapaino löytyi.
Minä olen enemmän lapsen kanssa joka on nyt 1,5v. Olen siis kotona vielä. Mutta mies tekee oman osuutensa illalla ja on hyvä isä. Hiukan vielä kauhulla muistelen tuota alkua mutta onneksi se oli vain lyhytaikaista. Mies varmaan jotenkin meni sekaisin uuden vastuun kanssa hetkeksi.
Eipä sillä ole merkitystä kuka on lähivanhempi vaan sillä, mitä tekee ja touhuaa lastensa kanssa ja kuinka paljon.