Lue keskustelun säännöt.
Oletteko te muut palstalaiset ihan oikeasti kotoisin noin köyhistä oloista?
02.12.2016 |
Kun seuraa tätä av-palstaa, ei voi kuin ihmetellä, miten köyhissä ja vaatimattomissa oloissa ihmiset ovat kasvaneet!
Esimerkiksi joulukalenteri-ketjussa ihmiset kertovat miten heillä oli lapsena sisarusten kanssa yhteinen joulukalenteri, jonka luukkuja avattiin vuorotellen. Suklaakakentereita ei tietenkään ollut kellään.
Ja kun ravintoloista tulee puhe, niin aina saa lukea ettei palstalaiset ikinä käynyt lapsina ulkona syömässä vanhempien kanssa, koska ei ollut varaa ja vanhemmat eivät ymmärtäneet sellaisen päälle.
Samoin ulkomailla ette ole juurikaan käyneet lapsina, vaatteita ei ollut tai ne olivat halvinta markettilaatua. Äidit eivät meikanneet tai hoitaneet kauneuttaan mitenkään.
Nämä olivat vain muutamia esimerkkejä, joita palsta on täynnä.
Tämä ihmetyttää minua kovasti, koska uskoisin useimpien palstalaisten olleen lapsia 70-, 80- ja 90-luvuilla ja eihän tuollainen köyhyys ja puute vastaa lainkaan mielikuvaani noista ajoista.
Olin itse lapsi ja nuori 70- ja 80-luvuilla ja meillä oli useita joulukakentereita (ja myös sellaisia joista sai suklaata tai leluja), ulkomailla käytiin lomilla ja vaihto-oppilaina sekä kielikursseilla oltiin myös, vaatteet ostettiin Stokkalta ja putiikeista, ravintoloissa syötiin usein ja meidät lapsetkin opetettiin arvostamaan hyviä ruokia ja myös laittamaan niitä.
Miten voi olla että minun lapsuuskokemukseni poikkeavat niin täysin muiden palstalaisten kokemuksista?
Kommentit (213)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitenköhän se voisi olla... Mietitäänpä oikein kovasti... hmmm...
Mä listasin just tollaisia asioita toiseen ketjuun. En ollut köyhistä oloista. Vanhemmat vaan oli pihejä. Mutta eipä heitä ole lamat hetkauttanu mitenkään. Eivät ole juuri mitään perineet mutta itse keränneet omaisuutta kyllä.
Se, että olet lukenut ehkä noin 10 vastaavaa kommenttia täällä lähiaikoina, on luonut päähäsi illuusion, että tämä koskisi isoa osaa palstailijoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan siksi, että olet viettänyt lapsuutesi Helsingissä ja muut maaseudulla, jossa ravintoloita yms. ei ole ollut.
Mihin ikää asti sinun piti elää, että kupla puhkesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh, olisiko sulla ollut vähän paremmin toimeentulevat vanhemmat? Mitä luulet, voisiko raha vaikuttaa tähän jotenkin? Mä olen ns. "lamalapsi" eli syntynyt 80-luvulla ja kokenut kyllä sen miltä tuntuu, kun vanhemmilta kaikki kaatuu sen laman takia. Kaikki vaatteet tuli perittynä muilta sukulaislapsilta, lelut oli halvinta tiimarikamaa mitä löytyy ja tosiaan jaettiin se kalenteri kahden lapsen kesken. Kyllä meidänkin luokalla oli niitä, joilla oli barbitalo, mutta paljon oli myös niitä, jotka kävi näillä kavereilla leikkimässä koska se barbitalo oli jotain sellaista, mistä ei oikein osannut kotiin edes haaveilla kun se oma barbitalo oli tehty pahvilaatikosta. Isä teki pahimmillaan kolmea eri työtä, äiti opiskeli, koska ei pystynyt enää tekemään sitä työtä mihin oli ammattikoulussa oppinsa saanut. Me elimme todella kädestä suuhun ja kun teini-iässä vihdoin sain ne kauan haaveilemani levikset, itkin onnesta.
Ei se, ettei ole varaa käydä joka vuosi tai joka toinen vuosi ulkomaanmatkoilla, ole köyhyyttä. Eiköhän se ole ihan suurimman osan arkea ollut etenkin 70-90-luvuilla, joilla matkustaminen oli kalliimpaa kuin nykyään. Voisiko olla niin, että itse tulet melko lailla keskimääräistä varakkaammasta perheestä? Tai sitten menin provoon..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän vanhemmat vei meitä Ruotsiin telttailemaan auton rämällä vaikka rahaa ei ollut. Olen siis matkustanut ulkomaille lapsena. Ja hauskaa oli!
Ei nuo mitään erityisen köyhyyden ja kurjuuden merkkejä ole. Tuollaista meillä oli. Ja asuttiin uudessa 200 neliön talossa. Ei mitään valittamista minulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap, onneksi olkoon - olet kokenut keskitasoa vauraamman lapsuuden Suomessa. Omat vanhempani (lapsia 70 luvulla) saivat huomattavasti köyhemmän lapsuuden, ja niin sain minäkin. Ensimmäinen etelänmatka tehtiin koko perheenä kun olin 14. Itse olen syntynyt 90-luvulla, isä oli tuolloin työtön ja äiti opiskelija. Jos olisin syntynyt vasta nyt, olisin ehkä voinut saada samanlaisen lapsuuden kuin sinä. Olosuhteet perheitten sisällä voivat muuttua hyvinkin äkisti ja isosti. Olen köyhästä maalaiskunnasta eikä kukaan luokkakavereistani saanut kuvailemaasi lapsuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joulukalenteri oli mutta ravintoloissa tai ulkomailla ei käyty perheen kanssa koskaan enkä päässyt vaihto-oppilaaksi tai kielikursseille teininä mistä olin hyvin kateellinen kavereilleni. Joskus teini-iässä kävin hampurilaispaikoissa tai pizzeriassa silloin tällöin. Kerran jossain muussa ravintolassa.
Hei! Sä olit mun kaveri peruskoulussa. Miettinytkin jälkeenpäin, miten eri maailmoista oltiin ja silti bestiksiä. Ja miten laput silmillä elitkään. Sulla ei ollut käsitystäkään miten meidän perheellä meni, vaikka päivittäin meillä olit.
70-80 luvulla peruskoulussa ja äiti 2 lapsen yksinhuoltaja, tehdastyöläinen (isä spurgu), ei isovanhempia tms. Sun isä oli kaupungilla insinöörinä ja valtuutettuna ja äitis oli sairaanhoitaja.
Kyllä sitä vietettiin monet joulut pelkkää puuroa syöden, suklaakalenterista voitiin vaan haaveilla. Matkoille (kotimaan) päästiin, jos jonkun kaverin vanhemmat (ei sun) otti lapselleen seuraksi. Silloinkin pitkin hampain, kun äiti ei halunnut olla taakaksi.
Aina jaksoit ääneen ihmetellä, että miksei teillä ole sitä ja tätä, mikset saanut joululahjoja, sulla oli kolme suklaakalenteria yksin, meillä oli veljen kanssa yksi nolo pyhäkoulusta saatu paperinen yhdessä. Miksei me koskaan käydä missään? Lähetkö shoppailemaan ja todellakin stokkalle... Lähdin niinä päivinä, kun junissa pääsi ilmaiseksi kulkemaan. Ei ollut varaa edes junalippuun. Oli hienoa päästä Helsinkiin, että sen nöyryytyksen kesti. Eihän mulla ollut rahaa syödä Carrolsissakaan, mutta silti tulin katsomaan kun söit.
Lisäksi vielä se jumalaton koulu- ja pihakiusaaminen, kun olin yksinhuoltajan lapsi. Sä et kiusannut, mutta ihmettelit, että miksi mä olen yksinhuoltajan lapsi.
Et sä hirveen empaattinen ollut lapsenakaan.
Kyllä, juuri noin köyhistä, paikoin jopa vielä köyhemmistä oloista. Sittemmin olen hyvän koulutuksen ansiosta päässyt taloudellisesti elämässä aimo harppauksen eteenpäin, ja todellakin osaan arvostaa sitä, että voin ostaa kaupasta juuri sitä ruokaa mitä haluan, voin harrastaa mitä haluan ja matkustellakin monta kertaa vuodessa.
Minä olen syntynyt 60-luvun lopulla. Äiti hoiti meitä lapsia kotona nuorimmaisen kouluikän asti, koska hoitopaikkoja ei ollut. Äiti ei siis saanut mistään rahaa, isä elätti perheen kuorma-autonkuljettana. Asuntona meidän nelihenkisellä perheellä oli omakotitalo, jossa oli huone ja keittiö. Sähköt oli, mutta viemäriä tai juoksevaa vettä ei ja lämmitys hoidettiin puilla ja öljykamiinalla.
Vaikka äidinkin työ oli osa-aikaista siivousta, niin siitä huolimatta vanhemmat säästivät, että me rakennettiin uusi talo ollessani teini. Koko lapsuusikä oli pihistämistä. Koska kaverit olivat samassa tilanteessa, niin ei sitä niin ajatellut. Olin tosin kateellinen yhdelle luokkakaverilleni, kun hänellä oli kaksi nukkekotia ja pienet kangaspuut.
Lomilla mentiin isovanhemmille, ulkona ei käyty koskaan syömässä, alkoholia tai tupakkaa ei käytetty, maksullisissa tapahtumissa kuten elokuvissa ei käyty, ruoka oli perunaa ja kastiketta ja vaatteet ostettiin halpamyymälöistä. Vanhemmat elää vieläkin samalla tavalla ja he paheksuvat kovasti lasten tuhlailua. Hassua, että sinä vielä noin vanhana ihmettelet, miksi muilla ei ollut kuten teillä.
Minulla oli aika samanlainen lapsuus kuin sinulla, olen syntynyt 70-luvun lopulla. Me asuttiin kuitenkin melko ahtaasti vuokra-asunnossa ja auto oli vanha kottero. Vanhemmat olivat töissä myös läpi lamavuosien, mutta eivät olleet kovapalkkaisia. Aika paljon siis sai, mutta jostain piti luopua.
Jälkikäteen ajatellen olen iloinen, että vanhemmat priorisoivat lasten harrastukset ja matkustamisen eikä uutta mersua. Kaikenlaisista pienestä kyllä säästettiin, vaatteita kierrätettiin, matkalle pakattiin eväät jne. Ihan hyviä valintoja.
Olen syntynyt 80-luvun lopulla ja köyhään perheeseen. Ulkomaille pääsin ekan kerran 25-vuotiaana ja kirppisvaatteet oli lapsena käytössä, joulukalentereita en saanut. Syynä alkoholisti isä ja sen myötä yksin jäänyt äiti.
Suurin osa ystävistäni on varakkaammista perheistä, eivätkä tänä päivänäkään ymmärrä miten on mahdollista ettei vanhemmat maksa sitä ja tätä. Ottaa päähän kuunnella taivastelua miten vasta nyt ajan ajokorttia (kun ei ollut aiemmin varaa) tms.
Jos olet syntynyt perheeseen jossa rahan puute ei ollut päivittäinen murheenkryyni, ymmärrä olleesi onnekas.
Mä olin tuollainen köyhä lapsi. Olen syntynyt 70-luvulla ja kouluni kävin 80-luvulla. Vanhempani olivat pitkäaikaistyöttömiä ja jäivät sitten mielenterveysongelmista nuorena eläkkeelle.