Lue keskustelun säännöt.
"Kuka sanoi sinulle, että elämän pitäisi koko ajan olla tasaisen kevyttä fiilistelyä?"
01.12.2016 |
Näin kysyi marttyyriäiti toisssa ketjussa.
Minä vastaisin tähän: minä itse sanon niin, ja tuollainen elämä on minulle juuri parasta. En ymmärrä, miksi hankkia tieten tahtoen elämäänsä hankaluuksia vaikkapa juuri lapsia hankkimalla tai minkä nyt vaikeaksi kokeekaan?
Muita kepeitä fiilistelijöitä paikalla?
Kommentit (65)
Kunhan jokainen elää elämänsä niin ettei vanhana koe sen valuneen hukkaan. Jos elämänsä kokee melekkääksi skumppalasin ääressä itseään hemmotellen niin so be it. Aika monilla ne vahvimmat muistot syntyvät ihmisistä: rakastumisista, oman lapsen syntymästä, vanhemmista ja vanhempien kuolemasta. Ja kun tajuaisi ettei itseään liikaa kannata elämältä suojata: elämään kuuluu vastoinkäymisiä ja onnettomuuksia jokaisella, nuo hyvät asiat auttavat kannattelemaan yli hankalien aikojen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kunhan jokainen elää elämänsä niin ettei vanhana koe sen valuneen hukkaan. Jos elämänsä kokee melekkääksi skumppalasin ääressä itseään hemmotellen niin so be it. Aika monilla ne vahvimmat muistot syntyvät ihmisistä: rakastumisista, oman lapsen syntymästä, vanhemmista ja vanhempien kuolemasta. Ja kun tajuaisi ettei itseään liikaa kannata elämältä suojata: elämään kuuluu vastoinkäymisiä ja onnettomuuksia jokaisella, nuo hyvät asiat auttavat kannattelemaan yli hankalien aikojen.
Voisiko joku nyt viimein selittää, miksi ihmeessä itseään hemmottelevat fiilistelijät jotenkin muita enemmän yrittäisivät "suojata itseään elämältä"? Tuo on todella outo mielleyhtymä, mutta se toistuu melkein joka toisessa viestissä, joten joku logiikka tässä taustalla varmaan on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunhan jokainen elää elämänsä niin ettei vanhana koe sen valuneen hukkaan. Jos elämänsä kokee melekkääksi skumppalasin ääressä itseään hemmotellen niin so be it. Aika monilla ne vahvimmat muistot syntyvät ihmisistä: rakastumisista, oman lapsen syntymästä, vanhemmista ja vanhempien kuolemasta. Ja kun tajuaisi ettei itseään liikaa kannata elämältä suojata: elämään kuuluu vastoinkäymisiä ja onnettomuuksia jokaisella, nuo hyvät asiat auttavat kannattelemaan yli hankalien aikojen.
Voisiko joku nyt viimein selittää, miksi ihmeessä itseään hemmottelevat fiilistelijät jotenkin muita enemmän yrittäisivät "suojata itseään elämältä"? Tuo on todella outo mielleyhtymä, mutta se toistuu melkein joka toisessa viestissä, joten joku logiikka tässä taustalla varmaan on.
He kuvittelevat, että nämä fiilistelijät eivät uskalla ottaa riskejä ja muuttaa elämäänsä, koska tässä piilee mahdollisuus ettei elämä sitten olisikaan mukavaa jos jotain menee pieleen. Asiahan oikeasti on täysin toisinpäin, nämä fiilistelijät juuri uskaltavat ja jos asiat menevät pieleen nousevat he ylös ja muuttavat taas elämäänsä mieleiseen suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunhan jokainen elää elämänsä niin ettei vanhana koe sen valuneen hukkaan. Jos elämänsä kokee melekkääksi skumppalasin ääressä itseään hemmotellen niin so be it. Aika monilla ne vahvimmat muistot syntyvät ihmisistä: rakastumisista, oman lapsen syntymästä, vanhemmista ja vanhempien kuolemasta. Ja kun tajuaisi ettei itseään liikaa kannata elämältä suojata: elämään kuuluu vastoinkäymisiä ja onnettomuuksia jokaisella, nuo hyvät asiat auttavat kannattelemaan yli hankalien aikojen.
Voisiko joku nyt viimein selittää, miksi ihmeessä itseään hemmottelevat fiilistelijät jotenkin muita enemmän yrittäisivät "suojata itseään elämältä"? Tuo on todella outo mielleyhtymä, mutta se toistuu melkein joka toisessa viestissä, joten joku logiikka tässä taustalla varmaan on.
He kuvittelevat, että nämä fiilistelijät eivät uskalla ottaa riskejä ja muuttaa elämäänsä, koska tässä piilee mahdollisuus ettei elämä sitten olisikaan mukavaa jos jotain menee pieleen. Asiahan oikeasti on täysin toisinpäin, nämä fiilistelijät juuri uskaltavat ja jos asiat menevät pieleen nousevat he ylös ja muuttavat taas elämäänsä mieleiseen suuntaan.
Niin kai sitten. En vain ole tällaiseen kärsimyksen ja ankeuden palvontaan törmännyt missään muualla kuin Suomessa.
Täällä myös yksi fiilistelijä! Elämäni on juuri sellaista kuin haluan ja mitä näillä resursseilla pystyn toteuttamaan. Eräs ystäväni aina valittaa, miten ei pidä työpaikastaan, hän on lihava ja mieskin on huono. Sanoin hänelle, Että elämä on omista valinnoista aika pitkälle kiinni, hän voi vaihtaa työpaikkaa, laihduttaa, vaihtaa miestä.. Ystävä veti hirveät kilarit että helppohan se on sanoa, kun minulle on kaikki niin helppoa ja kaiken olen tarjottimella saanut!
No, en todellakaan ole. Mutta vastuun otan täysin omasta elämästäni ja omista valinnoistani. Itseasiassa minulla on eräs pitkäaikaissairaus, joka rajoittaa elämää aika paljon. Mutta minkäs teet? En jää siihen vellomaan, näillä mennään niin pitkälle kuin päästään! Kaverini kuulemma mieluummin ottaisi tämän sairauden kun oman lihavuutensa ja huonon miehen.. Hohhoijakkaa.