Lue keskustelun säännöt.
"Kuka sanoi sinulle, että elämän pitäisi koko ajan olla tasaisen kevyttä fiilistelyä?"
01.12.2016 |
Näin kysyi marttyyriäiti toisssa ketjussa.
Minä vastaisin tähän: minä itse sanon niin, ja tuollainen elämä on minulle juuri parasta. En ymmärrä, miksi hankkia tieten tahtoen elämäänsä hankaluuksia vaikkapa juuri lapsia hankkimalla tai minkä nyt vaikeaksi kokeekaan?
Muita kepeitä fiilistelijöitä paikalla?
Kommentit (65)
Ei kai nyt ihminen voi ihan koko aikaa onnellinenkaan olla? Siitähän pitää sitten olla tietoinen koko ajan ja valitettavasti kyllä rahaa tarvitaan, enkä usko että kukaan todella köyhä voi edes olla onnellinen kun puuttuu turva tulevaisuudesta, on vain jahkailuja ja huolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voiko pelkkä nautiskelu oikeasti tehdä onnelliseksi? En usko.
Onnelliseksi tullaan, kun oma elämä tuntuu kaikkinensa vastaavan sitä, minkälaista elämää haluaa elää. Kun minä haluan elää sellaista elämää, jolle on ominaista arjen pienet nautinnot, niin kyllä se nautiskelu sitä kautta tekee onnelliseksi. Minulle lasi skumppaa töiden jälkeen ei ole vain juotava vaan symboli sille, että minulla on asiat mallillaan ja paljon, mistä olla kiitollinen.
Mutta jos joku haluaa elää sellaista elämää, jossa suorittaminen, tavoitteet, uhrausten tekeminen jne. näyttelevät suurta roolia, niin ei hän varmaan tule minun ysinkertaisista iloistani samalla lailla onnelliseksi. Hänelle se skumppalasi on sitten vain juotavaa, ei samalla lailla merkityksellinen juttu.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai nyt ihminen voi ihan koko aikaa onnellinenkaan olla?
Ei voi, mutta kyllä se perustyytyväisyys, joka tulee siitä, että elämä on itselle sopivaa ja hyvää, auttaa aika pitkälle. Elämästä ei myöskään tarvtse väen väkisin tehdä kurjempaa ja hankalampaa kuin mitä se on. Vastoinkäymisiä tulee kaikille ihan tarpeeksi muutenkin!
Kunpa olisin ymmärtänyt tämän ennen naimisiin menemistä, kahta lasta ja asuntolainaa.
Minä nautin lapsista. Olen akateemisesti koulutettu, hyväpalkkainen nainen. On ihana laittaa lapsille joulua, tunnelmoida ja kerääntyä yhteisen pöydän ääreen. Tyttäreni on aivan innoissaan joulukalenterista ja haluaa iltaisin syödä uunipuuroa.
Ei tämä elämä lasten kanssa koskaan vaikeaa ole ollut, rankempaa toki. Nukun joka viikonloppu toisena päivänä klo 11-12 saakka, kiitos miehen. Saan siis omaa aikaa tarvittaesa. Oli muuten opiskelukin rankkaa ja palkinnoksi saa jotain ihan mahtavaa. Voisin haluta lisää lapsia, lapsettomuus sen sijaan olisi ihan hirveä ajatus kohdallani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä nautin lapsista. Olen akateemisesti koulutettu, hyväpalkkainen nainen. On ihana laittaa lapsille joulua, tunnelmoida ja kerääntyä yhteisen pöydän ääreen. Tyttäreni on aivan innoissaan joulukalenterista ja haluaa iltaisin syödä uunipuuroa.
Ei tämä elämä lasten kanssa koskaan vaikeaa ole ollut, rankempaa toki. Nukun joka viikonloppu toisena päivänä klo 11-12 saakka, kiitos miehen. Saan siis omaa aikaa tarvittaesa. Oli muuten opiskelukin rankkaa ja palkinnoksi saa jotain ihan mahtavaa. Voisin haluta lisää lapsia, lapsettomuus sen sijaan olisi ihan hirveä ajatus kohdallani.
Ja tosiaan a) kyllästyisin elämääni, jos se olisi sitä tasaista yksin oloa ja "fiilistelyä", kyllästyin jo ennen lapsia b) lasten kanssa rankkaa ei ole kuin muutamat ekat vuodet, sitten helpottaa tuhannesti - olen itse 45v kun kaikki lapseni aikuisia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai nyt ihminen voi ihan koko aikaa onnellinenkaan olla?
Ei voi, mutta kyllä se perustyytyväisyys, joka tulee siitä, että elämä on itselle sopivaa ja hyvää, auttaa aika pitkälle. Elämästä ei myöskään tarvtse väen väkisin tehdä kurjempaa ja hankalampaa kuin mitä se on. Vastoinkäymisiä tulee kaikille ihan tarpeeksi muutenkin!
No, se perustyytyväisyys useimmille tulee juuri niistä ihanista lapsistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko pelkkä nautiskelu oikeasti tehdä onnelliseksi? En usko.
Onnelliseksi tullaan, kun oma elämä tuntuu kaikkinensa vastaavan sitä, minkälaista elämää haluaa elää. Kun minä haluan elää sellaista elämää, jolle on ominaista arjen pienet nautinnot, niin kyllä se nautiskelu sitä kautta tekee onnelliseksi. Minulle lasi skumppaa töiden jälkeen ei ole vain juotava vaan symboli sille, että minulla on asiat mallillaan ja paljon, mistä olla kiitollinen.
Mutta jos joku haluaa elää sellaista elämää, jossa suorittaminen, tavoitteet, uhrausten tekeminen jne. näyttelevät suurta roolia, niin ei hän varmaan tule minun ysinkertaisista iloistani samalla lailla onnelliseksi. Hänelle se skumppalasi on sitten vain juotavaa, ei samalla lailla merkityksellinen juttu.
Olen kyllä uhrautunut, mutta ennemminkin uran vuoksi. Minua ei mikään estä juomasta lasillista iltaisin, vaikka on lapsia. Päinvastoin, olen nytkin tässä sohvalla makoillut viimeiset 2h ja sitä ennen olin ostoksilla klo 17-19.
T. 2 lapsen äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko pelkkä nautiskelu oikeasti tehdä onnelliseksi? En usko.
Onnelliseksi tullaan, kun oma elämä tuntuu kaikkinensa vastaavan sitä, minkälaista elämää haluaa elää. Kun minä haluan elää sellaista elämää, jolle on ominaista arjen pienet nautinnot, niin kyllä se nautiskelu sitä kautta tekee onnelliseksi. Minulle lasi skumppaa töiden jälkeen ei ole vain juotava vaan symboli sille, että minulla on asiat mallillaan ja paljon, mistä olla kiitollinen.
Mutta jos joku haluaa elää sellaista elämää, jossa suorittaminen, tavoitteet, uhrausten tekeminen jne. näyttelevät suurta roolia, niin ei hän varmaan tule minun ysinkertaisista iloistani samalla lailla onnelliseksi. Hänelle se skumppalasi on sitten vain juotavaa, ei samalla lailla merkityksellinen juttu.
Olen kyllä uhrautunut, mutta ennemminkin uran vuoksi. Minua ei mikään estä juomasta lasillista iltaisin, vaikka on lapsia. Päinvastoin, olen nytkin tässä sohvalla makoillut viimeiset 2h ja sitä ennen olin ostoksilla klo 17-19.
T. 2 lapsen äiti
Lukutaito?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ap sairastuu vakavasti.
Minä olen sairastunut vakavasti, ja itse asiassa se vain vahvisti tunteeni siitä, että oikealla linjalla mennään.
13
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko pelkkä nautiskelu oikeasti tehdä onnelliseksi? En usko.
Onnelliseksi tullaan, kun oma elämä tuntuu kaikkinensa vastaavan sitä, minkälaista elämää haluaa elää. Kun minä haluan elää sellaista elämää, jolle on ominaista arjen pienet nautinnot, niin kyllä se nautiskelu sitä kautta tekee onnelliseksi. Minulle lasi skumppaa töiden jälkeen ei ole vain juotava vaan symboli sille, että minulla on asiat mallillaan ja paljon, mistä olla kiitollinen.
Mutta jos joku haluaa elää sellaista elämää, jossa suorittaminen, tavoitteet, uhrausten tekeminen jne. näyttelevät suurta roolia, niin ei hän varmaan tule minun ysinkertaisista iloistani samalla lailla onnelliseksi. Hänelle se skumppalasi on sitten vain juotavaa, ei samalla lailla merkityksellinen juttu.
Olen kyllä uhrautunut, mutta ennemminkin uran vuoksi. Minua ei mikään estä juomasta lasillista iltaisin, vaikka on lapsia. Päinvastoin, olen nytkin tässä sohvalla makoillut viimeiset 2h ja sitä ennen olin ostoksilla klo 17-19.
T. 2 lapsen äiti
Huomenna mies on pitkään töissä. Minä vien lapset saunaan ja teen pari kasvohoitoa siellä. Sitten syödään jotain hyvää ja luen sadut lapsille. Loppuillan juon vähän viiniä ja katselen tv:tä tai luen kirjaa sohvalla. Lauantaina lapset menevät kaverilleen, ja me miehen kanssa leffaan ja syömääm. Tosi kamalaa ja raskasta tämä elämä. 😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Minä fiilistelen täysillä elämässä!
Nautin lapsista, hyvästä ruuasta, punaviinilasillisesta, herkuttelusta, nukkumisesta pitkään viikonloppuisin, siististä kodista siivouksen jälkeen, lämpimästä suihkusta, saunomisesta, seksistä mieheni kanssa ja välillä yksin, hyvästä kirjasta, päiväunista. Lempi tv-sarjastakin. Töistä. Ystävien seurasta. Lomista. Luonnosta. Kesästä. Eläimistä.
Elämä on kaikkea kiinnostavaa ja kivaa täysi. Toki ikävääkin välillä tapahtuu, mutta sitten toisaalta iloitsee entistä enemmän niistä hyvistä asioista. Keskityn miellyttäviin asioihin, en halua jäädä pyörimään ikäviin asioihin."
Tämä! <3
Ihan jees, jos onnistuu AIDOSTI pitämään elämän nautinnollisena ja silti huolehtimaan lapsista ja hoitamaan kasvatusvastuunsa nurkumatta ja kunnolla. Minä en tuohon pystyisi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut kepeä fiilistelijä, mutta sairastuin pysyvästi enkä tiedä enää miten voisin olla tyytyväinen, kun olen menettänyt melkein kaiken mitä olisin halunnut. Voin tietenkin välillä juoda vaikka hyvää kahvia, mutta epämukavuutta ja rajoitteita on elämässä niin paljon entiseen verrattuna, että olen jo alkanut odottaa koska tämä multa loppuisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ap sairastuu vakavasti.
Minä olen sairastunut vakavasti, ja itse asiassa se vain vahvisti tunteeni siitä, että oikealla linjalla mennään.
13
Sama juttu. Kyllä siinä aika hyvin tuli esille, mitkä asiat ovat oikeasti tärkeitä ja antoisia ja mitkä eivät.
Vierailija<strong> kirjoitti:
Minusta tuntuu, että ihmisiltä puuttuu ymmärrys siitä, että aika moni asia elämässä on omista valinnoista kiinni. Sitä nimenomaan ajelehditaan ja päädytään siihen, mitä "kuuluu" olla, eli yleensä 8-16 työ, omakotitalo, kaksi lasta, farmariauto. Sitten ollaan ahdistuneita ja stressaantuneita ja paheksutaan ja ihmetellään niitä, jotka elävät toisin.
Itsekin kuulun näihin fiilistelijöihin. Teen mielekästä työtä mutten täysipäiväisesti, koska arvostan vapaa-aikaa enemmän kuin rahaa. Käyn ulkona syömässä ja kahvilla törkeän usein (tätä moni paheksuu), mutta toisaalta asun hyvin ahtaasti ja halvalla enkä käy koskaan kampaajalla. Jos joku asia tuntuu hyvältä ja tärkeältä, pyrin siihen tinkimällä niistä asioista, jotka eivät tunnu yhtä tärkeiltä.
(Jos se omakotitalo, lapset ja farmariauto ovat oikeasti tärkeä asia, jota itse haluaa, niin siitä vaan! Ei ole olemassa vain yhtä oikeaa tapaa elää.)
No ei muuten ole!
Kuinka moni narkkarin lapsi valitsee syntyvänsä siihen perheeseen? Kuinka moni narkkarin lapsi menestyy koulussa? Kuinka monella niistä on kehitys- ja oppimishäiriöitä? Kuinka moni niistä joutuu sijaiskotiin? Kuinka moni saa hyvän opiskelupaikan ja uran? Kuinka moni heistä edes pystyy itse vanhemmaksi?
Silmät auki hei!!!
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut kepeä fiilistelijä, mutta sairastuin pysyvästi enkä tiedä enää miten voisin olla tyytyväinen, kun olen menettänyt melkein kaiken mitä olisin halunnut. Voin tietenkin välillä juoda vaikka hyvää kahvia, mutta epämukavuutta ja rajoitteita on elämässä niin paljon entiseen verrattuna, että olen jo alkanut odottaa koska tämä multa loppuisi.
Sama ja vielä pahempi tilanne on ihmisellä, jonka elämää pyörii vaikkapa itsensä piiskaamisen ja ultramaratonien ympärillä. Vaikeuksien keskellä mitataan ennen kaikkea psykologista joustavuutta ja resilienssiä, ja se on erillinen ominaisuus elämänarvoista. Sekä kepeä fiilistelijä että määrätietoinen suorittaja voivat olla joko sitkeitä tai vähemmän sitkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija<strong> kirjoitti:
Minusta tuntuu, että ihmisiltä puuttuu ymmärrys siitä, että aika moni asia elämässä on omista valinnoista kiinni. Sitä nimenomaan ajelehditaan ja päädytään siihen, mitä "kuuluu" olla, eli yleensä 8-16 työ, omakotitalo, kaksi lasta, farmariauto. Sitten ollaan ahdistuneita ja stressaantuneita ja paheksutaan ja ihmetellään niitä, jotka elävät toisin.
Itsekin kuulun näihin fiilistelijöihin. Teen mielekästä työtä mutten täysipäiväisesti, koska arvostan vapaa-aikaa enemmän kuin rahaa. Käyn ulkona syömässä ja kahvilla törkeän usein (tätä moni paheksuu), mutta toisaalta asun hyvin ahtaasti ja halvalla enkä käy koskaan kampaajalla. Jos joku asia tuntuu hyvältä ja tärkeältä, pyrin siihen tinkimällä niistä asioista, jotka eivät tunnu yhtä tärkeiltä.
(Jos se omakotitalo, lapset ja farmariauto ovat oikeasti tärkeä asia, jota itse haluaa, niin siitä vaan! Ei ole olemassa vain yhtä oikeaa tapaa elää.)
No ei muuten ole!
Kuinka moni narkkarin lapsi valitsee syntyvänsä siihen perheeseen? Kuinka moni narkkarin lapsi menestyy koulussa? Kuinka monella niistä on kehitys- ja oppimishäiriöitä? Kuinka moni niistä joutuu sijaiskotiin? Kuinka moni saa hyvän opiskelupaikan ja uran? Kuinka moni heistä edes pystyy itse vanhemmaksi?
Silmät auki hei!!!
Miksi se, ettei ihminen valitse lapsuuden perhettään, poistaisi sen tosiasian, että hän voi kuitenkin tehdä elämässään satoja tuhansia muita valintoja, pieniä ja suuria, joilla on valtava vaikutus siihen, millaiseksi hänen elämänsä muodostuu?
En voi sille mitään, mutta mulla nousee niin karvat pystyyn näistä: Juon illalla lasin punaviiniä hyvän juuston kera, kääriytyneenä vilttiin ja siinä vielä hyvä kirja..aah! siinä elämän suola!! YÖÖÖK! Kuvotus!
Voiko pelkkä nautiskelu oikeasti tehdä onnelliseksi? En usko.