Te, joilla olisi vaikka tunti omaa aikaa joka päivä halutessanne! Miten se oma aika järjestyy? Onko teillä lapsia, puoliso, isovanhemmat, kavereita?
Mun oman ajan estää kolme alle 4-vuotiasta lasta, joita ei luonnollisestikaan voi jättää hetkeksikään keskenään. En pääse edes suihkuun, jos nuo ovat hereillä ja olen yksin kotona.
Jos sinulla olisi aikaa ottaa itsellesi tunti vaikka joka päivä, millaisessa elämäntilanteessa sinä olet? Jos sinulla on lapsia, mihin ne menevät, jotta pääset ottamaan oman tuntisi?
Kommentit (48)
Helposti. Lapset teinejä. Jännä oletus sinulla ap, että täällä on vain pienten lasten vanhempia.
Vierailija kirjoitti:
1 lapsi ja toinen tulossa. Omaa aikaa niin paljon kun haluan, koska miehelle voin vain ilmoittaa lähteväni johonkin. Samoin mies harrastaa itsekseen. Ei koskaan mitään ongelmaa, kun tästä puhuttiin jo ennen lapsia ja tein selväksi, etten minä ole se joka lapset yksin hoitaa tai muuten jää lapset tekemättä. Se oli mielessä tärkein ehtoni tulevalle isälle jo ennen ku suunnittelinkaan lapsia.
Onko sun mies työttömänä kotona?
Huh, mä tarvitsen noin 7 tuntia päivässä täysin omaa aikaa. En ole hankkinut lapsia. Seurustellut jo vuosia, mutta en voisi muttaa samaan osoitteeseen, koska se oma aika olisi tavallaan mennyttä sen jälkeen. Huomaan sen esim. jos olen myöhään töissä ja jää iltaan vain 3-4 tuntia omaa aikaa. Olo niin uupunut, että masentaa jopa lähteä seuraavana päivänä töihin. Myönnän olevani tosi herkkä. Esim. jos joku jehova soittaa ovikelloa, niin mun rauha tuhoutuu, ja koko loppupäivä voi olla ihan pilalla.
Tiedän kyllä olevani hyvin sisäänpäin kääntynyt. Siltikään en voi ymmärtää ihmisiä, joilla on vaikka yli 2 lasta. Itse en jaksaisi koskaan edes yhtä.
Aamulla, viikonloppuna herään ajoissa, juon kahvia ja luen lehden. Lapset katsovat lastenohjelmia tv:stä. Tai mies herää, keittäää kahvit viikonloppuna ja minä jään snänkyyn lukemaan kirjaa tunniksi. Lasten leikkiessä ulkona, on omaa aikaa. Kun teen etäpäivän, on omaa aikaa. Lapset 9 ja 5.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutaman kerran vuodessa kävin ystävien kanssa viettämässä kaupunkipäivän, shoppailtiin, käytiin syömässä, taidenäyttelyissä. Ja pari kertaa vuodessa tehtiin miehen kanssa kahdenkeskinen reissu, lapsia hoiti mun sisko, minä olin aikoinaan hoitanut heidän lapsiaan. Kerran kuussa palkattiin lastenvahti ja käytiin ihan vaikka vain leffassa tai syömässä.
Tämä voisi mahtua minun elämäntavassani yhteen viikkoon (jos viikonloppureissukin osuisi juuri sille viikolle).
Ja minä en tuollaista määrää aktiviteetteja harrasta viikon sisällä kuin ehkä sattumalta joskus kesällä, ja sittenkin seuraavat viikot onkin hiljaisia. Ja olen yksinasuva opiskelija, lapseton sellainen.
Eli eipä nämä niin elämäntilannekohtaisia ole, vaan henkilöstä riippuen.
Omaa aikaa minulla on joskus päiviäkin putkeen jos ei luennot keskeytä. Eipä sitä enää arvosta sen jälkeen kun sitä on enemmän kuin pari tuntia päivässä, sitten alkaa jo kaivata muita juttuja. Kateellinen olen teille äideille joilla on tasan tunti-pari omaa aikaa päivässä. Ei tämä loputon palstailu tai harrastamismahdollisuudet korvaa sitä, että teidän elämillänne on tarkoitus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvitsen n. 4–5 tuntia omaa aikaa päivässä – ei välttämättä yksinoloa mutta sellaista aikaa, jonka voin käyttää johonkin kivaan ja mielekkääseen puuhaan oman haluni mukaisesti: harrastuksiin, liikuntaan, rauhalliseen kokkailuun, viinistä nauttimiseen, musiikin kuunteluun, ystävien tapaamiseen, treffeillä käymiseen, valokuvien käsittelyyn ja niin edelleen. Jos tämä ei toteudu, elämä alkaa tuntua köyhältä ja epämiellyttävältä, ja vähitellen stressaannun ja masennun.
Työskentelen asiantuntijatehtävissä normaalin virastoajan puitteissa. Asun tällä hetkellä yksin kerrostaloasunnossa, eikä minulla ole lapsia. En usko, että hankinkaan koskaan lapsia, koska en näe, miten ne parantaisivat elämääni, enkä pidä tuollaisista vastuista ja velvoitteista. Vain tunti omaa aikaa päivässä ei ole milloinkaan hyväksyttävä tilanne minulle.
Älä hanki lapsia. Kukaan lapsi ei ansaitse sunlaista omaan napaan tuijottelevaa täti-ihmistä.
Täti-ihmiseksi minulla on väärät värkit, mutta minusta voisi kyllä saada hyvän sedän ainakin omatoimisille ja hyvin käyttäytyville lapsille. Sellaisia veisin mielelläni museoon tai huvipuistoon, kun minulle itselleni sopii. Minulla itselläni on lapseton täti, ja hänen kanssaan oli nimenomaan tosi hauska tehdä tällaisia juttuja, kun olin lapsi.
Ok, sulla vaan oli aika tätimäiset harrastukset. Asia selvä, olet ihan hyvä mies. Pysy tuollaisena. Jos hankit vaimon, ota sellainen, joka tykkää hoitaa lapset 100%.
Mun on pakko kysyä täältä sivusta, että miten noi harrastukset on tätimäisiä? Mun mies tekee noita kaikkia ja on kyllä niin kaukana tädistä kuin olla ja voi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on liikaa vapaa-aikaa. En edes keksi mitään tekemistä!
Elämäntilanteeni muuttui hetkessä. Ennen ei ollut sekuntiakaan aikaa mihinkään ja yhtäkkiä oli kaikki aika maailmassa. Nyt vasta ymmärrän, miten "rikas" olin aiemmin, kun oli niin paljon ihmisiä ympärillä.
Mitä tapahtui?
Aiemmassa elämässä oli mies ja 10 lasta. Nyt olen yksin.
Joitko itsesi ulkopuoliseksi?
Tämä voisi mahtua minun elämäntavassani yhteen viikkoon (jos viikonloppureissukin osuisi juuri sille viikolle).