Lue keskustelun säännöt.
Meillä ei onnistunut konmaritus
01.12.2016 |
Pyykit viikkasin konmarin tyylillä ja se oli iso virhe. Lapset ei enää osanneet viikata omia pyykkejään ja itseasiassa kukaan ei enää viitsinyt viikata pyykkejä koska se vei niin järjettömästi aikaa. Puhtaat pyykit olikin aina pesun jälkeen yhdessä kasassa ja siitä kukin kaivoi omansa. Kunnes viimein luovuin tuosta viikkaustyylistä ja aloin taittelemaan pyykit niin kuin ennenkin. Nyt ne on taas päätyneet kaappeihin asti.
Tavaroita heitän aina pois niin, että kun jotain turhaa nään niin heitän pois. En ala etsimään tuon tavaran lajitovereita muualta ja tuhlaamaan aikaa. Ne tulevat vastaan kun tulevat ja heitän ne sitten pois jos näen turhaksi. Usein käyn tavaroita läpi hylly kerrallaan. Se vie paljon vähemmän aikaa ja siistiä tulee.
Meillä koti pysyy siistinä kun teen sen omalla tavallani. Niin siistinä kun se pienten lasten kanssa on mahdollista. Ei mitenkään realistista odottaa, että kaikki olisi aina tiptop jos perheessä on lapsi/lapsia. Tai ei niin pikkutarkka mies.
Kommentit (33)
Tuo viikkaus ei toimi useimmissa suomalaisissa vaatekaapeissa, on varmaan tarkoitettu jenkkityyliseen vetolipastoon. Tosin tuolla viikkaustyylillä alenee kynnys heittää turhia vaatteita pois kun ei jaksa viikata tai jos tyylistä luopuu, niin että viikkaa vain vanhalla tavalla käytössä olleet vaatteet ja katsoo mitkä jäävät pitkäksi aikaa pystyyn ja sitten heivaa ne pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän 4-vuotias osaa pystyviikata. Mikä siinä niin vaikeaa on? Pari taidosta enemmän?
Kaikki sen osaa, mutta miksi käyttää aikaa sellaiseen minkä kokee täysin turhaksi.
Vierailija kirjoitti:
Tavaroita heitän aina pois niin, että kun jotain turhaa nään niin heitän pois. En ala etsimään tuon tavaran lajitovereita muualta ja tuhlaamaan aikaa. Ne tulevat vastaan kun tulevat ja heitän ne sitten pois jos näen turhaksi. Usein käyn tavaroita läpi hylly kerrallaan. Se vie paljon vähemmän aikaa ja siistiä tulee.
Tuolla tyylillä joudut raivaamaan tavaroitasi loppuikäsi. Itse olen turhat kamat marittanut ja jättänyt vain ne, jotka tuottavat iloa enkä enää osta mitään harkitsematonta. En ole kertaakaan puoli vuotta sitten maritettuani käynyt yhtään kaapin hyllyä tai laatikkoa läpi, koska mitään ylimääräistä ei enää ole ja kaikki on siellä, missä pitääkin.
Hi**o jos joku erehtyy tuon marituskirjan mulle ostamaan joululahjaksi niin se kyllä lentää samantien ulos kuin leppäkeihäs.
Asuuko kaikki marittajat yksin tai jonkun tossukan kanssa, jolla ei ole sanavaltaa talon tavaroihin? Mun maritus tyssäisi jo alkumetreillä siihen, että mies ei varmasti osallistuisi siihen. Miehellä on paljon tavaroita, jotka eivät tuota minulle iloa ja haluaisin niistä eroon, mutta enkai minä voi toisen omaisuuteen kajota. Olis myös aika väärin, että minä karsisin omistani ja sitten mies sais kaikki kaapit työntää täyteen omaa roinaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla toimii hyvin, mutta asunkin yksin, joten ei täällä kukaan muu pyykkejä viikkaa kuin minä.
Tuota ettei tyyli sovi suomalaisiin vaatekaappeihin - itselläni on vaatehuone jossa on hyllyjä, mutta KonMarin inspiroimana laitoin vanhoja lipastonlaatikoita niille hyllyille, ja sinne laitan pystyviikattuna vaatteet. On oma lipastonlaatikko t-paidoille, pitkähihaisille paidoille ja housuille ja hameille. Plus sitten tietysti "paremmat" vaatteet hengareilla.
Joo, sama huomio. Ei toimi kuin matkalaukussa tuo viikkaustyyli. Ei todellakaan 60 cm syvässä vaatekaapissa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavaroita heitän aina pois niin, että kun jotain turhaa nään niin heitän pois. En ala etsimään tuon tavaran lajitovereita muualta ja tuhlaamaan aikaa. Ne tulevat vastaan kun tulevat ja heitän ne sitten pois jos näen turhaksi. Usein käyn tavaroita läpi hylly kerrallaan. Se vie paljon vähemmän aikaa ja siistiä tulee.
Tuolla tyylillä joudut raivaamaan tavaroitasi loppuikäsi. Itse olen turhat kamat marittanut ja jättänyt vain ne, jotka tuottavat iloa enkä enää osta mitään harkitsematonta. En ole kertaakaan puoli vuotta sitten maritettuani käynyt yhtään kaapin hyllyä tai laatikkoa läpi, koska mitään ylimääräistä ei enää ole ja kaikki on siellä, missä pitääkin.
Niin kai jos meillä olisi paljon tavaroita. Käyn kaikki kaapit läpi monta kertaa vuodessa. Harvoin enää tulee vastaan mitään mitä heittää pois.
Vierailija kirjoitti:
Asuuko kaikki marittajat yksin tai jonkun tossukan kanssa, jolla ei ole sanavaltaa talon tavaroihin? Mun maritus tyssäisi jo alkumetreillä siihen, että mies ei varmasti osallistuisi siihen. Miehellä on paljon tavaroita, jotka eivät tuota minulle iloa ja haluaisin niistä eroon, mutta enkai minä voi toisen omaisuuteen kajota. Olis myös aika väärin, että minä karsisin omistani ja sitten mies sais kaikki kaapit työntää täyteen omaa roinaansa.
Sama juttu. Meillä on muutenkin kaapit täynnä miehen tavaroita ja en taatusti halua niitä lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, sama huomio. Ei toimi kuin matkalaukussa tuo viikkaustyyli. Ei todellakaan 60 cm syvässä vaatekaapissa :D
Ellei sinne hyllyille laita esim. muovikoreja tai muita laatikkomaisia juttuja mihin ne vaatteet laittaa. Itse olen tehnyt näin.
Vierailija kirjoitti:
Asuuko kaikki marittajat yksin tai jonkun tossukan kanssa, jolla ei ole sanavaltaa talon tavaroihin? Mun maritus tyssäisi jo alkumetreillä siihen, että mies ei varmasti osallistuisi siihen. Miehellä on paljon tavaroita, jotka eivät tuota minulle iloa ja haluaisin niistä eroon, mutta enkai minä voi toisen omaisuuteen kajota. Olis myös aika väärin, että minä karsisin omistani ja sitten mies sais kaikki kaapit työntää täyteen omaa roinaansa.
Joo, mulla sama. Muutoinkin meillä on paljon enemmän miehen tavaraa jo valmiiksi joka paikassa, joten ei meille muuta jäisikään jos alkaisin omiani karsimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asuuko kaikki marittajat yksin tai jonkun tossukan kanssa, jolla ei ole sanavaltaa talon tavaroihin? Mun maritus tyssäisi jo alkumetreillä siihen, että mies ei varmasti osallistuisi siihen. Miehellä on paljon tavaroita, jotka eivät tuota minulle iloa ja haluaisin niistä eroon, mutta enkai minä voi toisen omaisuuteen kajota. Olis myös aika väärin, että minä karsisin omistani ja sitten mies sais kaikki kaapit työntää täyteen omaa roinaansa.
No voi, itse ainaki asun miehen kanssa jolle ei ole ongelmaa oppia uutta, ja tahtoo elää kanssani siistissä asunnossa. Sullekko on osunut päällepäsmäri joka ei voi ottaa neuvoja tai kritiikkiä vastaan? Turha siinä alentua väittämään toisten miehiä tossukoiksi jos on itselleen itsepäisen miehen valinnut.
Mä en ole "marittanut". En ole lukenut kirjaa, enkä siis sisäistänyt mitään filosofiaa rakkaudesta tavaraan. Mulle ne on vaan tavaroita, joista tarpeettomat lähtee pois ja tarpeettomat jää. Mutta pystyviikannut olen jo pitkään lähes kaiken mitä vaan pystyy niin viikkaamaan ihan sen helppouden takia. Meillä on iso vaatehuone jossa on syvät kaapit. Nyt kun kaikki kamat siellä on pystyviikattu, pysyy se siistimpänä, löydän heti sen mitä etsin eikä tarvitse koittaa napata pinon alimmaista siististi -yleensä kun tuppasin levittämään siinä touhussa koko pinon. Hyllyillä on vetokorit, joihin vaatteet on pystyviikattu. Enää sinne kaappiin ei myöskään "katoa" jotain eli jää joku vaate pitkään käyttämättä ja unohduksiin. Ja meillä sekä mies että lapsi pystyviikkaa myös omansa, kun huomasi miten kätevä ja siisti tapa se on. Miehellä on esim. paljon mustia t-paitoja eri printeillä. Pystyviikkauksen ansiosta hän näkee sieltä muiden seasta heti sen tietyn bändipaidan mitä etsii. Ennen piti selata koko mustien vaatteiden pino sitä hakiessa. Eli meillä on pystyviikkaus tuonut enemmän vaivattomuutta, kuin vaivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla kävi niin että marituksen suoritettuani mulla oli YHÄ ihan liikaa kamaa. Eli sen päätteeksi piti vielä kysyä iteltä mitä oikeesti tarvii eikä vaan mikä tuo iloa. .
Vierailija kirjoitti:
Asuuko kaikki marittajat yksin tai jonkun tossukan kanssa, jolla ei ole sanavaltaa talon tavaroihin? Mun maritus tyssäisi jo alkumetreillä siihen, että mies ei varmasti osallistuisi siihen. Miehellä on paljon tavaroita, jotka eivät tuota minulle iloa ja haluaisin niistä eroon, mutta enkai minä voi toisen omaisuuteen kajota. Olis myös aika väärin, että minä karsisin omistani ja sitten mies sais kaikki kaapit työntää täyteen omaa roinaansa.
Ymmärtääkseni tarkoituksena onkin marittaa vain omat tavarat. Mutta ei kai kumpikaan voi "vallata" asunnosta kaikkea vapaata tilaa? Meillä onnistuu ihan neuvotteleminen omien ja yhteisten tavaroiden säilytyspaikoista.
Aika outoa että viikkaaminen on vaivalloisempaa kuin... viikkaaminen? Konmari tyyli ei ole mitenkään monimutkainen. Helppo pistää ja ottaa ulos, niin pysyy järjestyksessä siellä kaapissakin. Eikä kangas kärsi painosta tai venytyksestä, kuten vaatetorneissa ja sukkarullissa. KonMarituksen jälkeen vaatteita harvemmin on sellaisia määriä, että niistä saisi kasoja, joita ei jaksa/ehdi/viitsi viikata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän 4-vuotias osaa pystyviikata. Mikä siinä niin vaikeaa on? Pari taidosta enemmän?
Kaikki sen osaa, mutta miksi käyttää aikaa sellaiseen minkä kokee täysin turhaksi.
Miksi vaatteita viikataan? Ei sillä, kyllä minun puolestani ihmiset saa repiä vaatteita niistä mytyistä jos välttämättä haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavaroita heitän aina pois niin, että kun jotain turhaa nään niin heitän pois. En ala etsimään tuon tavaran lajitovereita muualta ja tuhlaamaan aikaa. Ne tulevat vastaan kun tulevat ja heitän ne sitten pois jos näen turhaksi. Usein käyn tavaroita läpi hylly kerrallaan. Se vie paljon vähemmän aikaa ja siistiä tulee.
Tuolla tyylillä joudut raivaamaan tavaroitasi loppuikäsi. Itse olen turhat kamat marittanut ja jättänyt vain ne, jotka tuottavat iloa enkä enää osta mitään harkitsematonta. En ole kertaakaan puoli vuotta sitten maritettuani käynyt yhtään kaapin hyllyä tai laatikkoa läpi, koska mitään ylimääräistä ei enää ole ja kaikki on siellä, missä pitääkin.
Kukapa niitä tavaroita "loppuikäänsä raivaa"? Minä ainakin järjestelen silloin tällöin - ja tykkään siitä.
En lisäksi ole koskaan uskonut siihen, että vuoden käyttämättä olleet vaatteet pitää heittää pois, saati että uskoisin tavaroilla olevan hengen ja että ne ansaitsisivat olla kaapissani vain, jos ne tuottavat iloa.
Ostan vain laatua (myös kirppiksiltä) ja pakkaan usein pois tavaraa, johon uudelleentykästyn tai josta muokkaan jotain uutta vuosien päästä. Tytär tekee löytöjä kaapistani ja meillä on hauskaa, kun juttelemme tavaroiden alkuperästä. Joskus jotain lähtee kiertoon/rätiksi, mutta paljon tuunaamme molemmat esim. vaatteita, sisustustavaraa jne. Just tyttö nappasi itselleen käyttöön täysin priiman äitini 80-luvun merinoneuleen, pari omaa 80-luvun chokeriani, yhdet nahkasaappaat ja minulle pienen villakangastakin 100% villaa. Vanhoja, rumia kynttilänjalkoja spreijasimme pronssinvärisiksi (hienoja tuli) ja koiralle teimme ihana pedin vanhasta sohvatyynystä. Kai nuo "turhat kamat" olisi pitänyt ajat sitten heittää pois, kun eivät silloin tuottaneet iloa? Mikään osa tästä varastoinnista tai läpikäynnistä ei ahdista enkä todellakaan "raivaa" koko ajan. Tavarat on siististi varastoitu, kunnes niitä tarvitaan ja roskaa en säilö enkä hanki. Meillä on tosin iso talo emmekä asu tämänkokoisessa tavaroiden vuoksi vaan siksi, koska täällä voi tehdä niitä asioita, joita tahdonme tehdä.
Pointtini on, että kaikille maritus ei sovi ja he ovat täysin tyytyväisiä ilman - ja ihan toisenlaisella elämäntavalla kuin mitä Marie Kondo tuntuu pitävän ainoana oikeana. Kaikki eivät myöskään halua lopullisesti irti tavaroiden läpikäymisestä. Niille joille se sopii, toivotan onnea. Me olemme erilaisia ja hyvä niin.
Vanhat koetut konstit ovat useimmiten parempia,kuin pussillinen uusia.On ne osattu kodit ennenkin pitää siistinä ja järjestyksessä.
Meidän 4-vuotias osaa pystyviikata. Mikä siinä niin vaikeaa on? Pari taidosta enemmän?