Lue keskustelun säännöt.
Meillä ei onnistunut konmaritus
01.12.2016 |
Pyykit viikkasin konmarin tyylillä ja se oli iso virhe. Lapset ei enää osanneet viikata omia pyykkejään ja itseasiassa kukaan ei enää viitsinyt viikata pyykkejä koska se vei niin järjettömästi aikaa. Puhtaat pyykit olikin aina pesun jälkeen yhdessä kasassa ja siitä kukin kaivoi omansa. Kunnes viimein luovuin tuosta viikkaustyylistä ja aloin taittelemaan pyykit niin kuin ennenkin. Nyt ne on taas päätyneet kaappeihin asti.
Tavaroita heitän aina pois niin, että kun jotain turhaa nään niin heitän pois. En ala etsimään tuon tavaran lajitovereita muualta ja tuhlaamaan aikaa. Ne tulevat vastaan kun tulevat ja heitän ne sitten pois jos näen turhaksi. Usein käyn tavaroita läpi hylly kerrallaan. Se vie paljon vähemmän aikaa ja siistiä tulee.
Meillä koti pysyy siistinä kun teen sen omalla tavallani. Niin siistinä kun se pienten lasten kanssa on mahdollista. Ei mitenkään realistista odottaa, että kaikki olisi aina tiptop jos perheessä on lapsi/lapsia. Tai ei niin pikkutarkka mies.
Kommentit (33)
Tuo konmaritushan vähän kuin yhdistettynä suomalainen joulu- ja kevätsiivous. kaikki paikat käydään läpi ja kaikki turha laitetaan pois sekä kaikella katsotaan oma paikkansa.
Suomalainen peruskomero ei tuo tuota pystyviikkausta, mutta muutoin s eon aika hyvä kun kaiken näkee heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi T-paidat ja neuleet viikataan niin, että hihat taitellaan eteen. Ja lyhythihaisissa vielä hihaan tehdään ylimääräinen taitos, eikö se näy käytössä? Millaisia koreja voisi käyttää vaatehuoneessa, jossa on kiinteät hyllyt?
Vierailija kirjoitti:
Miksi T-paidat ja neuleet viikataan niin, että hihat taitellaan eteen. Ja lyhythihaisissa vielä hihaan tehdään ylimääräinen taitos, eikö se näy käytössä? Millaisia koreja voisi käyttää vaatehuoneessa, jossa on kiinteät hyllyt?
Eteen, siis "kääreen" sisäpuolelle viikataan ne osat vaatteesta jotka vaativat erityistä suojelua. Kaula-aukko ja hihansuut vahingoittuvat herkemmin, kuten myös napit ja koristeet. Taitokset ei näy käytössä, ei tule ryppyjä niinkuin ns. tavallisella viikkaustekniikalla ja vaatteiden pinoamisella.
Hyllyille voi laittaa mitä vain sopivan kokoisia ja jämäkkiä laatikoita. Tavallisesti jokaiselta löytyy näitä kotoa omasta takaa, ettei välttämättä tarvitse lähteä metsästämään mitään säilytysratkaisuja.
Minusta pystyviikkaus ei vie aikaa sen enempää kuin tavallinenkaan. Ja itse olen huomannut säästäväni aikaa, kun ei tarvitse etsiä jotain vaatetta. Meillä kyllä lapset ja mies viikkaavat pyykkinsä miten haluavat, minä Maritan vain omani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavaroita heitän aina pois niin, että kun jotain turhaa nään niin heitän pois. En ala etsimään tuon tavaran lajitovereita muualta ja tuhlaamaan aikaa. Ne tulevat vastaan kun tulevat ja heitän ne sitten pois jos näen turhaksi. Usein käyn tavaroita läpi hylly kerrallaan. Se vie paljon vähemmän aikaa ja siistiä tulee.
Tuolla tyylillä joudut raivaamaan tavaroitasi loppuikäsi. Itse olen turhat kamat marittanut ja jättänyt vain ne, jotka tuottavat iloa enkä enää osta mitään harkitsematonta. En ole kertaakaan puoli vuotta sitten maritettuani käynyt yhtään kaapin hyllyä tai laatikkoa läpi, koska mitään ylimääräistä ei enää ole ja kaikki on siellä, missä pitääkin.
Kukapa niitä tavaroita "loppuikäänsä raivaa"? Minä ainakin järjestelen silloin tällöin - ja tykkään siitä.
En lisäksi ole koskaan uskonut siihen, että vuoden käyttämättä olleet vaatteet pitää heittää pois, saati että uskoisin tavaroilla olevan hengen ja että ne ansaitsisivat olla kaapissani vain, jos ne tuottavat iloa.
Ostan vain laatua (myös kirppiksiltä) ja pakkaan usein pois tavaraa, johon uudelleentykästyn tai josta muokkaan jotain uutta vuosien päästä. Tytär tekee löytöjä kaapistani ja meillä on hauskaa, kun juttelemme tavaroiden alkuperästä. Joskus jotain lähtee kiertoon/rätiksi, mutta paljon tuunaamme molemmat esim. vaatteita, sisustustavaraa jne. Just tyttö nappasi itselleen käyttöön täysin priiman äitini 80-luvun merinoneuleen, pari omaa 80-luvun chokeriani, yhdet nahkasaappaat ja minulle pienen villakangastakin 100% villaa. Vanhoja, rumia kynttilänjalkoja spreijasimme pronssinvärisiksi (hienoja tuli) ja koiralle teimme ihana pedin vanhasta sohvatyynystä. Kai nuo "turhat kamat" olisi pitänyt ajat sitten heittää pois, kun eivät silloin tuottaneet iloa? Mikään osa tästä varastoinnista tai läpikäynnistä ei ahdista enkä todellakaan "raivaa" koko ajan. Tavarat on siististi varastoitu, kunnes niitä tarvitaan ja roskaa en säilö enkä hanki. Meillä on tosin iso talo emmekä asu tämänkokoisessa tavaroiden vuoksi vaan siksi, koska täällä voi tehdä niitä asioita, joita tahdonme tehdä.
Pointtini on, että kaikille maritus ei sovi ja he ovat täysin tyytyväisiä ilman - ja ihan toisenlaisella elämäntavalla kuin mitä Marie Kondo tuntuu pitävän ainoana oikeana. Kaikki eivät myöskään halua lopullisesti irti tavaroiden läpikäymisestä. Niille joille se sopii, toivotan onnea. Me olemme erilaisia ja hyvä niin.
Kuulostaa pahasti hamstraukselta tai museolta, jos kaivetaan jatkuvasti käyttöön jotain 80-luvun vaatteita. Siitä on jo kolkyt vuotta aikaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä sitten kun meillä on erilaiset kaapit niin kokeilen uudestaan. Sanoin tuolla jo aiemmin että noihin 60 cm syviin, vanhoihin kaappeihin ei onnistu. Ei edes korien sun muiden härpäkkeiden kanssa. Tulee hukkatilaa ja mun mielestä on vaivalloista nostaa koko kori sängyn päälle vaikkakin sitten löydän yhdeltä vilkaisulta sen mitä etsin.
Lasten tavaroiden loniminen on vaikeaa. Rikkinäiset toki helppo heittää ja ajan yli ajaneet antaa eteenpäin. Meillä lapset askartelee todella paljon, askartelutarvikkeita on hurjat määrät. Myös itse askartelen, neulon, kudon, maalaan tauluja jne joten sitä tavaraa on ja näissä harrastuksissa moni roska onkin erittäin hyvä askartelutavara.
Meillä ei ole muutoin kaappitilaa juuri yhtään, sen verran että jokaisen käyttövaatteet mahtuu ja petivaatteet kaappeihin. Muutoin aivan kaikki on lämpimässä varastossa ja se jos mikä osaa räjähtää käsiin kun sieltä haetaan ja sinne viedään tavaraa, melkein päivittäin. Sinänsä ne vähät kaapit mitä sisältä löytyy on ihan ok kunnossa mutta joskus harmittaa kun etsii jotain ja ensin on etsittävä sisältö ja sen jälkeen mentävä varastoon.
Uudessa kodissa tulee olemaan paljon kaappitilaa ja tilaa muutenkin. Nyt me 5 ihmistä asumme ahtaasti, vanhassa sokkeloisessa talossa. Kyllä tässä ahtaudessa on tullut jo opeteltua pitämään tavaramäärä kurissa :D
Ja pakko vielä mainita. Olen nopea ja hyvä viikkaamaan mutta konmari tyylillä en jaksanut. Ihan hillittömästi menee aikaa kun viiden ihmisen pyykit viikkaa jos tekee oikein kunnolla, sukkia ja alkkareita myöden!! Meillä alkoi seisomaan pyykit puhtaanpyykinkorissa muutamassa viikossa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavaroita heitän aina pois niin, että kun jotain turhaa nään niin heitän pois. En ala etsimään tuon tavaran lajitovereita muualta ja tuhlaamaan aikaa. Ne tulevat vastaan kun tulevat ja heitän ne sitten pois jos näen turhaksi. Usein käyn tavaroita läpi hylly kerrallaan. Se vie paljon vähemmän aikaa ja siistiä tulee.
Tuolla tyylillä joudut raivaamaan tavaroitasi loppuikäsi. Itse olen turhat kamat marittanut ja jättänyt vain ne, jotka tuottavat iloa enkä enää osta mitään harkitsematonta. En ole kertaakaan puoli vuotta sitten maritettuani käynyt yhtään kaapin hyllyä tai laatikkoa läpi, koska mitään ylimääräistä ei enää ole ja kaikki on siellä, missä pitääkin.
Ohikulkija kommentoi että lapsilta tulee pieniä vaatteita, urheiluvälineitä, leluja jne ja on ne marittajillakin "raivattava" pois. Minä laitan sitä mukaa pois kun niitä tulee ja ihan ilman kirjaa! Tavaraa muutenkin niin maltillisesti että tiedän kaikkien paikat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sovelsin Konmari-metodia meillä ja heitin roskiin kaikki mieheni tavarat, jotka eivät tuottaneet minulle iloa :)
Nyt koti on paljon siistimpi, vaikka mies tuosta vihoittelikin.
Jos päättää että vaatteiden paikka on "puhtaanpyykinkorissa" (tai mytyssä lattialla tai vaikka pesukoneen sisällä) niin siellähän ne sitten ovat. Kun ei jätä viikkausvuorta kasaantumaan, vaan viikkaa puhtaat vaatteet ja laittaa oikeille paikoilleen heti kun mahdollista, niin ei ole ongelmaa. "Ei ole aikaa" on pelkkä tekosyy, kun prosessi vie oikeasti sen muutaman minuutin. Vähällä vaivalla voi helpottaa elämäänsä huomattavasti ja vaatteetkin säilyy paremmassa kunnossa oikein säilytettynä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavaroita heitän aina pois niin, että kun jotain turhaa nään niin heitän pois. En ala etsimään tuon tavaran lajitovereita muualta ja tuhlaamaan aikaa. Ne tulevat vastaan kun tulevat ja heitän ne sitten pois jos näen turhaksi. Usein käyn tavaroita läpi hylly kerrallaan. Se vie paljon vähemmän aikaa ja siistiä tulee.
Tuolla tyylillä joudut raivaamaan tavaroitasi loppuikäsi. Itse olen turhat kamat marittanut ja jättänyt vain ne, jotka tuottavat iloa enkä enää osta mitään harkitsematonta. En ole kertaakaan puoli vuotta sitten maritettuani käynyt yhtään kaapin hyllyä tai laatikkoa läpi, koska mitään ylimääräistä ei enää ole ja kaikki on siellä, missä pitääkin.
Kukapa niitä tavaroita "loppuikäänsä raivaa"? Minä ainakin järjestelen silloin tällöin - ja tykkään siitä.
En lisäksi ole koskaan uskonut siihen, että vuoden käyttämättä olleet vaatteet pitää heittää pois, saati että uskoisin tavaroilla olevan hengen ja että ne ansaitsisivat olla kaapissani vain, jos ne tuottavat iloa.
Ostan vain laatua (myös kirppiksiltä) ja pakkaan usein pois tavaraa, johon uudelleentykästyn tai josta muokkaan jotain uutta vuosien päästä. Tytär tekee löytöjä kaapistani ja meillä on hauskaa, kun juttelemme tavaroiden alkuperästä. Joskus jotain lähtee kiertoon/rätiksi, mutta paljon tuunaamme molemmat esim. vaatteita, sisustustavaraa jne. Just tyttö nappasi itselleen käyttöön täysin priiman äitini 80-luvun merinoneuleen, pari omaa 80-luvun chokeriani, yhdet nahkasaappaat ja minulle pienen villakangastakin 100% villaa. Vanhoja, rumia kynttilänjalkoja spreijasimme pronssinvärisiksi (hienoja tuli) ja koiralle teimme ihana pedin vanhasta sohvatyynystä. Kai nuo "turhat kamat" olisi pitänyt ajat sitten heittää pois, kun eivät silloin tuottaneet iloa? Mikään osa tästä varastoinnista tai läpikäynnistä ei ahdista enkä todellakaan "raivaa" koko ajan. Tavarat on siististi varastoitu, kunnes niitä tarvitaan ja roskaa en säilö enkä hanki. Meillä on tosin iso talo emmekä asu tämänkokoisessa tavaroiden vuoksi vaan siksi, koska täällä voi tehdä niitä asioita, joita tahdonme tehdä.
Pointtini on, että kaikille maritus ei sovi ja he ovat täysin tyytyväisiä ilman - ja ihan toisenlaisella elämäntavalla kuin mitä Marie Kondo tuntuu pitävän ainoana oikeana. Kaikki eivät myöskään halua lopullisesti irti tavaroiden läpikäymisestä. Niille joille se sopii, toivotan onnea. Me olemme erilaisia ja hyvä niin.
Kuulostaa pahasti hamstraukselta tai museolta, jos kaivetaan jatkuvasti käyttöön jotain 80-luvun vaatteita. Siitä on jo kolkyt vuotta aikaa...
Ja 'so what'?
Vuonna 2046 tästäkin päivästä on 30 vuotta aikaa ja mrs. Kondo on yli 60 vuotias japanilaismummo, josta sen tulevan ajan pissikset eivät tiedä mitään ja nykyiset marittajat ovat hänet kaikki jo autuaasti unohtaneet.
Löytävät ehkä kirjan jostain vahingossa ja jos silloin vielä osataan lukea niin ehkä vain nauraa kikattavat sille ja sen ohjeille...
" Varastoitiinko silloin ihan oikeasti vielä jotain vaatteita? Ei voi olla totta ...nythän niitä voivat tulostaa koneesta pikkulapsetkin" ,he ehkä naurunpyrskähdyksiltään saavat sanotuksi.
Miten se konmari vähentää viikattavan pyykin määrää? Jos se lopettaa mun hikoilun, niin hieno metodi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavaroita heitän aina pois niin, että kun jotain turhaa nään niin heitän pois. En ala etsimään tuon tavaran lajitovereita muualta ja tuhlaamaan aikaa. Ne tulevat vastaan kun tulevat ja heitän ne sitten pois jos näen turhaksi. Usein käyn tavaroita läpi hylly kerrallaan. Se vie paljon vähemmän aikaa ja siistiä tulee.
Tuolla tyylillä joudut raivaamaan tavaroitasi loppuikäsi. Itse olen turhat kamat marittanut ja jättänyt vain ne, jotka tuottavat iloa enkä enää osta mitään harkitsematonta. En ole kertaakaan puoli vuotta sitten maritettuani käynyt yhtään kaapin hyllyä tai laatikkoa läpi, koska mitään ylimääräistä ei enää ole ja kaikki on siellä, missä pitääkin.
Kukapa niitä tavaroita "loppuikäänsä raivaa"? Minä ainakin järjestelen silloin tällöin - ja tykkään siitä.
En lisäksi ole koskaan uskonut siihen, että vuoden käyttämättä olleet vaatteet pitää heittää pois, saati että uskoisin tavaroilla olevan hengen ja että ne ansaitsisivat olla kaapissani vain, jos ne tuottavat iloa.
Ostan vain laatua (myös kirppiksiltä) ja pakkaan usein pois tavaraa, johon uudelleentykästyn tai josta muokkaan jotain uutta vuosien päästä. Tytär tekee löytöjä kaapistani ja meillä on hauskaa, kun juttelemme tavaroiden alkuperästä. Joskus jotain lähtee kiertoon/rätiksi, mutta paljon tuunaamme molemmat esim. vaatteita, sisustustavaraa jne. Just tyttö nappasi itselleen käyttöön täysin priiman äitini 80-luvun merinoneuleen, pari omaa 80-luvun chokeriani, yhdet nahkasaappaat ja minulle pienen villakangastakin 100% villaa. Vanhoja, rumia kynttilänjalkoja spreijasimme pronssinvärisiksi (hienoja tuli) ja koiralle teimme ihana pedin vanhasta sohvatyynystä. Kai nuo "turhat kamat" olisi pitänyt ajat sitten heittää pois, kun eivät silloin tuottaneet iloa? Mikään osa tästä varastoinnista tai läpikäynnistä ei ahdista enkä todellakaan "raivaa" koko ajan. Tavarat on siististi varastoitu, kunnes niitä tarvitaan ja roskaa en säilö enkä hanki. Meillä on tosin iso talo emmekä asu tämänkokoisessa tavaroiden vuoksi vaan siksi, koska täällä voi tehdä niitä asioita, joita tahdonme tehdä.
Pointtini on, että kaikille maritus ei sovi ja he ovat täysin tyytyväisiä ilman - ja ihan toisenlaisella elämäntavalla kuin mitä Marie Kondo tuntuu pitävän ainoana oikeana. Kaikki eivät myöskään halua lopullisesti irti tavaroiden läpikäymisestä. Niille joille se sopii, toivotan onnea. Me olemme erilaisia ja hyvä niin.
Kuulostaa pahasti hamstraukselta tai museolta, jos kaivetaan jatkuvasti käyttöön jotain 80-luvun vaatteita. Siitä on jo kolkyt vuotta aikaa...
Olen itse iältäni 42v. ja ollut aina kiinnostunut estetiikasta (vaatteet, korut, kengät, sisustus..). Makuni on pysynyt erittäin samana, mutta muoti ja se, mikä miellyttää silmää, vaihtelee. Esimerkki väreistä: en voi välillä sietää vaaleanpunaista, välillä se näyttää ihanalta. Nyt on esim. tällainen kausi, kaivan esiin vaaleanpunaista silkkiä harmaan neuleen rinnalle. Olen koko ikäni saanut kehuja tyylistäni ja ihanasta vaatevarastosta - ja kauniista kodista. Erittäin mielelläni myös autan ja neuvon muita, mutta vain jos joku pyytää.
Kaikki, mitä esiin kaivetaan ei ole 80-luvulta (mutta vanhimmat kirppiskamat ovat varmaan 50-luvulta - ei minun omiani alunperin). Noina vuosikymmeninä tehtiin laatua ja muoti palaa aina vanhaan. Ostan toki uuttakin itselle ja lapsille, mutta tosiaan tuota vanhempaa, laadukasta, monenlaista on tallessa enkä löydä yhtään hyvää syytä heittää sitä pois.
Minulle on ihan yhdentekevää, miltä joku sinusta kuullostaa, mutta kysyisin sinulta, miten sinusta on epäeettistä tai hamstrausta säästää esim. aikaisempien vuosikymmenten vaatteita, kun tilaa niille on hyvin - ja niiden kierrättämisestä nauttivat sekä äiti että tytär? Miksi tällainen harrastus aiheuttaa minimalisteissa niin paljon närkästystä? Lainailen muuten myös vaatteitani ja asusteitani lähipiirille. He tietävät, että minun kaapistani löytyy aina se oikea laukku, huivi jne.
Viimeisellä kappaleella tarkoitin siis, että toivotan ihan vilpittömästi onnea niille, joille maritus sopii.