Kuvaile "pahin" tuntemasi kermaperse ja hänen edesottamuksensa

Onhan näitä koulusta muistan kun asui kunnon merenrantakartanossa palvelusväkineen, sai uuden mersun kun sai ajokortin ja tietty hienon kämpän kun muutti itsekseen jne.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli koulussa tollanen kermapersekaveri, tosin siihen aikaan ei käytetty sitä sanaa. Hänen äitinsä omisti vaatekaupan ja sillä oli joka päivä uusi pusero. Ja aina vanhat kynsilakat poistettu että oli saanut uudet laitettua "sävy sävyyn". Niillä oli isossa omakotitalossa palvelija joka teki kaikki työt. Ja meidän treifeiltä tää oli aina 15-30 minuuttia myöhässä eikä ymmärtänyt miksi mua harmitti. Ei olla tekemisissä enää!

Myös minulla oli tällainen kermapersekaveri yläasteella! Ei ollut mitään käytöstapoja, ei ajantajua, antoi aina odottaa itseään. Matkusteli kieltenopettajaäitinsä kanssa ulkomailla joka kesä ja leuhki rahoillaan! Ei myöskään ymmärtänyt sitä miksi ei voi lähteä kielikurssille Amerikkaan, koska kun se ei ole kovin paljon kalliimpaa kuin Englantiin matkustaminenkaan. Ei pärjännyt lukiossa ja meni kauppakouluun. En ole kuullut hänestä vuosiin mitään! 

Vierailija kirjoitti:

Kaverini lapsen luokalla on tuollainen. Vaatteet ulkomailta. Joka loma ulkomailla ja korut ym. satojen eurojen arvoisia. Luokkaretken rahankeruussa ei lainkaan tajunnut, ettei kaikilla ole varaa kustantaa lasta Ranskaan tai Espanjaan. Koulu vielä sijaitsee vaatimattomalla lähiöalueella. Hän itse asuu eri alueella.

Ulkomailla on halvempaa ostaa, minäkin ole paljon ostanut ulkomailta, Haaparannasta. Myös korut on halvempia Suomen rajojen ulkopuolella. Lapsen vika se ei ole, äläkä opeta lapsillesi kateellisuutta äläkä katkeruutta, niin kuin itse olet.

Susanna Koski

Petteri Orpo

Roope-Setä.

Vierailija kirjoitti:

Mun työ"kaverilla", patalaiskalla ammattisaikuttajalla, vanhempiensa ainokaisella ja silmäterällä, oli vielä 45-vuotiaana (!) tapana soittaa yli seitsemänkymppinen isänsä hakemaan töistä, jos oli flunssassa eikä jaksanut mennä bussilla. Iskä toi myös usein tyttärelleen evästä kesken työpäivän. Tyyppi oli uskomaton, sääli kun en voi kertoa parhaimmistoa tunnistamisen vuoksi. Ja eroonkaan ei päässyt, oltiin kaupungilla vakitoimissa.

Kirjoittaja mainitseekin, ettei voi kertoa parhaimmistoa, mutta tuo kerrottu kuulostaa minusta ihan symppikseltä, että isä kuskaa sairasta ja tuo välillä eväitä. Riippuu tietysti ihmisestä, mutta moni seniori saa todella paljon siitä, jos tuntee olonsa tarpeelliseksi ja hyödylliseksi, ja pyörittelee turhautuneena ja seurankipeänä peukaloitaan kotona eläkkeelle jäätyään. Tietysti ihmisiä on erilaisia, ja ainakaan av-mamma ei voisi kuvitella parempaa elämää kuin saada olla ja palstailla rauhassa päivät pitkät, mutta moni seniori saa yhtä paljon tai enemmän läheistensä paapomisesta kuin läheiset saavat siitä. Oikeastaan se on surullista, miten iso pöyristyksen aihe tuollainen on välttelevässä kiintymyssuhteessa kasvaneiden suomalaisten enemmistölle, useimmissa muissa kulttuureissa tuossa ei kukaan näkisi mitään pahaa. 

Kerron nyt vähän toisentyyppisen kermapersetarinan. Tämä tuttava on saanut monta isoa perintöä, koska on hienosta suvusta, jossa on varakkaita ja koulutettuja ihmisiä 1800-luvulta asti. Hän on antelias ja hyväsydäminen tyyppi, joka on antanut muiden käyttää itseään hyväksi, on jeesannut kavereita ja tehnyt itse typeriä asuntokauppoja jne. Hän on oppinut elämään niin kuin rahaa tulisi koko ajan ovista ja ikkunoista. Ja tulikin, kunnes ei enää tullut... Sitten oli mentävä pienipalkkaisiin töihin, kun perinnöt oli hassattu. Ja kun vaikeudet tulivat, ei ollutkaan puskuria.

Itse olisin elänyt leveästi loppuelämäni hänen varoillaan, mutta hän oli oppinut pitämään rahaa itsestäänselvyytenä. Mikä laulaen tuli, se viheltäen meni. Mutta muuten en voi kaverista pahaa sanaa sanoa. 

Nelikymppinen nainen, vanhempiensa ainokainen, elämänsä.aikana ollut pari lyhyttä työsuhdetta, niistä sai lähteä, koska ei hoitanut töitään. Vanhemmat ovat maksaneen talon ja elättävät edelleen aikuista tytärtään. On tiettävästi ihan normaaliälyinen, mutta mitään ei ole koskaan vaadittu tekemään.

Vanhemmilla on jonkun verran omaisuutta, mutta ovat jo ikäihmisiä ja mietityttää, miten tuollaiselle avuttomalle käy, kun vanhemmat kuolevat, ei siis osaa käyttää rahaa ja perintö on varmasti tuhlattu aika nopeasti, saattaa tulla kova kolaus, kun ei enää ole rahaa lomailla ulkomailla ja käydä ravintolaissa syömässä, koska itse ei tämä ihminen ruokaa tee. En tiedä edes osaako miten hoitaa esim. Virasto- ja pankkiasioita.

Aikamoisen karhunpalveluksen ovat kyllä lapselleen tehneet.

En taida tuntea ketään kermapersettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lentojen päälle vielä majoitus ja ruuat maksavat aika paljon. Lapsia pitäisi varmaan viedä jonnekin mikä niitä kiinnostaa ja nekään eivät ole ilmaisia. Mekin, kaksi nuorta aikuista, matkustetaan pienellä budjetilla Euroopassa ja jo viikonloppureissuun kuluu rahaa. Molemmat tienataan 2400 e kuussa ja ei rahat riittää just kahden ihmisen Euroopan matkaan kerran-pari vuodessa. Että tuskin lapsiperheet, joista toinen tai molemmat vanhemmista ovat kotona, ovat kauhean halukkaita käyttämään lomamatkaan kaikkia rahojaan.

 

Majoitus ja ruoat on ihan miten sen järjestää. Ruoka nyt on halvempaa joka paikassa kuin Suomessa ja majoittuakin voi joko jossain kotimajoituksessa tai vaikka hostellissa. Kommentoin nyt vaan tuota että ei ole vara mennä Ranskaan tai Espanjaan. Aivan varmana on vara mennä. Välttämättä ei ole vara mennä Hiltoniin sinne eikä tehdä kaikkea mahdollista, mutta sin

Nyt tuli puppua. Lentoliput ovat kallistuneet paljon siitä, kun ne olivat halvimmillaan. Jos meinaa viihtyä lomalla, ei se hyvä majoitus ole halpaa missään muualla kuin niissä paikoissa, joihin en itse menisi vaikka maksettaisiin. Mitä tulee ruoan hintoihin, niin jo Virossa on kohta kalliimpaa kuin Suomessa. Päälle vielä mahdolliset tipit, siirtymät kentille, taksit, passit jokaiselle ja matkatavaramaksut, etenkin, jos meinaa tuliaisiakin tuoda.

Purra ja scripta.

En tunne yhtään. Joskus töissä kyllä törmännyt sellaisiin taviskermikseen, joka haukkui aina työttömiä. Sanoisin että sellainen henkinen kermaperse, joka oli saanut kaikki työpaikkansa suhteilla.

On lapsuudenystävä jota paapottiin alle ihan kaikki, oli kampaajat ja ostetut perhesormukset jo yläasteella ja muotivaatteet, isä kuskasi ja huolehti kaikkialle, osattetiin asunto opintopaikkakunnalta....nai professorin ja tietystä valtakunnan eliittikerman piiriissä seurustellaan.

Vierailija kirjoitti:

Rikkaan suvun vesa, jolle oli käsittämätöntä ettei kaikilla ole varaa laittaa satoja euroja alakouluikäisen kännykkään.

Satoja? Se kuule menee yli tonnin. 

Helsingissä löytyy monia.

Inttikaverina oli aikanaan yksi kuvaukseen sopiva. Mies kuului ns. vanhan rahan sukuun.

1. Miehellä oli kädessään aito Rolex. Siinä tupakaverien kanssa sitten ihmettelimme, että onko mitään järkeä tuoda tuollaista kelloa tällaiseen paikkaan hajoamaan/pöllittäväksi? "Se on ihan samanlainen kello siinä missä kaikki muutkin".

2. Toinen mieleen jäänyt episodi oli, kun hän kertoi ylioppilaslahjastaan:

"Siis vitsi mä olin pettynyt, kun sain ylioppilaslahjani..."

"No kuin?"

"No se oli uus Peugeot."

"Häh... sait uuden auton ja olit pettynyt?"

"No joo, kun mä odotin saavani Porchen."

"Ok... ei siinä sitten mitään."

Ei varsinaisesti olllut mikään sikarikas,mutta isänsä oli terveyskeskuksen ylilääkäri ja äitinsä omisti kampaamon. Omakotitalo,jossa uima-allas. Harrasti ratsastusta ja lasketteli,kovin ihmetteli jos jollakin oli vain yksi harrastus tai harrastusta lainkaan.Koulussa lähinnä torkkui pulpetilla ja uhkaili opettajia tyyliin "jos mä sanon mun isälle niin sä et saa hoitoa lääkärissä!"  Ruokatunnilla livahti Siwaan hakemaan munkkeja  ja limsaa.  Alkoikin sitten lihoa rajusti viidennellä luokalla kun ratsastus ei enää napannut ja lähinnä söi katsellen telkkaria.vesisängystään. Me vieraat jouduttiin istumaan lattialla ja tuomaan omat herkut,meille ei tarjonnut ikinä mitään. Pikkuhiljaa siltä alkokin sitten kaverit kadota.

15vuotiaana tuli mustalaispojalle raskaaksi,oli kuulemma melkoinen sokki vanhemmille. Johonkin ensikotiin päätyi.  Myöhemmin pyrki lukioon,ilmeisesti aikoi vauvan kanssa sitä käydä muttei arvosanat riittäneet. Viimeisen kerran näin kun seisoi pöhöttyneenä tätinsä omistaman kioskin tiskin takana, söi suklaata ja alkoi vittuilla kun tunnisti. Tuskin se muuten töitä saikaan kuin sukulaisuhteilla.