"tytöt olivat (nyt) selvästi parempia kaikilla tutkituilla matematiikan ja luonnontieteiden osa-alueilla."
Mitä on tapahtunut vuosien 2011 ja 2015 välillä (tutkimusvuodet)?
Älypuhelimet?
Kaikki tuntemani alakouluikäiset pojat pelaavat aivan tolkuttomasti. Tytötkin kyllä enemmän kuin ennen mutta ei samassa mittakaavassa kuin pojat.
Vai olisiko muita selityksiä?
Tätä rataa kun mennään niin pojat kelpaa kohta pelkkiin fyysisiin töihin.
http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/3011369/Neljasluokkalaisten+matematiik…
Kommentit (98)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä uskon, että tuohon vaikuttaa monikin asia. Esimerkiksi
-Tytöt "saavat" nykyään avoimesti tykätä matemaattisista aineista ja myös he saavat näihin kannustusta kotoa ja koulusta. Ei siitä ole oikeasti kovin kauaa, kuin opettajatkin saattoivat systemaattisesti lytätä tyttöjen osaamista matikantunneilla oli tähän syytä tai ei. Muistan yhden tällaisen opettajan omasta lapsuudestani (90-luvulta), joka ei millään voinut hyväksyä, että olin luokan paras matikassa. Onneksi kyseessä oli vain lyhyaikainen sijainen, sillä pidemmän päälle olisi varmasti vienyt mielenkiinnon itselleni kaikista rakkaimpaan aineeseen.
-Tytöiltä yhä edelleenkin vaaditaan enemmän keskittymistä ja ahkeruutta kuin pojilta. Ja matemaattiset aineet vaativat näitä ominaisuuksia 99% tapaksissa. Vain harva ihminen on niin lahjakas, että ilman työntekoa pääsisi matematiikassa kovin pitkälle. Jos peruskoulumatikka meneekin, niin seinä nousee vastaan lukion pitkässä matikassa tai viimeistään jatko-opinnoissa hyvin nopeasti. Ja sitten, kun se seinä nousee noin myöhään vastaan eikä olla opeteltu mitään opiskelurutiineja, niin ollaan pulassa.
-Lastenkirjoissa ja oppikirjoissa ei olla enää niin sukupuolittuneita. Niissä esiintyy nykyään naislääkäreitä, -insinöörejä ja -tutkijoita siinä missä miespuolisiakin vastaavia. Lapset siis saavat alusta asti roolimallia siitä, mitä VOISIVAT olla. Myös oikeassa elämässä eri alat eivät ole enää niin sukupuolittuneita kuin ennen.
Olen 50 v. DI nainen, eikä minua ole kukaan estänyt olemasta hyvä matematiikassa. Päinvastoin minua on kannustettu niin koulussa kuin kotonakin.
Minä olen nelikymppinen nainen, ja lukiossani sovellettiin tyttöihin positiivista syrjintää matemaattisissa aineissa. (Lupauksia arvosanoista ja tukiopetuksesta, jotta tytöt ottaisivat pitkän matikan ja fysiikan).
Tosiasiassahan ne tytöt, jotka lopulta pitkän matematiikan ottivat, olivat niin lahjakkaita, että useimpien kohdalla mitään positiivista syrjintää ei käytännössä tarvittu, ainoastaan itsensä toteuttava ennustus.
Ehkä mittausmenelmät ovat vain vanhentuneet. Lapset ovat varmasti yhtä fiksuja kuin ennenkin. Jos lapset pärjäävät huonommin kuin ennen, niin todennäköisesti opetettavia asioita ei koeta enää niin tärkeiksi "oikeassa elämässä". Uskon, että koulumenestys kohenee, kun opetus uudistuu digitalisaation ja koodaamisen myötä.
Koululaitos on menneen ajan dinosaurus. Olisi varmasti paljon tehokkaampiakin tapoja kouluttaa ihmisiä työelämän ja yhteiskunnan tarpeisiin. Suurimman osan oppiaineista voisi pudottaa pois pakollisista ja lomien lyhentämisen kautta nuoret saataisiin paljon ripeämmin uraputkeen. Uskon että peruskoulun oppimäärä olisi mahdollista suorittaa ainaki puolet lyhyemmässä ajassa. Tämä on siksikin tärkeää, että nuorten tulee joka tapauksessa uudeleenkouluttautua myöhemmin työelämän tarpeisiin niin on turha opettaa niin paljon heti ensimmäisellä kerralla, koska se tulee kuitenkin vanhenemaan. Nopeammin työelämään sanon minä.
Poikien keskuudessa esiintyy paljon enemmän levottomuutta, keskittymiskyvyttömyyttä, erityistuen tarvetta. Kumma jos ei näy tuloksissa. Lisäksi kasvava vieraskielisten lasten määrä sinänsä heikentää koulutuloksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun poika sai lukion loputtua 3 stipendiä ja pitkästä matematiikasta teknologiasäätiön 1000 eu koska sai täydet pisteet. Pääsi yliopistoon sinne minne halusi. Oli pääsykokeet.
Kyllä tällaisia löytyy myös, mutta ovat harvinaistumassa...
Mistä keksit, että olisivat harvinaistumassa?
Voihan toki ne huonoimmin pärjäävät olla yleistymässä.
No aloitusviestin tutkimuksessa nimenomaan parhaiten pärjäävien poikien tulokset olivat heikenneet, mutta lähinnä minä tarkoitin sitä, että ei neljäsluokkaisten poikien matematiikantulosten heikkenemisen perusteella voi väittää, että pitkästä matematiikasta täydet pisteet kirjoittavat miehet olisivat harvinaistumassa.
Vierailija kirjoitti:
Poikien oppimistuloksissa on tosiaan ollut huolestuttava notkahdus. Ei vain matemaattisissa aineissa, vaan myös esim. lukutaito on heikentynyt. Onko jotain kouluissa muutettu vai voisiko syynä olla räiskintäpelit? Koska kyllähän tytötkin pelaavat.
Minun esikoistyttäreni kiinnostui yhdestä taktiikkapelistä, jota pelattiin muiden kanssa. Hän oppi alakouluikäisenä sen ansiosta suitsait sujuvan englannin ja lisäksi kohtuuhyväksi java-ohjelmoijaksi. Lisäksi hän toki luki kirjoja ja teki kaikenlaista muutakin :)
Mitä ne pojat sitten tekee, ampuu örkkejä erilaisilla pyssyillä sormet ruvella?
Vierailija kirjoitti:
Mä uskon, että tuohon vaikuttaa monikin asia. Esimerkiksi
-Tytöt "saavat" nykyään avoimesti tykätä matemaattisista aineista ja myös he saavat näihin kannustusta kotoa ja koulusta. Ei siitä ole oikeasti kovin kauaa, kuin opettajatkin saattoivat systemaattisesti lytätä tyttöjen osaamista matikantunneilla oli tähän syytä tai ei. Muistan yhden tällaisen opettajan omasta lapsuudestani (90-luvulta), joka ei millään voinut hyväksyä, että olin luokan paras matikassa. Onneksi kyseessä oli vain lyhyaikainen sijainen, sillä pidemmän päälle olisi varmasti vienyt mielenkiinnon itselleni kaikista rakkaimpaan aineeseen.
-Tytöiltä yhä edelleenkin vaaditaan enemmän keskittymistä ja ahkeruutta kuin pojilta. Ja matemaattiset aineet vaativat näitä ominaisuuksia 99% tapaksissa. Vain harva ihminen on niin lahjakas, että ilman työntekoa pääsisi matematiikassa kovin pitkälle. Jos peruskoulumatikka meneekin, niin seinä nousee vastaan lukion pitkässä matikassa tai viimeistään jatko-opinnoissa hyvin nopeasti. Ja sitten, kun se seinä nousee noin myöhään vastaan eikä olla opeteltu mitään opiskelurutiineja, niin ollaan pulassa.
-Lastenkirjoissa ja oppikirjoissa ei olla enää niin sukupuolittuneita. Niissä esiintyy nykyään naislääkäreitä, -insinöörejä ja -tutkijoita siinä missä miespuolisiakin vastaavia. Lapset siis saavat alusta asti roolimallia siitä, mitä VOISIVAT olla. Myös oikeassa elämässä eri alat eivät ole enää niin sukupuolittuneita kuin ennen.
Hurraa, sitten kehitys on kehittynyt 90-luvun lopusta, jolloin Miina ja Manu-sarjan Manu-sankari oli idiootti ja Miina hoiti hommat kotiin, kaikki piirrettyjen sankarit olivat miespuolisia Nukkumatin, Kaapon, Late lampaan ja Paavo Pesusienen kautta Bart Simpsoniin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten motivoida poikia? Mieskuva ennalleen.Pojat pärjäsivät hyvin, kun miehen malli oli kotona .Kunnollinen mies eikä netissä notkuva tyyppi.
Paras motivaatio olisi nähdä, että koulussa pärjäämällä saa naisia ja rahaa. Se motivoisi varmasti. Toki tällöin pitäisi ensin muuttaa todellisuutta
Jos meillä on kaksi heppua, joilla on täsmälleen sama pärstäkerroin, kroppa, lauluääni, jutut, peritty omaisuus ja urheilutaito, niin taatusti se, joka menestyy koulussa ja jatkaa korkeakouluun, saa taatusti enemmän sekä rahaa että naisia kuin se, joka hädin tuskin selviytyy peruskoulusta.
Eli koulutus on nimenomaan se keino, jolla voi upgreidata omia mahdollisuuksiaan parisuhdemarkinoilla. Ei siinä ehkä Robbie Williamsia päihitetä, mutta otetaan kaikki irti omasta potentiaalista.
Varmasti näin, mutta et ota huomioon, että kouluun panostaminen vie aikaa reippaasti. Entä jos on ruma ja huonokuntoinen, mutta koulussa ysipuolen oppilas vs. hyvännäköinen ja urheilullinen seiskan oppilas. Kummastahan tytöt yleensä kiinnostuvat? Kaikella on vaihtoehtoiskustannuksensa
pulutossu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä väitän, että pelit eivät ole syy. Yhdeksi syyksi arvelisin sen, että pojilta vaaditaan enemmän kuin tytöiltä muualla kuin koulussa. Poikia viedään enemmän vaativiin urheiluharrastuksiin, lätkään, futikseen jne. Ei ne lapset kaikkea jaksa. Sitten kun vielä menee saamaan jonkun sellaisen urheiluvamman, joka häiritsee koulunkäyntiä, niin menee keskittyminen. Tyttöjen harrastuksiin ei käytetä yhtä paljon rahaa.
Sanoisin että todella kaukaa haettua.
Kyllä on kaukaa haettua. On meidänkin tytöillä ollut kaikkea urheiluvammaa polvivioista murtumiin, mutta siitä huolimatta koulut hoidettiin ja muihin harrastuksiin ja kavereille oli silti aikaa. Mutta ehkä vanhemmat sitten painostaa pojistaan uusia teemuselänteitä ja patriksebastianpuljujärviä, että saisivat NHL-tuloilla asuntovelat kuitattua? Huomattavasti varmempi reitti hyviin tuloihin olisi satsata lasten koulunkäyntiin. Ei niitä lätkätähtiäkään syty kuin puoli tusinaa vuodessa eli 6/25000 = 0,024%. En edes lottoaisi tuollaisella onnistumisprosentilla.
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syyttävä sormi pitäisi kerrankin osoittaa todellisiin syyllisiin, eli laittaa kasvatuksen ja koululaitoksen piikkiin.
Kerro, mitä nykyinen koulujärjestelmä tekee väärin. Antiikin ajoista aina 1970-luvulle asti pojilla oli ylivalta kouluissa ja kaikilla akateemisilla aloilla. Sitä huolimatta, että kuri oli kova, ja istua piti tosiaankin paikoillaan ja päntätä. Ei ollut vapaata oppimisympäristöä, ei tabletteja, ei tietokoneita, ei luokatonta lukiota eikä mitään muutakaan tilpehööriä, minkä johdosta nykyajan koulut muistuttavat vaatimustasoltaan lähinnä lastentarhaa. Ja silti ne pojat ei vaan pärjää. Missä vika?
Mitä hemmettiä jollain 1970 luvulla on tekemistä nykykoulun kanssa?
Viimeiset 20 vuotta on valtio tehnyt kaikkensa jotta pojat ja miehet voivat mahdollisimman huonosti tässä yhteiskunnassa. Se pahenee koko ajan vaan.
Ensimmäisenä voi muuttaa sitä että antaa potkut suurimmalle osalle naisopettajista.
Oi miten hieno idea! Keitäs sinne tilalle palkataan? Varmaan päteviä miesopettajia, jotka mielellään tunkisivat kouluihin, varsinkin ala-, huippupalkalla nytkin, mutta turhaan, kun akat seisoo tiellä.
Kotona pitää painottaa miten koulunkäynti on tärkeää, kannustaa ja motivoida ja näytinpä välillä setelin kulmaa varsinkin yläasteella. Koulu sujui myös yläasteella erinomaisesti kuten lukiossakin. Kysymyksessä poika.
Ei olla akateemisia, kirjat on kopperossa jossa on vaatteita sun muuta. Ei oo ollut urheiluharrastusta joka vie järjesttömästi aikaa. Tänään oli jossain että perheessä jossa 100 kirjaa niin lapset menestyy koulussa. Poika luki akuankkoja ja roopesetiä neloselta yläasteelle. Pelannut todella paljon räiskintäpelejä, kirjoitti äikästä een ja enkusta ällän, luonnontieteet olikin sitten ällää. Oon painottanut kuinka koulunkäynti on tärkeää, kannustusta, motivointia.
Diurin virhe olisi helpottaa poikien koulunkäyntiä sen sijaan että ottaisi vastuuta tulevaisuudestaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten motivoida poikia? Mieskuva ennalleen.Pojat pärjäsivät hyvin, kun miehen malli oli kotona .Kunnollinen mies eikä netissä notkuva tyyppi.
Voisitko täsmentää mikä on se kunnon miehen malli? Metsästän, kalastan, värkkäilen autotallissa kaikkea sähköjuttua huvikseni, mutta polttomoottoreiden kanssa vain välttämättömimmän. Enkä todellakaan halua penskoja pyörimään jaloissa noissa aktiviteeteissa. Ja notkun paljon netissäkin siihen päälle, erityisesti kun vien junnun futis/kamppailutreeneihin niin kulutan aikani areenan laidalla kännyn kera. Ei minua kiinnosta se mitä tekee kentällä, se on hänen asiansa miten pärjää - olen vain kuskina ja se siitä.
Voihan sitä olla kiinnostunut muustakin kuin pärjäämisestä. Kurjaa jos harrastustoiminta painottuu vain siihen.
Sulla on hieno harrastus.
Vierailija kirjoitti:
Oppimishaluisia tyttöjä ei enää nykyisin paineta maahan samalla tavalla kuin ennen, kyse ei siis ole siitä että pojilla menisi varsinaisesti huonosti vaan siitä että tytöt ovat viimein päässeet näyttämään lahjansa kun ympäristö ei koko ajan ole tukemassa poikien kehitystä tyttöjen kustannuksella.
todella pelkään, että uskomuksesi on oikea ja poikien alisuoritutumiseen ei reagoida tarpeeksi voimakkaasti. Ei ole mitenkään hassunhauskaa, että iso ihmisryhmä menettää mahdollisuuksiaan elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten motivoida poikia? Mieskuva ennalleen.Pojat pärjäsivät hyvin, kun miehen malli oli kotona .Kunnollinen mies eikä netissä notkuva tyyppi.
Paras motivaatio olisi nähdä, että koulussa pärjäämällä saa naisia ja rahaa. Se motivoisi varmasti. Toki tällöin pitäisi ensin muuttaa todellisuutta
tämä tämänpäiväinen uutinen oli alakoululaisten mestyksestä. Ei ne nyt ihan noiden naisten kaadolla motivoidu.
Vierailija kirjoitti:
Pojat ei enää osaa keskittyä lukemiseen syystä tai toisesta. Kyllä itsekin kallistuisin siihen että pelaaminen ja kaikki digimaailma heikentää keskittymiskykyä/pitkäjänteisyyttä.
Tytöillä ei ole tapahtunut samanlaista muutosta.
En lukenut koko ketjua, mutta tätä olen itsekin ajatellut. Minulla on kaksi poikaa, toinen nyt seiskalla ja toinen kolmosella. Kumpikin on matemaattisesti lahjakas. Kumpikaan ei ole alle kouluikäisenä juuri pelannut ja mitään älypuhelinta en ole kuopukselle vielä edes ostanut. Kun olen tässä pari vuotta katsellut kuopuksen kaverien touhuja (ja mitä kuopuskin haluaisi tehdä) en voi kuin ihmetellä. Meininki on muuttunut ihan täysin esikoisen ajoista. Heti ekaluokalla pojat joko pelasivat tai puhuivat pelaamisesta, jos ei saanut pelata. Keskittymiskyky on ihan nolla. Siis kyllä meillä kuopuskin pelaa tietokoneella jonkin verran, mutta nimenomaan nuo älypuhelimet ovat muuttaneet ihan tavislasten maailmaa tosi paljon. Harva ehkä antaisi ekaluokkalaisen pelata tietokoneella monta tuntia päivässä, mutta älypuhelimen käyttöä ei valvo kukaan. Kuopuksellanikin oli kaveri, joka tuli lähes joka päivä koulun jälkeen meille ja seurusteli sitten lähinnä puhelimensa kanssa. Ei varmaan olisi edes huomannut, jos poikani olisi lähtenyt pois.
Uskon, että kovin väkivaltaiset pelit ovat pahasta, mutta kun nyt katselen esim. esikoiseni pelaamista, niin sehän on äärimmäisen keskittynyttä touhua, jossa ajatus ei harhaile. Some-maailma sen sijaan aiheuttaa sellaista jatkuvaa "valmiina olemista", koska milloin vaan voi joku viestitellä ja siihen pitäisi vastata ym. Se on se, mikä aiheuttaa ajatusten hajoamista. Olen ollut tästä asiasta tosi huolissani, mutta tuntuu kuin siitä ei saisi puhua. Meidän pitäisi vain ymmärtää nykyaikaa ja ihastella lastemme taitoja harhailla digitaalisessa maailmassa. Mitään ei tarvitse oppia, vain tiedonhakua (Jyväskylässä tutkittiin asiaa jokunen vuosi sitten ja tulos oli, että nuorten tiedonhakutaidot netissä olivat huonot; kas kun tämä tutkimus vaiettiin heti kuoliaaksi). Koulussakin on digiloikkaa ja kun esikoisella ei heti seiskaluokan alussa ollut älypuhelinta, eräs opettaja oli jopa syyttänyt häntä valehtelusta, kun hän ei voinut tehdä tunnilla hommia puhelimella. Mielestäni tämä kaikki uusi teknologia on hyvä renki, mutta huono isäntä, ja vaikuttaa aika selvältä, kumpi se meillä Suomessa on. Eihän aikuisillakaan enää ole mitään itsekontrollia: sukujuhlissakin kun katsoo ympärilleen, hyvin moni aikuinen on uppoutunut puhelimeensa. Kun äitejä on muistutettu siitä, että pitäisi olla enemmän läsnä lapsen kanssa, se on koettu epätasa-arvoisena syyllistämisenä ja ties mitä.
No joo, meni vähän ohi matematiikka-aiheesta, mutta oma veikkaukseni on, että juuri tämä on syynä opiskelutulosten heikkenemiseen: mm. matematiikka vaatii kykyä ja halua ajatella, eikä sitä enää ole. Omien lasteni kohdalla olen tyytyväinen siihen, että sain heitä varjeltua digimaailmalta aika pitkään ja heidän ajattelutaitonsa ehtivät kehittyä hyviksi. Totta kai edelleen murehdin pelaamisen ja someilun määrää, mutta ehkä siinä herkimmässä kehitysvaiheessa heidän aivonsa saivat rauhan kehittyä. Ja tokihan esim. keskittynyt pelaaminen jossain määrin ajattelun taitoja taas kehittääkin. Toivoisin tästä aiheesta todellakin paljon lisää asiallista keskustelua!
Esimerkiksi Myers-Briggsin persoonallisuustestissä paljastuu kyllä, että miehet ovat paljon rationaalisempia kuin naiset. Sitä vastoin molemmat sukupuolet ovat yhtä älykkäitä.