Lue keskustelun säännöt.
Ero tulossa. Pienin lapsi vähän alle 2v. Mies haluaa viikko/viikko-systeemiä.
29.11.2016 |
Minä en halua tätä pienimmän kohdalla. Isommat voivat halutessaan tähän lähteä. Mitä mahdollisuuksia mulla on päättää tästä asiasta?
Kommentit (142)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lapset ole mitään matkalaukkuja. Lastenvalvojalle aika. Isompia ei eroteta pienemmistä, vaan kaikki käyvät yhdessä tapaamisissa. Lapsille mahdollisimman vakaa arki. Lisäksi pitää ottaa huomioon, että isommille lapsille myös kaverit on tärkeitä.
Parempi olisi vaikka pari viikonloppua kuukaudesta ja arki-tapaaminen esim. ti-ke tai ke-to vaikka joka toinen tai joka viikko.Meillä on noin ex:n kanssa, nuorin oli erotessa 5 v. Ex:llä oli kaksvuorotyö. Nykyisin on säännöllinen työ, ja lapset jo yli 12 v ja osaavat kulkea julkisilla. Käyvät isällä, milloin tahtovat.
Sopisiko sulle, että näet lapsiasi pari viikonloppua kuukaudesta + arkitapaaminen joka toinen viikko
Valinnoilla on julmat seuraukset.
Niinpä. Jos isä olisi ollut osallistuva vanhempi alusta alkaen, ei valintaa tarvitsisi tehdä vaan päätös olisi helppo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat itse vuoro-asumiseen, hehän siinä eroavat. Järkevintä olisi, että lasten koti säilyy ennallaan. Tällöin ei lasten tavaroista koskaan ole mitään muualla, vaan kaikki tarvittava löytyy kotoa.
ex-rouva kirjoitti:
Vanhemmat itse vuoro-asumiseen, hehän siinä eroavat. Järkevintä olisi, että lasten koti säilyy ennallaan. Tällöin ei lasten tavaroista koskaan ole mitään muualla, vaan kaikki tarvittava löytyy kotoa.
Tuo on yksi idioottimaisimmista ehdotuksista ikinä. Etenkin niissä parisuhteissa joissa asioiden hoito on täysin ollut toisen vastuulla. Siinä tapahtuu ero vain paperilla, mutta nainen (tai vaihtoehtoisesti mies) jatkaa taloudenhoitajana. Naisen kontolle jää kaikki mikä liittyy siivoukseen, pyykkihuoltoon jne. Tuo ei voi toimia. Missä asutaan sen aikaa kun toinen asuu "yhteisessä kodissa"? Entä kun tulee uusi parisuhde mukaan kuvioon. Aivan, älytöntä. Siis todella älytöntä. Todella.
Ajattelin asiaa pelkästään lasten kannalta, kun ehdotin vanhempien vuoro-asumista. Kyllähän jokainen vanhempi on silloin omalla kotonaolemisvuorollaan vastuussa kotitöistä. Suomessa saa myös asiantuntija-apua arjen pyöritykseen, jos se ei suju ilman tukea. Niinhän se menisi jos leskeksikin jäisi, olisi pakko vain ottaa vastuuta... ja lapset oppivat vastuuta.
Kaikilla pitäisi nykyään olla isot lukaalit, missä asua, mutta tällaisessa tilanteessa voisi asua vaatimattomamminkin. Vanhempien muualla asuminen olisi vain helpompaa, jos olisi uusi parisuhde. Voisi asua uuden kumppanin kanssa yhdessä ja lähteä kuin matkatöihin viikoksi. Onkin tosi outoa, jos ei itse kestä viikon eroa uudessa parisuhteessa. Lapset kuitenkin joutuvat olemaan erossa omasta isästään tai äidistään. Eikö se herätä yhtään empatiaa? Kyse on kuitenkin vain muutamasta vuodesta, lasten kypsyessä järjestelyä tietenkin voisi muuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Monella miehellä vuoroviikkosysteemin haluamisessa on takana se ajatus, että silloin ei tarvitsisi maksaa elareita. Ei siinä lapsia ajatella vaan rahaa. Vaikka ei olisi siihen mennessä lastenhoito kiinnostanut yhtään niin kummasti se siinä vaiheessa alkaa kiinnostaa, kun valkenee, että tarvitsisikin maksaa jotain. Yhtäkään naista en tiedä, jolla olisi ollut sama taka-ajatus.
Monella naisilla vuoroviikkosysteemin haluamisessa on takana se ajatus, että silloin saa elareita. Ei siinä lapsia ajatella vaan rahaa. Vaikka ei olisi siihen mennessä lastenhoito kiinnostanut yhtään niin kummasti se siinä vaiheessa alkaa kiinnostaa, kun valkenee, että rahaa tulee jotain. Yhtäkään miestä en tiedä, jolla olisi ollut sama taka-ajatus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella miehellä vuoroviikkosysteemin haluamisessa on takana se ajatus, että silloin ei tarvitsisi maksaa elareita. Ei siinä lapsia ajatella vaan rahaa. Vaikka ei olisi siihen mennessä lastenhoito kiinnostanut yhtään niin kummasti se siinä vaiheessa alkaa kiinnostaa, kun valkenee, että tarvitsisikin maksaa jotain. Yhtäkään naista en tiedä, jolla olisi ollut sama taka-ajatus.
Monella naisilla vuoroviikkosysteemin haluamisessa on takana se ajatus, että silloin saa elareita. Ei siinä lapsia ajatella vaan rahaa. Vaikka ei olisi siihen mennessä lastenhoito kiinnostanut yhtään niin kummasti se siinä vaiheessa alkaa kiinnostaa, kun valkenee, että rahaa tulee jotain. Yhtäkään miestä en tiedä, jolla olisi ollut sama taka-ajatus
Jessus että sä oot pihalla, jospa et yrittäisi keskustella asioista, joista et selvästikään tiedä mitään.
Haluisitteko itse elää heittopussina eri kodissa eri viikot?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen miettinyt, miltä tuntuu vaihtaa kotia joka viikko edes takaisin. Miten olisi vaihtoehto, jossa lapset asuvat samassa kodissa koko ajan, isä ja äiti muuttavat vuoroviikoin sinne? Pysyisi lapsilla tutut tavarat, huoneet, piha, kaverit, koulu...
Vierailija kirjoitti:
Eli mies ei halua lapsia kokonaan, tarvitsee omaa aikaa (tyttöystävä) mutta ei halua maksaa elareita. Kokemusta on.
Niin ja mitähän pahaa on siinä että maksaa lasten kulut suoraan eikä äidille? :DD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli kolme vuotta sitten vastaava tilanne. Erottiin, kun lapset 10, 8 ja 2-vuotiaat. Mies jäi entiseen kotiin asumaan ja minä muutin 500 m päähän. Isommat lapset vaihtoivat kotia viikoittain ja pienin oli minulla suurimmaksi osaksi aikaa, sillä olin ollut hoitovapaalla aina eroomme saakka. Muutos olisi ollut liian suuri siihen, että olimme olleet 24/7 yhdessä tuohon asti. Sovimme niin, että mies näki nuorintakin joka toinen viikko lähes päivittäin, haki hoidosta jne. Joka viikonloppu oli kaikki lapset samassa paikassa ja minulla siis kaikki aina joka toisen viikon. Lasten ehdoilla mentiin, enkä vaatinut elatusmaksujakaan edes nuorimmasta, jottei rahasta tarvinnut alkaa riitelemään. Kun nuorin täytti 3 siirryttiin kaikkien lasten kanssa samaan rytmiin. Hyvin on sujunut. Lasten isä on loistava isä ja hänellä jo uusi, mukava puoliso. Minulle oli tärkeää, että lapset säilyttävät meihin molempiin yhtä läheiset välit ja voimme jakaa vanhemmuuden eron jälkeenkin. Aika tietysti näyttää onko tästä haittaa kehitykselle, mutta toivon parasta. Kannattaa myös miettiä omaa jaksamista, omassa tapauksessa kolmen lapsen kanssa jos jää yksin kasvatusvastuuseen. Toisaalta kaikista isistä ei varmasti ole huolehtimaan arjen pyörityksestä, mutta jokainen tietää parhaiten omalla kohdallaan.
Mua huvittaa nuo laiskan isyyden puollustajat, miten mies ei jaksa riidellä siitä ettei saa hoitaa isän roolia. Riita voidaan nostaa siitä miten haluaa katsoa rallia, muttei siitä että haluaa laittaa lapsensa nukkumaan. Riita voi nousta siitä miten joutuu imuroida, muttei koskaan siitä, että haluaa yöllä nousta hoitamaan sairasta lasta. Jne....
Juu totta, kyllä jotkut voidat herätä isänvelvollisuuksiin kun pakko tulee, mutta miksi pitää päätä silitellä ja demonisoida sitä joka arkea pyöritti useimmiten uupumukseen asti? Vois sanoa, et myönnä vaan menit sieltä mistä aita oli matalin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MInä olen nainen ja hämmästyin negatiivista kirjoitusta miehistä. Täytyy ihmetellä mistä te noita miehiä löydätte jotka ei hallitse arjen pyöritystä?. Meillä mies on ollut lasten kanssa puoli vuotta kotona kun olen palannut töihin ja siitä lähtien on hommat sujunut. MInun mieheni siivoa, pesee pyykkiä ja käy kaupassa tarvittaessa ja ei meillä ole miesten tai naisten töitä. Tosin minä en ole koskaan ymmärtänyt niitä äitejä jotka pakonomaisesti ovat vauvassa kiinni ja eivät anna isän hoitaa. Näitä löytyy lähipiirissä ja sitten ihmetellään kun miestä ei enää kiinnosta lapsen tai kodin hoito. Naputetaan joka asiasta eikä luoteta siihen että mies hoitaa. Ei se ole vaarallista jos koti ei ole priimakunnossa ja pitäisi antaa miehelle myös kiitosta siitä mitä tekee perheen hyväksi.
Ei tarvitse ihmetellä jos halutaan erota kun ei enää kestetä sitä muijaa josta on tullut räksyttävä muija. Höllätkää naiset!!!!!!!
Vierailija kirjoitti:
Miehet ei todellakaan hallitse arjen pyöritystä yksin. Eivät hahmota kokonaisuutta, eivätkä osaa ennakoida mitään. Päiväkotiin puetaan ne vaatteet, mitä eteisessä tulee ekana vastaan, säätilaa katsomatta, ja "mitäs me tänään syötäisiin" miettiminen alkaa sillä hetkellä, kun lapsi kiljuu naama punaisena ruokaa. "No oisko se sitten puuropäivä taas"?
sitten ihmetellään, kun lapset riehuu ja tappelee sohvalla, kun isi istuu itse koneella ja olettaa lasten hoitavan itse itsensä. Tai sitten vaan tv päälle tai tabletti kouraan, kyllähän ne lapset niinkin kasvaa .
Ja elatusmaksuja ei sitten tarvitse maksaa, kun on "laatuaikaa" isin luona joka toinen viikko.
Sitten jos isillä sattuu olemaan jo uusi naisystävä, niin eiköhän ne lapset istuteta tekniikan pariin vähän enemmänkin niin saa isi vähän "omaa aikaa" silläkin viikolla.
Vierailija kirjoitti:
MInä olen nainen ja hämmästyin negatiivista kirjoitusta miehistä. Täytyy ihmetellä mistä te noita miehiä löydätte jotka ei hallitse arjen pyöritystä?. Meillä mies on ollut lasten kanssa puoli vuotta kotona kun olen palannut töihin ja siitä lähtien on hommat sujunut. MInun mieheni siivoa, pesee pyykkiä ja käy kaupassa tarvittaessa ja ei meillä ole miesten tai naisten töitä. Tosin minä en ole koskaan ymmärtänyt niitä äitejä jotka pakonomaisesti ovat vauvassa kiinni ja eivät anna isän hoitaa. Näitä löytyy lähipiirissä ja sitten ihmetellään kun miestä ei enää kiinnosta lapsen tai kodin hoito. Naputetaan joka asiasta eikä luoteta siihen että mies hoitaa. Ei se ole vaarallista jos koti ei ole priimakunnossa ja pitäisi antaa miehelle myös kiitosta siitä mitä tekee perheen hyväksi.
Ei tarvitse ihmetellä jos halutaan erota kun ei enää kestetä sitä muijaa josta on tullut räksyttävä muija. Höllätkää naiset!!!!!!!
Mä taas miehenä pidän hyvin kiinnostavana, miten elintärkeä mahdollistaa ja miten täydellisen riippuvainen mies on naisen toiminnoista. Ei ole persoonaa, mielenkiinnonkohteita tai toimintaa ilman, että nainen toiminnallaan nämä muodostaa, vähän kuin koiran kouluttaisi. Siis sunkaltaisten naisten mukaan. Korostat kyllä parisuhteessasi vallitsevaa tasa-arvoa, mutta yksi lause kertoo kaiken oleellisen sinusta ja maailmankuvastasi. " Näitä löytyy lähipiirissä ja sitten ihmetellään kun miestä ei enää kiinnosta lapsen tai kodin hoito." Näät miehet säälittävinä reppanoina, joiden kyvyttömyys pitää huolta omasta perheestään tai kodistaan on täysin riippuvainen siitä, onko nainen tarpeeksi ystävällinen. Myöskin tietenkään miehen jälki ei voi olla priimaa niin aikuisten- eikun siis anteeksi naisten, pitää vaan sietää tohelointia, epäluotettavuutta ja tietysti muistaa kehua vuolaasti kun koira- eikun siis lapsi- eikun siis tarkoitan mies osaa pyyhkiä oman pikku peppunsa ja hoitaa omat pikku askareensa ihan kuin iso poika! Ihan itse! Kärsivällisyyttä naiset, täti opettaa teille!
Sun kaltaisiasi akkoja on paljon, tunnen tyyppisi hyvin. Tykkäätte korostaa näennäisen rentouttasi ja paremmuuttasi muihin verrattuna, mutta olette niitä karmeimpia pirttihirmuja jotka näkevät miehet säälittävinä kuolaavina ääliöinä. Sääliksi käy sun miestäsi, mahtaa olla helvettiä kaiken ton alentavan käytöksen lisäksi kun pitää loputtomiin kehua ja pitää sun henkäyksenohutta egoasi tyytyväisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistaakohan kukaan mitä siellä alttarilla aikoinaan sanottiin? Ai mutta eihän se nykyaikana ole niin kirjaimellista. Lapsia voi heitellä talosta taloon. Nykyajan minä minä ja minun oikeudet elää niin että aina on kivaa. Joo, ei ollut juhlaa kun lapset oli pieniä mutta elämä on. Jos niitä lapsia yhdessä tehdään niin miksi ei sitouduta. Ja ei, juopon, väkivaltaisen tai muuten hullun kanssa ei tarvi saman katon alle jäädä. Ei mulla muuta.
Vierailija kirjoitti:
On vain yksi oikea elämä, naisten määrittämä tapa enää ja toimia.
Näinhän se on. Se, että lapset tarvitsevat lämpimät vaatteet kylmillä keleillä, suhteellisen järkevää ravintoa ja jonkun tunnin päivässä aikuisen läsnäoloa telkkarin tuijottamisen sijaan, se on naisten mielivaltainen päätös. Suoranaista tyranniaa miesparkoja kohtaan! Nouskaa barrikadeille veljet! Kyllä ihmisellä (miehellä)pitää olla oikeus harrastaa suojaamatonta seksiä ja perustaa perheitä ilman että siitä seuraa jotain velvotteita. Camoon!
En lukenut koko 10-sivuista ketjua, mutta jos ap ei halua 2-vuotiaalleen viikko+ viikko -systeemiä, jonka isä haluaisi, niin antaisin 2-v:n kokonaan isän hoitoon ja itse tapaisin lasta joka toinen viikonloppu ja lomilla erikseen sovittuina ajankohtina. Miksei isälle yhtäläiset oikeudet kuin äidille!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella miehellä vuoroviikkosysteemin haluamisessa on takana se ajatus, että silloin ei tarvitsisi maksaa elareita. Ei siinä lapsia ajatella vaan rahaa. Vaikka ei olisi siihen mennessä lastenhoito kiinnostanut yhtään niin kummasti se siinä vaiheessa alkaa kiinnostaa, kun valkenee, että tarvitsisikin maksaa jotain. Yhtäkään naista en tiedä, jolla olisi ollut sama taka-ajatus.
Et tiedä yhtään naista joka olisi kiinnostunut saamaan kovia elareita varsinkin jos mies on hyväpalkkainen? Nainen on voinut olla täysi siipeilijä, laulellut muumilauluja ja mies maksanut talot ja systeemit. Nainen haluaa eron koska voi kuitata puolet omaisuudesta ja vielä "oikeuden" säilyttää edellinen elintaso eli miehen velvollisuus maksaa!
fiksu mies ja nainen tekee avioehdon
Kommentoin todella harvoin tänne mutta nyt on pakko sanoa, että ei ikinä noin pienelle. Ehkä joskus 5-7 vuoden kuluttua uudelleen. Lapsi tulee olemaan sekaisin kuin seinäkello ja kyselee jatkuvasti missä on seuraavana päivänä. Katsoin tällästä läheltä ja se oli todella raastavaa katsottavaa. Mun mielestä pienten lasten vanhempien ei tulisi erota ennen kuin lapset on n. 10 -vuotiaita. Tai sitten eroavat mutta lapset jää kotiinsa ja vanhemmat vaihtaa kumpi asuu kotona ja vanhemmilla on yksi isompi asunto toisaalla missä molemmilla vanhemmilla omat huoneet.
Vertaan tätä esim siihen että poikaystäväni asuu mua lähellä, nautin seurasta ja meillä on ihanaa, silti jatkuva tavaroiden kantaminen ja paikan vaihtaminen on todella rasittavaa. Eri sänky (selkä paskana), äänet ja muut tekijät rasittaa, mikä taas vaikuttaa uneen. Omasta toiveestani emme muuta yhteen, siksi asumme hyvin lähekkäin. Omia tavaroitani on hänen luonaan mutta koskaan ei muista mitä siellä nyt olikaan... Olen add ja erityisherkkä ja niin monella lapsella on nykyaikana keskittymisongelmia, erityisherkkyyttä.. ei varmasti tällainen reppureissu elämä auta siihen.
Pahoittelen jo etukäteen kirjoitusvirheitä ja epäjohdonmukaista tekstiä. Unenpöpperö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli mies ei halua lapsia kokonaan, tarvitsee omaa aikaa (tyttöystävä) mutta ei halua maksaa elareita. Kokemusta on.
Niin ja mitähän pahaa on siinä että maksaa lasten kulut suoraan eikä äidille? :DD
No meillä se ei olisi onnistunut esimerkiksi siksi, että minä lähivanhempana hallinnoin lapsen puhelinliittymää, bussikorttia, harrastuskuluja, lääkärikäyntejä ja vakuutusrahastoa. Laskut, tietoliikenne ja verkkotunnukset ovat siis minun nimissäni koska kyse on alaikäisestä. Luonnollisesti ne käännettäisiin isän nimiin, mikäli hän olisi lähivanhempi. Ei ole ollut.
Päiväkoti-ikäisten kanssa on varmaan eri juttu.
Valinnoilla on julmat seuraukset.