Mistä ikisinkkumies löytäisi ikisinkkunaisen n. 25-35v?

Vierailija kirjoitti:

Tuntemani tuollaiset on lopulta menneet sitten kuitenkin niille miehille, joilla on ollut menestystä naisten kanssa jo ennestään. Sitä ennen haahuilivat ryhmäliikunnoissa, kirjastossa, lenkkipolullakin haaveillen unelmien mieheen törmäämisestä. Mutta olivat niin ujoja etteivät uskaltaneet tehdä aloitteita ja toisaalta odotukset miehen suhteen olivat myös katossa tyyliin raksafirmaa pyörittävä tosimies tai ulkomaalainen pankkiiri lueskelemassa runoja ranskaksi yksin puistossa kauniina kesäpäivänä. Katseet kohtaa ja mies kysyy apua kun ei osaa kääntää yhtä lausetta.

Joka tapauksessa kavereiden kavereiden kautta lopulta ovat saaneet miehen itselleen, kun joku hyvä mies on tullut petetyksi tai muuten vaan jätetyksi niin heidät on sitten saatettu yhteen.

Näinhän se varmasti usein on. En kuitenkaan ymmärrä miksei poikkeustakin voisi tapahtua. Ainakin olettaen, että nainen arvostaa - kuten itse teen - myös sitä, että hänen ja kumppaninsa välillä on yhteys ja molemmat ymmärtävät toisiaan. -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi ikisinkkunainen tuosta ikähaarukasta. Haittaako masennus ja yksinäisyystausta?

Ei haittaa. Ei itsellänikään ole enää mitään isoa kaverilaumaa, ei ole ollut moneen vuoteen enää. Haluaisin elää rauhallista ja kivaa elämää jonkun naisen kanssa. Haluaisin, että tulisimme niin hyvin toimeen, että voisimme tehdä kaikenlaista yhdessä, kaksisteen, ilman että se tuntuisi tylsältä tai teeskentelyltä. Monet naiset tuntuvat haluavan, että mies on hyvin etäinen ja että mieheen on kosketusta lähinnä puhuttaessa arjen päätöksistä (raha-asiat, aikataulut jne.) sekä seksissä, ja että mies elää muuten omaa elämäänsä täysin irrallisena naisesta. En tiedä, ehkä tavisten parisuhteet juuri perustuvatkin siihen, ettei ole puolison kanssa juurikaan muuta yhteistä kuin se, että jaetaan arjen käytännön järjestelyitä, ja harrastetaan välillä seksiä. -ap

Piip! Nyt meni metsään noi johtopäätökset. Tavisparisuhteet alkaa niin että tehdään aluksi melkein kaikki yhdessä ja vuosien kuluessa molemmat hakee sitä omaa tilaansa kunnes jotkut päätyy noinkin etäälle kuten kuvailit.

Olen kyllä saanut vaikutelman, että monet naiset haluavat tuollaista. -ap

Miksi ihmeessä? Tuollaisessa suhteen kuvailussa ei vaikuta edes mitään alkuhuumaa olevan.

Alkuhuuma tarkoittaa käsittääkseni näille naisille sitä, että pannaan kolme kertaa päivässä. -ap

No huh huh. En kysy tätä pahalla, mutta onko sinulla mahdollisesti jotain autismi- tai aspergerpiirteitä? Jos ihmis- ja erityisesti naiskuvasi on tuollainen, minulla herää epäilys että hahmotat poikkeuksellisen huonosti toisten ihmisten käyttäytymistä ja heidän motiivejaan. Oletko harkinnut, että kävisit juttelemassa vaikka jollekin ammattilaiselle tuosta elämäntilanteestasi, toiveistasi/vaatimuksistasi parisuhdetta kohtaan, ja tässäkin ketjussa esiin tuomiasi käsityksiä naisten käyttäytymisestä? Siitä voisi ihan oikeasti olla sinulle hyötyä elämässäsi.

Miten se, että viittaan siihen että huomattavalle osalle naisia suhteen alkuhuuma tarkoittaa lähes pelkästään seksuaalista huumaa, tekee minusta aspergerin? -ap

En ole hän, jolle vastasit, mutta ainakin itselläni seksuaalinen vetovoima liittyy samalla myös ihastumisen tunteeseen.

Vaikea sanoa, tulkitsenko oikein, mutta ketjun perusteella vaikuttaa, että koet naisten kiinnostuksen tai halukkuuden jotenkin ongelmallisena. Kuitenkin naisia - ja mielellään nuoria naisia pitäisi löytää. Mielessäsi sitten on jo jonkinlainen yleistävä malli siitä, millaisia "huomattava osa" naisista on.

Jäi vaan hieman epäselväksi, että mitä sinulla olisi parisuhteessa ihastuksellesi tarjota.

Täällä 28v ikisinkkunainen. Ja ikisinkulla tarkoitan siis ikisinkkua, en ole ollut parisuhteessa sekuntiakaan. En edes lähellä sitä. Syynä on se, etten vain kiinnostu juuri kenestäkään ja kun ehkä keskimäärin 5 vuoden välein kiinnostun, siitä ei ikinä tule mitään. Mies on joko varattu, pelimies tai sittenkin kiinnostunut deittailemaan enemmän jotakuta toista. Kyllä tässä alkaa toivo olla heitetty :D Baareissa ei oikein huvittaisi enää ravata, ja Tinderkin on niin nähty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntemani tuollaiset on lopulta menneet sitten kuitenkin niille miehille, joilla on ollut menestystä naisten kanssa jo ennestään. Sitä ennen haahuilivat ryhmäliikunnoissa, kirjastossa, lenkkipolullakin haaveillen unelmien mieheen törmäämisestä. Mutta olivat niin ujoja etteivät uskaltaneet tehdä aloitteita ja toisaalta odotukset miehen suhteen olivat myös katossa tyyliin raksafirmaa pyörittävä tosimies tai ulkomaalainen pankkiiri lueskelemassa runoja ranskaksi yksin puistossa kauniina kesäpäivänä. Katseet kohtaa ja mies kysyy apua kun ei osaa kääntää yhtä lausetta.

Joka tapauksessa kavereiden kavereiden kautta lopulta ovat saaneet miehen itselleen, kun joku hyvä mies on tullut petetyksi tai muuten vaan jätetyksi niin heidät on sitten saatettu yhteen.

Näinhän se varmasti usein on. En kuitenkaan ymmärrä miksei poikkeustakin voisi tapahtua. Ainakin olettaen, että nainen arvostaa - kuten itse teen - myös sitä, että hänen ja kumppaninsa välillä on yhteys ja molemmat ymmärtävät toisiaan. -ap

Totta kai! Sun pitää vaan löytää ne naiset ennen kuin ne järjestetään noille miehille. Tai sitten sun pitää ryhtyä tuollaiseksi mieheksi, jolle kaverit ja kavereiden tyttöystävät järjestää seuraa. ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi ikisinkkunainen tuosta ikähaarukasta. Haittaako masennus ja yksinäisyystausta?

Ei haittaa. Ei itsellänikään ole enää mitään isoa kaverilaumaa, ei ole ollut moneen vuoteen enää. Haluaisin elää rauhallista ja kivaa elämää jonkun naisen kanssa. Haluaisin, että tulisimme niin hyvin toimeen, että voisimme tehdä kaikenlaista yhdessä, kaksisteen, ilman että se tuntuisi tylsältä tai teeskentelyltä. Monet naiset tuntuvat haluavan, että mies on hyvin etäinen ja että mieheen on kosketusta lähinnä puhuttaessa arjen päätöksistä (raha-asiat, aikataulut jne.) sekä seksissä, ja että mies elää muuten omaa elämäänsä täysin irrallisena naisesta. En tiedä, ehkä tavisten parisuhteet juuri perustuvatkin siihen, ettei ole puolison kanssa juurikaan muuta yhteistä kuin se, että jaetaan arjen käytännön järjestelyitä, ja harrastetaan välillä seksiä. -ap

Piip! Nyt meni metsään noi johtopäätökset. Tavisparisuhteet alkaa niin että tehdään aluksi melkein kaikki yhdessä ja vuosien kuluessa molemmat hakee sitä omaa tilaansa kunnes jotkut päätyy noinkin etäälle kuten kuvailit.

Olen kyllä saanut vaikutelman, että monet naiset haluavat tuollaista. -ap

Miksi ihmeessä? Tuollaisessa suhteen kuvailussa ei vaikuta edes mitään alkuhuumaa olevan.

Alkuhuuma tarkoittaa käsittääkseni näille naisille sitä, että pannaan kolme kertaa päivässä. -ap

No huh huh. En kysy tätä pahalla, mutta onko sinulla mahdollisesti jotain autismi- tai aspergerpiirteitä? Jos ihmis- ja erityisesti naiskuvasi on tuollainen, minulla herää epäilys että hahmotat poikkeuksellisen huonosti toisten ihmisten käyttäytymistä ja heidän motiivejaan. Oletko harkinnut, että kävisit juttelemassa vaikka jollekin ammattilaiselle tuosta elämäntilanteestasi, toiveistasi/vaatimuksistasi parisuhdetta kohtaan, ja tässäkin ketjussa esiin tuomiasi käsityksiä naisten käyttäytymisestä? Siitä voisi ihan oikeasti olla sinulle hyötyä elämässäsi.

Miten se, että viittaan siihen että huomattavalle osalle naisia suhteen alkuhuuma tarkoittaa lähes pelkästään seksuaalista huumaa, tekee minusta aspergerin? -ap

En ole hän, jolle vastasit, mutta ainakin itselläni seksuaalinen vetovoima liittyy samalla myös ihastumisen tunteeseen.

Vaikea sanoa, tulkitsenko oikein, mutta ketjun perusteella vaikuttaa, että koet naisten kiinnostuksen tai halukkuuden jotenkin ongelmallisena. Kuitenkin naisia - ja mielellään nuoria naisia pitäisi löytää. Mielessäsi sitten on jo jonkinlainen yleistävä malli siitä, millaisia "huomattava osa" naisista on.

Jäi vaan hieman epäselväksi, että mitä sinulla olisi parisuhteessa ihastuksellesi tarjota.

Totta kai seksuaalinen vetovoima liittyy ihastumisen tunteeseen, mutta nainen jolle ihastumien=seksuaalinen vetovoima, tuskin on nainen jonka kanssa saisin hyvää parisuhdetta. -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi ikisinkkunainen tuosta ikähaarukasta. Haittaako masennus ja yksinäisyystausta?

Ei haittaa. Ei itsellänikään ole enää mitään isoa kaverilaumaa, ei ole ollut moneen vuoteen enää. Haluaisin elää rauhallista ja kivaa elämää jonkun naisen kanssa. Haluaisin, että tulisimme niin hyvin toimeen, että voisimme tehdä kaikenlaista yhdessä, kaksisteen, ilman että se tuntuisi tylsältä tai teeskentelyltä. Monet naiset tuntuvat haluavan, että mies on hyvin etäinen ja että mieheen on kosketusta lähinnä puhuttaessa arjen päätöksistä (raha-asiat, aikataulut jne.) sekä seksissä, ja että mies elää muuten omaa elämäänsä täysin irrallisena naisesta. En tiedä, ehkä tavisten parisuhteet juuri perustuvatkin siihen, ettei ole puolison kanssa juurikaan muuta yhteistä kuin se, että jaetaan arjen käytännön järjestelyitä, ja harrastetaan välillä seksiä. -ap

Piip! Nyt meni metsään noi johtopäätökset. Tavisparisuhteet alkaa niin että tehdään aluksi melkein kaikki yhdessä ja vuosien kuluessa molemmat hakee sitä omaa tilaansa kunnes jotkut päätyy noinkin etäälle kuten kuvailit.

Olen kyllä saanut vaikutelman, että monet naiset haluavat tuollaista. -ap

Miksi ihmeessä? Tuollaisessa suhteen kuvailussa ei vaikuta edes mitään alkuhuumaa olevan.

Alkuhuuma tarkoittaa käsittääkseni näille naisille sitä, että pannaan kolme kertaa päivässä. -ap

No huh huh. En kysy tätä pahalla, mutta onko sinulla mahdollisesti jotain autismi- tai aspergerpiirteitä? Jos ihmis- ja erityisesti naiskuvasi on tuollainen, minulla herää epäilys että hahmotat poikkeuksellisen huonosti toisten ihmisten käyttäytymistä ja heidän motiivejaan. Oletko harkinnut, että kävisit juttelemassa vaikka jollekin ammattilaiselle tuosta elämäntilanteestasi, toiveistasi/vaatimuksistasi parisuhdetta kohtaan, ja tässäkin ketjussa esiin tuomiasi käsityksiä naisten käyttäytymisestä? Siitä voisi ihan oikeasti olla sinulle hyötyä elämässäsi.

Miten se, että viittaan siihen että huomattavalle osalle naisia suhteen alkuhuuma tarkoittaa lähes pelkästään seksuaalista huumaa, tekee minusta aspergerin? -ap

Viittaan myös aiemmin ketjussa esittämääsi näkemykseen parisuhteesta. Voi toki olla, että olet ollut tekemisissä vain äärimmäisen tunnekylmien naisten kanssa (tai vaihtoehtoisesti olet itse hyvin pidättäytyväinen ihminen), mutta kyllä parisuhde alkuhuumineen on ihmisille ensisijaisesti sitä, että kohdataan toinen sekä henkisellä, emotionaalisella, älyllisellä ja fyysisellä tasolla. Rakastetun kanssa haluaa jakaa kaiken elämässä, toiseen haluaa suorastaan uppoutua. Etkö ole koskaan kokenut tällaista? Ovatko sinun suhteesi pyörineet vain fyysisellä tasolla eli seksissä ja arkipäivän pyörittämisessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

39v. lapseton ikisinkkunainen ilmoittautuu! En mahdu ikähaitariisi, mutta päätin ignoorata sen, koska olen energinen, kaunis, itsestään huolta pitävä, empaattinen nainen, joka kokee että olisi paljon annettavaa toiselle ihmiselle. Joten en ymmärrä miksi en voisi olla hyvä ehdokas esim. juuri sinulle (kun lapsen hankinnastakaan en ole vielä ajatuksen tasolla luopunut).

Syy miksi itse olen ikisinkkuksi päätynyt, löytyy elämäntarinasta, jota en tietenkään täällä lähde julkisesti mitenkään avaamaan. Tämä on myös tavallaan se helppo tie jolle vain jumahtaa. Ystävät ja suku ovat korvanneet hyvin pitkälti kumppanin puutteen, jolloin sinkkuutensa joskus lähes unohtaa.

Eli kyllä meitä iäkkäämpiäkin seurustelukokemusta vaille jääneitä naisia on olemassa, emme vain pidä itsestämme kovaa ääntä.  ;)

Ja mistä minut voisi löytää? Lähinnä kotoani keski-suomesta. Tai vaihtoehtoisesti lenkkipolulta, salilta, puistosta, elokuvateatterista, silloin tällöin tavintolasta jne.  :)

Mikä sinulle sitten olisi _realistinen_ tapa tavata joku mies? Tai miehelle sinut? Tai miten haluaisit tulla tutustuneeksi mieheen? -ap

Ihanteellisin tapa tavata mies minulle olisi tietenkin tutustuminen ystävien kautta. Mutta kohdallani tämä ei kuitenkaan ole realistista, sillä lähes kaikki ystävieni ystävämiehet ovat jo varattuja. Minusta ihmisen pitää olla sen verran avomielinen maailmaa kohtaan, että pitää sen mahdollisuuden mielessä, että siihen "oikeaan" voi törmätä lähes missä vain. Ja siihen soveltuu kaikki mainitsemani paikat joissa vietän vapaa-aikaani. Voisin kuvitella esim. tilanteen jossa olen menossa elokuviin ja aulassa joku mies tulee juttelemaan minulle. Tai vaikkapa elokuvan jälkeen mies voisi tulla kysymään mitä pidin elokuvasta, ja mikäli juttu luistaisi voisi mies pyytää minua elokuvista suoraan lasilliselle. Mutta periaatteessa kohtauspaikka ja -tilanne voisi olla mikä vain. Se vaatii vain aloitteen. Ja anteeksi, sanon koko ajan että miehen täytyy tehdä ensiaskel, mutta tässä asiassa olen vain vanhanaikainen (ja pidän muutenkin perinteisistä sukupuolirooleista).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi ikisinkkunainen tuosta ikähaarukasta. Haittaako masennus ja yksinäisyystausta?

Ei haittaa. Ei itsellänikään ole enää mitään isoa kaverilaumaa, ei ole ollut moneen vuoteen enää. Haluaisin elää rauhallista ja kivaa elämää jonkun naisen kanssa. Haluaisin, että tulisimme niin hyvin toimeen, että voisimme tehdä kaikenlaista yhdessä, kaksisteen, ilman että se tuntuisi tylsältä tai teeskentelyltä. Monet naiset tuntuvat haluavan, että mies on hyvin etäinen ja että mieheen on kosketusta lähinnä puhuttaessa arjen päätöksistä (raha-asiat, aikataulut jne.) sekä seksissä, ja että mies elää muuten omaa elämäänsä täysin irrallisena naisesta. En tiedä, ehkä tavisten parisuhteet juuri perustuvatkin siihen, ettei ole puolison kanssa juurikaan muuta yhteistä kuin se, että jaetaan arjen käytännön järjestelyitä, ja harrastetaan välillä seksiä. -ap

Piip! Nyt meni metsään noi johtopäätökset. Tavisparisuhteet alkaa niin että tehdään aluksi melkein kaikki yhdessä ja vuosien kuluessa molemmat hakee sitä omaa tilaansa kunnes jotkut päätyy noinkin etäälle kuten kuvailit.

Olen kyllä saanut vaikutelman, että monet naiset haluavat tuollaista. -ap

Miksi ihmeessä? Tuollaisessa suhteen kuvailussa ei vaikuta edes mitään alkuhuumaa olevan.

Alkuhuuma tarkoittaa käsittääkseni näille naisille sitä, että pannaan kolme kertaa päivässä. -ap

No huh huh. En kysy tätä pahalla, mutta onko sinulla mahdollisesti jotain autismi- tai aspergerpiirteitä? Jos ihmis- ja erityisesti naiskuvasi on tuollainen, minulla herää epäilys että hahmotat poikkeuksellisen huonosti toisten ihmisten käyttäytymistä ja heidän motiivejaan. Oletko harkinnut, että kävisit juttelemassa vaikka jollekin ammattilaiselle tuosta elämäntilanteestasi, toiveistasi/vaatimuksistasi parisuhdetta kohtaan, ja tässäkin ketjussa esiin tuomiasi käsityksiä naisten käyttäytymisestä? Siitä voisi ihan oikeasti olla sinulle hyötyä elämässäsi.

Miten se, että viittaan siihen että huomattavalle osalle naisia suhteen alkuhuuma tarkoittaa lähes pelkästään seksuaalista huumaa, tekee minusta aspergerin? -ap

En ole hän, jolle vastasit, mutta ainakin itselläni seksuaalinen vetovoima liittyy samalla myös ihastumisen tunteeseen.

Vaikea sanoa, tulkitsenko oikein, mutta ketjun perusteella vaikuttaa, että koet naisten kiinnostuksen tai halukkuuden jotenkin ongelmallisena. Kuitenkin naisia - ja mielellään nuoria naisia pitäisi löytää. Mielessäsi sitten on jo jonkinlainen yleistävä malli siitä, millaisia "huomattava osa" naisista on.

Jäi vaan hieman epäselväksi, että mitä sinulla olisi parisuhteessa ihastuksellesi tarjota.

Totta kai seksuaalinen vetovoima liittyy ihastumisen tunteeseen, mutta nainen jolle ihastumien=seksuaalinen vetovoima, tuskin on nainen jonka kanssa saisin hyvää parisuhdetta. -ap

Niin, kommentissani en kyllä sanonut että "ihastuminen = seksuaalinen vetovoima".

No, olethan tässäkin ketjussa saanut jo vaikka kuinka monta hyvää neuvoa. Niitä nyt vaan noudattamaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ethän sinä ikisinkku ole jos olet suhteissa ollut.

Siitä kun täytin 18, on yli 16 vuotta. Tuosta 16:sta vuodesta olen ollut yhteensä n. 3,5 vuotta neljässä eri suhteessa.

-ap

V***u älä valita. Oot sentään jotain joskus saanut.

terv. sinkkunainen 37v, vielä vailla ensisuudelmaa

Täällä 34 v. nainen samassa tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

39v. lapseton ikisinkkunainen ilmoittautuu! En mahdu ikähaitariisi, mutta päätin ignoorata sen, koska olen energinen, kaunis, itsestään huolta pitävä, empaattinen nainen, joka kokee että olisi paljon annettavaa toiselle ihmiselle. Joten en ymmärrä miksi en voisi olla hyvä ehdokas esim. juuri sinulle (kun lapsen hankinnastakaan en ole vielä ajatuksen tasolla luopunut).

Syy miksi itse olen ikisinkkuksi päätynyt, löytyy elämäntarinasta, jota en tietenkään täällä lähde julkisesti mitenkään avaamaan. Tämä on myös tavallaan se helppo tie jolle vain jumahtaa. Ystävät ja suku ovat korvanneet hyvin pitkälti kumppanin puutteen, jolloin sinkkuutensa joskus lähes unohtaa.

Eli kyllä meitä iäkkäämpiäkin seurustelukokemusta vaille jääneitä naisia on olemassa, emme vain pidä itsestämme kovaa ääntä.  ;)

Ja mistä minut voisi löytää? Lähinnä kotoani keski-suomesta. Tai vaihtoehtoisesti lenkkipolulta, salilta, puistosta, elokuvateatterista, silloin tällöin tavintolasta jne.  :)

Mikä sinulle sitten olisi _realistinen_ tapa tavata joku mies? Tai miehelle sinut? Tai miten haluaisit tulla tutustuneeksi mieheen? -ap

Ihanteellisin tapa tavata mies minulle olisi tietenkin tutustuminen ystävien kautta. Mutta kohdallani tämä ei kuitenkaan ole realistista, sillä lähes kaikki ystävieni ystävämiehet ovat jo varattuja. Minusta ihmisen pitää olla sen verran avomielinen maailmaa kohtaan, että pitää sen mahdollisuuden mielessä, että siihen "oikeaan" voi törmätä lähes missä vain. Ja siihen soveltuu kaikki mainitsemani paikat joissa vietän vapaa-aikaani. Voisin kuvitella esim. tilanteen jossa olen menossa elokuviin ja aulassa joku mies tulee juttelemaan minulle. Tai vaikkapa elokuvan jälkeen mies voisi tulla kysymään mitä pidin elokuvasta, ja mikäli juttu luistaisi voisi mies pyytää minua elokuvista suoraan lasilliselle. Mutta periaatteessa kohtauspaikka ja -tilanne voisi olla mikä vain. Se vaatii vain aloitteen. Ja anteeksi, sanon koko ajan että miehen täytyy tehdä ensiaskel, mutta tässä asiassa olen vain vanhanaikainen (ja pidän muutenkin perinteisistä sukupuolirooleista).

Käyn itse harvoin elokuvissa, lähinnä jos kaverien kanssa tulee käytyä niin sitten. Tunnen kuitenkin yhden ikisinkkumiehen, joka on myös noin kolmevitonen, ja käy ahkerasti elokuvissa. Työskentelee keskustassa, joten saattaa ajoittaa lounastuntinsa joustavan työajan puitteissa niin, että voi käytdä katsomassa leffan. Tai sitten menee työpäivän päätteeksi.

Hän on ainakin muutamaan kertaan puhunut siitä, että leffateattereissa näkee harvakseltaan muita naisia kuin teinityttöjä, ja jos jonkun naisen näkee, niin se katsoo tuomitsevasti yksin leffassa olevaa miestä. Eikä tämä ole hänen suustaan vitsi, enkä näe sitä vitsinä. Leffateatterin voi hyvin ajatella olevan paikka, jossa yksin liikkeellä olevaa miestä katsotaan karsaasti.

Meinaan tällä lähinnä sitä, että jos toivot suomalaisten miesten lähestyvän sinua jossain satunnaisessa paikassa, niin leffateatteri saattaa olla melko huono, koska paikan karma heikentää miehen tutustumisfiiliksiä. Tunnistan nimittäin itsekin joistain paikoista tuon mitä kerroin kaverini juttelevan, että joissain paikoissa yksin liikkeellä olevia miehiä katsotaan karsaasti, ja tulee epämiellyttävä olo. Itse menin kerran taidegalleriaan katsomaan näyttelyä, josta olin nähnyt mainoksen ja joka vaikutti kiinnostavalta. No taidegalleriassa oli näyttely ja se oli avoinna, mutta siellä oli myös porukka jotain todella tärkeänoloisia kulttuurinaisia. (suurin osa itse asiassa juurikin päälle kolmekymppisen oloisia) . Tuli niin kuumottava olo niiden naisten tuomitsevista katseista, että jäi taulujen katselu kesken ja lähdin alle viiden minuutin sisään pois. -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

39v. lapseton ikisinkkunainen ilmoittautuu! En mahdu ikähaitariisi, mutta päätin ignoorata sen, koska olen energinen, kaunis, itsestään huolta pitävä, empaattinen nainen, joka kokee että olisi paljon annettavaa toiselle ihmiselle. Joten en ymmärrä miksi en voisi olla hyvä ehdokas esim. juuri sinulle (kun lapsen hankinnastakaan en ole vielä ajatuksen tasolla luopunut).

Syy miksi itse olen ikisinkkuksi päätynyt, löytyy elämäntarinasta, jota en tietenkään täällä lähde julkisesti mitenkään avaamaan. Tämä on myös tavallaan se helppo tie jolle vain jumahtaa. Ystävät ja suku ovat korvanneet hyvin pitkälti kumppanin puutteen, jolloin sinkkuutensa joskus lähes unohtaa.

Eli kyllä meitä iäkkäämpiäkin seurustelukokemusta vaille jääneitä naisia on olemassa, emme vain pidä itsestämme kovaa ääntä.  ;)

Ja mistä minut voisi löytää? Lähinnä kotoani keski-suomesta. Tai vaihtoehtoisesti lenkkipolulta, salilta, puistosta, elokuvateatterista, silloin tällöin tavintolasta jne.  :)

Mikä sinulle sitten olisi _realistinen_ tapa tavata joku mies? Tai miehelle sinut? Tai miten haluaisit tulla tutustuneeksi mieheen? -ap

Ihanteellisin tapa tavata mies minulle olisi tietenkin tutustuminen ystävien kautta. Mutta kohdallani tämä ei kuitenkaan ole realistista, sillä lähes kaikki ystävieni ystävämiehet ovat jo varattuja. Minusta ihmisen pitää olla sen verran avomielinen maailmaa kohtaan, että pitää sen mahdollisuuden mielessä, että siihen "oikeaan" voi törmätä lähes missä vain. Ja siihen soveltuu kaikki mainitsemani paikat joissa vietän vapaa-aikaani. Voisin kuvitella esim. tilanteen jossa olen menossa elokuviin ja aulassa joku mies tulee juttelemaan minulle. Tai vaikkapa elokuvan jälkeen mies voisi tulla kysymään mitä pidin elokuvasta, ja mikäli juttu luistaisi voisi mies pyytää minua elokuvista suoraan lasilliselle. Mutta periaatteessa kohtauspaikka ja -tilanne voisi olla mikä vain. Se vaatii vain aloitteen. Ja anteeksi, sanon koko ajan että miehen täytyy tehdä ensiaskel, mutta tässä asiassa olen vain vanhanaikainen (ja pidän muutenkin perinteisistä sukupuolirooleista).

Käyn itse harvoin elokuvissa, lähinnä jos kaverien kanssa tulee käytyä niin sitten. Tunnen kuitenkin yhden ikisinkkumiehen, joka on myös noin kolmevitonen, ja käy ahkerasti elokuvissa. Työskentelee keskustassa, joten saattaa ajoittaa lounastuntinsa joustavan työajan puitteissa niin, että voi käytdä katsomassa leffan. Tai sitten menee työpäivän päätteeksi.

Hän on ainakin muutamaan kertaan puhunut siitä, että leffateattereissa näkee harvakseltaan muita naisia kuin teinityttöjä, ja jos jonkun naisen näkee, niin se katsoo tuomitsevasti yksin leffassa olevaa miestä. Eikä tämä ole hänen suustaan vitsi, enkä näe sitä vitsinä. Leffateatterin voi hyvin ajatella olevan paikka, jossa yksin liikkeellä olevaa miestä katsotaan karsaasti.

Meinaan tällä lähinnä sitä, että jos toivot suomalaisten miesten lähestyvän sinua jossain satunnaisessa paikassa, niin leffateatteri saattaa olla melko huono, koska paikan karma heikentää miehen tutustumisfiiliksiä. Tunnistan nimittäin itsekin joistain paikoista tuon mitä kerroin kaverini juttelevan, että joissain paikoissa yksin liikkeellä olevia miehiä katsotaan karsaasti, ja tulee epämiellyttävä olo. Itse menin kerran taidegalleriaan katsomaan näyttelyä, josta olin nähnyt mainoksen ja joka vaikutti kiinnostavalta. No taidegalleriassa oli näyttely ja se oli avoinna, mutta siellä oli myös porukka jotain todella tärkeänoloisia kulttuurinaisia. (suurin osa itse asiassa juurikin päälle kolmekymppisen oloisia) . Tuli niin kuumottava olo niiden naisten tuomitsevista katseista, että jäi taulujen katselu kesken ja lähdin alle viiden minuutin sisään pois. -ap

Eihän niistä tuomitsevista katseista tarvitse välittää. Lähesty niitä jotka katsovat avoimesti tai kutsuvasti. Itse yritän aina hymyillä aina kaikille miehille jotka näyttävät vähänkään kiinnostavilta. Mutta suomalaiset miehet eivät tosiaankaan uskalla lähestyä. Tai sitten eivät vaan halua, mene ja tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

39v. lapseton ikisinkkunainen ilmoittautuu! En mahdu ikähaitariisi, mutta päätin ignoorata sen, koska olen energinen, kaunis, itsestään huolta pitävä, empaattinen nainen, joka kokee että olisi paljon annettavaa toiselle ihmiselle. Joten en ymmärrä miksi en voisi olla hyvä ehdokas esim. juuri sinulle (kun lapsen hankinnastakaan en ole vielä ajatuksen tasolla luopunut).

Syy miksi itse olen ikisinkkuksi päätynyt, löytyy elämäntarinasta, jota en tietenkään täällä lähde julkisesti mitenkään avaamaan. Tämä on myös tavallaan se helppo tie jolle vain jumahtaa. Ystävät ja suku ovat korvanneet hyvin pitkälti kumppanin puutteen, jolloin sinkkuutensa joskus lähes unohtaa.

Eli kyllä meitä iäkkäämpiäkin seurustelukokemusta vaille jääneitä naisia on olemassa, emme vain pidä itsestämme kovaa ääntä.  ;)

Ja mistä minut voisi löytää? Lähinnä kotoani keski-suomesta. Tai vaihtoehtoisesti lenkkipolulta, salilta, puistosta, elokuvateatterista, silloin tällöin tavintolasta jne.  :)

Mikä sinulle sitten olisi _realistinen_ tapa tavata joku mies? Tai miehelle sinut? Tai miten haluaisit tulla tutustuneeksi mieheen? -ap

Ihanteellisin tapa tavata mies minulle olisi tietenkin tutustuminen ystävien kautta. Mutta kohdallani tämä ei kuitenkaan ole realistista, sillä lähes kaikki ystävieni ystävämiehet ovat jo varattuja. Minusta ihmisen pitää olla sen verran avomielinen maailmaa kohtaan, että pitää sen mahdollisuuden mielessä, että siihen "oikeaan" voi törmätä lähes missä vain. Ja siihen soveltuu kaikki mainitsemani paikat joissa vietän vapaa-aikaani. Voisin kuvitella esim. tilanteen jossa olen menossa elokuviin ja aulassa joku mies tulee juttelemaan minulle. Tai vaikkapa elokuvan jälkeen mies voisi tulla kysymään mitä pidin elokuvasta, ja mikäli juttu luistaisi voisi mies pyytää minua elokuvista suoraan lasilliselle. Mutta periaatteessa kohtauspaikka ja -tilanne voisi olla mikä vain. Se vaatii vain aloitteen. Ja anteeksi, sanon koko ajan että miehen täytyy tehdä ensiaskel, mutta tässä asiassa olen vain vanhanaikainen (ja pidän muutenkin perinteisistä sukupuolirooleista).

Käyn itse harvoin elokuvissa, lähinnä jos kaverien kanssa tulee käytyä niin sitten. Tunnen kuitenkin yhden ikisinkkumiehen, joka on myös noin kolmevitonen, ja käy ahkerasti elokuvissa. Työskentelee keskustassa, joten saattaa ajoittaa lounastuntinsa joustavan työajan puitteissa niin, että voi käytdä katsomassa leffan. Tai sitten menee työpäivän päätteeksi.

Hän on ainakin muutamaan kertaan puhunut siitä, että leffateattereissa näkee harvakseltaan muita naisia kuin teinityttöjä, ja jos jonkun naisen näkee, niin se katsoo tuomitsevasti yksin leffassa olevaa miestä. Eikä tämä ole hänen suustaan vitsi, enkä näe sitä vitsinä. Leffateatterin voi hyvin ajatella olevan paikka, jossa yksin liikkeellä olevaa miestä katsotaan karsaasti.

Meinaan tällä lähinnä sitä, että jos toivot suomalaisten miesten lähestyvän sinua jossain satunnaisessa paikassa, niin leffateatteri saattaa olla melko huono, koska paikan karma heikentää miehen tutustumisfiiliksiä. Tunnistan nimittäin itsekin joistain paikoista tuon mitä kerroin kaverini juttelevan, että joissain paikoissa yksin liikkeellä olevia miehiä katsotaan karsaasti, ja tulee epämiellyttävä olo. Itse menin kerran taidegalleriaan katsomaan näyttelyä, josta olin nähnyt mainoksen ja joka vaikutti kiinnostavalta. No taidegalleriassa oli näyttely ja se oli avoinna, mutta siellä oli myös porukka jotain todella tärkeänoloisia kulttuurinaisia. (suurin osa itse asiassa juurikin päälle kolmekymppisen oloisia) . Tuli niin kuumottava olo niiden naisten tuomitsevista katseista, että jäi taulujen katselu kesken ja lähdin alle viiden minuutin sisään pois. -ap

Eihän niistä tuomitsevista katseista tarvitse välittää. Lähesty niitä jotka katsovat avoimesti tai kutsuvasti. Itse yritän aina hymyillä aina kaikille miehille jotka näyttävät vähänkään kiinnostavilta. Mutta suomalaiset miehet eivät tosiaankaan uskalla lähestyä. Tai sitten eivät vaan halua, mene ja tiedä.

Luulen, että monikin suomalainen sinkkumies haluaisi lähestyä, mutta meille on opetettu suomalaiseen kulttuurin sisältäkäsin, että naisia ei kuulu lähestyä julkisella paikalla, ja että varsinkin jos ei ole hyvin suosittu naisten keskuudessa valmiiski, vaan perus mitättömän näköinen ja -oloinen jamppa, niin naiset ottaa sen helposti suunnilleen loukkauksena, että mies kehtasi lähestyä. Eihän tällaisia eksplisiittisesti missään sanota, mutta miehet oppivat tämän mm. siitä, miten naiset yleisesti puhuvat miehistä ja arvottavat miehiä. -ap

up