Kuinka pitkälle voitte olla kavereita ihmisten kanssa joiden poliittisia mielipiteitä vastustatte täysin?

Minulla on ystäväpiirissä mm. vasemmistopoliitikko, kolmannen aallon feministejä joilla on minun nähdäkseni todella kommunistiset arvot, oikeistokonservatiiveja, uskovaisia (lestadiolaisia, peruskristittyjä, ortodokseja, pari muslimia, juutalaisia, bahai ym.), ateisteja, luonnonuskoisia, vihreitä, oikeistoliberaaleja ja liberaaleja, eikä nuo asiat vaikuta ystävyyteen oikein mitenkään muutoin kuin mielenkiintoisina keskusteluina.

Koen ystäväpiirini erilaisuuden suureksi rikkaudeksi, ja em. erilaisuudesta huolimatta kaikilla tuntuu olevan arvomaailmallisesti ns. suuret linjat samankaltaiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen useimmissa asioissa kahta vastakkaista mieltä ja jos joku on tiukasti jollain kannalla, niin olen heti automaattisesti sillä toisella kannalla.

Ihmiset eivät vain osaa väitellä nykyisin ja kärsin vakavasta väittelyanemiasta.

Kuvittelevat että väittely on riitelyä, mutta hyvä väittely on pikemminkin tennistä tai miekkailua.

Kunnollisen väittelyn jälkeen vasta molemmat tietävät miksi ovat itse jotain mieltä ja miksi toinen on jollain muulla kannalla.

oikein perusteellisessa väittelyssä kannat saattavat myös muuttua useampaankin kertaan.

Mutta liian harva osaa väitellä.

Väittely on turhaa. Jos väittelyllä pärjäisi niin valtiot väittelisivät sotimisen sijaan.

Itse kannatan miekkailua tai nyrkkitappelua. Siinä vastapuoli tuntee olleensa väärässä ja voittaja on oikeassa ja muut on hiljaa tai nyrkki heiluu jälleen.

Tämä on sivistyneen maailman tyyli tällä tyylillä myös valtiot toimivat. Turha väittää muuta vastaan tai...

Miekkailulla ja nyrkkitappelulla ei ole juuri mitään yhteistä.

Floretti-miekkailulla ja väittelyllä on se samankaltaisuus, että vastustajan pisto pitää torjua ennen kuin saa itse yrittää tehdä piston. Myös osuma-alue on tarkkaan määrätty.

Väittely on turhaa vain silloin jos mukana on väittelyä osaamattomia.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen useimmissa asioissa kahta vastakkaista mieltä ja jos joku on tiukasti jollain kannalla, niin olen heti automaattisesti sillä toisella kannalla.

Ihmiset eivät vain osaa väitellä nykyisin ja kärsin vakavasta väittelyanemiasta.

Kuvittelevat että väittely on riitelyä, mutta hyvä väittely on pikemminkin tennistä tai miekkailua.

Kunnollisen väittelyn jälkeen vasta molemmat tietävät miksi ovat itse jotain mieltä ja miksi toinen on jollain muulla kannalla.

oikein perusteellisessa väittelyssä kannat saattavat myös muuttua useampaankin kertaan.

Mutta liian harva osaa väitellä.

Hyvä ja sivistynyt väittely tai ennemmin keskustelu (siis EI kinaaminen tai riitely jossa kumpikaan ei anna periksi ja jonkun on pakko "voittaa") on upea asia. Sitä kautta yleensä kumpikin osapuoli oppii ja monesti oma ajattelukin avartuu.

Onneksi töissäni tämä toteutuu hyvin, siis varsinaisissa työtehtävissä.

Ja tässäkin keskustelussa tajusin, että se mikä minua ärsyttää ei ole puoluekanta koska nuo 3 henkilöä joita ajattelin tätä kirjoittaessani ovat kaikki eri puolueiden jäseniä. Se heitä yhdistävä tekijä onkin se, että he ovat täysin fanaattisia omissa kannoissaan.

Ja miksikö olen tuttavia heidän kanssaan . ... no, omituista kyllä muuten ovat mukavia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen useimmissa asioissa kahta vastakkaista mieltä ja jos joku on tiukasti jollain kannalla, niin olen heti automaattisesti sillä toisella kannalla.

Ihmiset eivät vain osaa väitellä nykyisin ja kärsin vakavasta väittelyanemiasta.

Kuvittelevat että väittely on riitelyä, mutta hyvä väittely on pikemminkin tennistä tai miekkailua.

Kunnollisen väittelyn jälkeen vasta molemmat tietävät miksi ovat itse jotain mieltä ja miksi toinen on jollain muulla kannalla.

oikein perusteellisessa väittelyssä kannat saattavat myös muuttua useampaankin kertaan.

Mutta liian harva osaa väitellä.

Väittely on turhaa. Jos väittelyllä pärjäisi niin valtiot väittelisivät sotimisen sijaan.

Itse kannatan miekkailua tai nyrkkitappelua. Siinä vastapuoli tuntee olleensa väärässä ja voittaja on oikeassa ja muut on hiljaa tai nyrkki heiluu jälleen.

Tämä on sivistyneen maailman tyyli tällä tyylillä myös valtiot toimivat. Turha väittää muuta vastaan tai...

Eiköhän tämä ollut sarkasmia.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ystäväpiirissä mm. vasemmistopoliitikko, kolmannen aallon feministejä joilla on minun nähdäkseni todella kommunistiset arvot, oikeistokonservatiiveja, uskovaisia (lestadiolaisia, peruskristittyjä, ortodokseja, pari muslimia, juutalaisia, bahai ym.), ateisteja, luonnonuskoisia, vihreitä, oikeistoliberaaleja ja liberaaleja, eikä nuo asiat vaikuta ystävyyteen oikein mitenkään muutoin kuin mielenkiintoisina keskusteluina.

Koen ystäväpiirini erilaisuuden suureksi rikkaudeksi, ja em. erilaisuudesta huolimatta kaikilla tuntuu olevan arvomaailmallisesti ns. suuret linjat samankaltaiset.

Tässä ap. Itselläni tuttavapiiri myös erittäin monipuolinen ja kansainvälinen ja kyllä, se on suuri rikkaus. Ihmisten erilaisista kokemuksista ja tiedoista voi oppia todella paljon.

Kirjoitinkin jo aikaisemmin, että tajusin tosiaan tässä keskustelussa sen, että kyseisten henkilöiden erilaisuus tai mielipiteet sinänsä eivät ole ongelma, vaan se, että he eivät millään suvaitse mitään erilaista ajattelua keneltäkään muulta, mukaanlukien minulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen useimmissa asioissa kahta vastakkaista mieltä ja jos joku on tiukasti jollain kannalla, niin olen heti automaattisesti sillä toisella kannalla.

Ihmiset eivät vain osaa väitellä nykyisin ja kärsin vakavasta väittelyanemiasta.

Kuvittelevat että väittely on riitelyä, mutta hyvä väittely on pikemminkin tennistä tai miekkailua.

Kunnollisen väittelyn jälkeen vasta molemmat tietävät miksi ovat itse jotain mieltä ja miksi toinen on jollain muulla kannalla.

oikein perusteellisessa väittelyssä kannat saattavat myös muuttua useampaankin kertaan.

Mutta liian harva osaa väitellä.

Väittely on turhaa. Jos väittelyllä pärjäisi niin valtiot väittelisivät sotimisen sijaan.

Itse kannatan miekkailua tai nyrkkitappelua. Siinä vastapuoli tuntee olleensa väärässä ja voittaja on oikeassa ja muut on hiljaa tai nyrkki heiluu jälleen.

Tämä on sivistyneen maailman tyyli tällä tyylillä myös valtiot toimivat. Turha väittää muuta vastaan tai...

Eiköhän tämä ollut sarkasmia.

Jois väittelyllä pärjäisi ja oikeus toteutuisi olisi kannabis laillista jo ajat sitten.

Sanotko että armeija ja sotakoneisto on sarkasmia? Poliisivoimat on sarkasmia?

Kaikki terroriteot joilla toisinajattelijat murretaan ja nujerretaan on sarkasmia?

Näen vain terroria ja nujertamista voimakeinoin. En näe sarkasmia missään.

Vierailija kirjoitti:

Miekkailulla ja nyrkkitappelulla ei ole juuri mitään yhteistä.

Floretti-miekkailulla ja väittelyllä on se samankaltaisuus, että vastustajan pisto pitää torjua ennen kuin saa itse yrittää tehdä piston. Myös osuma-alue on tarkkaan määrätty.

Väittely on turhaa vain silloin jos mukana on väittelyä osaamattomia.

Toinen perustuu tappamiseen ja toinen on oikeasti kieletöntä kommunikaatiota. Miekka on sellainen työkalu jolla yritetään puhkaista toisinajattelijan vatsakalvo puhki.

Nykyään tuntuu olevan hyväksyttyä olla tosi ennakkoluuloinen ja leimata eri tavoin ajattelevat. Itse tunnen älykkäitä ja koulutettuja amerikkalaisia, jotka omista syistään äänestivät Trumpia. Suomalaiset tutut Facebookissa vetivät sitten kamalia yleistyksiä tyhmistä amerikkalaisista ilman, että oikeasti ymmärtävät amerikkalaisten ajattelua ja juuri näiden vaalien vastakkainasettelua lainkaan. Ennen minusta arvostettiin enemmän sivistynyttä tapaa puhua toisista ihmisistä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ystäväpiirissä mm. vasemmistopoliitikko, kolmannen aallon feministejä joilla on minun nähdäkseni todella kommunistiset arvot, oikeistokonservatiiveja, uskovaisia (lestadiolaisia, peruskristittyjä, ortodokseja, pari muslimia, juutalaisia, bahai ym.), ateisteja, luonnonuskoisia, vihreitä, oikeistoliberaaleja ja liberaaleja, eikä nuo asiat vaikuta ystävyyteen oikein mitenkään muutoin kuin mielenkiintoisina keskusteluina.

Koen ystäväpiirini erilaisuuden suureksi rikkaudeksi, ja em. erilaisuudesta huolimatta kaikilla tuntuu olevan arvomaailmallisesti ns. suuret linjat samankaltaiset.

Eli itse asiassa teillä ei ole erilaisuutta ollenkaan, jos olette kuitenkin kaikesta samaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään tuntuu olevan hyväksyttyä olla tosi ennakkoluuloinen ja leimata eri tavoin ajattelevat. Itse tunnen älykkäitä ja koulutettuja amerikkalaisia, jotka omista syistään äänestivät Trumpia. Suomalaiset tutut Facebookissa vetivät sitten kamalia yleistyksiä tyhmistä amerikkalaisista ilman, että oikeasti ymmärtävät amerikkalaisten ajattelua ja juuri näiden vaalien vastakkainasettelua lainkaan. Ennen minusta arvostettiin enemmän sivistynyttä tapaa puhua toisista ihmisistä.

Kyllä, tapa puhua on muuttunut aivan karmeaksi. FB:n käytön lopetin tuollaisista syistä jo yli vuosi sitten.

Yritän olla lukematta mm. Hesaria (sekä EHDOTTOMASTI pysyä pois tältä palstalta!!!!) juuri tuon yleisesti vallitsevan loukkaavan puhetavan takia.

Politiikka ja uskonto on niitä asioita joista tiedän olla puhumatta tiettyjen ihmisten kanssa. Samoin noudatan ajatusta "asiat riitelee, ei ihmiset". Eli kaveripiiristä löytyy hyvinkin eritavalla itseni kanssani ajattelevia ihmisiä.

En voisi olla kaveri sellaisen kanssa joka muodostaa mielipiteensä vain sen perusteella mikä silläkin hetkellä sattuu olemaan muodikasta eikä osaa perustella muuten kuin että "näin se nyt vaan on", "nyt eletään vuotta 2016" tai "koska hesarissakin sanotaan niin". Mun mielestä aikuisen ihmisen pitäisi pystyä ajattelemaan järkevästi omilla aivoilla sen sijaan että katsoo av-palstalta tai somesta että mitä mieltä mistäkin "kuuluu" olla.

Hyvä esimerkki tästä on ihmiset jotka vastustavat Trumpia (en kyllä itsekään pidä siitä) pääosin siksi koska sosiaalinen media, "kaikki muut" ja lehdistökin tekee niin. Kun kyselee perusteluja niin harvemmin kuulee mitään kovinkaan syvällistä ja Clintonin luurangoilta suljetaan silmät täysin kun ne eivät istu yhteen oman muodikkaan mielipiteen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Raja menee siinä, että 1. Kyse on jostain todella äärimmäisestä. 2. Jos ko. henkilö kokee, ettei hänen kanssaan saa olla eri mieltä.

 Tähän mennessä ainakin jokaisen eduskuntapuolueen kannattajista on löytynyt ihmisiä, joiden kanssa tulen juttuun. Eikä ne kemiat välttämättä kohtaa vaikka samanlainen poliittinen näkemys olisikin.

Näin se on, tämän voi huomata esimerkiksi Lipposesta ja Tuomiojasta, Stubbista ja Rydmanista, Korhosesta ja Kiviniemestä, Väyrysestä ja monista eturivin kepulaisesta poliitikosta vuosikymmenten saatossa, ulkomailla esimerkiksi Corbynysta ja Blairista, varauksin Ana Navarrosta ja Trumpista. Itsekään en voisi äänestää kannattamani puolueen joitakin ehdokkaita.

Guggenheim on pikkuasia, Hillaristitkin ihan okei. Suvakkikin saa olla, mutta aktiivit lemppaan. Siis perseenjakajat ja aktiivimädättäjät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ystäväpiirissä mm. vasemmistopoliitikko, kolmannen aallon feministejä joilla on minun nähdäkseni todella kommunistiset arvot, oikeistokonservatiiveja, uskovaisia (lestadiolaisia, peruskristittyjä, ortodokseja, pari muslimia, juutalaisia, bahai ym.), ateisteja, luonnonuskoisia, vihreitä, oikeistoliberaaleja ja liberaaleja, eikä nuo asiat vaikuta ystävyyteen oikein mitenkään muutoin kuin mielenkiintoisina keskusteluina.

Koen ystäväpiirini erilaisuuden suureksi rikkaudeksi, ja em. erilaisuudesta huolimatta kaikilla tuntuu olevan arvomaailmallisesti ns. suuret linjat samankaltaiset.

Eli itse asiassa teillä ei ole erilaisuutta ollenkaan, jos olette kuitenkin kaikesta samaa mieltä.

Emme ole lähellekään kaikesta samaa mieltä.

Suuret linjat arvoissa on toki samankaltaiset, eli jokainen pitää muiden auttamista hyveenä (mielipiteet siitä, kuinka se kuuluisi tehdä vaan vaihtelee paljonkin), yrittää noudattaa "tee muille kuten tahtoisit itsellesi tehtävän"-ohjetta (mutta tässäkin vaihtelee tietysti toteutus) jne.

Vähän älyvapaa tuo tulkinta kieltämättä, että olisi "kaikesta samaa mieltä", jos arvomaailmallisesti ns. suuret linjat ovat samankaltaiset...laiskaa.

Olen itse hyvin hyvin jyrkkä mielipiteissäni, en niitä kyllä hevillä muuta. Tykkään kuitenkin kovasti keskustella sellaisten ihmisten kanssa jotka ovat täysin eri mieltä. En halua väitellä,en yritä saada heitä muuttamaan mielippidettä,enkä pyri ärsyttänään. Minua vain kiinnostaa tietää mitä vastapuoli ajattelee. Jokaisella on oikeus mielipiteseensä ja maailmaan mahtuu meteliä. En vain ota nk."vastapuolen" mielipidettä henkilökohtaisesti,enkä myöskään hauku ihmisiä tyhmiksi jos he ovat eri mieltä kuin minä.

Eli kyllä pystyn olemaan mielipiteeltään erinlsisen ihmisen kanssa kaveri/ystävä. Olen kyllä muutaman suvacci kaverin menettänyt, kun he ovat pistäneet välejä poikki kaikkien niiden kanssa jotka ovat asioista eri mieltä, mutta jos he ovat ratkaisuun tyytyväisiä, niin sitten he kai tekivät asian itselleen oikein. Ei siinä sitten mitä.

Pystyn olemaan erittäin pitkälle, vaikka tykkäänkin puhua politiikasta ja paljon. Mulla on kavereina ihan pesunkestäviä persuja myös.

Ei tää vaadi kuin aikuisuutta. We can agree to disagree.

Suomen ongelma tässä suhteessa on muuten se, että meitä ei opeteta debatoimaan, meitä opetetaan alistumaan konsensukselle. Siksi monella suomalaisella ottaa koville olla erimielisten kanssa kaverina. Näin saadaan syntymään hyvä vihreitä ja persulaisia kuplia.

T. Cityvihreä

Vierailija kirjoitti:

Guggenheim on tosiaan aika pieni asia, rasismi ehdoton ei. Tosin yksi vihreä, jonka kanssa olen monesta asiasta samaa mieltä, on niin yksisilmäinen vaahtoaja ja tuomitsee eri mieltä olevat niin täysin, että en enää oikein jaksa häntä.

Meillä kanssa töissä yksi vihreä joka suutahtaa jos on eri mieltä. Monesti hänellä on mykkäkoulu päällä yhden jos toisenkin kanssa jotka eivät ole samaa mieltä. Kyseessä siis noin 45v mies

Politiikka, uskontoa ja rakkautta ei kannata sotkea ystävyyteen. Jokaisella olkoon omansa.

Kannatan Guggenheimia. En niinkään kepulaista pääministeriä, joka tukee sukulaistensa firmoja.

En puhu politiikasta ystävieni kanssa.