Miten parisuhdeväkivalta yleensä alkaa?

Meillä alkoi itsetunnon musertamisella. Pientä piikittelyä josta en saanut suuttua, koska muuten olin lapsellinen. Mielipiteilleni tuhahtelua ja isällistä muistuttelua olla hiljaa muiden aikana.

Välillä hän otti hurmausvaihteen päälle ja se koukutti minut jatkamaan. Ajattelin miehen käyttäytyvän inhottavasti, koska oli epävarma. Halusin näyttää että minä kyllä rakastan (enää en ymmärrä miksi).

Tavaroitani hän hajotti ja hävitti pikkuhiljaa. En tiedä miksi. Mutta ainakin minun oli hankalampi erota kun piti hypätä tyhjän päälle.

Fyysinen väkivalta alkoi vajaan parin vuoden jälkeen. Sitä oli harvakseltaan, mutta pelkäsin silti ja se oli kamalaa. Useimmiten alkoholi oli kuvioissa kun jotain sattui, mutta tuli aika jolloin ei sitäkään enää tarvittu.

Lähde pois. Aloita toipuminen. Lopeta ymmärtäminen ja toisen puolustaminen. Ansaitset parempaa.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan jollakin kokemusta?

Olin seurustellut ehkä puolisen vuotta, kun tuo ensimmäisen kerran tarttui kiinni ja ravisteli riidan aikana. Sen jälkeen sitä on sattunut muutaman kerran.

Yhdesti on lyönyt nyrkillä, mutta se oli kuulemma vahinko (Oltiin sängyn päällä ja jokin riita menossa silloinkin. Sitten mies muka oli vetänyt kättään peiton alta ja siten lyönyt minua vahingossa, kun se oli jotenkin "livennyt".) En tiedä uskonko, että oli vahinko, vai ei. Se ei kyllä siltä tuntunut.

Kerran löi avokämmenellä naamaan, piti kiinni ja ravisteli, koska olin jakanut facebookissa sellaisen julkaisun, jossa oli hänen kuollut kaverinsa. Se oli siis sellainen julkaisu, jossa lukee, että "saa ja pitää jakaa" tms. Jotakin tietoisuuden levittämistä siinä oli ja se oli eräässä äitiryhmässä, josta sen bongasin. En siis tiennyt, että kyseessä on miehen kaveri (en tuntenut silloin kovin hyvin miestä, enkä hänen kaverilistaansa ole ulkoa opetellut. Ei ole myöskään ikinä puhunut kyseisestä ihmisestä.) Olin kuulemma pilannut miehen päivän ja tehnyt hänet surulliseksi. Raivosi minulle varmaan enemmän kuin ikinä ja laittoi tuon oman väkivaltaisuuden minun syyksi. Anteeksipyyntöä en saanut, ennen kuin otin asian uudestaan esille pitkän ajan päästä. Silloin tuntui ymmärtävän viimein, että on toiminut väärin.

Pitkään aikaan ei ole ollut mitään tuollaista käytöstä, koska tein selväksi etten hyväksy sitä. Nyt kuitenkin oli taas riita ja tuo piti minua kiinni hiuksista ja raivosi. Ei kokenut tehneensä mitään väärää, koska kuulemma "vetää hiuksista myös seksin aikana, enkä ole valittanut". Mielestäni tuossa on kaksi ihan eri asiaa..

Mietin vaan, että kuulostaako teistä miehen käytös normaalilta vai ei?

On mulle sanonut, ettei hyväksy väkivaltaa. Jos minä löisin, niin jättäisi kuulemma heti. Eli en voisi edes itsepuolustukseksi lyödä.

No onhan se väkivalta jo alkanut ja on toistuvaa. Ei oikeastaan muita vauhtoehtoja kuin lopettaa suhde tai hankkia jo etukäteen panda tatuoinnit naamaan jälkiä peittämään.

Jätä se sika

Ap kysyy miten väkivalta ALKAA? Sehän on alkanut jo kauan sitten aloituksesta päätellen.

Hei,

Kiitos kommenteista.

Asiat on sikäli hyvin, että tämä on minun nimissä tämä asunto. Mies ei tässä virallisesti asu.

Minua häiritsee tuota satunnaista väkivaltaista käytöstä enemmän se, että tuo mies valehtelee tosi paljon. Tai on sanonut jotain joskus ja yhtäkkiä myöhemmin se asia onkin päinvastoin. On syyttänyt ja epäillyt minua pettämisestä tosi usein ja joskus pakottanut mm näyttämään messengerin viestit. Itse en ole vaatinut näyttämään viestejä, paitsi tuossa reilu kuukausi sitten erään riidan yhteydessä pyysin, että näyttää onko hänellä itsellään mitään salattavaa. Löytyi epämääräisiä viestejä, jotka se onnistui selittämään omaksi edukseen. En silti usko täysin, että asiat on niinkuin väittää. Itse asiassa en tiedä mihin uskoa, minulla on luottamus mennyt täysin.

Voin todella pahoin tässä suhteessa, mutta rakkautta on silti jäljellä. Olen jatkuvasti siinä välissä, että erotako, vai jatkaa. Toivoisin vaan, etten tuntisi mitään, niin olisi helpompaa.

Ap

On ihan sama kuinka kauan suhde on kestänyt, sillä lähteminen on tehtävä aina varovasti, fiksusti ja mielellään salaa. Vaikka suhde olisi tuore, riski pahasta väkivallasta on olemassa eron hetkellä. Ero on väkivaltaisille kumppaneille yleensä juuri se pahin aika, ja kynnys jopa henkirikokseen johtavaan väkivaltaan on alentunut.

Lue mustasukkaisen kumppanin sairaimmat aivotukset.

Lähdetkö sitten kun nenä on murtunu? Vai kylkiluut? Voin sanoa sitten kun seuraavan kerran nasahtaa kunnolla turpaan niin tulet uhrina häpeämään niin paljon että et murjottujen kasvojesi kanssa kehtaa poistua talosta saati kertoa kellekään.

Pysyttelet sisätiloissa kunnes nassu paranee ja siinä ajassa mies ehtii manipuloida sinut taas puolelleen.

Jossa onkin hyvin onnistunut jo sillä ainoat toimenpiteet asian suhteen ovat että kysyt vauva.fi palstalta että onko tämä ok.

Usko jo hyvä ihminen ei ole oikein että satutetaan fyysisesti taikka henkisesti. Se ihminen ei sinua rakasta tai jos rakastaa niin teidän suhteessa on erikoinen käsitys rakkaudesta.

Otetaan pari avain kysymystä: miten reagoisit jos saisit kuulla että sisaruksellesi tai kaverillesi / ystävällesi olisi puoliso tehnyt noin?

Ajattelisitko että on ok, jää siihen vaan?

Mitä äitisi/isäsi ajattelisi jos saisi kuulla että heidän lapselleen tehdään noin? Miltä tuntuisi jos sinun lapsellesi tehdään noin?

Usko että fyysinen tai henkinen väkivalta ei kuulu normaaliin suhteeseen. Jos vuodessa on 365 päivää ja 364 niistä ovat väkivallattomia mutta yhtenä päivänä saat turpaan - se ei ole ok eikä hyvä suhde.

Entä jos jonkun kerran tulee turpaan niin että jää pysyvä vaurio? Miksi et arvosta itseäsi sen vertaa että ymmärrät että tuo ei ole oikein?

Sinä olet jonkun lapsi, jollekin korvaamattoman tärkeä esim. Mahdollisille sisaruksille ja kavereille/ystäville.

Mutta kumppanillesi et.

Sinuun ei saa sattua - kellään ei ole oikeutta kohdistaa sinuun fyysistä/henkistä väkivaltaa.

Toivon koko sydämestäni että saat nyt voimia lähteä. Sillä jokainen kuluva päivä ilman väkivaltaa istuttaa päähäsi ajatuksen että tässä suhteessa on kaikki ihan hyvin jne ja lopuksi sekoitat oman mielesi ja pääsi etkä enää pääse pois.