Sukulaisen puhe lapsensa hautajaisissa "Me rakastimme häntä niin paljon" miksi muoto "rakastimme"?

Jenkkitapa tuo preesenssissä puhuminen. Suomessa rakastetaan elävää ei kuolleita. 

Niin paljon, että mitä?

Minusta on hyvä, että tajuaa, että kuollut ei ole enää olemassa sellaisena kuin eläessään. Tunne voi olla rakkautta häntä kohtaan, mutta ei se sama kuin kahden elävän välillä.

Vierailija kirjoitti:

Eikö pitäisi sanoa "rakastamme" ?

Itseltä kuoli hiljattain 16-vuotias koira ja voin sanoa että kyllä häntä yhä rakastan, vaikka onkin nyt koirien taivaassa. Miksi se rakkaus yhtäkkiä loppuisi, kun toinen kuolee?

"Pitäisi"-Suomi iskee jälleen rumasti ja lujaa.

Miten olisi vähän kunnioitusta toisten surun ääressä?

Olen kuullut kaiken.

oikeinkirjoitusnatsi iski hautajaisiin...

Olisko puhujalla ollut HIEMAN muuta ajateltavaa kuin aikamuodot puhuessaan kuolleen lapsensa hautajaisissa?

Aika paskan puheen piti sukulainen. Olipa huonot hautajaiset. Oliko siellä nyt edes viihdettä järjestetty tarpeeksi? Kai kaikki olivat edes laittautuneet hyvin, ei ollut itkusta punaisia kasvoja tai mitään muuta epäesteettistä? 

Kuka hemmetti kehtaa tarjota lapsensa hautajaisissa voileipäkakkua vaikka puolella sukulaisista on vilja-allergia.

Ja tätä rataa on paskahousu-nykyihmisten empatia toisen lähes epäinhimillisen helvetillistä kärsimystä kohtaan...

Oliko vegaanit huomioitu tarjoiluissa? Missä oli proteinin lähde?

Mites pukeutuminen?

Ap oot aivan pimeä.

Kuka pukee punaisen räikeän ruusukuvioisen huivin minihameella ja pupukengillä lapsensa hautajaisiin...

No joopa.

Ja tätä rataa sitten tänään.