Kuvailkaas nyt sitten, millainen on yhteiskunnallisesti ja luonnollisesti naisen hyvä seksikäyttäytyminen?
Miten voimme samaan aikaan olla yksavioisia niin että miehet saavat vaihdella kumppaniaan? Miksi miehen seksuaalisuus ylittää naisen seksuaalisuuden (naiset joutuvat väitteenne mukaan luontonsa vastaisesti antautumaan pornoon ja maksulliseen seksiin)? Miksi luonnollisin seksuaalinen strategia olisi se, joka ei ole mahdollinen eli naisten absoluuttinen yksiavioisuus ja miehen moniavioisuus?
Miksi naisen seksikäyttäytyminen muuttuu kultuurisen säätelyn ja estojen poistuessa? Miksi nainen hakeutuu seksin luo jos se ei ole luonnollista? Miksi miehet tahtovat kuitenkin aina lopuksi naisten taipuvan seksiin, eivätkä hyväksy yksiaviosuutta?
Onko mielestänne esimerkiksi kehitysmaiden malli ihanteellinen jossa mies saa raiskata, pedofilioida, hyökätä kimppuun, naida kymmeniä vaimoja kun nainen ei saa näyttää edes kehoaan ulkona? Onko tämä ihanne jonka haluatte omaan kotimaahanne?
Mikä idea on yrittää biologisin keinoin pidättää naista kun se ei tule toimimaan?
Miksi naiset sitoutuvat miehiin vaikka tietävät näiden moniavioisuuden? Viralliset tahot ovat kehottaneet vaimoja antamaan miehille luvan sivusuhteisiin, miten tämä toimii jos naisilla on oltava vain yksi kumppani? Miksi nainen sitoutuu enää mieheen vaikka miehet eivät sovi yksiavioisiin suhteisiin? Miksi ette siirry viralliseen moniaviomalliin rehellisesti?
Kommentit (4)
Niin ja siis tämä tietenkin tilanne ennen kuin tapaa sen unelmiensa prinssin, johon sitten sitoutuu. Ja hän tietysti naiseen. Se on tavoite, ei surkea suhdesäätäminen.
1
Siis eihän sitoutuminen tarkoita sitä. Että ollaan yhdessä vaikka tulee ongelmia JOTKA toinen haluaa ratkaista satuttamalla sinua. Sitoutuminen tarkoittaa sitä, että ollaan yhdessä ja kun tulee ongelmia ne ratkaistaan sitä kumppania miellyttävällä tavalla. Jos toinen ei toimi niin, saa ottaa eron ja miettiä, että miksi en valinnut kumppaniani paremmin.
1
N40+ kirjoitti:
Yksi (pitkäiakainen) kumppani kerrallaan, näitäkin siis 2-3, muuten näyttää sille, ettet osaa sitoutua. Harkitsevaisesti silloin kun suhdetta ei ole voi panna yhdenyön juttuja, joista ei jälkikäteen tiedä kuin nimen ja puhelinnumeron. Ehkä sen, missä se asuu. Ei mitään vakituisia seksisuhteita, joissa ollaan muka yhdessä, mutta ei sitouduta, koska niistä syntyy kuitenkin aina ongelmia henkiselle ja tunnepuolelle. Ketään ei kiinnosta naisen ruikutukset ja itku itseaiheutetuista fwb-suhdesotkuista, joissa ei saanutkaan enää panna tai ei saanutkaan ikinä rakkautta.
Noh, eipäs yleisestetä siellä - FWB-järjestely ei aina ole sotku. Paras ihmissuhteeni miehen kanssa on ollut kaksi vuotta kestänyt FWB. Se toimi täydellisesti niin kuin pitikin ja olemme edelleen hyviä ystäviä (näin viisi vuotta jälkeen päin). Sen sijaan kaikki romanttiset järjestelyt ovat olleet yhtä suurta draamaa ja kaaosta, lähinnä johtuen miesten mustasukkaisesta ja "temperamenttiongelmaisesta" luonteesta, joka on korostunut etenkin kännissä.
(Nyt viimein löysin ihmisen, joka ainakin toistaiseksi vaikuttaa normaalilta ja tasapainoiselta. Olen siis suhteessa, turha tulla veikkaamaan mitään kullikaruselleja, jännämiehiä tai muita.)
Aikaan ja paikkaan eli toisin sanoen vallitsevaan kulttuuriin se on sidottua, millainen on "oikea" ja "hyväksytty" tapa olla nainen. Ei siinä ole kyse luonnollisuudesta, ei missään nykypäivänä ole - luonnollista olisi synnyttää joka vuosi ja kuolla hammasmätään kolmekymppisenä. Kuten minkä tahansa teorian kohdalla, pointti on se, millaisen suosion mikäkin käsitys saa. Kun valtavirta alkaa uskoa esimerkiksi siihen, että polygamia on luonnollisin tapa olla nainen tai mies suhteessa muihin ihmisiin, siitä tulee valtavirran teoriaa ja "oikeaa" ja "hyväksyttyä". Täytyy muistaa, että moraalikaan ei ole sisäsyntyistä vaan opittua, ja erittäin riippuvaista ympäristöstä ja kulttuurista. Se, mikä nyt on moraalitonta, ei ole sitä enää puolen vuosisadan päästä.
Itse en usko monogamiaan, mielestäni se on muinaisjäänne ajoilta, jolloin jälkeläisten geeniperimää vahdittiin ja perimysjärjestykset yms olivat tärkeintä koko elämässä. Nykypäivänähän meillä on nämä tosi *luonnolliset* ehkäisyvälineet, joten seksin harrastaminen useiden kumppaneiden kanssa ei ole ongelma kuin ihmisten mielissä. Nykyinen parisuhdemalli tulisi romuttaa ja ihmisten tulisi antaa toteuttaa itseään vapaammin. Esimerkiksi ydinperhe on hyvin nuori keksintö, eikä edes käytössä suurimmassa osassa maailmaa, joten meidänkin kulttuurissa tulisi voida luopua mustavalkoisesta ajattelusta ja kankeista malleista olla yhteiskunnan silmissä hyväksytty ihminen - tulee ymmärtää se, että vallitseva teoria "oikeasta" tavasta olla on vain ja ainoastaan suosituin teoria. On monia tapoja, jotka toimivat.
Vastasin vähän laajasti kysymykseen, mutta pointtina siis se, että (kristillinen) kulttuurimme on loppupeleissä ihan yhtä ahdasmielinen kuin nuo aloituksessa viitatut "kehitysmaat". Yksilön tulisi saada toteuttaa itseään vapaammin, myös sukupuolisissa suhteissa. Stigmatisointi on aika rajua.
Yksi (pitkäiakainen) kumppani kerrallaan, näitäkin siis 2-3, muuten näyttää sille, ettet osaa sitoutua. Harkitsevaisesti silloin kun suhdetta ei ole voi panna yhdenyön juttuja, joista ei jälkikäteen tiedä kuin nimen ja puhelinnumeron. Ehkä sen, missä se asuu. Ei mitään vakituisia seksisuhteita, joissa ollaan muka yhdessä, mutta ei sitouduta, koska niistä syntyy kuitenkin aina ongelmia henkiselle ja tunnepuolelle. Ketään ei kiinnosta naisen ruikutukset ja itku itseaiheutetuista fwb-suhdesotkuista, joissa ei saanutkaan enää panna tai ei saanutkaan ikinä rakkautta.