En jaksa rakastaa lastani
Kotona kiltisti mutta koulussa riehuu. Syytä ei tiedetä ja asiasta keskusteltu lapsen kanssa miljoona kertaa. En jaksa. Onko kenelläkään samaa? Mikä auttoi?
Kommentit (17)
Vierailija kirjoitti:
Olisiko tuollaista mahdollisuutta pitänyt miettiä ENNEN kuin saatoit toisen ihmisen tähän maailmaan? Kyllä sun nyt vain on jaksettava rakastaa sitä ja kannettava vastuusi. Apua voi hakea. Vie lapsi terapiaan jos ei muu auta.
Luulin että saamme terveen lapsen. En polttanut/käyttänyt alkoholia tai huumeita raskausaikana. Meillä on ydinperhe ja käymme töissä. En tajua miksi lapsemme on tuollainen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko tuollaista mahdollisuutta pitänyt miettiä ENNEN kuin saatoit toisen ihmisen tähän maailmaan? Kyllä sun nyt vain on jaksettava rakastaa sitä ja kannettava vastuusi. Apua voi hakea. Vie lapsi terapiaan jos ei muu auta.
Luulin että saamme terveen lapsen. En polttanut/käyttänyt alkoholia tai huumeita raskausaikana. Meillä on ydinperhe ja käymme töissä. En tajua miksi lapsemme on tuollainen?
Onko hänellä sitten diagnoosia? Tiesitkö, että lapsi voi vammautua vaikka olisi ollut raskausajan fiksusti. Toki todennäköisyys on pieni mutta aina mahdollinen ja se tulee huomioida jo lasta harkitessa.
ADHD? Ihan ehdottomasti kannattaa tutkia lapsi että saatte apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko tuollaista mahdollisuutta pitänyt miettiä ENNEN kuin saatoit toisen ihmisen tähän maailmaan? Kyllä sun nyt vain on jaksettava rakastaa sitä ja kannettava vastuusi. Apua voi hakea. Vie lapsi terapiaan jos ei muu auta.
Luulin että saamme terveen lapsen. En polttanut/käyttänyt alkoholia tai huumeita raskausaikana. Meillä on ydinperhe ja käymme töissä. En tajua miksi lapsemme on tuollainen?
Onko hänellä sitten diagnoosia? Tiesitkö, että lapsi voi vammautua vaikka olisi ollut raskausajan fiksusti. Toki todennäköisyys on pieni mutta aina mahdollinen ja se tulee huomioida jo lasta harkitessa.
Ei ole diagnoosia.
Vierailija kirjoitti:
ADHD? Ihan ehdottomasti kannattaa tutkia lapsi että saatte apua.
Miten sitten kotona käyttäytyy hyvin?
Vierailija kirjoitti:
Terapiaan!
Mikä normaalin perheen lapsella sitten voisi olla pielessä?
Lapset eivät ole yleensä pikkuaikuisia eivätkä "valmiita". Ilmapiiri vaikuttaa, kaikkiin ihmisiin. Raja terveen ja sairaan välillä on häilyvä, itsekullakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapiaan!
Mikä normaalin perheen lapsella sitten voisi olla pielessä?
Niin, normaaleilla perheillä ei koskaan ole ongelmia.
On jaksettava, se on sinun lapsesi.
Minä olen eräänlaisena tukihenkilönä nuorelle ihmiselle, joka saa minut turhautumaan kerta toisensa jälkeen yhä uudelleen. Minun ei olisi mikään pakko jaksaa häntä, sillä minulla ei ole mitään velvollisuuksia häntä kohtaan. Niitä epätoivon hetkiä on usein, kun itken itseni uneen. Mutta minusta vain tuntuu, että minun on jaksettava, sillä ei hänellä ketään muutakaan ole. Ja niin minä vaan jaksan. Ja rakastan paljon.
Joten kyllä sinä omaa lastasi jaksat rakastaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapiaan!
Mikä normaalin perheen lapsella sitten voisi olla pielessä?
Niin, normaaleilla perheillä ei koskaan ole ongelmia.
Varmasti on mutta meillä koko lapsen elinaika on mennyt ilman mitään ongelmia.
Vaikutat aika yksinkertaiselta ihmiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko tuollaista mahdollisuutta pitänyt miettiä ENNEN kuin saatoit toisen ihmisen tähän maailmaan? Kyllä sun nyt vain on jaksettava rakastaa sitä ja kannettava vastuusi. Apua voi hakea. Vie lapsi terapiaan jos ei muu auta.
Vihaan tällaisia ymmärtämättömiä ihmisiä. Jos oot paskassa työpaikassa, olisit miettinyt sitä ENNEN kuin menit sinne töihin, yritä nyt vaan kestää. Jos miehesi hakkaa sinua, olisit miettinyt sitä ENNEN kuin aloit olee sen kaa. Jos tekemäsi ruoka on pahaa, olisit miettiny sitä ENNEN kuin aloit edes tekemään. Jos lomareissulla tapahtuu katastrofi, olisit miettinyt sitä ENNEN kuin lähdit lomalle.
Ymmärrätkö mitä tarkoitan?! Elämässä tapahtuu kaikenlaista, ei omia valintoja kannata syyttää, vaan asiat nyt vaan menee niin ja niiden kanssa sitten vaan eletään hetki kerrallaan. Saa vanhemmatkin valittaa väsymystään ja lasten käytöstä ilman että syyttävä sormi huutaa että OMA VIKA, kanna tekosi seuraukset vaan!! Ymmärrät sen sitten kun omia lapsia saat ja tunnet väsymystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko tuollaista mahdollisuutta pitänyt miettiä ENNEN kuin saatoit toisen ihmisen tähän maailmaan? Kyllä sun nyt vain on jaksettava rakastaa sitä ja kannettava vastuusi. Apua voi hakea. Vie lapsi terapiaan jos ei muu auta.
Vihaan tällaisia ymmärtämättömiä ihmisiä. Jos oot paskassa työpaikassa, olisit miettinyt sitä ENNEN kuin menit sinne töihin, yritä nyt vaan kestää. Jos miehesi hakkaa sinua, olisit miettinyt sitä ENNEN kuin aloit olee sen kaa. Jos tekemäsi ruoka on pahaa, olisit miettiny sitä ENNEN kuin aloit edes tekemään. Jos lomareissulla tapahtuu katastrofi, olisit miettinyt sitä ENNEN kuin lähdit lomalle.
Ymmärrätkö mitä tarkoitan?! Elämässä tapahtuu kaikenlaista, ei omia valintoja kannata syyttää, vaan asiat nyt vaan menee niin ja niiden kanssa sitten vaan eletään hetki kerrallaan. Saa vanhemmatkin valittaa väsymystään ja lasten käytöstä ilman että syyttävä sormi huutaa että OMA VIKA, kanna tekosi seuraukset vaan!! Ymmärrät sen sitten kun omia lapsia saat ja tunnet väsymystä.
Elämässä ei "vain satu" sitä että sinä teet lapsia. Se on sinun päätöksesi josta joutuu maksamaan SE TOINEN IHMINEN jos olet paska vanhempi. Olet siis selvästi eettisesti vastuussa sen ihmisen hyvinvoinnista. Sama asia kuin ajaisit kännissä ja teloisit jonkun, etkä haluaisi ihmiselle mitään korvata koska "elämässä vaan sattuu". Vittu mitä ihmisiä.
Olisiko tuollaista mahdollisuutta pitänyt miettiä ENNEN kuin saatoit toisen ihmisen tähän maailmaan? Kyllä sun nyt vain on jaksettava rakastaa sitä ja kannettava vastuusi. Apua voi hakea. Vie lapsi terapiaan jos ei muu auta.