Onko kukaan irtisanoutunut töistä ilman tietoa uudesta työstä?

Lisään vielä että työnkuvaani ja työhöni on tulossa sellaisia muutoksia että esimerkiksi työmatkat pitenevät aivan älyttömiksi. 

Ap

Minä olen, mutta en välttämättä suosittele tätä kellekään. Miten olisi, jos pitäisit pitkän palkattoman vapaan tai osa-aikaistaisit itsesi?

En, mutta olisin myös kiinnostunut kuulemaan vastauksia.

Jos irtisanoutuu itse, tulee 3 kk karenssi. Sitä en osaa sanoa voiko siltä ajalta saada toimeentulotukea.

Mieheni on vielä hetken hoitovapaalla, joten olisimme tällöin koko perhe yhdessä hetken kotona. Tuntuisi arvokkaalta.. ja riskin arvoiselta.

Kerrotko 2/4 kokemuksiasi? Miksi et suosittele?

Ap

En vielä, mutta tilanne on kehittymässä sellaiseksi, että pidän itseni kannalta järkevämpänä tyhjän päälle hyppäämistä kuin itseni kiduttamista. Sen verran pitää olla elämän hallinta hanskassa, että osaa lopettaa ajoissa. Lapset tarvitsevat mua sen verran, etten ole valmis elämääni uhraamaan töiden vuoksi. Jotain muuta hommaa löytyy kuitenkin jossain vaiheessa. Ja sen aikaa pitää jotenkin koittaa selviytyä taloudellisesti.

Irtisanouduin vakiduunista ja otin 3 kk kesälomasijaisuuden vastaan. Pelotti mutta hyvin kävi ja sain jatkaa. Ikää oli 35 ja asuntolainat yksin maksettavina. Pää olisi hajonnut tuossa vakiduunissa ihan just

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on vielä hetken hoitovapaalla, joten olisimme tällöin koko perhe yhdessä hetken kotona. Tuntuisi arvokkaalta.. ja riskin arvoiselta.

Kerrotko 2/4 kokemuksiasi? Miksi et suosittele?

Ap

Kokemukset ovat toki siinä mielessä hyvät, että työhön liittyvä stressi jäi pois ja olen onnellisempi. Mutta uuden työn löytäminen vaikeutuu koko ajan. Eli mielestäni pitää olla hyvä jatkosuunnitelma. Olen alkanut opiskella uutta alaa, jolle on todella vaikea työllistyä mutta juuri nyt oma tilanne alkaa näyttää hyvältä, ihme kyllä.

Jos on loppuunpalamisen tunteita, pitkä virkavapaa tai osa-aikaisuus voivat olla hyviä ratkaisuja, ja samalla jää turvallinen takaportti.

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitan lähinnä sen aikaa että löytää paremman työn. Kannattaako tuollaista riskiä ottaa?

Saako työttömyyspäivärahaa? Toimeentulotukea? Kun on loppu niin on loppu! Voisin olla sen aikaa lapsen kanssa kotona että löytäisin uuden työn. Sellaisen joka ei kuluttaisi viimeisiäkin rippeitä minusta ihmisenä ja voimavarojani.. En ole masentunut. Olen kyllästynyt työhöni.

Olen. Kolmen kuukauden karenssi tuli ja olin tietoinen siitä etukäteen. Mulla on vain yksi elämä ja jos on kiinni kolmesta kuukaudesta että voi muuttaa elämän suuntaa toiseen niin irtisanoudu. En ole katunut. Mitään ei kannata elämässä tehdä jos se pilaa sinun hyvinvointia suuresti tai on liian ylikuormittavaa. Terveys, se menee kaiken edelle. Muutos lähtee sinusta itsestäsi. Jos pidät koko ajan jalkaa ovenraossa entiseen esim. Työpaikkaan niin tuskin mitään suurempaa muutosta saat aikaan. Kun olet ns. Tyhjän päällä niin muutokseen on sinulla itselläsi parempi motivaatio ja voimiakin kuin että vaan valittaisi ja pysyisi vanhassa työssä. Ei siihen irtisanoutumiseen kuole. Mutta paska työ voi piltata koko elämäsi terveyttäsi myöten. Tsemppiä!

Joskus se on vaan vaihtoehto. Irtisanoutuessasi saat kuitenkin lopputilin (eli lomasi rahana + irtisanomisajan palkan) joten se kannattelee taloudellisesti hetken aikaa.

Itse en ole irtisanoutunut, vaan mut irtisanottiin laittomasti. Oli pomolla ollut vähän huono päivä, joku syntipukki piti keksiä. No, rahallahan se siitä lopulta selvisi... Mutta se tyhjän päälle jääminen oli kylmäävä kokemus.

En edes osannut ottaa sitä 6 viikon "työpaikkojen välissä" -aikaa rennosti, koska stressi toimeentulosta oli kova. En ollut ollut liiton jäsen, joten olisin tippunut peruspäivärahalle - siis sen jälkeen kun karenssi olisi päättynyt (ja työkkäri tulkitsi, että olin itse aiheuttanut irtisanomisen, vaikka työnantaja myönsi sen laittomaksi mutta oikeuteen ei koskaan menty... Kihara juttu).

Mutta jos irtisanoutuminen tuntuu nyt hyvältä vaihtoehdolta, niin odota kunnes se tuntuu ainoalta mahdollisuudelta.

Kannattaa miettiä tarkkaan!

Jos on säästöjä puoleksi vuodeksi, niin kestät sen 3kk karenssin - jos tiedät saavasi varmasti työtä.

Ilmoita itsesi jo nyt työllisenä työnhakijana TE-toimistoon ja rekryfirmoihin. Katsele ympärillesi.

Riippuu alastakin. Onko sillä nyt ehkä nostetta vai ei. Oletko valmis vaihtamaan ammattia? Uudelleenkoulutus?

Fattasta en tiedä.

Tein tuon kesällä 2008 - ja jouduin todella kiipeliin, kun lama iski. Kesti turhan kauan saada asiat järjestykseen.

Onnea.

Tavallaan olen tehnyt noin. Työsopimustani olisi jatkettu vakinaisena, mutta en pystynyt jäämään sinne. Olin ihan lopussa henkisesti. En saanut nukuttua, päätä särki joka päivä ja sain rytmihäiriöitä. Tässä on tietysti se ero, että koska määräaikainen sopimus loppui, en saanut karenssia, mutta olisin varmaan saanut jos työkkärissä olisivat saaneet tietää, että työsuhdetta olisi jatkettu. Mutta en siis vain pystynyt. Siinä vaiheessa olin niin loppu, että oli aivan sama olisiko tullut karenssia vai ei. Minulla meni melkein kolme kuukautta, että jaksoin alkaa hakea uusia töitä. Siihen saakka vain nukuin ja nukuin. En vieläkään pystyisi menemään siihen paikkaan takaisin, joten luulen ettei minkään pituinen sairasloma tai palkaton vapaa olisi auttanut. Haen uusia töitä, mutta ei ole vielä löytynyt. En ole vielä mitenkään huolissani, sillä ainakin nyt vaikuttaa siltä, että pelastin oman mielenterveyteni jäämällä pois. 

Jos pointtina on saada sitä "omaa lomaa", niin sitten varmaan ihan ok, mutta jos tavoitteena on työnhaku ja saanti, en suosittele. Haussa suositaan jo valmiiksi työssäolevia, eikä irtisanoutuminen edellisestä ja aukot historiassa varmastikaan näytä hyvältä.

Kyllä meidän työkkäriin varmaan kerran kuukaudessa tulee ilmottautumaan sellainen joka ottanut lopputilin,ilman että on pohtinut asiaa täysin loppuun alkuunkaan.

Jälkikäteen on todella huono alkaa hankkimaan dokumentteja siitä,että olisi ollutkin perusteltu syy irtisanoutumiseen. Ei onnistu nimittäin.

Yksi oli sitä mieltä,että koska hänelle ei ole annettu omaa työhuonetta(??!!) oli hänellä oikeus vakipaikasta loparit ha heti olisi pitänyt alkaa ansiosidonnaiset pyörimään. Kaikkea sitä...

Yhteiskunta lähtee siitä että mikä tahansa työpaikka on parempi kuin ei työpaikkaa. Sen takia itse irtisanoutuneille tulee melkein aina karenssi.

Jotenkin myös sellaisille"ilman kunnollista syytä" irtisanoutuneille ei oikein hyvää palvelua tule työkkärissäkään.

Jos olet ihan loppu työhösi niin hae sairaslomaa. Jos et saa heti yhdellä kertaa pitkää sairaslomaa levätäksesi, niin hae uudestaan niin kauan/paljon että saat voimat takaisin.

Kannattaa hankkia ensin uusi työpaikka ja vasta sitten irtisanoutua.

Itselläni on vähän sama pohdinta menossa kuin ap:lla. Työnkuvaani ollaan muuttamassa ja uhkana on että työmatkani pitenee 1,5-2 tuntiin eli edestakaista työmatkaa tulisi 3-4 tuntia päivässä. Ja siihen täysi työpäivä päälle. Töihin ja työmatkoihin menisi siis 11-12 tuntia päivässä. Työmatkakulut kasvaisivat, mutta palkka ei nousisi. En pahemmin ehtisi nähdä perhettäni. Terveyteni on reistaillut, mutta en pystyisi pitämään huolta kunnostani kun suurin osa päivästä menisi töissä tai työmatkalla. Olen vielä alalla, joka työllistää heikosti tällä hetkellä joten vaihtoehtoja on vähän. Mutta mikään työ ei ole perheeni tai terveyteni arvoinen.

Minä olen. Mutta syynä oli toiselle puolelle Suomea muutto, koska mieheni sai paremman työn. Olin varautunut karenssiin, mutta työkkäri katsoikin irtisanoutumiseni perustelluksi, eikä karenssia tullutkaan. Olin kyllä itse täysin kyllästynyt työhöni ja vaikka se oli vakituinen ja palkka oli hyvä, olen nykyisin tyytyväisempi elämääni, vaikka teenkin ns. pätkätöitä huonommalla palkalla. Elämänlaatu on tärkeä asia.

Vierailija kirjoitti:

Lisään vielä että työnkuvaani ja työhöni on tulossa sellaisia muutoksia että esimerkiksi työmatkat pitenevät aivan älyttömiksi. 

Ap

En koska olen aina työllistänyt itse itseni. Suosittelen. Ei todellakaan kannata roikkua työssä joka ei kiinnosta tai jos työmatkat ovat yli 15min /suuntaan. 

Irtisanoutumisen jälkeen voi hakea myös sairauslomaa vaikka uupumukseen, silloin saa sairaspäivärahaa karenssista huolimatta ja karenssi kuluu ihan normaalisti sairausloman aikana.

Olen irtisanoutunut, mutta asiaa kannattaa harkita tarkkaan. Rahaa tarvii olla sukan vartessa vähintään 4 kuukaudeksi. Mielellään enemmän, jotta pystyt tasoittamaan ansiosidonnaisen ja palkan eroa jatkossa. Lisäksi täytyy olla hyvä tarina, mitä kerrot tulevissa haastatteluissa. Huonosta pomosta tai työyhteisön haasteista on riskaapelia puhua.

Hei. Minä olen tehnyt niin varmaan 5 kertaa elämässäni. Jos joku ei tunnu hyvältä niin itse olen ottanut aina riskin. Aina olen saanut töitä kun vaan olen hakenut, nyt hyppäsin yrittäjäksi ja irtisanoin työni. Hyvä olisi kuitenkin olla rahaa pariksi kuukaudeksi, itse en ole mitään tukia saanut tai hakenut. Tsemppiä:)