Laita tähän ketjuun, mitä et voi sanoa ystävällesi suoraan
Eli ihan anonyymisti joku mieltä kaivertava asia, jonka haluaisi sanoa kaverille muttei uskalla tai kehtaa.
Kommentit (91)
Olet epäjohdonmukainen ja henkisesti väkivaltainen äiti ja siksi lapsesi oireilee.
Tiedän, että sinulla on yksi lapsi ja hän on oikea silmäterä. Olet kasvattanut hänestä kuitenkin koko maailman prinsessan. Yhdessä sitten ihmettelette, miksei hänestä tullut konserttipianistia, mallia, näyttelijää jne. Lista on ihan loputon. Teillä on kaveruussuhde - ei äiti-tytär suhde. Tätä en ymmärtänyt varsinkaan eron aikana. Miten joku voi ottaa 9-vuotiaan tyttären uskotukseen ja olkapääkseen. Kerton aikuisille kuuluvia asioita mm. uusista miehistä ja raha-asioista. Ei tyttären kuulu siivota äidin oksennuksia. Nyt itketään kun tytär oireilee ja viiltelee itseään. Olen niin vihainen... Mutta en voi sanoa tätä ääneen.
Ärsyttää että katoat aina, kun löydät jonkun miehen ja aloitat taas tiiviin yhteydenpidon sitten, kun teillä menee huonosti tai eroatte.
Olen ihastunut sinuun, ja tiedän etten saisi olla. Kaipaan seuraasi, mutta en uskalla ottaa yhteyttä. Joskus ajattelen kertovani sinulle tunteistani - ehkä ne sitten menisivät ohi.
Ei ne naiset tule sua hakemaan sieltä sohvalta, tulisit joskus kanssamme juhlimaan niin voisit sinäkin tutustua johonki, tai lataa edes se tinderi.
Minä en jaksa enää toimia olkapäänäsi. En saa ystävyydestämme mitään irti, koska et koskaan kysy mitä minulle kuuluu. Minulla on ollut nyt todella vaikeaa, mutta vaikka olet hyvä ystäväni, en halua sanoa sinulle siitä mitään. Ei sinua tunnu kiinnostavan. Et sinä oma-aloitteisesti halua tietää minun kuulumisia. Sinä jauhat vain ja ainoastaan omista asioistasi. Olen todella väsynyt siihen. Luulen, että minun täytyy ottaa etäisyyttä. Olet ehkä jo huomannut sen, mutta suoraan en sinulle uskalla sanoa. Olen nössö. Anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
En halua olla kaaso.
Itse kerroin ihan suoraan, ettei ole aikaa kun pieni lapsi. ( ei pahastunut)
Elämässä on muutakin kuin koripallo ja ryyppääminen. Sit ku kiinnostaa niin soita, ite en enää jaksa ylläpitää yksin kaveruuttamme. Ymmäeeän että biletys ja koripallo on tärkeämpiä kuin minä.
Minulla on ikävä sinua, mutta en kestä katsella, että juot joka viikonloppu miehesi kanssa, joka on sinutkin vetänyt omaan ryyppäämiseensä mukaan. Selittelet juomista järkisyillä nuorille aikuisille tyttärillesi, vaikka tiedät, että he hakevat sinusta roolimallia. Pidät heistä kyllä huolta, mutta et itsestäsi, ja kännissä toikkaroit itsesi ruhjeille.
Olemme jopa jutelleet tästäkin vuosia sitten, mutta et silti ota sitä tosissasi, että miehesi on alkoholisti ja itse olet menossa samaan suuntaan. En pysty vierailemaan viikonloppuna, jolloin voisimme ehtiä tapaamaan, koska en jaksa sitä kännäämistä, anteeksi. Ajattelen sinua useammin kuin uskotkaan.
En enää halua tavata, koska joka kerta kun näämme, sanot jotain ilkeää minusta. Pahoitin mieleni erityisesti kun viimeksi arvostelit painoani ja sanoit minun lihonneen selvästi vatsan kohdalta. Kuin se ei olisi riittänyt, kailotit perheesi kuullen ruokapöydässä, että minun täytyy laihduttaa.
Pyysin sinua tulemaan kanssani Valokarnevaaleille ja lupauduit. Myöhemmin laitoit viestiä ja hehkutit käyneesi Valokarnevaaleilla toisen kaverin kanssa ja olit kuin meillä ei olisi koskaan suunnitelmia ollutkaan.
Puhut jatkuvasti itsestäsi enkä tunne, että meillä on enää mitään yhteistä.
En halua tulla kylään teille sillä teidän ruuat haisee ihan kamalalle ja mun vaatteet löyhkää metrien päähän kyläilyn jälkeen.
Luulet, etten huomaa, miten manipuloit ihmisiä, minuakin. Olen tuntenut sinut 26 vuotta ja näen lävitsesi. Olen vähentänyt yhteydenpitoa sinuun, koska en jaksa enää olla hernepussisi, toimia alibinasi kun teet jotain tyhmää toisaalla sekä roikkua epävakaiden uusien kavereidesi kanssa. Surullista, että olet elämässäsi siinä pisteessä, missä nykyään olet.
Lopeta tuo teinidraamailu ja sängystä sänkyyn hyppiminen. Olet arvokas ja fiksu nainen, jonka pitäisi arvostaa itseään enemmän joka ikisellä elämänsä osa-alueella. Ja myös ryhtyä käyttäytymään kuin aikuinen, olet kuitenkin jo 30 v.
En käy kanssasi enää ostoksilla siitä syystä kun valitat aina kyydissä siitä kuinka ajan. Neuvosi on usein myös päin persettä. Alat neuvomisen jo kotipihalta ja kerrot, että kohta pitää vaihtaa kaistaa ja ihan kuin en sitä tietäisi!!!
En myöskään halua kulkea sinun kyydissäsi, sillä pelkään niin perhanasti. Etkö tiedä, että moottoritiellä metrin turvaväli ei ole riittävä? En silti viitsi siitä valittaa koska tiedän, että naputtaminen siinä vieressä on helvetin ärsyttävää ja epäkohteliasta. Kuljetaan siis ihan omilla autoillamme vaan.
Toivottavasti ymmärrät nyt tekojesi pahuuden kun pilkka osuikin omaan nilkkaasi. Sinulla ei ole perusnegatiivinen luonne, olet vain tekosyitä keksivä draamakuningatar.
Terveisin ex-ystäväsi.
Että hän on hutsu ja kahden perheen rikkoja ja että minua hävettää hänen puolestaan se tapa jolla hän varattuja miehiä vonkasi ja oli itsekin siis naimisissa. Otti sitten se jonka sai.
Vituttaa ettet pysty olemaan onnellinen puolestani, vaan suutut ja jätät vastaamatta viesteihini SEN JÄLKEEN KUN OLEN KERTONUT SINULLE RASKAUDESTANI JA TOISESTA ITSELLENI ERITTÄIN TÄRKEÄSTÄ POSITIIVISESESTA MUUTOKSESTA. Raskaus meni kesken, tieto siitä tulee varmaankin helpottamaan oloasi ja TULET ILOISEKSI?!?!?
Ei kannata ihmetellä enää, miksi minusta ei kuulu. Hetken tuumittuani totesin, että sinä et ole kymmeneen vuoteen käynyt minun luonani. Olet kyllä olettanut, että minä kävisin luonasi aina kun liikun sillä seudulla, missä asut. Mutta sinun käydessä täällä, ei liikene edes tuntia. Et ole myöskään vuosiin ollut minuun ensin yhteydessä, vaan aloite on aina tullut minulta. Joten nyt riitti, kiitos vain. Puhelin toimii kahteen suuntaan.
Kannattaisi joskus pestä se vessanpönttö.
Olet ihana ihminen ja olet kokenut hirvittäviä asioita, mutta en vaan jaksa enää yhtään jatkuvaa valittamistasi. Milloin on tupakoiva naapuri, milloin on työpaikan sisäilmaongelmaa tai ärsyttävä työkaveri tai niskakipuja tai migreeni... Ihan kuin elämäsi olisi jatkuvaa taistelua. On surullista kun et pysty olemaan ikinä onnellinen. Haluaisin auttaa sinua, mutta en vaan aina jaksa sinua.