Lue keskustelun säännöt.
Mies aikoinaan kosi ja sanoin ei koska sormus...
872
22.11.2016 |
ei ollut mieleinen, lisäksi olimme seurustellut vasta 2 vuotta ja hän oli menossa armeijaan siis olimme 18 ja 19 vuotiaita silloin. Seurustelemme siis edelleen, kahdeksas vuosi menossa. Sovimme, että kun haluan naimisiin minä sitten kosin. Nyt olisi hyvä aika mielestäni kun suhde on vakaa, koulut hoidettu ja töissä molemmat + ei lapsia meillä. Olemme valmistuneita ja kumpikin tienaa hyvin, 3000/kk. Haluan nätin sormuksen. Uskon, että mies pitää muutaman tonnin sormus kohtuullisena. Olen kuitenkin niin itsekäs/materiaalisti/pinnallinen jossain mielin, että sormukset, jotka pidän nättinä ovat 5000-10000 luokkaa. Tiedän, että summa on aivan naurettava, mutta se on sormessani joka ikinen päivä ja minulle tärkeä. Siksi aionkin maksaa puolet sormuksesta, mitä se nyt tulee maksamaankaan. Mitä olette mieltä, jos nainen maksaa puolet sormuksesta ja että käydään yhdessä katsomassa ja valitsemassa? Onko kokemuksia?
Kommentit (44)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi Luoja... Nättejä sormuksia saa paljon halvemmallakin. Olet kyllä ahne jos et naimisiin suostu jonkun sormuksen takia!
Roope Ankka kirjoitti:
Jos pitäisi maksaa 10.000 tai edes 5.000€ sormuksesta jättäisin menemättä naimisiin. Olisi aivan väärä ihminen vaimokseni, vaikka rahaa onkin.
Sama toisinpäin: jos mies ehdottaisi, että käytetään sormuksiin tai ylipäänsä häihin tuhansia euroja, niin olisi aivan väärä ihminen puolisokseni..
Jos kerran ei halvempi sormus kelpaa niin maksakoon nainen kokonaan. Mitä väliä sillä on. Jos tulee ero niin saa sormuksen itselleen. Mies tosin kerää kunnian jos asian oikea laita salataan.
Jos kymppitonnin haluaa tuhlata, niin sitten ehdottomasti kannattaa teettää sormus eikä ostaa mitään valmiin malliston kalleinta. Niissä on hinnoissa ilmaa eikä hinnassa näy arvokkaat materiaalit vaan merkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten monet on jo todennut, että monen tonnin sormus tuntuu naurettavalta. Tiedän tämä itsekin, mutta onko sillä väliä? Olemme, voinee sanoa, keskiluokkaa, mutta pystymme aivan hyvin maksaa 10 000 maksava sormus jos niin haluamme. Meillä periaatteessa "kaikki" hankittu; kalusteet, autot, kissat ja näin. Sitten olemme yhdessä hankkineet kolmion (hyvä alue keski-suomesta) joka on hinnaltaan vajaa 200t, tämän maksamiseen menee noin 10 vuotta olettaen, että meidän palkka ei nouse lainkaan ja emmekä lyhennä enemmän. Emme halua lapsia. Häistä on puhuttu, se pidetään vain lähipiireille, tähän ei mene ehkä muutaman tonni ja vaikka enemmän sekin on ihan ok. Olemme siis vajaa 40v. kun olemme velattomia, sen jälkeen kaikki tienatut rahaa on "vapaasti" käytettävissä. Onko sillä väliä jo sen kymppitonnin käytän sormukseen nyt? Jos emme itseemme käytä rahaa niin mihin, on se nyt auto, mökki tai muuta? Kaikki omaisuutemme lahjoitamme toki pois kun aika jättää, mutta nyt haluan nauttia ja käyttää rahaa mihin haluan. Olen kuitenkin opiskellut ahkerasti ja hankkinut itselleni hyvän ammatin.
Ei takerruta liikaa hintaan.
Lisää kokemuksia, kiitos!
-AP-
Vierailija kirjoitti:
Itse kävin valitsemassa mieleiseni liikkeessä. Maksoin 50 % ja sovin myyjän kanssa että kun mies tulee niin ei puhu mitään. Sanoin miehelle että tuolta haet, kysy Mariaa ja sano että tällä nimellä varaus. Myyjä rahasti miestä 2700 € (mieheni oli jo tästä summasta ihan pöyristynyt, vaikka puolet olin jo salaa hoitanut).
Mies sai pitää kasvonsa ja minä sormuksen minkä halusin. Ainoa tilanne missä totuus voisi selvitä on jos sormus varastetaan/ katoaa ja vakuutukseen pitäisi kertoa timantin koko (todistus on pankissa tallelokerossa ettei mies vaan näe).
Tämä oli avioon mennessä. Kihlat vaihdettiin alle satasen sormuksilla aikanaan ja tunsin että ansaitsen loppuelämäkseni täydellisen sormuksen... ja koska mieskin on täydellinen minulle vikoineen kaikkineen niin miksei se sormuskin saisi olla?
Eli aloitit siis vedätyksellä tämän ns. yhteisen elämänne, jota ohjailet sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maksoin itse mieleiseni 80 e titaanisormuksen. En ole naimisissa sormuksen, vaan miehen kanssa. Että sikäli sama, jos tuohta olis niin että sillä voisi p*een pyyhkiä, niin vaikka sormukseni maksais 200000 e niin mikäs siinä.
Mä taas olen nuuka enkä käytä koruja, mutta silti voisin laittaa mieluiseen sormukseen isonkin summan rahaa. Sitä sormusta kuitenkin katselee joka päivä loppuelämänsä ajan, joten sen täytyy olla mieluisa. Yhtä mieluisa kuin miehenkin. 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin sanoa, että se kallis sormus on tosi kiva sitten eron tullen. Käyttää sitä ei enää ilkeä, kun näyttää niin selvästi vihkisormukselta. Myydessä siitä ei saa enää omiaan takaisin, koska kultasepänliikkeen kate on niin iso. Kun myyt, saat vain materiaalien hinnan takaisin.
Siellä se sitten köllöttelee korurasiassa. Kymppitonnin sormus.
Kalleimmissakaan sormuksissa kun ei ole mitään eroamisen estävää taikaa.
sormuslaatikossa kirjoitti:
Voin sanoa, että se kallis sormus on tosi kiva sitten eron tullen. Käyttää sitä ei enää ilkeä, kun näyttää niin selvästi vihkisormukselta. Myydessä siitä ei saa enää omiaan takaisin, koska kultasepänliikkeen kate on niin iso. Kun myyt, saat vain materiaalien hinnan takaisin.
Siellä se sitten köllöttelee korurasiassa. Kymppitonnin sormus.
Kalleimmissakaan sormuksissa kun ei ole mitään eroamisen estävää taikaa.
Voithan antaa sen mahdolliselle pojallesi, joka voi sillä perintösormuksella kihlata sitten morsiamensa kuten Englannin William Katen Dianan sormuksella. Voihan sitä toki pitää myöhemminkin. Hioo vain entiset nimet pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos kerran ei halvempi sormus kelpaa niin maksakoon nainen kokonaan. Mitä väliä sillä on. Jos tulee ero niin saa sormuksen itselleen. Mies tosin kerää kunnian jos asian oikea laita salataan.
Minkä ihmeen kunnian?
"Hei tossa menee se sankari joka laittoi puolen vuoden nettotulonsa prinsessaharhaisen vaimonsa sormukseen!"
872 kirjoitti:
Kuten monet on jo todennut, että monen tonnin sormus tuntuu naurettavalta. Tiedän tämä itsekin, mutta onko sillä väliä? Olemme, voinee sanoa, keskiluokkaa, mutta pystymme aivan hyvin maksaa 10 000 maksava sormus jos niin haluamme. Meillä periaatteessa "kaikki" hankittu; kalusteet, autot, kissat ja näin. Sitten olemme yhdessä hankkineet kolmion (hyvä alue keski-suomesta) joka on hinnaltaan vajaa 200t, tämän maksamiseen menee noin 10 vuotta olettaen, että meidän palkka ei nouse lainkaan ja emmekä lyhennä enemmän. Emme halua lapsia. Häistä on puhuttu, se pidetään vain lähipiireille, tähän ei mene ehkä muutaman tonni ja vaikka enemmän sekin on ihan ok. Olemme siis vajaa 40v. kun olemme velattomia, sen jälkeen kaikki tienatut rahaa on "vapaasti" käytettävissä. Onko sillä väliä jo sen kymppitonnin käytän sormukseen nyt? Jos emme itseemme käytä rahaa niin mihin, on se nyt auto, mökki tai muuta? Kaikki omaisuutemme lahjoitamme toki pois kun aika jättää, mutta nyt haluan nauttia ja käyttää rahaa mihin haluan. Olen kuitenkin opiskellut ahkerasti ja hankkinut itselleni hyvän ammatin.
Ei takerruta liikaa hintaan.
Lisää kokemuksia, kiitos!
-AP-
"jos emme käytä itseemme", puhutko itsestäsi jo monikossa? Miehellesi se sormuksen hintalappu tuskin lisää sen tunnearvoa pätkääkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmen tonnin bruttopalkoista kun vähentää verot, lainanlyhennykset ym elämisen kulut ja vertaa käteen jäävää setelitukkoa siihen kymppitonnin sormuksen hintaan niin aika monta kuukautta saa kituutella, ennen kuin sormus on maksettu.
Toisaalta jos ostaisi tonnin sormuksen ja pistäisi loput 9000e poikimaan niin hopeahäiden juhlistamiseen olisi käytössä jo 30000e. Vaikka sitten uusisi sen sormuksen jos se vielä tuntuu tärkeältä ja vielä jää mukavasti rahaa esim. reissaamiseen.
Kosija ostaa sormukset, eli sinä maksat kokonaan molempien sormukset. Ei siis mitään väliä paljonko ne maksaa.
Mutta onko sulla jo varaa haluamiisi häihin?
Kymppitonni tuntuisi hääbudjettina todella suurelle. Koko summa sormukseen tuntuisi ihan käsittämättömän hullulle.
Vierailija kirjoitti:
Kosija ostaa sormukset, eli sinä maksat kokonaan molempien sormukset. Ei siis mitään väliä paljonko ne maksaa.
Mutta onko sulla jo varaa haluamiisi häihin?
Miksi kosijan pitää sinun mielestäsi maksaa kokonaan yksin? Tottakai eron tullen jompi kumpi meistä (tod. minä) pitää sormuksen, puolet sormuksen arvosta toinen saa sitten muussa muodossa, esim. vaikka auto. Eikö ihmiset laske sormuksen arvoa mukaan jaettavaan erotessa jos on arvokas sormus? Onhan se yhteinen esine, kuten muutkin tavarat.
Kyllä meillä on varaa. Kuten mainitsin aikaisemmin. Aiomme pitää häät vain lähipiirille. Meillä on yhteinen säästötili, taloustili sekä molemmilla oma käyttötili. Palkat menee taloustilille, laskut maksetaan pois ja laitetaan molemmille saman verran kuukausittain käyttörahaa ja loput säästötilille. Ollaan säästetty jo opiskeluajoista lähtien (molemmat ollut ilta/v.loppu hommissa koko opiskelun ajan, ei opintolainoja) ja nyt ollaan oltu töissä täyspäiväsesti jo noin vuoden ajan. Säästöjä on kertynyt mukavasti.
En oikein tajua tän viestin pointtia. Jos teillä on varaa, niin toki voit käyttää rahasi siihen mihin haluat. Jos taas haluat jotain sosiaalista tukea päätöksellesi täältä, niin arvelisin, että aika moni pitää kymppitonnin sormusta älyttömänä ja mauttomana. Tuskin täältä nousee suurta joukkoa siunaamaan päätöstäsi, vaikka miten selität taloustilannettanne ja motiivejasi. Mutta loppupeleissä rahat on teidän. Itse kuulun ylempään keskiluokkaan ja halusin hillityn sormuksen. En oikein ymmärrä, mitä lisää niihin jättisormuksiinkaan tulee enää parin tonnin jälkeen. Ilmeisesti hinta kuitenkin kaunistaa monen silmissä.
sormuslaatikossa kirjoitti:
Voin sanoa, että se kallis sormus on tosi kiva sitten eron tullen. Käyttää sitä ei enää ilkeä, kun näyttää niin selvästi vihkisormukselta. Myydessä siitä ei saa enää omiaan takaisin, koska kultasepänliikkeen kate on niin iso. Kun myyt, saat vain materiaalien hinnan takaisin.
Siellä se sitten köllöttelee korurasiassa. Kymppitonnin sormus.
Kalleimmissakaan sormuksissa kun ei ole mitään eroamisen estävää taikaa.
Jos ero tulee, maksan tietysti sormuksesta osuuden raha/tavara muodossa miehelle. Sitä tuskin myisin, kuten mainitsit, tosiaan ei vaan kannata. Sitä sitten muokata hiukan erilaiseksi, ei kihlasormuksen näköiseksi, ja käyttää vaikka tilaisuuksissa.
Sormus on jokaisen sentin väärti. Eroa ei tulisi vaikka totuus selviäisikin, nykyään ollaan edetty työelämässä ja jos nyt menisimme naimisiin sormus olisi tätä nykyistäkin kalliimpi. Tämän joulun lahja miehelleni on sormuksen verran. Ennemminkin ennakoin kun valehtelin.