Lue keskustelun säännöt.
Muut uskovaiset, oletteko kalvinisteja?
20.11.2016 |
Olen uskovainen kristitty, ja minua mietityttää ns. kalvinismi, jossa uskotaan, että ihmisellä itsellään ei ole osaa eikä arpaa pelastumisessaan, vaan Jumala tavallaan pakottaa osan ihmisistä pelastukseen synnyttämällä tässä uskon Jeesukseen. Kalvinismiin siis sisältyy Jumalan ennaltamäärääminen ja se, että ihmisellä ei ole vapaata valintaa.
Raamattu sisältää kohtia, jotka tarjoavat perustaa kalvinismille. Kalvinismi on vahva oppi ollut jo satoja vuosia kristinuskon keskuudessa.
Kun ajattelen omaa uskoontuloani, siinä kieltämättä oli olennaisena tekijänä 1. oman tahdon heikkeneminen itsestä riippumattomista syistä (maailman pahuus alkoi musertaa omaa tahtoa) ja 2. Jumalan tarjoaman ratkaisun eli evankeliumin vetovoima, joka myös oli itsestäni riippumaton. Tapahtuma oli siis olennaisilta osiltaan minusta ja valinnoistani riippumaton.
Kalvinistinen oppi "valittujen joukosta" kalskahtaa omituiselta, mutta voisiko se sittenkin pitää paikkansa?
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jumala on rakkaus. Rakkaus ei tahdo kenellekään pahaa.
"Porsaanreikä" on se, että Jumala päättää itse, mitä se hyvä on. Hänen rakkautensa siis ei ole sama kuin ihmisen rakkaus. Jos minä rakastan, en aiheuta kohtuutonta kärsimystä, mutta jo toinen ihminenkin, jonka hyvyyskäsitys poikkeaa omastani, voi sellaista aiheuttaa. Jumalan käsityksen poikkeavuus omastani onkin jo ihan eri mittaluokissa.
Pelottaa!
Juuri tuota en usko. Ihmisen rakkaus on paljon pienempää. Täydellinen rakkaus anteeksi antaa kaiken (vrt tuhlaajapoika).
Tiedäthän, että rakkaudessa ei ole pelkoa.
Niin. Ihmisen rakkaus on pienempää, siksi emme voikaan ymmärtää Jumalan rakkautta. Se painii ihan eri sarjoissa. Se on omaa luokkaansa. Toisen ihmisen rakkaus on turvallista, koska yleensä tiedämme mitä se tarkoittaa, mutta Jumala säätää rakkautensa ihan itse ja se voi tarkoittaa ihan mitä tahansa.
Ei nyt valkoista voi mustaksi muuttaa. Jos kuka tahansa, oli se sitten ihminen tai Jumala, tekee toista mitä rakkaus on - ei se enää ole rakkautta. Sitten se on jotain muuta.
Rakkautta on tietty vaikea määritellä, mutta allekirjoitan yhden: rakkaus kunnioittaa toista, tahtoo toiselle pelkkää hyvää, ja antaa täyden vapauden.
Pelkoa ei rakkaudessa ole. Jos Jumala on rakkaus, ei hänessä ole mitään pelottavaa. Voimme täysillä luottaa, että se tapahtuu, mikä on parasta.
Käänteisesti: jos on pelkoa,ei se tule Jumalasta."Pelkoa ei rakkaudessa ole, 18 vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Pelossahan on jo rangaistusta; se, joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa." (1. Joh. 4:17-18). Johannes puhuu tuossa siitä, kun uskovainen astuu tuomiopäivänä Jumalan eteen Jeesuksen kaltaiseksi tehtynä (lue 1. Joh. 4).
Toisin sanoen, se ei mene niin päin, että ihminen katsoo maailmaa ja omaa langennutta itseään ja määrittelee siitä käsin, mitä rakkaus on ja määrittelee pelon sen vastakohdaksi, vaan se menee Raamatun mukaan niin päin, että ihminen, joka tulee uskoon Jeesukseen, nöyrtyy Jumalan pyhyyden edessä ja tunnustaa, että rakkaus on sitä, mitä Jumala on, vaikka omat maailmalliset määritelmät olisivat joissain kohdin jopa sen vastaisia!
Se, joka on uskossa päässyt Jumalan yhteyteen, luottaa Jeesuksen tuomaan syntien sovitukseen ja vanhurskautukseen ja ymmärtää, että Jumalan pyhyys ei uhkaa häntä enää. Jeesuksen eteen tuomiopäivänä astuvan uskovaisen ei tarvitse pelätä Jumalan oikeudenmukaista tuomiota.
___________________________________________________________________________________________________
** Jumala syntyi ihmiseksi Pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa, sovitti ihmisten synnit Golgatan ristillä ja nousi kuolleista! Joka uskoo Jeesukseen sovittajanaan ja herranaan, perii ikuisen elämän. **
Ehkä niin, mutta minä en puhukaan Raamatusta. Minulle usko on universaalimpaa, ei tiettyä suuntaa. Ajattelen että totuus löytyy kaikista suunnista, ja kun katson mikä niissä on yhteistä, niin se on Rakkaus. Kaikki muu on vain tulkintaa.
Ehkä olen väärässä ketjussa omalla uskollani...mutta tähän olen tullut. Taustani on fundamentalistlapsuus, isäni on eläkkeellä olevan vapaan suunnan pastori. En lapsenakaan hyväksynyt sitä, että juuri me tiedämme ansoluuttisen totuuden, ja loput maailmasta ei tiedä.
Tarkoitatko 'suunnilla' tässä siis maailman eri uskontoja vai kristinuskon eri suuntauksia ja oppeja?
Oletan, että tarkoitat eri uskontoja.
Minä uskon, että maailman eri uskonnot (tai ainakin osa niistä) ovat totuuden etsijöiden uskontoja – niissä etsitään totista Jumalaa, joka on rakkaus. Islam ja hindulaisuus ovat mielestäni hyviä esimerkkejä uskonnoista, jotka ovat rakentuneet Jumalan etsimiselle. Niitä seuraamalla ei löydä Jumalaa, mutta etsintä sinänsä vaikuttaa mielestäni vilpittömältä.
Kristinuskossa, evankeliumin totuudessa Jumala on ilmoittanut itsensä. Kristinusko on "löytäneiden" uskomusjärjestelmä.
___________________________________________________________________________________________________
** Jumala syntyi ihmiseksi Pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa, sovitti ihmisten synnit Golgatan ristillä ja nousi kuolleista! Joka uskoo Jeesukseen sovittajanaan ja herranaan, perii ikuisen elämän. **
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jumala on rakkaus. Rakkaus ei tahdo kenellekään pahaa.
"Porsaanreikä" on se, että Jumala päättää itse, mitä se hyvä on. Hänen rakkautensa siis ei ole sama kuin ihmisen rakkaus. Jos minä rakastan, en aiheuta kohtuutonta kärsimystä, mutta jo toinen ihminenkin, jonka hyvyyskäsitys poikkeaa omastani, voi sellaista aiheuttaa. Jumalan käsityksen poikkeavuus omastani onkin jo ihan eri mittaluokissa.
Pelottaa!
Juuri tuota en usko. Ihmisen rakkaus on paljon pienempää. Täydellinen rakkaus anteeksi antaa kaiken (vrt tuhlaajapoika).
Tiedäthän, että rakkaudessa ei ole pelkoa.
Niin. Ihmisen rakkaus on pienempää, siksi emme voikaan ymmärtää Jumalan rakkautta. Se painii ihan eri sarjoissa. Se on omaa luokkaansa. Toisen ihmisen rakkaus on turvallista, koska yleensä tiedämme mitä se tarkoittaa, mutta Jumala säätää rakkautensa ihan itse ja se voi tarkoittaa ihan mitä tahansa.
Ei nyt valkoista voi mustaksi muuttaa. Jos kuka tahansa, oli se sitten ihminen tai Jumala, tekee toista mitä rakkaus on - ei se enää ole rakkautta. Sitten se on jotain muuta.
Rakkautta on tietty vaikea määritellä, mutta allekirjoitan yhden: rakkaus kunnioittaa toista, tahtoo toiselle pelkkää hyvää, ja antaa täyden vapauden.
Pelkoa ei rakkaudessa ole. Jos Jumala on rakkaus, ei hänessä ole mitään pelottavaa. Voimme täysillä luottaa, että se tapahtuu, mikä on parasta.
Käänteisesti: jos on pelkoa,ei se tule Jumalasta."Pelkoa ei rakkaudessa ole, 18 vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Pelossahan on jo rangaistusta; se, joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa." (1. Joh. 4:17-18). Johannes puhuu tuossa siitä, kun uskovainen astuu tuomiopäivänä Jumalan eteen Jeesuksen kaltaiseksi tehtynä (lue 1. Joh. 4).
Toisin sanoen, se ei mene niin päin, että ihminen katsoo maailmaa ja omaa langennutta itseään ja määrittelee siitä käsin, mitä rakkaus on ja määrittelee pelon sen vastakohdaksi, vaan se menee Raamatun mukaan niin päin, että ihminen, joka tulee uskoon Jeesukseen, nöyrtyy Jumalan pyhyyden edessä ja tunnustaa, että rakkaus on sitä, mitä Jumala on, vaikka omat maailmalliset määritelmät olisivat joissain kohdin jopa sen vastaisia!
Se, joka on uskossa päässyt Jumalan yhteyteen, luottaa Jeesuksen tuomaan syntien sovitukseen ja vanhurskautukseen ja ymmärtää, että Jumalan pyhyys ei uhkaa häntä enää. Jeesuksen eteen tuomiopäivänä astuvan uskovaisen ei tarvitse pelätä Jumalan oikeudenmukaista tuomiota.
___________________________________________________________________________________________________
** Jumala syntyi ihmiseksi Pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa, sovitti ihmisten synnit Golgatan ristillä ja nousi kuolleista! Joka uskoo Jeesukseen sovittajanaan ja herranaan, perii ikuisen elämän. **
Ehkä niin, mutta minä en puhukaan Raamatusta. Minulle usko on universaalimpaa, ei tiettyä suuntaa. Ajattelen että totuus löytyy kaikista suunnista, ja kun katson mikä niissä on yhteistä, niin se on Rakkaus. Kaikki muu on vain tulkintaa.
Ehkä olen väärässä ketjussa omalla uskollani...mutta tähän olen tullut. Taustani on fundamentalistlapsuus, isäni on eläkkeellä olevan vapaan suunnan pastori. En lapsenakaan hyväksynyt sitä, että juuri me tiedämme ansoluuttisen totuuden, ja loput maailmasta ei tiedä.
Tarkoitatko 'suunnilla' tässä siis maailman eri uskontoja vai kristinuskon eri suuntauksia ja oppeja?
Oletan, että tarkoitat eri uskontoja.
Minä uskon, että maailman eri uskonnot (tai ainakin osa niistä) ovat totuuden etsijöiden uskontoja – niissä etsitään totista Jumalaa, joka on rakkaus. Islam ja hindulaisuus ovat mielestäni hyviä esimerkkejä uskonnoista, jotka ovat rakentuneet Jumalan etsimiselle. Niitä seuraamalla ei löydä Jumalaa, mutta etsintä sinänsä vaikuttaa mielestäni vilpittömältä.
Kristinuskossa, evankeliumin totuudessa Jumala on ilmoittanut itsensä. Kristinusko on "löytäneiden" uskomusjärjestelmä.
___________________________________________________________________________________________________
** Jumala syntyi ihmiseksi Pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa, sovitti ihmisten synnit Golgatan ristillä ja nousi kuolleista! Joka uskoo Jeesukseen sovittajanaan ja herranaan, perii ikuisen elämän. **
Itse asiassa en ole tutustunut eri uskontoihin, mitä nyt sitaatteja kuulee sieltä täältä. Tunnen taustani takia enemmän kristinuskoa.
Tämäkin on itse asiassa minusta aivan toissijaista, kuka on oikeassa ja kuka ei. Siihen en voi uskoa, että kristinusko olisi ainoa vaihtoehto ( en kyllä tarjoa mitään muuta vaihtoehtoa). Minusta on ylimielistä tietävänsä ainoana maailmassa totuuden. Ja rakkaus ei ole ylimielinen.
Mitä minäkin tässä ketjussa teen... Väärä paikka.
ainoa oikea uskonto on hindulaisuus. olette kaikki väärässä.
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että Jumala kutsuu kaikkia luokseen, mutta osa vain jättää kutsun huomiotta. Uskon, että Hän tahtoisi kaikkien pelastuvan.
Jos kaikkivaltias tahtoisi kaikkien pelastuvan, kaikki myös pelastuisivat. Hän ei siis tahdo tai ei ole kaikkivaltias.
En oo. Uskon että usko on aina lahja ja että jokainen saa sen ottaa tai jättää. Jumala nyt vaa tietää etukäteen ketkä on ne jotka ottaa sen vastaan mut ei päätä sitä. Jumalan puolelta pelastus on kaikille mut kaikki ei sitä kelpuuta, jotkut vaan ja niitä kutsutaan valituiksi koska nekin uskovat vain koska ovat uskon saaneet lahjaksi eli Jumala valinnut sen antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En oo. Uskon että usko on aina lahja ja että jokainen saa sen ottaa tai jättää. Jumala nyt vaa tietää etukäteen ketkä on ne jotka ottaa sen vastaan mut ei päätä sitä. Jumalan puolelta pelastus on kaikille mut kaikki ei sitä kelpuuta, jotkut vaan ja niitä kutsutaan valituiksi koska nekin uskovat vain koska ovat uskon saaneet lahjaksi eli Jumala valinnut sen antaa.
Tuossa nyt ei ole päätä eikä häntää. Looginen ajattelu ei tosiaan ole uskisten vahvoja puolia.
Ehkä niin, mutta minä en puhukaan Raamatusta. Minulle usko on universaalimpaa, ei tiettyä suuntaa. Ajattelen että totuus löytyy kaikista suunnista, ja kun katson mikä niissä on yhteistä, niin se on Rakkaus. Kaikki muu on vain tulkintaa.
Ehkä olen väärässä ketjussa omalla uskollani...mutta tähän olen tullut. Taustani on fundamentalistlapsuus, isäni on eläkkeellä olevan vapaan suunnan pastori. En lapsenakaan hyväksynyt sitä, että juuri me tiedämme ansoluuttisen totuuden, ja loput maailmasta ei tiedä.