Exiltä saatujen korujen käyttäminen
Lyhyesti: käytättekö entisiltä kumppaneilta saatuja koruja? Tai miksei muitakin lahjoja, vaatteita tms, mutta minulla sattuu olemaan melko suuri määrä arvokkaitakin koruja (mm. Kalevalaa), jotka olen saanut syntymäpäivä- ja joululahjoiksi entiseltä mieheltäni.
Nykyiselleni en ole kertonut korujen alkuperää, mielestäni se ei ole oleellista. Minulla ei oikein ole muita hienoja koruja kuin exän antamat, ja esim. juhlissa on kätevintä käyttää näitä. Minua itseäni asia kuitenkin hieman vaivaa, sillä en mielelläni edes muistele koko exää. Ja toki hän tulee aina mieleen, kun näitä koruja käytän.
Miten te muut suhtaudutte tällaisiin asioihin? Voisihan nuo korut myydä, kihla- ja vihkisormukset sentään myin romukullaksi. Mutta nämä lahjaksi saadut, ei-niin-merkitykselliset korut. Tähän saakka olen niitä tottumuksesta käyttänyt, nyt en enää tiedä onko siinä järkeä. Vai suurentelenko asiaa päässäni.
Kommentit (27)
"Kirjeet ja viestit palautan, mutta jalokivet ja turkit pidä tunnesyistä", sanoi eräs miehiä putsaava filmitähtönen. Siinä vasta hyvä periaate!
Jos tykkäät, nin käytät. Ei siinä tarvitse mitään sen ihmeempiä ajatella. Korut ovat koruja ja sillä siisti. Eri asia olisi jos exä olisi antanut vaikka jonkun medaljongin, jonka sisällä olisi miehen kuva ja vihki/kihlasormukset, ne ovat täysin henkilökohtaisia, joskin sormukset antaisin lapsilleni. Uuden miehen aivoituksia ei kannata myöskään pelätä. Jos hän on mustis joistakin vanhoista koruista, niin ostaa sitten paremmat helyt niiden paikalle. Historia on historiaa ja jos sitä ei osaa taakseen asiallisesti jättää, niin ongelmia on.
Kyllä käytän.
Eron jälkeen piilotin ne kaikki pois näkyvistäni kaapin pohjalle ja ajattelin myydä ne kunhan olisin riittävän toipunut. Sitten myöhemmin selvittelin niiden myymistä, mutta muutoin kuin romukultana se olisi ollut vaivalloista.
Aikaa kului jonkin verran ja yhtäkkiä korujen näkeminen ei aiheuttanutkaan minussa mitään tunnereaktiota. Käytän niitä päivittäin arjessa! Monissa on vielä sydänkuviointia! Mutta pidän niitä kauniina, joten käytän niitä. Olen myös eräältä aiemmalta tapailukumppanilta saanut arvokkaat korut lahjaksi (hän oli äärimmäisen antelias mies) ja käytän niitäkin mieluusti. Arvostan saamiani lahjoja.
Tapailen miestä jonka kaulassa on exän itse tekemä koru. Laatassa sydän, exän nimi ja hempeä teksti. Ja se todellakin vaivaa minua. :(
En tietysti käyttäisi, sillä korut ja muut lahjat muistattaisivat liikaa hänestä ja olisi tavallaan osa minua.
En myöskään möisi, koska niihin kätkeytyy tarina. Antaisin korut myöhemmin tyttäreni ja miniöiden käyttöön, jos niin haluaisivat.
Yleensä exsiin liittyy kielteisiä tunteita, josta koru muistuttaa. En käyttäisi, olisi koru miten arvokas rahansa.
Olen yhtä lukuunottamatta antanut tai myynyt pois kaikki exiltä saadut korut, joita on ollut paljon. Joidenkin korujen kohdalla se harmitti, koska ne olivat niin kauniita, mutta tunsin niitä käyttäessäni niin negatiivisia tuntemuksia, että se oli pakko tehdä.
Useimmat korut olen antanut ystävilleni tai siskolleni. Pari sormusta yms. olen myynyt romukullaksi ja yhden korun myin huutokaupassa. Ainoa jäljelle jäänyt ei ole edes arvokkain, mutta se on yksi lempikoruistani. Olen käyttänyt sitä niin paljon, etten yhdistä sitä enää keneenkään muuhun kuin itseeni. :-)
Riippuu vähän, onko kultaa vai pronssia. Kallein riipus näyttäisi olevan 26 950e.