Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Exiltä saatujen korujen käyttäminen
20.11.2016 |
Lyhyesti: käytättekö entisiltä kumppaneilta saatuja koruja? Tai miksei muitakin lahjoja, vaatteita tms, mutta minulla sattuu olemaan melko suuri määrä arvokkaitakin koruja (mm. Kalevalaa), jotka olen saanut syntymäpäivä- ja joululahjoiksi entiseltä mieheltäni.
Nykyiselleni en ole kertonut korujen alkuperää, mielestäni se ei ole oleellista. Minulla ei oikein ole muita hienoja koruja kuin exän antamat, ja esim. juhlissa on kätevintä käyttää näitä. Minua itseäni asia kuitenkin hieman vaivaa, sillä en mielelläni edes muistele koko exää. Ja toki hän tulee aina mieleen, kun näitä koruja käytän.
Miten te muut suhtaudutte tällaisiin asioihin? Voisihan nuo korut myydä, kihla- ja vihkisormukset sentään myin romukullaksi. Mutta nämä lahjaksi saadut, ei-niin-merkitykselliset korut. Tähän saakka olen niitä tottumuksesta käyttänyt, nyt en enää tiedä onko siinä järkeä. Vai suurentelenko asiaa päässäni.
Kommentit (27)
Tuskin sillä on merkitystä. Sinunhan ne ovat.
Itse myin exältä saadut kalevalat koska en halunnut pitää mitään hänen antamaa.
Koruja saa aina uusia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäisin ihan hyvällä omallatunnolla, mutta kun en tykkää niistä. Exällä ei ollut hajuakaan mun mausta.
Oikeastaan jos exän kanssa on jotenkin oudot välit, ajattelen että vielä parempi, jos pääsen käyttämään jotain suhteesta jääneitä tavaroita hyödyksi.
Mielestäni exä antamia lahjoja saa käyttää, jos se ei muistuta exästä/en tule kaihoja muistoja mieleen.
Itse sillointällöin käytän ex poikaystäväni antamaa korua ja minulla on yhä esillä hänen antamiaan pehmoleluja. En ole miehelleni sanonut että kuka ne on antanut koska hän ei asiasta välttämättä pitäisi. Kuitenkaan ei ole mitään katkeruutta tai en muistele exää pahemmin ja pehmolelutki on nykyään pojan leluina.
Itse sain n. Puolen vuoden seurustelun aikana muutaman hopeisen korun mieheltä. Eivät olleet edes oikein makuuni, joten en käyttänyt kuin pari kertaa ja suhteen loputtua laitoin ne hyväntekeväisyyskirpparille lahjoituksena. Yksi makuni mukainen on vielä minulla, mutta taidan viedä senkin nyt sinne hyväntekeväisyyteen, kun sen käyttäminen tuntuu pahalta ( suhteemme oli huono). Ajattelin kyllä jopa myydä sen ( oli liikkeessä n. 100 e hintainen näköjään ), mutta eihän siitä varmaan paljon mitään saisi ns. Romuhopeana.
Ne on vain koruja ja ne on sinun omia. Mitä väliä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä annoin exän antamat korut meidän tyttärille.
Korut on vain koruja ja käytä jos tykkäät
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä hävitin exältä saadun sormuksen, niin paljon pahoja muistoja viimeisistä kuukausista, kun oltiin yhdessä ja meidän ero oli aika riitaisa.. en tiedä miten monta vuotta jemmasin sitä korua, mutta tänä kesänä heitin sen järveen, ettei varmasti löydy helpolla.
Tuli jotenkin helpottunut olo :D
Useimpia koruja käytän.
Muutaman arvokkaimman timanttikorun (sertifikaattititoistuksineen) olen antanut tyttärille. Nehän voi sitten vaikka myydä.
Kyllä mä hyvin muistan mikä koru mistäkin on hankittu tai milloin olen sen saanut. Ehkä muutama vuosi eron jälkeen oli pientä välttelyä joidenkin korujen suhteen; nykyään ne ovat vain osana elettyä elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyiseltäni olen saanut kalevalakoruja ja käyttäisin niitä myös eron jälkeen, koska ne ovat kauniita ja laadukkaita.
Entiseltä en saanut yhden yhtä korua, vihkisormuksenkin ostin itse itselleni hänen kieltäydyttään sitä ostamasta. Viskasin sormuksen mereen erotessa. Paska jätkä, mitään muistoa en hänestä halunnut (tai halua edelleenkään). Valokuvatkin poltin. Tai yhden säästin muistoksi onnellisista alkuajoista, mutta en ole sitäkään katsonut 15 vuoteen. Voin joskus näyttää lapsille kuvasta, miltä näytti äidin ensimmäinen aviomies, jos heitä vaikka kiinnostaa.
Voihan sitä koruja käyttäessä miettii miten asiat on paremmin nyt ja iloita siitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos koruja käyttäessä tulee ikäviä muistoja mieleen, en kyllä käyttäisi vaan hankkiutuisin koruista eroon.
Käytän ilman tunnontuskia. melkein kaikki koruni ovatkin exiltä saatuja ja osa on monen sadan euron arvoisia.
Nykyiseltä en ole yhtään korua edes saanut joten turha olisi loukkaantua ;).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on rakkaan exäni piirtämä Marilyn Monroe taulu seinällä. Fanitan Marilyniä muutenkin ja kerta exä osasi piirtää yhtä hyvin kuin mustavalkotulostin, niin todellakin pidän seinällä.
Itse ne ajatukset päättää ja miten maailmaa katselee
Kyllä käytän.
Sain exältä kauniin Swarovskin korun, arvo n. 150e. Kysyin myöhemmin haluaako takaisin mutta sanoi ei, niin otin sen vaivanpalkaksi kaikesta siitä pahasta mitä teki xD Nyt se on vain upea koru ilman sen kummempaa historiaa. Uusi poikaystävä tosin on niin mustasukkainen että vaati heittämään sen pois. En todellakaan tehnyt niin.
No ei kalevalakorut kyllä arvokkaita ole.
Annoin kaikki tyttärille, itse en käytä.
Vierailija kirjoitti:
No ei kalevalakorut kyllä arvokkaita ole.
"Arvokas" on kai suhteellinen käsite. Minulle, suht vähävaraiselle, Kalevalakorut ovat niitä arvokkaita (ja vielä suomalaisia, siksikin erityisen arvokkaita). Muut koruni ovatkin sitten Glitter-laatua. Kalevalakorujen hintataso on korkein, mitä koruista maksaisin. Kalliimpia pitäisin rahan hukkana.
Alue: Aihe vapaa
No totta kai käytät. Ajattelet, tai toteat, korujen olevan vain metallia ilman tunnesiteitä. Jos ovat mieluisia malliltaan niin hulluhan niistä luopuisi. Rahanmenoa siitä vain seuraisi.