Lue keskustelun säännöt.
Pöytätavat: ihmisten moukkamaisuus kyläillessä tms.
Moikka,
Tuli tässä mieheni kanssa puhetta että onko muiden tuttavissa ja sukulaisissa sellaisia ihmisiä jotka eivät osaa ottaa kyläiltäessä ruokaa/tarjottavia niin että ottaisi muut ihmiset huomioon?
Me olemme huomanneet että meidän muutama ystävä ottaa kakusta puolet tai juustosta puolet tajuamatta että hetkinen, minun jälkeeni tätä tulee ottamaan vielä 6 henkilöä.
Pohdimme että juontaako tämä ajattelemattomuus pula-ajan perinnöstä vai ns. nuoresta kyläilyperinteestä verrattuna esim. Ranskan tai Ruotsin hoviin.
Kiinnostaisi, että onko tätä ongelmaa nähtävissä ranskalaisten viinin ja juuston illanistujaisissa tai ruotsalaisten rapujuhlissa.
Ja ennen kuin joku sanoo että laittakaa tarjottavia enemmän sanon että kyseessä ei ole mitkään syökää tykistä lohikeittoa tyyppiset tilanteet. Vaan esim. brunssi jossa on paljon erilaisia tarjottavia.
Minun mielestäni yksi henkilö ei voi juoda kokonaista smoothie-kannua tai kokonaista juustoa.
Oletteko törmänneet vastaavaan käytökseen?
Kommentit (360)
Miksi pitää kutsua ihmisiä syömään jos ei raaski tarjota niin paljon että kaikille riittää?
Jos tarjottavaa on vain vähän niin sitten voi ilmoittaa, että tarjolla on vain napostelupaloja ja kannattaa käydä syömässä ennen vierailua.
Vieraalle on oikeasti ikävää jos ei etukäteen tiedä pitääkö mennä kylään nälkäisenä vai kylläisenä.
Jotkut loukkaantuvat jos ei pysty syömään pitkän kaavan mukaan runsaasti kaikkea ja jotkut laittavat tarjolle 2 oliivin kokoista nokaretta 20 hengelle ja loukkaantuvat jos ei riitä kaikille.
Itse ainakin nolostuisin emäntänä jos ruoka tai kakku loppuisi kesken. Saattaisin pyytää lapsia käymään kaupassa ostamassa lisää jos kesken loppuisi.
AP mainitsi vanhemmat kulttuurit. Miksi ei ota niistä mallia. Monessa "vanhemman kulttuurin" maassa on tapana annostella tarjottavat lautasille. Olisi noloa jos vieraan pitäisi itse ottaa ruokaa tai kaataa juomaa lasiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
vieraita pidetään kuin piispaa pappilassa eli he eivät roudaa astioita kun ovat kutsuttuna vierailulla. Oman perheen ja kavereiden kesken voidaan olla epämuodollisempia.
Hyvä kestitapa edellyttää, että tarjottava ei lopu kesken. Jos isäntäväellä on taloudellisia ongelmia, niin sitten tarjotaan joko halvempaa mutta riittävästi tai pitäydytään juhlien järjestämisestä.
missasit taas pointin...
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää kutsua ihmisiä syömään jos ei raaski tarjota niin paljon että kaikille riittää?
Jos tarjottavaa on vain vähän niin sitten voi ilmoittaa, että tarjolla on vain napostelupaloja ja kannattaa käydä syömässä ennen vierailua.
Vieraalle on oikeasti ikävää jos ei etukäteen tiedä pitääkö mennä kylään nälkäisenä vai kylläisenä.
Jotkut loukkaantuvat jos ei pysty syömään pitkän kaavan mukaan runsaasti kaikkea ja jotkut laittavat tarjolle 2 oliivin kokoista nokaretta 20 hengelle ja loukkaantuvat jos ei riitä kaikille.Itse ainakin nolostuisin emäntänä jos ruoka tai kakku loppuisi kesken. Saattaisin pyytää lapsia käymään kaupassa ostamassa lisää jos kesken loppuisi.
AP mainitsi vanhemmat kulttuurit. Miksi ei ota niistä mallia. Monessa "vanhemman kulttuurin" maassa on tapana annostella tarjottavat lautasille. Olisi noloa jos vieraan pitäisi itse ottaa ruokaa tai kaataa juomaa lasiin.
Kyllä, karjalaisesta suvusta tulevana aivan ensisijainen asia on, että ruoka/tarjottavat eivät saa missään nimessä loppua kesken, jos ihmisiä on kutsuttu kylään. "Sen seitsemän sorttia" vaikka olisi vain kahvit, mallina 1900-luvun alussa syntyneiden sukulaisten, etenkin mummon tavat.
Eikä se seitsemän sorttia kahvin kanssa ole lopulta edes paljon (jos siis ottaa kirjaimellisesti tuon luvun): täytekakku, kääretorttu, kuivakakku, pulla (joko pitko leikattuna tai pikkupullia, joita voi olla useampaa sorttia), kolmen sortin keksejä/pikkuleipiä, leipäjuustoa, kolmen sortin karamelleja; siitä valitsee tilaisuuteen sopivimmat.
Se on sitten eri asia, jos tulee ex tempore -vieras, sitten on sitä, mitä kaapista löytyy. Ehkä vain keksejä ja karamelleja kahvin kanssa.
Kun tulee illallisvieraita, silloin tuo "seitsemän sorttia" tulee väkisinkin, kun puoliso on hyvä kokkaaja ja tekee hyvät pääruoat (toki yleensä vain yksi pääruoka, paitsi jos on kasvissyöjiä kutsutuissa) ja lisukkeet ja itse tykkään värkätä alkupaloja, jos vieraita tulee. Samoin tykkään miettiä ja tehdä jälkkärit. Jos on ruokavieraat, silloin ei tietenkään ole seitsemää sorttia enää jälkiruokia.
Mun siskon mies on tällainen. Jotenkin empatiakyvytön muutenkin, vain minäminä mielessä. Joulupöydässä ei voi vetää koko savusiikaa yksinään, jos paikalla on 10 ihmistä - mutta tämä herra voi. Ei ole boomeri vaan 50+.
Eiks toi ole vähän noloa uhota "meilläpä on pöytä koreana eikä ruoka lopu"? ja vielä tarjoilut lueteltuina.
Lienee ihan tavallinen, vieraanvarainen tapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiks toi ole vähän noloa uhota "meilläpä on pöytä koreana eikä ruoka lopu"? ja vielä tarjoilut lueteltuina.
Lienee ihan tavallinen, vieraanvarainen tapa.
Tällä palstalla, jos jossain, saa huomata, että tavalliset, vieraanvaraiset tavat eivät ole kaikille tavallisia tapoja, ja termi "vieraanvaraisuus" voi olla tuntematon käsite tai tarkoittaa hyvin eri asioita.
Itse olin eräissä valmistujaisjuhlissa, joissa päivänsankarin uusi puoliso oli kehuttu mestarikokki. Mestarikokki puhui tekemistään ruoista, niiden filosofioista ja sisällöistä enemmän illan aikana pitämissään puheenvuoroissa kuin kukaan läsnäolleista kehui päivänsankaria.
Ruoka olikin taivaallisen hyvää, mutta sitä oli aivan käsittämättömän vähän. Muutama keskikokoinen salaattikulhollinen ja muutama pienempi kulhollinen itseotossa. Ja väkeä oli paikalla noin 30 henkeä. Kaikilla omat juomat, se oli sovittu etukäteen. Vieraat olivat fiksua väkeä, kukaan ei rohmunnut, mutta kaikki jäivät nälkäisiksi.
Tällaista tapahtuu. Siksi ei voi pitää itsestäänselvyytenä, että pöytä on koreana eikä ruoka lopu. Ja jos joku kertoo, mitä kaikkea on tarjolla, en minä ainakaan pahoita siitä mieltäni vaan otan ideoita jatkokehiteltäväksi. Ehkä joku "minimalistisempaan" vieraanvaraisuuteen tottunut voi myös huomata, että toisinkin voisi olla.
Lähes joka kerta jossain vaiheessa kyläilyä mies alkaa puhumaan ruokapöydässä jotain sairaskertomuksiaan, reseptien uusimisia, näyttelee leikkausarpiaan, kertoo seikkaperäisesti sairaalareissunsa, omat ja naapuripotilaiden hoitotoimenpiteet, tuttujen ja sukulaisten kuolemat jne.
Ihan vakiokamaa ja jokaikinen kerta.
Tässä tosin ikä tehnyt jo tehtävänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luen tätä ketjua ja mietin että onhan niitä törppöjä ahmijoita mutta myös törppöjä emäntiä jotka laskevat jokaisen suullisen minkä vieras syö.
Ärsyttää ne tyypit, jotka ei ymmärrä, että erikseen laitetut ja selkeästi merkityt tarjottavat ovat niille, joista lapuissa mainitaan, esim vegaani/maidoton/jne, vaan laapii joka lautaselta jotain ja sitten ne, joille oli omanlaisensa varattu jää ilman.
Nyt joku sanoo, että tarjoa kaikki tarjottavat kaikille sopivana. Mutta kun sitten itketään, että olikin kasvisruokaa, kun toivoin pihviä/gluteeniton on pahaa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielesta emannan ja isannan kuuluu tarjota liikaa niin ettei kenenkaan tarvitse laskea pipareita kulhossa ja tehda jakolaskuja paassa etta kuinka monta tasta nyt kehtaa ottaa ja arvailla onko annoskoko kaksi per naama ja onkohan tasta tarkoitus viela tarjota lapsillekin. Ja toisaalta kohtelias vieras ottaa hiukan malttaen ensin ja sitten toisella kierroksella lisaa jos on viela tarjottavaa jaljella. Perinteisesti emantahan sitten tuputtaa lisaa nayttaaksen etta ollaan vieraanvaraisia ja lisaa piisaa. Kakkujen kanssa voi esittaa avuliasta emantaa ja menna leikkaamaan palat ja tarjota valmiin annoksen kateen jos on ahmatteja suvussa.
Tarjoilujen kanssa mulla ei ole ikina ollut ongelmia, mutta vieraiden kaytoksessa joskus arsyttanyt kannykoiden kanssa raplaaminen. En ymmarra miten aikuinen ihminen kehtaa menna omiin mailmoihinsa ja ruveta ruokapyodassa tsekkaamaan ja napyttelemaan viesteja. Ja yksi tyyppi jopa rupesi pelaamaan jotain hiton pelia kun keskustelu ei kiinnostanut.
Ei ole ketään kuka kävisi kylässä. Jos oli, korona hoiti viimeisetkin kinkeripiirit. Antaisin vaikka koko kakun jos vaan joku tulisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen tehnyt sellaisen huomion, että työläisperheissä on huomattavasti enemmän näitä vanhempia, jotka eivät pidä pöytätapoja tärkeänä, eivätkä näin ollen niitä jälkikasvulleen opeta. Pöydässä rohmutaan, röyhtäillään, mäyssytetään, puhutaan tyhmiä esim. pieruhuumoria, joka ei todellakaan kuulu ruokapöytään.
Itse olen työläisperheestä, mutta oppinut arvostamaan ja noudattamaan hyviä pöytätapoja. Valitettavasti perheeni miespuoliset eivät ole asiassa kehittyneet. Ja joulupöydässä yhdessä oleminen on yleensä hermoja koetteleva tilaisuus. Ja tottakai minähän olen se tiukkis, kun huomautan pöydässä röyhtäilystä. Ilmat kuulemma tulee saada päästää ulos.
Että tällaista.
Vierailija kirjoitti:
Missä päin Suomea on sellainen tapa, että tarjottavaa on niin vähän, että täytyy erikseen laskea, monelleko tästä pitää riittää? Ainakin Myrskylässä on pitopalvelu, joka laskee tarkasti, mitä juhlien väki ottaa ja huomauttaa napakasti, jos joku ottaa heidän mielestään liian ison palan kakkua, mutta missä muualla tällainen tapa on? Yleensä syötävää on niin paljon, että siitä kyllä riittää, vaikka yksi ottaisi lautasen kukkuroilleen lihapullia. Joku toinen kun ei halua niitä lainkaan.
Ex-miehen veli söi meillä kerran kokonaisen voileipäkakun. Yksin. Että kerrohan miten sen olisi voinut ennakoida, ja montako tuollaista kakkua pitäisi osata varata, jos oletus on, että joku voi vaan yksin syödä sellaisen kokonaan. Ei siinä auta, että joku toinen ei ota ollenkaan, kun kyseinen kakku oli mitoitettu 20 hengelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua alkoi kanssa naurattaa tuo maininta hoveista:DD aika kaukaa haettu.
Ja eikös Ranska ole ollut tasavalta vuodesta 1789, lukuunottamatta lyhyttä ajanjaksoa heti Napoleonin kukistuttua?
Syyllistyin tähän itse teininä kyläpaikoissa koska meillä ei yksinkertaisesti opetettu kotona yhtään minkäänlaisia pöytätapoja. Kaikki on pitänyt itse opetella kantapään kautta. Kaikki varmaan inhosivat minua silloin, mutta valitettavasti syy on perheessäni.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tehnyt sellaisen huomion, että työläisperheissä on huomattavasti enemmän näitä vanhempia, jotka eivät pidä pöytätapoja tärkeänä, eivätkä näin ollen niitä jälkikasvulleen opeta. Pöydässä rohmutaan, röyhtäillään, mäyssytetään, puhutaan tyhmiä esim. pieruhuumoria, joka ei todellakaan kuulu ruokapöytään.
Itse olen työläisperheestä, mutta oppinut arvostamaan ja noudattamaan hyviä pöytätapoja. Valitettavasti perheeni miespuoliset eivät ole asiassa kehittyneet. Ja joulupöydässä yhdessä oleminen on yleensä hermoja koetteleva tilaisuus. Ja tottakai minähän olen se tiukkis, kun huomautan pöydässä röyhtäilystä. Ilmat kuulemma tulee saada päästää ulos.
Että tällaista.
Siis just tällaista perheessäni oli. Työläisiähän he. Nykyään kun osaan itse käyttäytyä normaalisti saan heiltä jatkuvasti kuittailua kuinka mukamas hieno ihminen olen nyt olevinaan. Ihan oikeasti.
Appiukko hakkaa ruokaa odottaessaan nyrkkejä pöytään haarukka ja veitsi nyrkeissä pystyssä.
Vierailija kirjoitti:
Luen tätä ketjua ja mietin että onhan niitä törppöjä ahmijoita mutta myös törppöjä emäntiä jotka laskevat jokaisen suullisen minkä vieras syö.
Niin, jos on riittävästi tarjoiluja, ei tarvitse vahtia vaan voi keskittyä seurusteluun. Silloin illanvietostakin jää muut asiat mieleen kuin se, miten paljon kukakin on syönyt.
Mua hävetti exäni käytös. Hän romusi kaksinkäsin herkkuja ja suolaisia tarjottavia sukulaisteni juhlissa. Söi urakalla niitä. Sanoin myöhemmin että syö mahas täyteen kotona ennen juhliin lähtöä ettei tarvii tollee mättää ku viimestä päivää. Kamala ahmatti.
on se ikävää jos lahja pyynnöistä ei jääkkään ulkomaan matka rahaa. syön lahjoittamani 20e edestä