Pöytätavat: ihmisten moukkamaisuus kyläillessä tms.
Moikka,
Tuli tässä mieheni kanssa puhetta että onko muiden tuttavissa ja sukulaisissa sellaisia ihmisiä jotka eivät osaa ottaa kyläiltäessä ruokaa/tarjottavia niin että ottaisi muut ihmiset huomioon?
Me olemme huomanneet että meidän muutama ystävä ottaa kakusta puolet tai juustosta puolet tajuamatta että hetkinen, minun jälkeeni tätä tulee ottamaan vielä 6 henkilöä.
Pohdimme että juontaako tämä ajattelemattomuus pula-ajan perinnöstä vai ns. nuoresta kyläilyperinteestä verrattuna esim. Ranskan tai Ruotsin hoviin.
Kiinnostaisi, että onko tätä ongelmaa nähtävissä ranskalaisten viinin ja juuston illanistujaisissa tai ruotsalaisten rapujuhlissa.
Ja ennen kuin joku sanoo että laittakaa tarjottavia enemmän sanon että kyseessä ei ole mitkään syökää tykistä lohikeittoa tyyppiset tilanteet. Vaan esim. brunssi jossa on paljon erilaisia tarjottavia.
Minun mielestäni yksi henkilö ei voi juoda kokonaista smoothie-kannua tai kokonaista juustoa.
Oletteko törmänneet vastaavaan käytökseen?
Kommentit (360)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsyttää suunnattomasti, kun sukulaisperheen muksut, 4 kpl, ryntää aina ensimmäisenä kahvipöytään kun kutsu käy ja istuvat parhaimmille paikoille (pieni asunto). Vanhemmat eivät sano mitään. Muksut kärkkyvät jo tarjottavia ja pyörivät keittiössä, kun isäntäväki viimeistelee kahvipöytää.
Näitä nähnyt. Tosiaan, lapset ovat parhailla paikoilla kahvipöydässä ja sotkevat enemmän tai vähemmän samalla kun kukaan ei opasta heitä. Tätä ennen on jo käyty närppimässä kastettavia, kukaan ei opasta että sitten vasta kun kutsutaan.
80-vee mummit ja papat istuvat LATTIALLA tai jossain eteisessä koiranpesän vieressä saappaiden seassa kahviaan ja kastettaviaan siemaillen. Juuri tuoneet satasen lahjat.
Mikseivät vanhemmat uskalla kasvattaa kullanmurujaan? Kasvattamatta jättäminen kostautuu taatusti joskus myöhemmin elämässä. Ei voi elää kuin metsäläinen. Voihan niille lapsille selittää, että vanhemmilla ihmisillä harvemmin polvet taipuvat yhtä kivuttomasti kuin lapsilla tai nuorilla aikuisilla. Tietenkin reumaattisen lapsi voi istua tuolilla tai sohvalla eikä lattiapallin päällä.
Meillä on ihan Ikeasta ostettuja halpoja jakkaroita, jotka ovat pinossa ja niitä nostellaan aina tarpeen mukaan. Pino ei vie edes paljoa tilaa kotoa.
Kysyit mikseivät vanhemmat uskalla kasvattaa, jospa heillä ei itselläänkään ole niitä tapoja, joita opettaa lapsilleen. Näitä vanhempia on paljon, ja lisää tulee.
Vierailija kirjoitti:
Mahtaako kirurgeja tai asentajia hirveästi kiinnostaa ruokailu joidenkin sääntöjen mukaan, kun jokapäivä muutenkin joutuu olemaan työkalut kourassa suorittaen niillä pakkoliikkeitä toisten määräämään tahtiin, niinkuin hienoilla kutsuilla ruokapöydässä haarukat ja veitset käsissä rueta sitten kuin remontin tekoon työstämään niillä sitä annosta :D
En ihan ymmärtänyt pointtia miksi esim kirurgilla (jotka sivistyneitä ja korkeasti koulutettuja) olisi mitään ongelma käyttäytyä sivistyneesti ja hyviä tapoja noudattaen pöydässä. Sehän tulee selkäytimestä.
No, ehkä se kuvaamasi asentaja voikin olla sitten se joka mättää pelkällä haarukalla ruoan nopeasti naamaansa ja juo purkin suulta suoraan maitoa päälle. Mene ja tiedä.
Joskus taannoin muutamiakin kertoja jouduin tilanteeseen että isossa seurueessa oli täysin tuntemattomia ja melko reipaspuheisia henkilöitä.
He kyllä kaikki osasivat muuten perus pöytätavat mutta se puhetyyli ja puheen aiheet kyllä romutti kaiken. Miten aikuiset ihmiset on niin törppöjä että lauotaan illallisella isossa porukassa jotain tosi rasvasia visejä sitte nauretaan päälle ja jos joku muu nauraa niin juttuja vaan jatketaan.
Eiks ihmiset yhtään ajattele sitä mitä muut hänestä mahtaa ajatella ja millasen kuvan haluan antaa itsestäni.
Enkä nyt tarkota että pitää olla virallisia ja jäykkiä ku heonäseipäät, mut että jotain rajaa siinä mitä ruokapöydässä tai muuten juhlavassa tilaisuudessa päästellään suusta. Näitä asioita voi myös vähän opetella.
Meidän vieraat on olleet näköjään erittäin sivistyneitä näihin vieraisiin verrattuna. Tosin meille Ei olekaan tapana kutsua kaikennäköisiä laitapuolenkulkijoita enkä ilmeisesti ole mikään Masokisti joka haluaa kiduttaa ja kiusata itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me syödään kunnolla aina ennen kyläilyjä tai juhlia. Tiedetään hyvin, että tarjottavaa on niukasti, joten pyritään siihen, että ei oteta mitään muuta kuin joku keksi tms. Kehutaan kyllä, miten kauniisti pöytä on katettu ja sanotaan, ettei haluta ryhtyä mitään rohmuamaan, että riittää muillekin. Pari kertaa on saatu muutkin ymmärtämään, että tarjottavat ei ole tarkoitettu syötäviksi, vaan jaettaviksi tasan ja jos kukaan ei ota ensimmäisenä, ei muutkaan voi ottaa. Tulee hyvä mieli, kun 2 tunnin vierailun jälkeen tarjottaviin ei ole koskettu ja emäntä voi ihailla pöytäänsä vielä illallakin.
Sama juttu. Lapsille on omat karkit mukana, kun " ovat niin allergisia" ja itse juodaan se kahvi mustana, ettei häiritä ketään.
Lähdetäänkin yleensä jo 30 min. kyläilyn jälkeen. Mut me ollaan niitä hyvätapaisia.
Miten muut voi olla niin ääliöitä, että menevät syömään jotain kylässä.Minuakin ärsyttää ne, jotka haluaa kyläillessä teetä. Siitä on uskomaton vaiva kutsujalle, kun joutuu keittämään vettä yhtä nipoa varten. Kahvi mustana ilman muuta, koska toinen äärettömän ärsyttävä asia on, ne jotka ryhtyvät kyselemään, että "onhan tää soijamaitoa" kaataessaan maitoa kahviinsa.
Joo ja meidän tuttavapiiriin kuuluu yksi maitorajoitteinen. Aina pitäisi muka olla laktoositonta!!! Pysys kotonaan tai tappais itsensä. Jotkut gluteenittomat vasta naurettavia onkin!
Meille ainakin saa kaikki tuoda itse eväänsä juhliinkin. Turha kuvitella että minä rupeisin jotain niiden mässytystä kustantamaan.
Pröööt!
Eiköhän normaaleilla tavoilla pärjää aika pitkälle. Toiset vaan ovat porsaita.
Miehen pikkuserkku teini-ikäisine lapsineen on sellainen porukka pöytätavoiltaan että siellä ei halua mitään syödä.
Aamupalapöydässä otetaan käsin kinkkua, juustoa leivän päälle paketista. Samalla lähmitään muutkin palat. Näin vaikka viereen on perheen äiti laittanut haarukan millä ottaa. Tähän päälle kun tietää että kyse että eivät pese käsiään vessakäynnin jälkeen ja isäntä itse raapii muniaan jatkuvasti, niin yök.
Tämän rinnalla ruoan ahmiminen on ihan kevyttä kamaa
Ihan normaaliälyisiä ihmisiä ja liikkuvat välillä erilaisissa ihan virallisissakin tilaisuuksissa. Ei voi kuin ihmetellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tullaan syömään kutsuttuina, mutta ei huomioida muita. Ei ojenneta leipäkoria tai voiastiaa tms. Oma lautanen vain täyteen ja syömään. Ei osata keskustella vaan tuijotetaan silmät pyöreinä. Taas se on edessä.
Joo. Tosin mieluummin toi silmät pyöreinä oleva mykkyys, kuin se että puhutaan ruoka suussa siten että.. mäyskis mäyskis... ryyst.. sitten se Tane kertoi mulle...mäyskis (tässä kohtaa putoaa kastiketta lautaselle suusta) ... ryystt... Tane tosiaan kertoi että ei kannata myydä peräkärryä... rrrröyh!!!...ryyst.... (koko ajan suu auki ja muut näkevät sen väricolorin mitä ei haluisi nähdä) ... ryyst... maisk.. röyh!
Sitten jos esim muusi on liian kuumaa ja sitä otetaan suu täyteen, puheen jatkumista tämä ei estä. Tiefätte sen puheen kun suussa on polttavan kuumaa muusia " Hitten he Tane hano että voihin mä ohtaankin ne kehärenkaat... "
Koko ajan on suu auki ja vastapäätä istuva näkee kun toinen mokeltaa suu ammollaan ja selittää. Osa muusia tippuu pöytään, syliin, lautaselle tms.
Täällä kehä kolmosen yläpuolella on kuulkaa vaikka mitä jännää.
Myös isäntäväki voi toimia itsekkäästi. Sisareni perheineen oli meillä kylässä. Jokainen otti ruokaa, jota noudettiin tarjottimilta sivupöydästä.
Mieheni otti viimeisenä ja rohmusi pöydän lähes tyhjäksi kukkuralautaselleen.
Sitten jossain vaiheessa kehotti vieraita ottamaan lisää. Kuiskaus kuului: ottaisihan sitä, jos olisi mistä ottaisi. Vieläkin hävettää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en kyllä ymmärrä miten Ruotsin hovi tähän liittyy? Ruotsalaisistakaan aika harva on liene ollut siellä opissa. Ja olen kyllä kuullut tällaisista ihmisistä, mutta en onneksi ole juhlissa törmännyt. Ja ihan ilman Ruotsin hovia on tähän oppia saatu varmaan kotona äidin taholta.
Ruotsin hovissa työskentelevä tuttavani sanoo, että aina kun kuninkaallinen perhe on ollut syömässä, niin sen jälkeen löytyy mitä ihmeellisimmistä paikoista ruokaa. On heitelty pöytäkoristeinen sekaan ja muiden huonekalujen ja taide-esineiden päälle tai niiden taakse piilotettu jotain mikä ei ole maistunut.
Tämä nykyinen Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa ei osaa syödä kuin lusikalla ja haarukalla, veitsen käyttö on sille mahdotonta. Eikä ne hovin muutkaan jäsenet pöytätavoista tiedä yhtään mitään.
Olen ollut mukana illallisilla, jossa oli mukana Suomen korkeinta poliittista johtoa ja muutama nykyisistä presidenttiehdokkaistakin, niin ei sielläkään se "etiketti" ollut kaikkien hallinnassa. Vaikka ruoka tarjoiltiin pöytiin, eivät kaikki osanneet sitä hienosti syödä.
Hajotin kymmenisen vuotta sitten kännipäissäni tapailunaisen keittiössä tuolin. Ei se muija humalatilaltaan kai hoksannut mitään. Lopetin tapailun siihen, ilmoittamatta mitään. Eipä laskuakaan ole kuulunut. M 62
Jos nyt ees ne kädet saisi pestyä ennen ruokailua...
Aikuiset miehet syö lippikset päässä kuin juntit.
Kyynärpäät on lähes kaikilla pöydällä.
Haarukka voi vielä pysyäkin kädessä, vaan yhdistäppä siihen veitsi! Ei onnistu.
Itse olen ihmetellyt sitä, miten paljon lapset sotkevat nykyään. Puhun koululaisista. Omallani on hahmotushäiriö, mutta ei todellakaan tee tuollaista sotkua ympärilleen kuin mitä jotkut kavereistaan. Kuvaavaa on, että kun tarjolla oli jotain suklaista, tuolin kangaskin piti pestä jälkikäteen.
Olimme varanneet vuosipäiväksi vähän paremmasta ravintolasta pöydän.
Odottelimme siinä sitten ruokaa, viereinen suurehko seurue piti aikamoista möykkää, mutta pikkujouluaikaan se oli ymmärrettävää. Siinä vaiheessa kun alkoivat vertailemaan krapula-aamun oksennuksia, oli pakko sanoa napakasti että lopettaisivat. Aikuiset ihmiset eivät tajunneet itse, miksi muut eivät halua tuollaisia kuunnella.
Haarukalla ja veitsellä syömisestä. Itseni on lapsena kotona opetettu siihen, ja se on ikään kuin normi. Kuten myös servetin käyttö, olen aina oudossa tilanteessa jos kyläpaikassa ei olekaan servettiä.
Kuitenkin korona-aika muutti paljon, ehkä jo etätyöt ennen sitä. Kun sitten palasin "työmaaruokalaan", tajusin kauhovani ruokaa haarukalla suuhun, toisessa kädessä kännykkä ja siellä joku mukatärkeä juttu luettavana. Hyvä ettei ollut kyynärpää pöydällä. Siitä oli tullutkin uusi normi.
Tein tietoisen päätöksen syödä veitsellä ja haarukalla ja pureskella hitaasti ja niellä rauhallisesti. Kylläisyyden olo tuli huomattavasti nopeammin, ja olin paljon rauhallisempi.
Mietin sitä, miten suuri osa ylipainoepidemiasta voi selittyä pelkästään sillä, että ihmiset hotkivat nopeasti haarukalla helposti sulavaa ruokaa. Yhdysvalloissahan ei käytetä juuri koskaan veistä syödessä, en tiedä opetetaanko edes lapsille, ja siellä on termi "palatable" eli helposti nieltävä ruoka. Jos hotkitaan, tulee syötyä enemmän, eikä se varmasti ole ruoansulatuksellekaan hyvä asia. Ja Suomihan on tällainen pikku-Amerikka...
Lisäksi olisi hyvä asia aina syödä lounas jonkun kanssa yhdessä, tulisi puhuessa syötyä hitaammin. Mitään mieltä kiihdyttävää puheenaihetta ei saisi ruokaillessa olla. Jos itse olen hermostunut ja mietin jotain asiaa ihan vain mielessäni vihaisena, juurikin hotkin ja saattaa vatsa tulla kipeäksi.
Tämä tällaista itsereflektiota omasta ruokapöytäkäyttäytymisestä, jossa on todellakin paljon parantamisen varaa. Ja kotikasvatusta en voi syyttää, ihan itse olen päästänyt itseni "lepsuilemaan".
Karjalasta kajahtaa: emännän häpee jos ruoka loppuu kesken ja mitä enempi vieraat nautti ruuvasta sitä parempi!
Vierailija kirjoitti:
Tästähän käytiin jo aikoinaan keskustelua ja monen mielestä on täysin ok ottaa iso pala kakkua muista välittämättä ja se on isännän/emännän moka, kun ei ole tajunnut laittaa tarjolle kaikkea niin paljon että riittää.
Niin on.
mä otan koska mä VOIN!
mitäs läksit ja laitoit liian pienen kakun.
Meillä kaikki käytös tai käyttäytymättömyys johtuu ostovoiman alhaisuudesta.
Sekin jos emme tule kutsuille ja niille me emme useinkaan haluaisi tulla kuin puoliksi pakotettuina. Joten jos me moukat tulemme, niin itsehän painostitte nurkkaan.
Työkiireet painaa niin kovasti että lapsillekin on opetettu vain lusikan käyttö.
Haarukat ja veitset on kolmannessa polvessa todettu porvareiden pelleilyksi. Joten lusikka on se väline ja pakollisena haarukkaa käytettään työkaluna kuin lusikkaa.
Mitään pöytäetikettejä ei ole opetettu, koska emme omista ruokapöytää jatkuvien pätkätöistä johtuvien muuttojen takia ja emme myöskään enää syö yhdessä perheenä säästösyistä ja ajakäytön takia.
Kaikki syö omissa nurkissaan ahtaassa asunnossamme.
Että näin. Olemme moderni rahvas, joka sopeutuu entistä leikatumpaan maailmaan.
Omat vanhempani teki siinä poikkeuksen että ruokapöytä oli ja asuivat aloillaan. Ja aamupala, päivällinen ja illallinen oli olemassa, mutta ei heillä ollut kuulemani mukaan. Ja me toistamme heidän isovanhempien tapoja lusikka ainoana työkaluna.
Lapsiani on opettajien taholta ahdisteltu haarukan ja veitsen käyttöön liittyen, mutta olen sanonut lapsille että teeskennelkää että osaatte käyttää, mutta kun silmä välttää niin käyttäkää haarukkaa kuin lusikkaa ja heittäkää veitsi syrjään. NE yrittää vain alistaa ja saada meidät tuntemaan alemmuutta sirkustempuillaan.
Ruuan voi syödä myös käsin jos haluaa.
Itseä kyrsii se, kun salaatista tai muusta ruuasta poimitaan vain tiettyjä osia, esim. kaikki juustokuutiot tai lohipalat, että muille jää suunnilleen pelkät salaatinlehdet :D
Lippis päässä ja takki päällä. Käsiä ei pestä.
Käykäähän lastenne kanssa muuallakin kuin hesessä.