Lue keskustelun säännöt.
Mieheni jäi kiinni pettämisestä työmatkalla
18.11.2016 |
Sain aamulla puhelun miehen naispuoliselta kollegalta, jonka olen tavannut pari kertaa, että mieheni oli lähtenyt jonkun naisen kanssa huoneeseensa illalla.
En tiedä mitä tästä ajatella, hän sanoi että mielestään minulla on oikeus tietää. Tietenkin arvostan että kertoi, mutta en tiedä yhtään miten toimia. Normaali tilanteessa olisin pakannut kansani ennenkun mies edes saapuu kotiin mutta ystäväni sanoi että en voi luottaa vieraan naisen sanaan tässä asiassa? Miksi en, miksi hän valehtelisi?
Mieheni pitäisi palata huomenna illala kotiin. Pahoittelut viestin sekavuudesta!
Ja niin, olen 26v ja mieheni 34v, meillä on seksiä monesti viikossa ja olemme asuneet yhdessä pari vuotta, vauva 6kk.
Kommentit (653)
En ole taas ehtinyt tänne,
Hain tänään ( sovitusti) lapsen tavaroita ja omiani. Huolimatta siitä että olin pyytänyt häntä poistumaan sitä ennen, hän oli paikalla. Onneks otin isäni mukaan.
Pakkasin omat tavarani ( vaatteet/laukut jne) jonka ainakaan mies mm valvoi etten ota sellaista käsilaukkua jonka hän on hankkinut minulle syntymäpäivänä? En jaksanut tapella sillä pelkäsin tilanteen kärjistymään miehen ja isäni välillä enkä halua isälleni ongelmia.
Hän sanoi miehelle vaan että jos sinulla olisi vähääkään miestä niin lähtisit täältä jotta lapsi pääsisi takaisin omaan kotiin.
Muistutin häntä lastenvalvojan ajasta ja kysyin voinko nyt ilmoittaa asunnon myyntiin. Oli hyvin vihamielinen eikä ottanut mitään kantaa, sanoi mm kahdesti ämmäksi.
Hajun perusteella on ottanut useamman päivän.
Fyysinen paha olo omata tyhmyydestä miehen suhteen ja siitä miksi oleb tehnyt valinnan olla hänen kanssaan.
Ihana tyttäreni on ainoa asia joka pitää pinnalla.
Kysyin myös koska haluaa meidän järjestävän tapaamisen lapsen kanssa, johon vastasi että häntä ei kiinnosta.
Anteeksi taas sekavasti viestistä, vaikea kirjoittaa kamalan selkeästi!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä ap, että otit isäsi mukaan :) Käy sääliksi tilannettasi. Tsemppiä jatkoon! :)
Ihmisen todellinen karva paljastuu kriisin hetkellä. Jos mies on todellakin noin epäkunnioittava, vihamielinen ja piittaamaton, on hyvä että pääsette hänestä eroon. Olipa hyvä, että otit isäsi mukaan hakemaan tavaroitasi, ties miten paha riita siellä olisi puhjennut, jos olisit mennyt yksin. Voimia sinulle ap!!!
Vierailija kirjoitti:
En ole taas ehtinyt tänne,
Hain tänään ( sovitusti) lapsen tavaroita ja omiani. Huolimatta siitä että olin pyytänyt häntä poistumaan sitä ennen, hän oli paikalla. Onneks otin isäni mukaan.
Pakkasin omat tavarani ( vaatteet/laukut jne) jonka ainakaan mies mm valvoi etten ota sellaista käsilaukkua jonka hän on hankkinut minulle syntymäpäivänä? En jaksanut tapella sillä pelkäsin tilanteen kärjistymään miehen ja isäni välillä enkä halua isälleni ongelmia.
Hän sanoi miehelle vaan että jos sinulla olisi vähääkään miestä niin lähtisit täältä jotta lapsi pääsisi takaisin omaan kotiin.
Muistutin häntä lastenvalvojan ajasta ja kysyin voinko nyt ilmoittaa asunnon myyntiin. Oli hyvin vihamielinen eikä ottanut mitään kantaa, sanoi mm kahdesti ämmäksi.
Hajun perusteella on ottanut useamman päivän.
Fyysinen paha olo omata tyhmyydestä miehen suhteen ja siitä miksi oleb tehnyt valinnan olla hänen kanssaan.
Ihana tyttäreni on ainoa asia joka pitää pinnalla.
Kysyin myös koska haluaa meidän järjestävän tapaamisen lapsen kanssa, johon vastasi että häntä ei kiinnosta.Anteeksi taas sekavasti viestistä, vaikea kirjoittaa kamalan selkeästi!
Ap
Voi muru! Olet tosi hienosti pärjännyt tilanteessa, joka olisi kenelle tahansa hirveän vaikea.
Valitettavasti miehestä saa harvinaisen nilkkimäisen kuvan. En kehtaisi hänenä uhitella ja käyttäytyä noin uskomattoman kusipäisesti tuossa tilanteessa, mutta onhan siinä omat puolensa että näyttää nyt todelliset karvansa - ainakaan varmasti sinulle ei tule epäilyjä päätöksesi oikeellisuudesta. Jostain syystä toi käsilaukkuepisodi on minusta erityisen paljonpuhuva...
Hyi en ikinä kyl ota suomimiestä. Ihmeen hyvin oot jaksanu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ystäväpiirissäni on todella paljon perheellisiä ihan tavallisia miehiä, johtuen siitä, että olen ollut aina töissä miesvoittoisella alalla. He käyvät töissä, ovat ihan tavallisia miehiä, perheenisiä, puolisoita. Tiedän heistä jokaisen pettäneen ja useimman olen myös nähnyt illanvietoissa tehneen sen. Pointti on siinä, että he eivät todellakaan voi kotona kertoa, että haluaisivat ainakin osittain avoimen suhteen, koska niin äärimmäisen harva nainen edes miettii sitä vaihtoehtoa. Se on surullista. Ja on myös täysin epäinhimillistä on olettaa, että heidän sitten tulisi elää perheettöminä sinkkuina lopunelämääkään - ei kukaan sellaistakaan tietä valitse. Monelle on kuitenkin siellä kotona luotu sellainen hirmuilmapiiri, ettei suurin osa todellakaan uskalla kertoa sisäisistä haluistaan ja toiveistaan, sillä kotona olevat puolisot ovat täysin tietämättömiä siitä, mikä monelle miehelle olisi todellisia haluja. Sanon vielä, että monelle näistä miehistä olisi sama ok myös toisinpäin. He ovat siksi olosuhteisen pakosta joutuneet elämään ns. kaksoiselämää. Se on hyvin sallittua ja yleistä miesten kesken eikä sitä kukaan ihmettele, kotona joutuvat sitten perherauhan ylläpitämiseksi kauhistelemaan sitä pettämistä ja "tuomitsemaan" pettäjät. Pahimmat tapaukset ovat jopa suuttuneet, kun mies on halunnut puhua osittain avoimesta suhteesta tai ovat ehdottaneet edes kolmenkimppaa. Sanoisin, että hyvin hyvin ahtaalle on miehetkin ajettu parisuhteissaan. Tuntuu, että moni nainen elää taas ns. prinsessaunelmissa, eivätkä ymmärrä ollenkaan ihmisen perusluontoon kuuluvia juttuja. Ei yksiavoinen suhde tarkoita sitä, ettei toinen kiihotu muista ihan niinkuin ennenkin ja jos tilaisuus tulee eteen, olen nähnyt alle 10% miehistä siitä kieltäytyneen (sekä naisista myös, ettei nyt erotella pelkkiä sukupuolia). jostain syystä Suomessa on jyrkin suhtautuminen yksiavoisuuteen (ihan tutkitusti) koko Euroopassa. En voi ymmärtää tällaista ehdottomuutta elämässä aluunkaan, kyllä elämästä pitää olla oikeus nauttia myös suhteessa ollessa eikä olettaa, että kukaan jaksaa harrastaa seksiä vuosikausia vain yhden ihmisen kanssa. Se on epäinhimillistä jopa. Ne kenellä seksielämä loistaa vielä yli 10 vuoden jälkeen, on toinen puolisoista - tai molemmat - yleensä poikkeuksetta olleet myös muiden kanssa. Se virkistää todella paljon sen parisuhteenkin seksiä.
APnkin olisi syytä katsoa peiliin, koska muuten elämä voi koitua sinulle itsellesi melko surulliseksi ja ankeaksi tuolla asenteella ja ymmärtämättömyydellä. Ei sun miehesi edes voi puhua sulle, mitä todella haluaa. Et voi silloin myöskään itse väittää rakastavasi. Rakastat kiiltokuvaa ja mielikuvaa, et sitä oikeaa ihmistä.
Itselle ei kelpaa rehellisyys koska ei tule tarpeeksi haluamiasi asioita jos et valehtele? Toiseltako sen onnensa saa sitten ryöstää ja kupata valehtelemalla kun et muuten saa? Saako kaiken muunkin maailmassa mitä haluat muttet saa hankkia epärehellisin keinoin?
Vierailija kirjoitti:
"Äläkkä lapselle koskaan puhu pahaa isästään, antaa hänellä olla mukava ja lämpöinen kuva hänestä."
Tähän neuvoon perustuu kaikenmaailmam häiriöisten vapaus toteuttaa itseään.
Ei, vaan lapsen mielenterveys. Asiasta on olemassa runsaasti näyttöä sekä ammattilaisten yksimielisyys. Isä on porsas mutta lapsi pitää säästää siltä tiedolta pienenä. Koetut kriisit eivät aina näy epäonnistumisena elämässä tai varsinaisina mielenterveysongelmina joten niiden äitien joissa ei ole ollut naista tätä tekemään on turha puolustautua "tuossa se ihan iloisena porskuttaa ja on maisterin paperitkin". Lapsi ei myöskään tule kertomaan että hän tuntee isän myötä osan itsestään hylätyksi, koska hän vihaa tuota osaa. Äiti on vääntänyt lapselle rautalangasta miten hänen kuuluu isän suhteen tuntea, joten hän ei voi turvallisesti edes kertoa äidille kuinka häneen sattuu kuulla isästään sellaista eikä käsitellä tunteitaan ilman että hän tuntee olonsa entistä pahemmin vialliseksi. Tuollaiset "kyllä kaikki nyt näyttää olevan hyvin" tyyliset "johtopäätökset" palvelevat vain niitä jotka eivät ole tarpeeksi vahvoja laittamaan lapsensa sydäntä etusijalle koska on kivempaa itse saada puhua suu puhtaaksi kuin olla varma ettei lapsella ole hätää. On olemassa ihmisiä jotka eivät oireile ulospäin mutta sydämessä on silti haava. Jos todella välittää lapsestaan eikä vain siitä että päällisin puolin vaikuttaa tarpeeksi hyvältä äidiltä, niin lasta ei laiteta "isäsi on paska mies" myllyn läpi. Ketä se edes palvelee paitsi äitiä itseään, riippumatta siitä onko totta: vaikket uskoisi virallista materiaalia siitä että se vammauttaa miksi ottaa riski lapsen kustannuksella kaiken nykytiedon vastaisesti? Siksikö että pääsee käyttämään lasta terapeuttina, siinäkö on se haluttu etu jota tällä "ei siitä varmaan ole mitään haittaa" renkutuksella puolustetaan....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarina on kuin Louhimiehen elokuvista.
Mä jään odottaman Kaurismäen askeettista ohjausta.
Joo tuossa miehen käytöksestä jäisi ainakin riehuminen pois. Tulee "työmatkalta" nortti suupielessä likaisin hiuksin kotiin, poplari päällä. Vaimo tokaisee tuskin kuuluvalla äänellä:"Huoripukki." Mies lähtee tyynesti ovesta ulos kohti uusia seikkailuja. Huivipäinen vaimo jää lapsi sylissään tuijottamaan ikkunasta salkkua kantavaa miestään. He kumpikin tiesivät sen.
Sinä se osaat...aina vaan... :) -462
Vierailija kirjoitti:
Sain aamulla puhelun miehen naispuoliselta kollegalta, jonka olen tavannut pari kertaa, että mieheni oli lähtenyt jonkun naisen kanssa huoneeseensa illalla.
En tiedä mitä tästä ajatella, hän sanoi että mielestään minulla on oikeus tietää.
Tai sitten tämä naispuolinen kolleega oli se joka on ihastunut mieheesi ja haluaa aiheuttaa teille eron jotta hän itse saisi miehesi. Ellei sitten ollut juuri se nainen joka läheti miehesi huoneeseen jos sellaista edes on tapahtunut. Nainen on naiselle susi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä3197 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Äläkkä lapselle koskaan puhu pahaa isästään, antaa hänellä olla mukava ja lämpöinen kuva hänestä."
Tähän neuvoon perustuu kaikenmaailmam häiriöisten vapaus toteuttaa itseään.
Ei, vaan lapsen mielenterveys. Asiasta on olemassa runsaasti näyttöä sekä ammattilaisten yksimielisyys. Isä on porsas mutta lapsi pitää säästää siltä tiedolta pienenä. Koetut kriisit eivät aina näy epäonnistumisena elämässä tai varsinaisina mielenterveysongelmina joten niiden äitien joissa ei ole ollut naista tätä tekemään on turha puolustautua "tuossa se ihan iloisena porskuttaa ja on maisterin paperitkin". Lapsi ei myöskään tule kertomaan että hän tuntee isän myötä osan itsestään hylätyksi, koska hän vihaa tuota osaa. Äiti on vääntänyt lapselle rautalangasta miten hänen kuuluu isän suhteen tuntea, joten hän ei voi turvallisesti edes kertoa äidille kuinka häneen sattuu kuulla isästään sellaista eikä käsitellä tunteitaan ilman että hän tuntee olonsa entistä pahemmin vialliseksi. Tuollaiset "kyllä kaikki nyt näyttää olevan hyvin" tyyliset "johtopäätökset" palvelevat vain niitä jotka eivät ole tarpeeksi vahvoja laittamaan lapsensa sydäntä etusijalle koska on kivempaa itse saada puhua suu puhtaaksi kuin olla varma ettei lapsella ole hätää. On olemassa ihmisiä jotka eivät oireile ulospäin mutta sydämessä on silti haava. Jos todella välittää lapsestaan eikä vain siitä että päällisin puolin vaikuttaa tarpeeksi hyvältä äidiltä, niin lasta ei laiteta "isäsi on paska mies" myllyn läpi. Ketä se edes palvelee paitsi äitiä itseään, riippumatta siitä onko totta: vaikket uskoisi virallista materiaalia siitä että se vammauttaa miksi ottaa riski lapsen kustannuksella kaiken nykytiedon vastaisesti? Siksikö että pääsee käyttämään lasta terapeuttina, siinäkö on se haluttu etu jota tällä "ei siitä varmaan ole mitään haittaa" renkutuksella puolustetaan....
TÄmä on aika kaksipiippuinen juttu. Olet oikeassa, niin kauan kuin isä on edes jollain tasolla valmis olemaan isä. Mutta jos isää ei kiinnosta tavata lasta, jos hän tekee kerta toisensa jälkeen lupauksia siitä, miten tavataan ja mitä kaikkea kivaa tehdään ja sitten pettää ne, kuten alkoholistit usein tekevät, samoin sellaiset miehet, jotka rankaisevat lasta kaikesta mitä äiti tekee, ja ne, joiden uusi perhe ja uusi elämä on julmetun paljon tärkeämpää kuin "entiset" lapset. On lapsen mielenterveydelle vaarallisempaa antaa hänen uskoa ja pettyä, uskoa ja pettyä kerta toisensa jälkeen, ja kuvitella, että isä se on mukava ja hyvä mies, minä taas olen niin huono lapsi, että ei minua tarvitse luokseen ottaa. Tällöin on lapselle parempi tietää totuus, että kyse on isän ongelmista ja isän keskenkasvuisuudesta, ei lapsesta. Vaikka sen totuuden sitten joutuisi kertomaan äiti.
Lasta ei saa käyttää terapeuttina, mutta isän puolustelu ei aina ole lapsen etu.
Juu, kyllä itselle on tullut selväksi ettei miehellä ole minulle kunnioitusta tai rakkautta.
Onneksi otin isäni mukaan sillä muuten olisin räjähtänyt aivan lopullisesti ja siitä olisi taas paisunut kamala riita.
Jätin siis laukkuni kiltisti kaappiin.
Naurettavaa, pitäisikö minunkin alkaa vaatia takaisin jokainen bokseripari jne jonka vuosien varrella olen ostanut? Varsinkin kun mies ajaa mm autolla joka on minun nimissäni. Tästä olen jo sanonut kyllä hänelle.
Kaikkea sitä ( saakin) elämänsä aikana kokea.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin oli vaikea ero, jossa mies raivosi vaikka itse oli aluksi eroa toivonut. Muutti sitten mielensä. Siitä opin, että kannattaa tosiaan hoitaa keskustelu kuten teetkin, ap, tekstiviestein tai sähköpostein. Omaisuuden osituksessa lahjat kuuluvat muistaakseni saajalle. Tämä kannattaa varmaan tarkistaa, jos haluat pitää laukkusi. Toisaalta joustavuudesta on sinulle hyötyä, koska selviät henkisesti vähemmällä. Elatusapulaskuri on olemassa, mutta täytyyköhän lastenvalvojan luona löytyä yksimielisyys huoltajuudesta, tapaamisista ja elatusavusta, ja jos ei löydy, menee asia oikeuteen? Joku muu ehkä muistaa paremmin. Laskuri lienee suuntaa-antava, ei-sitova laskukaava. Jos miehesi esimerkiksi palkkaa asianajajan, hän tulee tietoiseksi mahdollisuuksistaan vaikeuttaa prosessia.
Me emme saaneet lastenvalvojan luona yhteisymmärrystä aikaiseksi, koska mies perusi etukäteen sovitun. Tällöin asia venyi. Ehdottaisin tarkistamaan varmuuden vuoksi, kuinka pitkälle elatusapua saa jälkikäteen. Ja ainakin jos miehelläsi on asianajaja, voi sinunkin olla viisasta palkata oma.
Oikein paljon jaksamista, ap!
Vieläkään ei ole selvinnyt oliko mies sukupuoliyhteydessä vieraan naisen kanssa. Oliko hänellä pidempiaikainen suhde? VASTATKAAPA SIIHEN!!!
Tapahtumasta on on hädintuskin viikko ja ja jo puhutaan lapsen tulevista ongelmista ja ties mistä.
Olisiko parin olut järkevämpi puida kotona asiaa kaksin eikä heti vetää siihen avovaimon vanhempia mukaan.
Mies on yllättävän herkkä kapistus. On noloa kun tulee matkalta kotiin ja siellä on täysi tulitus vastassa ja aoppikin vyötetty asiaan. (ihan turha sanoa että rauhassa yritin keskustella)
Todella epäkypsää käytöstä.
En puolustele ketään enkä hyväksy pettämistä mutta jotain joustoa pitää parisuhteessa olla.
Kuka tietää vaikka avovaimo olisi pihdannut seksiä kotona lapsen syntymästä lähtien, on perfekti kotihirmu tai äidissään roikkuva pikkutyttö.
Asioilla on monta puolta. Nyt mies on leimattu ISOKSI SIAKSI, PETTÄJÄKSI JA JUOPOKSI yhden puhelinsoiton perusteella. ONKO MITÄÄN FAKTAA??
Voin kuvitella kuinka miestä vituttaa. JA varmasti kaduttaa jos erehtyikin.
Ehkä sen kerran elämässään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja voi jumalauta ...nyt riidellään ja annetaan neuvoja jostain KÄSILAUKUSTA.
Kyllä on tärkeysjärjestys...oletteko jotain alle 25 vuotiaita? Ehkä alle 20 vuotiaita?
Kyllä minä ihmettelen molempien "aikuisten" käyttäytymistä. Itse en vakuuttuisi puolison pettämisestä jonkun työkaverin soiton vuoksi, mutta en myös saisi raivareita, jos puolisoni kysyisi minulta juoruista, joita minusta työpaikalla kuulemma levitellään. Jotain outoa molemmin puolin kyllä koko liitossa on.
Toisaalta: itselleni on käynyt niin, että oltiin illanvietossa ravintolassa työporukan kanssa ja tapasin siellä yllättäen entisen työkaverin (mies, minä olen nainen). Juttelimme aika pitkään, välillä kyllä tunsin huonoa omatuntoa, mutta ajattelin, että nykyisten työkaverien kanssa saa kyllä myöhemminkin aikaa viettää. No eräspä mies näistä oli kuin olikin soittanut miehelleni, että täällä tapahtuu sellaista, että vaimosi on vieraan miehen kanssa, häipyivät takaovesta ja tulivat parin tunnin päästä takaisin.
Onneksi suhteessamme on luottamus, mies vain oli todennut, että ei juuri arvosta tälläisiä tiedonantoja ja menomme keskustelemme keskenään. Kun tulin kotiin, mies sanoi, että työkaverillasi muuten oli asiaa. Kyllä meitä nauratti, kun selvitin asian: emme suinkaan häipyneet takaovesta, vaan siirryimme terassille, jonne pääsee ravintolan takaosasta. Ex-työkaveri kun on tupakkamiehiä. Ja emme edes siellä istuneet toki kahdestaan koko aikaa, mikä se liekään, en kelloa katsonut.
Itselläni syy tähän oli, että tämä mies on kyllä seuraansa tyrkyttänyt, mutta ei ole oikein nappaissut. Mikähän lie syy, noin mukava mies...mutta tarkoitus on sanoa, että olisihan meilläkin tästä voitu riidellä miten. Sanoinkin tälle työ"kaverille", että mietipä ihan hetkinen kusipää mitä olisit voinut saada aikaiseksi jonkun muun kuin minun mieheni kanssa. Kysyin myös, miksi näki tarvetta soittaa? Änkytti jotain rehellisyydestä. Sanoin, että jos noin näpsi, miksi et puhunut asiasta minulle, vaan menit miehelleni soittelemaan? Olin seurueessa vielä kuitenkin tunnin verran, olisit voinut minullekin jotain mainita. Oli meillä suhde millainen hyvänsä, tuollaisia puheluita ei vaan ole kiva saada - ja eihän mies terassista tiennyt, ennen kuin kerroin. Että aivan varmasti hänenkin päässään on kela pari kertaa kierähtänyt.
Eli ihan enkeleinä en kyllä pidä useinkaan näitä soittelijoitakaan.
aviomies38 kirjoitti:
Vieläkään ei ole selvinnyt oliko mies sukupuoliyhteydessä vieraan naisen kanssa. Oliko hänellä pidempiaikainen suhde? VASTATKAAPA SIIHEN!!!
Tapahtumasta on on hädintuskin viikko ja ja jo puhutaan lapsen tulevista ongelmista ja ties mistä.
Olisiko parin olut järkevämpi puida kotona asiaa kaksin eikä heti vetää siihen avovaimon vanhempia mukaan.
Mies on yllättävän herkkä kapistus. On noloa kun tulee matkalta kotiin ja siellä on täysi tulitus vastassa ja aoppikin vyötetty asiaan. (ihan turha sanoa että rauhassa yritin keskustella)
Todella epäkypsää käytöstä.
En puolustele ketään enkä hyväksy pettämistä mutta jotain joustoa pitää parisuhteessa olla.
Kuka tietää vaikka avovaimo olisi pihdannut seksiä kotona lapsen syntymästä lähtien, on perfekti kotihirmu tai äidissään roikkuva pikkutyttö.
Asioilla on monta puolta. Nyt mies on leimattu ISOKSI SIAKSI, PETTÄJÄKSI JA JUOPOKSI yhden puhelinsoiton perusteella. ONKO MITÄÄN FAKTAA??
Voin kuvitella kuinka miestä vituttaa. JA varmasti kaduttaa jos erehtyikin.
Ehkä sen kerran elämässään.
Petturin juttuja..
se on kerrasta poikki, luottamus ja kunnioitus nimittäin, vaikka anteeksi voisikin yrittää antaa. joku pystyy elämään sellaisessa suhteessa ja joku ei. ap ilmeisesti ei.
henkistä helvettiähän se on
ihminen on erehtyväinen, mutta vituttipa miten paljon vaan, pitäis ton ukon osata käyttäytyä,jos jatkaa haluaisi.
Tsemppiä ap! ja kun se tuska iskee sokin jälkeen, muista pitää häntä pystyssä vaikka seinään naulaamalla!
mistäs sitä voi tietää, jos ensi kesänä ovatkin taas yhdessä, kasvaneita, kypsempinä ihmisiä, jotka eivät milloinkaan ota toistaan itsestäänselvyytenä
Vierailija kirjoitti:
Juu, kyllä itselle on tullut selväksi ettei miehellä ole minulle kunnioitusta tai rakkautta.
Onneksi otin isäni mukaan sillä muuten olisin räjähtänyt aivan lopullisesti ja siitä olisi taas paisunut kamala riita.
Jätin siis laukkuni kiltisti kaappiin.
Naurettavaa, pitäisikö minunkin alkaa vaatia takaisin jokainen bokseripari jne jonka vuosien varrella olen ostanut? Varsinkin kun mies ajaa mm autolla joka on minun nimissäni. Tästä olen jo sanonut kyllä hänelle.Kaikkea sitä ( saakin) elämänsä aikana kokea.
Ap
Minun avioerossani mies halusi antamansa lahjat takaisin, eipä siinä mitään mutta anoppi vaati myös minulle antamansa joululahjat pojalleen... Pitääkööt tunkkinsa! Itse en antamiani lahjoja takaisin pyydellyt, oli minusta aika törkeää ja kummallista käytöstä. Oli vissiin heidän mielestään sitten "kosto" kun erottiin.
Paljon tsemppiä ja jaksamista sinulle ap!
Vierailija kirjoitti:
Ap jos eroat lapsi menee viikko-viikko systeemille ja vaikka mies suostuisikin etä isäksi lapselle tulee äitipuoli, et ole tainnut tätä ajatella. Lisäksi yh.na et tule enää lapsetonta miestä välttämättä saamaan ja uusperhe kuviot on monesti vaikeita. Voi olla että tuleva isäpuoli hylkii lastasi tms. Sun kannattaisi katsoa miehesi tekoa läpi sormien. Jos teillä ei olisi lasta tilanne olisi eri ja voisit erota. Jää nyt liittoosi.
Mitähän mahdat selittää? Lapsi ei mene viikko-viikko systeemille. ei varsinkaan noin pienenä. Vasta 4-6v sossu suosittelee viikko-viikkoa, jos molemmat sitä haluavat. Minä olin 2 vuotta yh:na. Löysin miehen jolla ei ole omia lapsia ja ihanan miehen sainkin. Mies on kuin oikea isä lapselle. Ikinä pettämistä ei kannata katsoa läpi sormien. :I
Halusin vain toivottaa ap:lle tsemppiä ja jaksamista teidän kahden hengen perheelle!
Saako kysyä, että miten olet käsitellyt surua tämän tapahtuman jälkeen?
Riippuu varmaan piireistä, joissa pyörii.
En ole kuullut ainoastakaan keksitystä ilmiannosta omien tuttavieni joukossa.
Toki niitä on voinut olla, eihän niitä kuuluteta ympäriinsä.
Mutta useampi pari on eronnut pettämisen seurauksena ja ilmi on tullut kun sivullinen on kertonut petetylle.
En usko että täysin tuulesta temmattuja " ilmiantoja" on kovinkaan paljon.