Lue keskustelun säännöt.
Mieheni jäi kiinni pettämisestä työmatkalla
18.11.2016 |
Sain aamulla puhelun miehen naispuoliselta kollegalta, jonka olen tavannut pari kertaa, että mieheni oli lähtenyt jonkun naisen kanssa huoneeseensa illalla.
En tiedä mitä tästä ajatella, hän sanoi että mielestään minulla on oikeus tietää. Tietenkin arvostan että kertoi, mutta en tiedä yhtään miten toimia. Normaali tilanteessa olisin pakannut kansani ennenkun mies edes saapuu kotiin mutta ystäväni sanoi että en voi luottaa vieraan naisen sanaan tässä asiassa? Miksi en, miksi hän valehtelisi?
Mieheni pitäisi palata huomenna illala kotiin. Pahoittelut viestin sekavuudesta!
Ja niin, olen 26v ja mieheni 34v, meillä on seksiä monesti viikossa ja olemme asuneet yhdessä pari vuotta, vauva 6kk.
Kommentit (653)
Vierailija kirjoitti:
Tilanne ohi. Mies tuli reilu tunti sitten.
Kysyi missä lapsi on ja kerroin että mummolla.
Tämän jälkeen kysyin suoraan että kuka nainen on ollut huoneessasi toissailtana, hän vaan tuijotti ja kysyi että mitä sekoilen. Kysyin uudestaan. Lisäsin että työporukkasi tietää sinun harrastavan tälläistä toimintaa ja että minulle on asiasta ilmoitettu.
Herra alkoi huutamaan että olen hullu ja vainoharhainen jne,
Totesin vaan että käytöksesi ilmiantaa sinut, ole mies ja myönnä mitä on tapahtunut. Sanoin että tiedän tarkalleen millainen nainen, monelta ovat olleet siellä jne.
Ei myönnä, alkaa nauramaan että kuinka tyhmä minä olen ja jos jätän hänet en koskaa saa ketään ja jään ikuisesti yh:ksi jne.
Vastasin että meidän kannattaa alkaa hoitamaan käytännön asioita, taloon liittyviä juttuja jne.
Sitten hän alkoi huutamaan täysin anteeksiantamatomia asioita liittyen vauvaan ja että JOS hän olisikin pettänyt niin syy on minun. Ei myöntänyt.
Vastasin ainoastaan että asia selvä ja lähdin.Äitini luona olemme nyt, onneksi pakkasin lapselle tarpeeksi tarvikkeita mukaan ja kauppa lähellä.
Jollain tapaa arvasin tämän. Että alkaa kamal puolustelu ja minun haukkuminen, en ole yllättänyt. Silti tunne että en voi hengittää. Kuinka tyhmä olen ollut, en ole tuntenut toista ollenkaan, tyhjä olo.
Onneksi paikka mihin mennä.Ap
Täytyy kyllä sanoa, että olet kaukaa viisas ap. Tosi rohkeasti tehty. Jotkut olisivat vain uskoneet miehen puheita ja luulleet itseään vainoharhaiseksi, mitä mies yrittääkin tehdä. Siis sysätä omat virheensä toisen harteille. Nyt älä missään nimessä mene miehen kanssa yhteen tai syytä itseäsi miehen tekemästä virheestä. Kun pääset tuosta alun kamaluudesta yli, niin eiköhän se elämä taas hymyile. Tsemppiä ja onnea elämään! Pysy rohkeana, eläkä anna periksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin en ole joutunut kyselemään eikä ole tullut mieleenkään, hän on aina soitellut matkoilta jne, ei ole ollut syytä.
Hän ei ole joka viikko matkoilla, sanotaan että kerran kuussa. Tässä reissussa oli kyse koulutuksesta, käsittääkseni.Pahoittelut taas sekavasta tekstistä!
ApEi ole syytä keskustella siitä mahdollisuudesta että toinen voisi pettää?
En näe että meilläkään siihen erityistä syytä koskaan olisi ollut, mutta siitä keskustellaa silloin tällöin vaikka parisuhde on vakiintunut ajat sitten. Keskustelu ei noista muista keskusteluista poikennut mitenkään myöskään silloin kun sain viestin että joku epäili mieheni pettävän minua.Siis, tarkoitin tuolla että minulla ei ole ollut syytä epäillä häntä tähän asti. Alussa kerroin että olemme keskustelleet pettämisestä ja sen seuraamuksista.
Ap
Kerroit että olette keskustelleet pettämisestä seurustellessanne. Kuinka pitä aika siitä on?
Meillä pettämisestä keskustellaan aika ajoin. Keskustelu voi syntyä siitä kun paljastuu että ystävän ero on aiheutunt pettämisestä. Joskus se syntyy siitä, mitä asioita parisuhteessa voisi muuttaa tai mitkä asiat olisi sellaisia jotka johtavat eroon. Kysymykset on toisinaan myös hyvin suoria, oletko koskaan pettänyt, oliko siellä sulla joku mies/nainen jne., mutta keskustelu ei koskaan ole sisältänyt mitään haukkumista puolin tai toisin. Minun on myös vaikea kuvitella että vaikka pettäminen olisi tapahtunut reaktio muuttuisi vihaiseksi. Jos vihaa suhteessa joskus onkin se syntyy siitä puolison sanoilla ei ole mitään merkitystä, esim. siitä että puoliso uskoo mieluummin huhuja kuin edes yrittää kuunnella mitä toinen sanoo.Miksi siitä pitäisi keskustella jotenkin säännöllisesti? Jos mun puoliso olisi niin urpo, että pettäisi mua ja jäisi kiinni sekä vastaisi, ettei tiennyt mun nykyistä mielipidettä pettämiseen, niin kyllä toteaisin olevani jonkun vieraan ihmisen kanssa yhdessä. Olen kantani tehnyt selväksi aikaa sitten ja kerron heti ensimmäisenä hänelle, jos muutan mieltäni. Joskus kauhistelemme mieheni kanssa muiden pettämisiä, mutta asiasta ei synny sen ihmeellisempää keskustelua.
Jos kauhistelette pettämistä miksi kuvittelette että toinen kertoisi mahdollisesta pettämisestä avoimesti. Ei se aiheuttaisi vain sen että jäljet peiteltäisiin mahdollisimman tarkkaan. Myös kauhistelu ja asian moralisointi voi hyvin olla osa sitä valhetta.
Vastauksessani ei lukenut mitään, että odottaisin mieheni kertovan asiasta minulle itsenäisesti. Mies tietää, että menettää kaiken, jos pettää. Jos hän on sen riskin valmis ottamaan, niin emme kuulu yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin en ole joutunut kyselemään eikä ole tullut mieleenkään, hän on aina soitellut matkoilta jne, ei ole ollut syytä.
Hän ei ole joka viikko matkoilla, sanotaan että kerran kuussa. Tässä reissussa oli kyse koulutuksesta, käsittääkseni.Pahoittelut taas sekavasta tekstistä!
ApEi ole syytä keskustella siitä mahdollisuudesta että toinen voisi pettää?
En näe että meilläkään siihen erityistä syytä koskaan olisi ollut, mutta siitä keskustellaa silloin tällöin vaikka parisuhde on vakiintunut ajat sitten. Keskustelu ei noista muista keskusteluista poikennut mitenkään myöskään silloin kun sain viestin että joku epäili mieheni pettävän minua.Siis, tarkoitin tuolla että minulla ei ole ollut syytä epäillä häntä tähän asti. Alussa kerroin että olemme keskustelleet pettämisestä ja sen seuraamuksista.
Ap
Kerroit että olette keskustelleet pettämisestä seurustellessanne. Kuinka pitä aika siitä on?
Meillä pettämisestä keskustellaan aika ajoin. Keskustelu voi syntyä siitä kun paljastuu että ystävän ero on aiheutunt pettämisestä. Joskus se syntyy siitä, mitä asioita parisuhteessa voisi muuttaa tai mitkä asiat olisi sellaisia jotka johtavat eroon. Kysymykset on toisinaan myös hyvin suoria, oletko koskaan pettänyt, oliko siellä sulla joku mies/nainen jne., mutta keskustelu ei koskaan ole sisältänyt mitään haukkumista puolin tai toisin. Minun on myös vaikea kuvitella että vaikka pettäminen olisi tapahtunut reaktio muuttuisi vihaiseksi. Jos vihaa suhteessa joskus onkin se syntyy siitä puolison sanoilla ei ole mitään merkitystä, esim. siitä että puoliso uskoo mieluummin huhuja kuin edes yrittää kuunnella mitä toinen sanoo.Miksi siitä pitäisi keskustella jotenkin säännöllisesti? Jos mun puoliso olisi niin urpo, että pettäisi mua ja jäisi kiinni sekä vastaisi, ettei tiennyt mun nykyistä mielipidettä pettämiseen, niin kyllä toteaisin olevani jonkun vieraan ihmisen kanssa yhdessä. Olen kantani tehnyt selväksi aikaa sitten ja kerron heti ensimmäisenä hänelle, jos muutan mieltäni. Joskus kauhistelemme mieheni kanssa muiden pettämisiä, mutta asiasta ei synny sen ihmeellisempää keskustelua.
Jos kauhistelette pettämistä miksi kuvittelette että toinen kertoisi mahdollisesta pettämisestä avoimesti. Ei se aiheuttaisi vain sen että jäljet peiteltäisiin mahdollisimman tarkkaan. Myös kauhistelu ja asian moralisointi voi hyvin olla osa sitä valhetta.
Vastauksessani ei lukenut mitään, että odottaisin mieheni kertovan asiasta minulle itsenäisesti. Mies tietää, että menettää kaiken, jos pettää. Jos hän on sen riskin valmis ottamaan, niin emme kuulu yhteen.
Harva kai oikeasti odottaa että puoliso kertoo pettävänsä. En minä ainakaan, en edes silloin kun asiasta keskusteltiin kun kuulin juorun jonka mukaan mieheni pettää.
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessa kyllä tajuaa kuinka kaameeta naisen elämä on.
Mitä teetkin niin teet väärin.
Ap:ta on haukuttu joka käänteessä eikä mikään teko ole ollut oikein.
Tämä on tämän keskustelu palstan kaikkein paskin puoli. Vaikka tekstissä saa selvästi selville, että kuten tässä tapauksessa mies pettää, jotkut alkavat syyttämään ap:ta. Mietin, onko jollakin oikeasti näin kierot huvit trollailla ap:tä, vai onko kyseessä katkeria ihmisiä jotka jurraa huonossa parisuhteessa vaiko kenties juuri näitä pettäjiä täällä huutelemassa ja syyttelemässä. Aivan käsittämätöntä tekstiä tulee välillä ap:n niskaan.
Itsekkin olen pariin otteeseen ihan asiallista alotusta tehnyt ja haukkuja tuli koko palsta täyteen. Senjälkeen en ole edes kehdannut tuhlata aikaa tänne kirjoitteluun . Kyllä vain tällaisia ap:n kaltaisia asioita voi tapahtua. Tulkaa nyt ulos sieltä tynnyritä ja pumpuli linnoista ja varokaa ettei satu omalle kohdalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, eihän sun mies ollut sattumoisin heinäkuun lopussa samalla seudulla työreissulla?
Ap? Pakko saada tähän vastaus :)
Hän oli kesä-ja heinäkuun lomalla eli ei ole ollut siellä, tosin uskon tässä vaiheessa mitä vaan.
Teille jotka kyselette miksi en voi tavata ja keskustella. Minähän yritin keskustella mutta hän ei siihen ollut valmis/halunnut.
Nyt sitten kahden vuorokauden haukkumisen ja riehumisen jälkeen, johon vedetty mukaan ihan kaikki mahdolliset osapuolet, minun pitäisi tavata häntä ja antaa mahdollisuus selittää?
Sanon ihan suoraan että tämä käytös ja kaikkia sanat ovat olleet tuhat kertaa pahempia kun mikään pettäminen.
Miksi minun pitää antaa mahdollisuus jälleen tälläisen jälkeen?
En halua asettaa ketään meistä, en lasta enkä edes itseäni siihen tilanteeseen uudestaan joka oli kun tapasimme viimeksi.
En olisi ikinä uskonut että pystyy tälläiseen käytökseen mutta niin vain pystyi, ja se pelottaa minua. Siksi en halua häntä tavata.
Kaikenkaikkiaan tällä hetkellä haluaisin vaan nopeasti siihen tilaan että saadaan pysyvä katto pään päälle jne.
En usko että vaikka sanoisi mitä, niin pystyisin palaamaan entiseen.
Paljon on naisia jotka pystyy "unohtamaan" monia asioita jne, minä en vaan ole sellainen.
Taas niin sekavaa tekstiä, anteeksi!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulkaa nyt ulos sieltä tynnyritä ja pumpuli linnoista ja varokaa ettei satu omalle kohdalle.
Miksi pettämisen suhteen pitäisi olla varuillaan kaiken aikaa? Jos se sattuu kohdalle, se sattuu siiten sattuu ja toimitaan tilanteen mukaan tai ehkä jollakin on ennakko suunnitelmatkin tilanteen varalle.
Vierailija kirjoitti:
Tänään on jo puhelu tullut ( en vastannut) ja viesti että " Tuletteko tänään kotiin?"
En ymmärrä, hän kuvittelee että tämän jälkeen tulemme kotiin kun olen hetken saanut olla yksin vai että me menemme kotiin ja hän poistuu?
Ei pysty ymmärtämään mitä hän tälläkin tarkoittaa. Tuntuu että muuttui täysin vieraaksi ihmiseksi hetkessä.Ap
Hän on ilmeisesti ensin yrittänyt sysätä syyt sinun niskoillesi, että tuntisit syyllisyyttä miehen tekemästä virheestä. Nyt, kun et ole kommentoinut asiaa häntä alkaa ahistaa, jos sittenkään et ole tulossa kotiin, eikä syyttely auta. Älä missään nimessä vastaa hänen viesteihin tai puheluihin, ellei ole aivan, aivan pakko. Jos mahdollista kun menet käymään hänen luonaan ota joku tuttu matkaan. Vauvan jätä hoitoon äläkä ota matkaan ( sen varmaan jo tiedätkin.) Seuraavaksi hän yrittää olla varmaan joko oikein lutuinen ja herttainen tai sitten esittää kuin mitään ei olisi tapahtunut. Yritä olla suututtamatta häntä enempää, mutta älä anna mitään tietoa tulevasta. Yritä olla mahdollisimman neutraali ja rauhallinen. Jos mies alkaa räyhäämään anna räyhätä. Jos yrittää lahjoa ole välittämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullista tässä jutussa on se, ettei mies voi antaa asiasta omaa selitystään. Asiallista olisi puhua asiat puhki jo ihan lapsen ja hänen tulevaisuutensa vuoksi. Eihän elämä lopu tähän teidän eroon, vaan jatkossakin joudut miehen kanssa olemaan tekemisissä. Lapsen etua sinun täytyy nyt miettiä ja parempi on laiha sopukin kuin lihava riita ja katkeruus. Sinuna antaisin miehellekin mahdollisuuden keskusteluun, se helpottaisi teitä kumpaakin, usko pois. Ja onko miehesti oikeasti pettänyt sinua, se on toinen tarina. Totuuden tietää vain miehesi ja se toinen nainen/naiset.
Mutta älä hyvä ihminen katkeroidu. Elämä on ylä- ja alamäkeä. Yritä saada jonkinlainen sopu aikaan. Äläkkä lapselle koskaan puhu pahaa isästään, antaa hänellä olla mukava ja lämpöinen kuva hänestä.
Sen vielä sanon sinulle, että tämänkään jälkeen et taida löytää täysin uskollista miestä. Kaikki kyllä lupaavat kuun taivaalta; totuus on kuitenkin toisenlainen. Jos on oikein kunnon pelimies, niin hoitaa pettämiset niin, ettei jää ikinä kiinni. Joka tapauksessa tsemppiä sinulle ja lapsellesi jatkoon. Ja tsemppiä ja tukea tarvitsee kyllä miehesikin, toivottavasti hänelläkin on läheisiä, joille jutella.
Vaikka et miestä halua tavata, niin sinun pitäisi antaa hänelle mahdollisuus tavata lasta. Se on nyt erityisen tärkeää, koska lapsi on pieni ja ero kaiketi tulossa. Pettämisistä huolimatta hänellä on täysi oikeus olla isänä lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Äläkkä lapselle koskaan puhu pahaa isästään, antaa hänellä olla mukava ja lämpöinen kuva hänestä."
Tähän neuvoon perustuu kaikenmaailmam häiriöisten vapaus toteuttaa itseään.
HipsHei kirjoitti:
Surullista tässä jutussa on se, ettei mies voi antaa asiasta omaa selitystään. Asiallista olisi puhua asiat puhki jo ihan lapsen ja hänen tulevaisuutensa vuoksi. Eihän elämä lopu tähän teidän eroon, vaan jatkossakin joudut miehen kanssa olemaan tekemisissä. Lapsen etua sinun täytyy nyt miettiä ja parempi on laiha sopukin kuin lihava riita ja katkeruus. Sinuna antaisin miehellekin mahdollisuuden keskusteluun, se helpottaisi teitä kumpaakin, usko pois. Ja onko miehesti oikeasti pettänyt sinua, se on toinen tarina. Totuuden tietää vain miehesi ja se toinen nainen/naiset.
Mutta älä hyvä ihminen katkeroidu. Elämä on ylä- ja alamäkeä. Yritä saada jonkinlainen sopu aikaan. Äläkkä lapselle koskaan puhu pahaa isästään, antaa hänellä olla mukava ja lämpöinen kuva hänestä.
Sen vielä sanon sinulle, että tämänkään jälkeen et taida löytää täysin uskollista miestä. Kaikki kyllä lupaavat kuun taivaalta; totuus on kuitenkin toisenlainen. Jos on oikein kunnon pelimies, niin hoitaa pettämiset niin, ettei jää ikinä kiinni. Joka tapauksessa tsemppiä sinulle ja lapsellesi jatkoon. Ja tsemppiä ja tukea tarvitsee kyllä miehesikin, toivottavasti hänelläkin on läheisiä, joille jutella.
Muuten todella asiallinen teksti mutta AP;han antoi aluksi mahdollisuuden selittää, kysyi asiaa asiallisesti, mies valitsi alkaa riehumaan? Eikö näin ollut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
HipsHei kirjoitti:
Surullista tässä jutussa on se, ettei mies voi antaa asiasta omaa selitystään. Asiallista olisi puhua asiat puhki jo ihan lapsen ja hänen tulevaisuutensa vuoksi. Eihän elämä lopu tähän teidän eroon, vaan jatkossakin joudut miehen kanssa olemaan tekemisissä. Lapsen etua sinun täytyy nyt miettiä ja parempi on laiha sopukin kuin lihava riita ja katkeruus. Sinuna antaisin miehellekin mahdollisuuden keskusteluun, se helpottaisi teitä kumpaakin, usko pois. Ja onko miehesti oikeasti pettänyt sinua, se on toinen tarina. Totuuden tietää vain miehesi ja se toinen nainen/naiset.
Mutta älä hyvä ihminen katkeroidu. Elämä on ylä- ja alamäkeä. Yritä saada jonkinlainen sopu aikaan. Äläkkä lapselle koskaan puhu pahaa isästään, antaa hänellä olla mukava ja lämpöinen kuva hänestä.
Sen vielä sanon sinulle, että tämänkään jälkeen et taida löytää täysin uskollista miestä. Kaikki kyllä lupaavat kuun taivaalta; totuus on kuitenkin toisenlainen. Jos on oikein kunnon pelimies, niin hoitaa pettämiset niin, ettei jää ikinä kiinni. Joka tapauksessa tsemppiä sinulle ja lapsellesi jatkoon. Ja tsemppiä ja tukea tarvitsee kyllä miehesikin, toivottavasti hänelläkin on läheisiä, joille jutella.
Muuten todella asiallinen teksti mutta AP;han antoi aluksi mahdollisuuden selittää, kysyi asiaa asiallisesti, mies valitsi alkaa riehumaan? Eikö näin ollut?
Jos pettäminen on jo selvä asia, kyllä minua kiinnostaisi tietää miksi mies reakoi tilanteeseen riehumalla ja miten hän vakuuttaa minut siitä että riehuminen ei toistu esim. tilanteissa joissa joudumme sopimaan lapseen liittyvistä asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, eihän sun mies ollut sattumoisin heinäkuun lopussa samalla seudulla työreissulla?
Ap? Pakko saada tähän vastaus :)
Hän oli kesä-ja heinäkuun lomalla eli ei ole ollut siellä, tosin uskon tässä vaiheessa mitä vaan.
Ok. Sillä vaan kyselin, kun tuli vastaan ilmoitus, jossa suunnilleen saman ikäiseksi ilmoittautunut mies on hakenut kyseisenä ajankohtana seksiseuraa Jämsän seudulta. Mut hyvä, jos ei ole sama henkilö kyseessä.
Hurjasti tsemppiä tilanteeseesi ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessa kyllä tajuaa kuinka kaameeta naisen elämä on.
Mitä teetkin niin teet väärin.
Ap:ta on haukuttu joka käänteessä eikä mikään teko ole ollut oikein.Tämä on tämän keskustelu palstan kaikkein paskin puoli. Vaikka tekstissä saa selvästi selville, että kuten tässä tapauksessa mies pettää, jotkut alkavat syyttämään ap:ta. Mietin, onko jollakin oikeasti näin kierot huvit trollailla ap:tä, vai onko kyseessä katkeria ihmisiä jotka jurraa huonossa parisuhteessa vaiko kenties juuri näitä pettäjiä täällä huutelemassa ja syyttelemässä. Aivan käsittämätöntä tekstiä tulee välillä ap:n niskaan.
Itsekkin olen pariin otteeseen ihan asiallista alotusta tehnyt ja haukkuja tuli koko palsta täyteen. Senjälkeen en ole edes kehdannut tuhlata aikaa tänne kirjoitteluun . Kyllä vain tällaisia ap:n kaltaisia asioita voi tapahtua. Tulkaa nyt ulos sieltä tynnyritä ja pumpuli linnoista ja varokaa ettei satu omalle kohdalle.
Minäkin olen "huono ihmistuntija", kun erehdyin kertomaan useammasta pettämisestä. Mä sentään heitin miehet mäkeen kerrasta, enkä tanssinut pinkit lasit päässäni vuosien saippuakuplarumbaa päätyen kuuden mukulan katkeraksi yh:ksi.
Ukko voi vaikka ärrälle suuntautuvalla lotonvientireissullaan roiskaista mällit jonkun sutturan pöksyihin, eikä tapapettäjän olemus paljasta mitään hälyttäviä merkkejä. Työpaikkapanot on myös aika yleisiä. Kukaan ei epäile, jos jotkut lähtee samaan aikaan "lounaalle". Reissumiehet ovat jo ihan oma lukunsa. Ulkomaanmatkat tarjoavat vaikka mitä mahdollisuuksia. Ja se tavallinen vuosittainen hiihtolomatrippi vaikka lappiin, plus muut työmatkat. Ja netti!!!! Kaikille löytyy, eikä kukaan perään huutele.
Mutta petetty on syyllinen. Pitää uutterasti keskustella ja vaania aikuista ihmistä, jotta se himo ei ota valtaa. Oisko mikrosiru niskaan kuitenkin helpompi vaihtoehto?
En tiedä voiko AP:ta hirveästi haukkua jos ei halua vauvaa antaa miehelle joka käyttäytyy arvaamattomasti? Tosin tästä hän ei ole sanonut mitään.
Itse miettisin kyllä todella tarkkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessa kyllä tajuaa kuinka kaameeta naisen elämä on.
Mitä teetkin niin teet väärin.
Ap:ta on haukuttu joka käänteessä eikä mikään teko ole ollut oikein.Tämä on tämän keskustelu palstan kaikkein paskin puoli. Vaikka tekstissä saa selvästi selville, että kuten tässä tapauksessa mies pettää, jotkut alkavat syyttämään ap:ta. Mietin, onko jollakin oikeasti näin kierot huvit trollailla ap:tä, vai onko kyseessä katkeria ihmisiä jotka jurraa huonossa parisuhteessa vaiko kenties juuri näitä pettäjiä täällä huutelemassa ja syyttelemässä. Aivan käsittämätöntä tekstiä tulee välillä ap:n niskaan.
Itsekkin olen pariin otteeseen ihan asiallista alotusta tehnyt ja haukkuja tuli koko palsta täyteen. Senjälkeen en ole edes kehdannut tuhlata aikaa tänne kirjoitteluun . Kyllä vain tällaisia ap:n kaltaisia asioita voi tapahtua. Tulkaa nyt ulos sieltä tynnyritä ja pumpuli linnoista ja varokaa ettei satu omalle kohdalle.
Minäkin olen "huono ihmistuntija", kun erehdyin kertomaan useammasta pettämisestä. Mä sentään heitin miehet mäkeen kerrasta, enkä tanssinut pinkit lasit päässäni vuosien saippuakuplarumbaa päätyen kuuden mukulan katkeraksi yh:ksi.
Ukko voi vaikka ärrälle suuntautuvalla lotonvientireissullaan roiskaista mällit jonkun sutturan pöksyihin, eikä tapapettäjän olemus paljasta mitään hälyttäviä merkkejä. Työpaikkapanot on myös aika yleisiä. Kukaan ei epäile, jos jotkut lähtee samaan aikaan "lounaalle". Reissumiehet ovat jo ihan oma lukunsa. Ulkomaanmatkat tarjoavat vaikka mitä mahdollisuuksia. Ja se tavallinen vuosittainen hiihtolomatrippi vaikka lappiin, plus muut työmatkat. Ja netti!!!! Kaikille löytyy, eikä kukaan perään huutele.
Mutta petetty on syyllinen. Pitää uutterasti keskustella ja vaania aikuista ihmistä, jotta se himo ei ota valtaa. Oisko mikrosiru niskaan kuitenkin helpompi vaihtoehto?
Miksi pitäisi vaania jatkuvasti että himo ei valtaa miestä tai muuten on syyllinen?
Kiitos kaikille tsempeistä ja hyvistä pointeista.
No, mieshän se tämän lapseen liittyvän asian ratkaisi puolestani.
Laitoin hänelle viestiin myös että ennen lastenvalvojalle menoa miettii millaista järjestelyä toivoo, nyt oli hetki sitten tullut vastaus siihen viestiin ja hän sanoo että aivan sama, ei halua nähdä meitä enää?
En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, minun neljäkymppiä käyvä ukkoni.
Laitoin takaisin hänelle vaan että mieti nyt tarkkaan mitä puhut sillä sitten kun asioista on sovittu niin on todella sovittu. Neutraali ja rauhallinen olen ollut ja se selvästi häntä raivostuttaa.
Ap
Toisenlainen näkökulma:
Minusta asiassa on vissi ero sen suhteen, oliko tämä kertaluontoinen syrjähyppy vai onko niitä ollut useampi tai jopa suhde. Jokainen ihminen tekee virheitä, toiset isompia ja toiset pienempiä. Virheistä voi ja pitää oppia eikä niitä saa toistaa.
Jos otetaan lähtökohdaksi, että tämä oli ainoa syrjähyppy, niin minusta on turha lähteä purkamaan av(i)oliittoa äkkipikaistuksissa ja suuren tunnekuohun vallassa, jos suhde muuten on kunnossa.
Tämä lähtökohtana voidaan myös olettaa, että mies on järkyttynyt totaalisesti huomattuaan, mitä tuli tehtyä ja kauhuissaan siitä, että menettää nyt jotain korvaamatonta, ja sen vuoksi käyttäytyy epätyypillisellä tavalla.
Oma tarinani oli juuri tällainen esimerkki (tosin mies ei käyttäytynyt uhkaavasti vaikka jossain vaiheessa ääntään korottikin): Minun ensimmäinen ajatukseni oli, jonka myös sanoin ääneen, että kyllä me tästä yhdessä selvitään, kun on kaikesta selvitty ennenkin (läheisten kuolema, läheisen itsemurhayritys). En suinkaan ajatellut, että tämä oli sitten tässä.
Varasin pöydän rauhalliseen ravintolaan, lapset olivat hoidossa, ja keskustelimme asiallisesti tilanteen läpi, kävimme läpi syyt ja seuraukset. Kerroin, että voin antaa anteeksi yhden virheen tämän suhteen, mutta seuraavaa kertaa ei tule tai se on siitä poikki. Varmistin myös taloudellisen taustani heti sen jälkeen.
Tämän jälkeen mies on kohdellut minua kuin prinsessaa ja suhteemme, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, parani entisestään. Nyt 20 vuotta jälkeenpäin en voi kuvitellakaan, että olisin ollut jotenkin onnellisempi, jos olisin pannut kerrasta poikki, rikkonut lapsilta perheen ja kodin (joo-joo, mieshän se oli rikkoja, mutta päätös olisi ollut minun). Minä olin vahva ja tiesin selviäväni ihan mistä tahansa. Sitä olen edelleen. Ainoa, mitä en koskaan antaisi anteeksi, olisi minun tai lasten pahoinpitely tai solvaaminen (kuinka monta kertaa olen tälläkin palstalla lukenut, että mies haukkuu huoraksi, tönii, jopa läimii, kiroilee jne, mutta silti jatketaan yhdessä).
Joten minä AP:n sijassa kyllä antaisin tilanteen hiukan rauhoittua ennenkuin ryntää tekemään peruuttamattomia päätöksiä. Ja keskustelua, paljon keskustelua, sitä tarvitaan.
Jotenkin minulle tulee tunne, että AP ei ole koskaan aidosti ja syvästi edes rakastanut miestään, jos noinkin helposti ja äkkiä on valmis heittämään kaiken romukoppaan. Nykyään erotaan pienimmänkin vastoinkäymisen kohdatessa, nuoruuden ehdottomuudella. Entä sitten, kun solmii uuden suhteen ja sama onkin kenties jälleen edessä? Ei muuta kuin suinpäin saman kaavan mukaan? Montako kertaa?
Kuten sanoin, tilanne on tietysti ihan eri, jos kyseessä ei ollut yksi syrjähyppy.
Itse olen onnellinen, etten tehnyt hätiköityjä ratkaisuja, nykyään meidän suhteemme on jotain niin ainutlaatuista (sitä sen kummemmin avaamatta), että kovin moni ei välttämättä tällaista koe.
Pitäisi miettiä tärkeysjärjestys. Ehkä nyt ensimmäiseksi ei tarvitse puristaa sitä laihaa sopua ja isän tapaamisoikeuksia. Ap on vasta saanut shokkiuutisen: mies pettää, puolustautuu riehumalla ja ero tulossa. Siinä järkkyy koko sen hetkinen elämä ja se ei ole ap:n syytä. Kun tilanne vakautuu molempien osalta, keskustelu käytännön järjestelyistä sujuu varmasti paremmin.
Hyvin kirjoitettu ja kerrottu. Eihän tuossa mitään väärää jos ihminen tuntee olevansa tyytyväinen. Ongelma vain tahtoo olla se, Kun itse on pettänyt pyyhitään se usein villasella tai ollaan puhumatta ja käymättä läpi, mikä saattaa jäädä nakertamaan toisen mieleen ikuisiksi ajoiksi. Kun sitten toinen osapuoli sattuu kanssa pettämään se tahtoo olla ensin pettäneelle kovempi paikka ja ero saattaa tulla.