Mieheni jäi kiinni pettämisestä työmatkalla

Omassa lähiympäristössä on käynyt joka kerta niin, että kun pettäjälle on annettu toinen mahdollisuus, on se pettänyt uudestaan. Joka kerta, ajan saatossa. 4/4 kerroista, melkoinen tilasto.

Mites teillä muilla? Onko lähipiiristä kokemusta pettäjän toisista mahdollisuuksista?

Lisään vielä, että kahdesta noista kerrasta ei ollut pettäjän ensimmäinen kerta vaikka niin väittivätkin alussa, kahdesta en tiedä.

Itse kerroin kerran hyvälle ystävälleni että hänen avopuoliso oli toisen naisen kanssa liikkeellä kaupungin yössä, sain hirveät haukut ystävältäni, hänen psykologikin oli kuulemma sanonut että millainen on sellainen ystävä joka kertoo tällaisesta. No mutta, en kerro enää. 

Hei taas,

Olen tänään varannut lastenvalvojan, ottanut yhteyttä pankkiin ja asunnonvälittäjään. Muutamme todennäköisesti hetkeksi vuokralle sillä oma asuntoni on vuokrauskäytössä.

Miehen viimeisin viesti on se ettei hän aio lähteä yhteisestä kodistamme, ilmeisesti siis ostaa minut ulos. Luulen että tämäkin tilanne muuttuu vielä.

Lapseen liittyen ei ole sanonut enää mitään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Omassa lähiympäristössä on käynyt joka kerta niin, että kun pettäjälle on annettu toinen mahdollisuus, on se pettänyt uudestaan. Joka kerta, ajan saatossa. 4/4 kerroista, melkoinen tilasto.

Mites teillä muilla? Onko lähipiiristä kokemusta pettäjän toisista mahdollisuuksista?

Lisään vielä, että kahdesta noista kerrasta ei ollut pettäjän ensimmäinen kerta vaikka niin väittivätkin alussa, kahdesta en tiedä.

Mä en ole koskaan lakenut kuinka moni lähipiirissä on pettänyt, enkä kyllä voi olla 100% varma että kyse on ollut pettämisestä. Tiedän pariskuntia jotka on eronnut heti ekan pettämisen/epäilyn jälkeen ja niitä jotka on eronneet myöhemmin kun tilanne ei yrityksistä huolimatta muuttunut miksikään, mutta on niitäkin jossa epäilyjen ja luottamuspulan jälkeen on jatkettu parisuhdetta eikä ainakaan mikään viittaa siihen että pettämistä tai epäilyjä olisi edelleen.

Kokemusta on vain omasta pettämisestä ja se jäi yhteen kertaan.

Paljon voimia jaksamiseen, kaikilla asioilla on tapana järjestyä. Olet vahvempi kuin tiedätkään.

Miten menee ap?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ainakin keskusteltu uskollisuudesta, pettämisestä ja luottamuksesta ihan välittömästi, kun vakiintuminen on alkanut. Ja ihan tapailemisestakin asti oikeastaan, kun totesin, että jos tapailet samaan aikaan muitakin, hyppään minä kelkasta pois. Nämä ovat selvät, samaa mieltä ollaan meillä, ei niihin tarvitse joka viikko palata.

Onko keskustelut seurustelu vaiheessa kuulusteluja tai toisen vahtimista? En kyllä muista että itselläni koskaan olisi ollut, seurusteluajoista tosin on jo yli kakskymmentä vuotta. Ei ne keskustelut edelleenkään ole sen kummpia kuulusteluja kuin silloinkaan ja puuduttavaahan se olisi keskustella samasta asiasta viikottain yli kahdessa kymmenessä vuodessa kertoja olisi kertynyt pitkästi yli tuhat. Kyllä meillä muistakin asioista keskustellaan mutta on ne keskustelut varmasti ainakin jossakin kohtaa sivunneet pettämistä ja sitä mitä luottamus parisuhteessa merkitsee useamman kymmentä kertaa.

Keskustelu on keskustelua ja vahtiminen on vahtimista. Meilläkin keskustellaan yleisluontoisesti, esim. jos jollekin tutulle on tullut ero. Siinä sitä voi samalla miettiä oman suhteen tilaa, jotta missäs mennään. "Miten meillä menee"?? "Miten voit"? "Onko hyvä olla"??

Mutta en mä ainakaan ota asiakseni huudella miestä keittiön pöydän ääreen mihinkään "Uskollisuuden mittauskeskusteluun 2016". Leikillään heitellään joskus, että missäs sitä ollaan oltu? Tietenkin, jos tulisi oikeaa aihetta epäilyyn, voisin jopa kysäistä muutaman valitun. Väliin tunkeutuja-yrittäjiä on muutama ollut, ja onhan niitä saanut selvittää. Ei voi kuin ihmetellä, miten röyhkeitä jotkut voivat olla :o

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ainakin keskusteltu uskollisuudesta, pettämisestä ja luottamuksesta ihan välittömästi, kun vakiintuminen on alkanut. Ja ihan tapailemisestakin asti oikeastaan, kun totesin, että jos tapailet samaan aikaan muitakin, hyppään minä kelkasta pois. Nämä ovat selvät, samaa mieltä ollaan meillä, ei niihin tarvitse joka viikko palata.

Onko keskustelut seurustelu vaiheessa kuulusteluja tai toisen vahtimista? En kyllä muista että itselläni koskaan olisi ollut, seurusteluajoista tosin on jo yli kakskymmentä vuotta. Ei ne keskustelut edelleenkään ole sen kummpia kuulusteluja kuin silloinkaan ja puuduttavaahan se olisi keskustella samasta asiasta viikottain yli kahdessa kymmenessä vuodessa kertoja olisi kertynyt pitkästi yli tuhat. Kyllä meillä muistakin asioista keskustellaan mutta on ne keskustelut varmasti ainakin jossakin kohtaa sivunneet pettämistä ja sitä mitä luottamus parisuhteessa merkitsee useamman kymmentä kertaa.

Keskustelu on keskustelua ja vahtiminen on vahtimista. Meilläkin keskustellaan yleisluontoisesti, esim. jos jollekin tutulle on tullut ero. Siinä sitä voi samalla miettiä oman suhteen tilaa, jotta missäs mennään. "Miten meillä menee"?? "Miten voit"? "Onko hyvä olla"??

Mutta en mä ainakaan ota asiakseni huudella miestä keittiön pöydän ääreen mihinkään "Uskollisuuden mittauskeskusteluun 2016". Leikillään heitellään joskus, että missäs sitä ollaan oltu? Tietenkin, jos tulisi oikeaa aihetta epäilyyn, voisin jopa kysäistä muutaman valitun. Väliin tunkeutuja-yrittäjiä on muutama ollut, ja onhan niitä saanut selvittää. Ei voi kuin ihmetellä, miten röyhkeitä jotkut voivat olla :o

Osaako joku vastata siihen "miten meillä menee", harvoin siihenkään saa mitään kunnon vastausta "miten sulla menee". Kun keskustelu on avointa puoliso kyllä kertoo kysymättäkin jos on joku asia mikä aiheuttaa huolta tai että hän on tyytyväinen siihen miten joku asia esim. ratkesi tai miten hyvä on kun voi luottaa.

"Väliintunkeutujista" ei kokemusta vaikka molemmat mielellään esim. juttelee myös vastakkaisen sukupuolen kanssa ja lähteä tanssimaan. Eipä ne mitään kysely tunteja ole aiheuttaneet ja harvemmin keskustelujakaan sen vuoksi olisi käyty.

Vierailija kirjoitti:

Hei taas,

Olen tänään varannut lastenvalvojan, ottanut yhteyttä pankkiin ja asunnonvälittäjään. Muutamme todennäköisesti hetkeksi vuokralle sillä oma asuntoni on vuokrauskäytössä.

Miehen viimeisin viesti on se ettei hän aio lähteä yhteisestä kodistamme, ilmeisesti siis ostaa minut ulos. Luulen että tämäkin tilanne muuttuu vielä.

Lapseen liittyen ei ole sanonut enää mitään.

Ap

Muistathan ap, että sinulla on lain mukaan oikeus periä mieheltäsi vuokraa yhteisestä asunnosta sen aikaa kun sinä asut jo uudessa asunnossa ja mies ei ole vielä lunastanut sinua ulos yhteisestä asunnostanne. Tehkää vuokranmaksusta kirjallinen sopimus, niin mies ei pääse pitkittämään ositusta. Pyydä vaikka pankin juristilta apua tähän.

Vierailija kirjoitti:

Omassa lähiympäristössä on käynyt joka kerta niin, että kun pettäjälle on annettu toinen mahdollisuus, on se pettänyt uudestaan. Joka kerta, ajan saatossa. 4/4 kerroista, melkoinen tilasto.

Mites teillä muilla? Onko lähipiiristä kokemusta pettäjän toisista mahdollisuuksista?

Lisään vielä, että kahdesta noista kerrasta ei ollut pettäjän ensimmäinen kerta vaikka niin väittivätkin alussa, kahdesta en tiedä.

Analysoiko joku tosiaan noin tarkasti toisten parisuhteita. Harvoin edes tiedän eron syitä puhumattakaan että tietäisin ystävien/tuttavien parisuhderiiseistä tai ainakaan niiden taustoista. Onko siitä jotakin hyötyäkin analysoida ja tehdä päätelmiä toisten elämästä?

Ihmettelen ap:n tapaa olla palstalla valittamassa tilannettaan kun samaan aikaan voisi selvitellä miehen ja asiantuntijoiden kanssa tilannetta yhdessä. Hyvin kylmältä asioiden käsittelyltä kuulostaa. Mitä mies pakoon lähti ja mitä etsi. Suhde tuskin on ollut niin hyvä kuin ap on luullut. Väärät syyt mennä yhteen? Liian aikainen sitoutuminen? Epäsopivat persoonallisuudet? Kypsymättömyys?

Kun teette analyysejänne niin miettikää joskus sen toisenkin osapuolen kannalta asioita, asiat eivät aina ole niin mustavalkoisia.

Niin, asioilla on aina kaksi puolta. Olisipa mielenkiintoista kuulla myös toisen osapuolen kertomus.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen ap:n tapaa olla palstalla valittamassa tilannettaan kun samaan aikaan voisi selvitellä miehen ja asiantuntijoiden kanssa tilannetta yhdessä. Hyvin kylmältä asioiden käsittelyltä kuulostaa. Mitä mies pakoon lähti ja mitä etsi. Suhde tuskin on ollut niin hyvä kuin ap on luullut. Väärät syyt mennä yhteen? Liian aikainen sitoutuminen? Epäsopivat persoonallisuudet? Kypsymättömyys?

Kun teette analyysejänne niin miettikää joskus sen toisenkin osapuolen kannalta asioita, asiat eivät aina ole niin mustavalkoisia.

Edellisellä sivulla on ap:n viestejä iltamyöhältä. Missä on asiantutija, joka päivystää niin myöhään? Vaikka tilannetta selivittelisi 10 tuntia päivässä, ehtii siitä huolimatta kirjoittaa muutaman minuutin aikaa vieviä viestejä. Se, mikä sinusta vaikuttaa kylmältä, on minun mielestä asiallisesti kirjoitettu. Olisitko halunnut lisää adjektiiveja viesteihin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua lukiessa kyllä tajuaa kuinka kaameeta naisen elämä on.

Mitä teetkin niin teet väärin.

Ap:ta on haukuttu joka käänteessä eikä mikään teko ole ollut oikein.

Tämä on tämän keskustelu palstan kaikkein paskin puoli. Vaikka tekstissä saa selvästi selville, että kuten tässä tapauksessa mies pettää, jotkut alkavat syyttämään ap:ta. Mietin, onko jollakin oikeasti näin kierot huvit trollailla ap:tä, vai onko kyseessä katkeria ihmisiä jotka jurraa huonossa parisuhteessa vaiko kenties juuri näitä pettäjiä täällä huutelemassa ja syyttelemässä. Aivan käsittämätöntä tekstiä tulee välillä ap:n niskaan.

Itsekkin olen pariin otteeseen ihan asiallista alotusta tehnyt ja haukkuja tuli koko palsta täyteen. Senjälkeen en ole edes kehdannut tuhlata aikaa tänne kirjoitteluun . Kyllä vain tällaisia ap:n kaltaisia asioita voi tapahtua. Tulkaa nyt ulos sieltä tynnyritä ja pumpuli linnoista ja varokaa ettei satu omalle kohdalle.

Minäkin olen "huono ihmistuntija", kun erehdyin kertomaan useammasta pettämisestä. Mä sentään heitin miehet mäkeen kerrasta, enkä tanssinut pinkit lasit päässäni vuosien saippuakuplarumbaa päätyen kuuden mukulan katkeraksi yh:ksi.

Ukko voi vaikka ärrälle suuntautuvalla lotonvientireissullaan roiskaista mällit jonkun sutturan pöksyihin, eikä tapapettäjän olemus paljasta mitään hälyttäviä merkkejä. Työpaikkapanot on myös aika yleisiä. Kukaan ei epäile, jos jotkut lähtee samaan aikaan "lounaalle". Reissumiehet ovat jo ihan oma lukunsa. Ulkomaanmatkat tarjoavat vaikka mitä mahdollisuuksia. Ja se tavallinen vuosittainen hiihtolomatrippi vaikka lappiin, plus muut työmatkat. Ja netti!!!! Kaikille löytyy, eikä kukaan perään huutele.

Mutta petetty on syyllinen. Pitää uutterasti keskustella ja vaania aikuista ihmistä, jotta se himo ei ota valtaa. Oisko mikrosiru niskaan kuitenkin helpompi vaihtoehto?

Kyllä sä taisit sittenkin loukkaantua.

Sovitaan vaikka näin, niin saat nauttia upeasta palstaorgasmistasi. Kun ilmiselvästi sulla ei edelleenkään mitään mainittavaa argumenttia ole esittää. Heipä hei, laitapas vaikka lapsosille jotain iltapalaa välillä...

Mihin liittyen tarkemmin toivot argumenttia? Haluatko perustelun, mielipiteen vai jonkinlaisen väittämän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen ap:n tapaa olla palstalla valittamassa tilannettaan kun samaan aikaan voisi selvitellä miehen ja asiantuntijoiden kanssa tilannetta yhdessä. Hyvin kylmältä asioiden käsittelyltä kuulostaa. Mitä mies pakoon lähti ja mitä etsi. Suhde tuskin on ollut niin hyvä kuin ap on luullut. Väärät syyt mennä yhteen? Liian aikainen sitoutuminen? Epäsopivat persoonallisuudet? Kypsymättömyys?

Kun teette analyysejänne niin miettikää joskus sen toisenkin osapuolen kannalta asioita, asiat eivät aina ole niin mustavalkoisia.

Edellisellä sivulla on ap:n viestejä iltamyöhältä. Missä on asiantutija, joka päivystää niin myöhään? Vaikka tilannetta selivittelisi 10 tuntia päivässä, ehtii siitä huolimatta kirjoittaa muutaman minuutin aikaa vieviä viestejä. Se, mikä sinusta vaikuttaa kylmältä, on minun mielestä asiallisesti kirjoitettu. Olisitko halunnut lisää adjektiiveja viesteihin?

No niimpä. Ei kukaan kriisitilanteessa oleva etsi asiantuntijoilta apua 14 tuntia vuorokaudessa. Ap:n kaltaisessa tilanteessa tarvitsee tietysti konkreettista lakiapua ja asuntoasia-apua jne, mutta myös henkistä tukea ja mahdollisuutta purkaa ajatuksiaan. Sitä vartenhan tämä palsta on olemassa. Tänne voi vuodattaa ajatuksiaan ja saada tukea ja kommentteja. Ei kaikilla ole sellaista ystävää, jolle voi koska tahansa soittaa ja itkeä kun ahdistaa. Sitä asiantuntija-apuakin jaksaa paremmin etsiä jos voi samalla purkaa ahdistustaan jonnekin.

AP:

"Olen varannut jo ajan lastenvalvojalle liittyen tapaamisiiin ja elatukseen. Lisäksi kysyin että onko hänelle toiveissa lunastaa minut ulos talostamme vai laitammeko myyntiin, minä en sinne palaa enää. Jos myynti niin onko toiveita välitysfirman suhteen jne. Ehdin soitella sinnekinpäin"

Epämääräisen puhelinsoiton ja tämän kirjoituksen välillä on 3 pv.

Olen ollut 30 vuotta naimisisaa ja kaikelaista on sattunut. Eroa emme ole ottaneet. Riidelty kyllä on ja jouduttu muuttamaan toimintatapojamme.  Silti olemme olleet sitoutuneita avioliittoomme ja lapsiimme.

Moni puolustaa AP:ta että hänhän antoi miehelle tilaisuuden selittää ensimmäisenä iltana. Voi kuvitella kuinka hän oli ovella vastassa ja kysymyksiä puhelinhiljaisuuden jälkeen tuli kuin konekivääristä. Mies oli varmasti ihan ulalla.  En kuitenkaan puolustele miestä. Ehkä oli joku kännisekoilu tapahtunut. Olisiko voinut antaa miehen selittää ihan juurtajaksain miksi moinen puh soitto on tapahtunut. JA mitä siellä huoneessa tapahtui. Raivoava nainen on on pelottava.

3:n päivän kuluttua on jo varattu lastenvalvojalle aika...voi jestas.  Todella kypsää.

Mutta voimia valitsemallenne tielle.

äiti55 kirjoitti:

AP:

"Olen varannut jo ajan lastenvalvojalle liittyen tapaamisiiin ja elatukseen. Lisäksi kysyin että onko hänelle toiveissa lunastaa minut ulos talostamme vai laitammeko myyntiin, minä en sinne palaa enää. Jos myynti niin onko toiveita välitysfirman suhteen jne. Ehdin soitella sinnekinpäin"

Epämääräisen puhelinsoiton ja tämän kirjoituksen välillä on 3 pv.

Olen ollut 30 vuotta naimisisaa ja kaikelaista on sattunut. Eroa emme ole ottaneet. Riidelty kyllä on ja jouduttu muuttamaan toimintatapojamme.  Silti olemme olleet sitoutuneita avioliittoomme ja lapsiimme.

Moni puolustaa AP:ta että hänhän antoi miehelle tilaisuuden selittää ensimmäisenä iltana. Voi kuvitella kuinka hän oli ovella vastassa ja kysymyksiä puhelinhiljaisuuden jälkeen tuli kuin konekivääristä. Mies oli varmasti ihan ulalla.  En kuitenkaan puolustele miestä. Ehkä oli joku kännisekoilu tapahtunut. Olisiko voinut antaa miehen selittää ihan juurtajaksain miksi moinen puh soitto on tapahtunut. JA mitä siellä huoneessa tapahtui. Raivoava nainen on on pelottava.

3:n päivän kuluttua on jo varattu lastenvalvojalle aika...voi jestas.  Todella kypsää.

Mutta voimia valitsemallenne tielle.

Ymmärrän kantasi hyvin jos olisi kyse vain tuosta pettämisepäilystä.

Mutta luitko ollenkaan että mies haukkui naisena lehmäksi jne kun häneltä kysyttiin tuosta toisesta naisesta? Ymmärrän että mies saattoi olla huolissaan perheestään kun ap ei vastannut puhelimeen ja väsynyt työmatkasta ja kun toinen tulee kyselemään mahdollisesta pettämisestä niin suuttuu (oli pettänyt tai ei). Mutta kova huutaminen ja toisen syyttely lehmäksi ym ei kyllä ole silti kohtuullista.

minusta miehen heitto oikeudestaan haluta nuorempaa on aika ala-arvoinen ja ilmeisesti ap on kuitenkin miestään selkeästi nuorempi. Kuulostaa mieheltä jonka mielestä hänellä on aina oikeus saada haluamansa ikäistä naista oli oma ikä ja perhetilanne mikä tahansa. Jos asenne on tuo niin ei siitä normaalia suhdetta tule enää millään. Ap vanhenee teki mitä tahansa joten miehellä on mielestään oikeutensa...

Jos haukkuu ja huutaa toiselle raivon ja lähettää hirveitä tekstareita niin kyllä siinä on toisen kunnioitus kaukana. Itse kuvittelisin että syytön mies olisi saattanut suuttua epäilyksistä mutta olisi ruvennut selvittämään miksi ap epäilee ja selittänyt tilanteen. Syytön mies tuskin olisi ruvennut pelkästään syyllistämään ja haukkumaan.

Silti kuvittelisin että apn kannattaisi kohdata ex-miehensä ja keskustella tilanne läpi. Tämä lapsen takia. Ei siksi että ap haluaisi ehkä palata takaisin vaan siksi että saataisiin joku puheyhteys josta olisi iloa lapselle myöhemmin. Nyt pahimmassa tapauksessa vaan mies häipyy täysin myös lapsen elämästä. Jos tilanne käytäisiin läpi niin ehkä mies kykenisi luomaan jatkossakin jonkinlaisen suhteen lapseensa. Ja siinä voittaa nimenomaan lapsi.

Tsemppiä ap

äiti55 kirjoitti:

AP:

"Olen varannut jo ajan lastenvalvojalle liittyen tapaamisiiin ja elatukseen. Lisäksi kysyin että onko hänelle toiveissa lunastaa minut ulos talostamme vai laitammeko myyntiin, minä en sinne palaa enää. Jos myynti niin onko toiveita välitysfirman suhteen jne. Ehdin soitella sinnekinpäin"

Epämääräisen puhelinsoiton ja tämän kirjoituksen välillä on 3 pv.

Olen ollut 30 vuotta naimisisaa ja kaikelaista on sattunut. Eroa emme ole ottaneet. Riidelty kyllä on ja jouduttu muuttamaan toimintatapojamme.  Silti olemme olleet sitoutuneita avioliittoomme ja lapsiimme.

Moni puolustaa AP:ta että hänhän antoi miehelle tilaisuuden selittää ensimmäisenä iltana. Voi kuvitella kuinka hän oli ovella vastassa ja kysymyksiä puhelinhiljaisuuden jälkeen tuli kuin konekivääristä. Mies oli varmasti ihan ulalla.  En kuitenkaan puolustele miestä. Ehkä oli joku kännisekoilu tapahtunut. Olisiko voinut antaa miehen selittää ihan juurtajaksain miksi moinen puh soitto on tapahtunut. JA mitä siellä huoneessa tapahtui. Raivoava nainen on on pelottava.

3:n päivän kuluttua on jo varattu lastenvalvojalle aika...voi jestas.  Todella kypsää.

Mutta voimia valitsemallenne tielle.

Ap:han sanoi, ettei ole sellainen joka pystyisi suhteeseen enää luottamuksen kerran mentyä jäämään. Meitä on niin moneen junaan, kenenkään toisen sietorajoihin on turha puuttua.

Minä kysyisin ihan mielenkiinnosta ap:lta ( jos pystyt näin tilanteen ollessa vielä ns. päällä) sellaista, että jos miehesi olisi tuon kamalan riehumisen ja todella epäasiallisen käytöksen sijaan kertonut kaiken, ollut pahoillaan, näyttänyt kärsivän jne, olisitko vielä voinut harkita suhteen jatkamista?

Huh taas.

Kyllä, olen kirjoittanut tänne muutamia kertoja vuorokaudessa ajatuksistani, sen lisäksi hoitanut käytännön asioita. Mitään henkistä apua en ole hakenut, en koe että sellaista olisin tarvinnut.

Se mitä tulee minun käytökseni miestä kohtaan, niin kerroin jo aiemmin että kysyin tästä naisasiasta täysin rauhallisesti ja normaalilla äänellä. En huutanut/raivonnut/syytellyt.

Olen koko ajan tarjonnut hänelle mahdollisuutta tavata tilanteessa jossa mihinkään eskaloitumiseen ei ole vaaraa.

Niin kauan kun hän jatkaa melskaamistaan on mahdotonta selvittää mitään, mielestäni on kohtuutonta että minua arvostellaan siitä etten halua tavata raivopäistä miestä.

Olen tolminut ja lähtenyt hoitamaan asioita siltä pohjalta mitä hän on sanonut toivovansa ( lapseen liittyvät asiat/asuntoon jne).

Se että joku nainen on pitkässä liitossa hyväksynyt ikäviäkin asioita on puhtaasti jokaisen oma valinta, en arvostele heitä heidän toiminnastaan joten toivoisin että kommentit siitä miksi minä en hyväksy lopetettaisiin. Olen sanonut jo että minä en voi jatkaa suhdetta ihmiseen joka on pettänyt luottamukseni. Olen myös sanonut että itse pettämistä pahempaa on tuplasti tämä käytös jälkikäteen.

Kirjoitin myös aiemmin että jos olisi suoraan myöntänyt että tälläinen kävi/oli ainut kerta jne niin tilanteesta olisi voitu keskustella.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Minä kysyisin ihan mielenkiinnosta ap:lta ( jos pystyt näin tilanteen ollessa vielä ns. päällä) sellaista, että jos miehesi olisi tuon kamalan riehumisen ja todella epäasiallisen käytöksen sijaan kertonut kaiken, ollut pahoillaan, näyttänyt kärsivän jne, olisitko vielä voinut harkita suhteen jatkamista?

Kuuluuko se tieto ulkopuoliselle? Mitä jos sitten jos pystyy? Mitä jos ei?

Se miksi minua juorut joita jotkut sanoo ilmiannoiksi jonkin verran häiritsee on ihmisten kiinostus asioista jotka eivät heille kuuluu. Jää jotenkin sellainen olo että meitä tarkkailee joku koko ajan, kenen kanssa mä puhun, kene kanssa minä liikun kaupungilla jne. Lopuuko tuo kiinosttus asioihin kun ilmianto on tapahtunut vai kiinostaako ihmisiä tietää mitä sitten tapahtuu, hyväksyinkö pettämisen (vaikka se meidän parisuhteessa ei edes olisi pettämistä), voiko ulkopuolinen tietää hyväksyinkö sitä vai en. Odotaako ilmiantaja meidä eroavan, etä jos me emme ero tai mitä jos ero tapahtuu kuukauden, vuoden tai vasta muutaman päästä, päätteleekö ihmiset eron johtuvan juuri siitä tilateesta jonka ovat nähneet vaikka taustalla olisi paljon muuta tai eron syyt olisi kokonaan muualla.