asun yhdessä miesystäväni, hänen vaimonsa ja lastensa kanssa. haluatko kysyä jotain?
miesystäväni ja hänen vaimonsa eivät ole enää romanttisessa parisuhteessa.
Kommentit (49)
toivoin, että olisi hetken vähän vähemmän tylsää. heh. en muuta.
Miksi mies ja vaimonsa eivät sitten ota eroa? Voisittehan te silti elää edelleen kämppiksinä.
Aika erikoinen ratkaisu, mutta onhan tuollainen kuvio jo yhdessä tv-sarjassakin, jossa pariskunta on eronnut, mutta asuvat samassa isossa asunnossa uusien puolisoidensa kanssa. Ilman lapsia tosin.
Suositellaanhan nykyään, että vanhemmat asuisi lasten luona vuoroviikoin. Tuossahan on ikäänkuin ideaali tilanne sikäli, että molemmat vanhemmat on läsnä koko ajan eikä tarvitse vuorotella. Mutta eikö tuo oikeasti yhtään hämmennä lapsia? Kiusataanko heitä asiasta? Mut tietty jos äiti on kerran asian kanssa oikeasti sinut, niin ehkä tuo sit toimii. :)
joo, tämä toimii meillä oikein hyvin. itselleni sopii mainiosti, että nuo kaksi ovat aviossa keskenään - vaikka meillä käytännössä on yhteistalous, virastoissa ei kuitenkaan katsota, että olisin kenenkään avopuoliso. saan siis paremmat tuet kuin avopuolison ominaisuudessa saisin.
lapset eivät vaikuta hämmentyneiltä. en usko, että heitä kiusataan, vaikka kylässä käyvät kaverit tietävätkin, että asun täällä heidän kanssaan.
Kärsittekö tilanahtaudesta? En keksinyt muuta kysyttävää.
mulla sattui loppumaan omasta yksiöstäni vuokrasopimus samaan aikaan kuin heidän asunnostaan, joten muutimme kimpassa tähän asuntoon, jossa nyt asumme. on katsottu sillä silmällä, että kaikki mahtuvat olemaan.
Vierailija kirjoitti:
toivoin, että olisi hetken vähän vähemmän tylsää. heh. en muuta.
Siis tämä viitaten siihen, miksi teit tämän keskustelun, vai siihen, että miksi olet lähtenyt tuollaiseen ihmissuhdekuvioon?
Ei millään pahalla, mutta näin ulkopuolisen perspekstiivistä tuossa kuviossa on monia tekijöitä, jotka voivat päätyä lopulta vain rikkomaan sinua:
- miehen ja sinun ikäero, ei kuulosta tasa-arvoiselta, koska miehellä joka tapauksessa enemmän elämänkokemusta
- seksuaalisuutesi on "monimutkainen" ja suhteenne "avoin", jossa on kuitenkin ilmeisesti jonkin verran mustasukkaisuutta, koska sanojesi mukaan sitä yritetään osata käsitellä -> tiedätkö varmasti rajasi, vai kuvitteletko vain että nykyinen kuvio on sinulle "ok", koska olethan omasta mielestäsi niin avarakatseinen?
- taloudellinen epätasa-arvo, eli talouskulujen jakaminen ja osapuolten erilaiset tulotasot
- mies edelleen ilmeisesti naimisissa puolisonsa kanssa, eli sinä olet juridisesti täydellisesti tyhjän päällä ja ilman mitään oikeuksia, jos jotain sattuu
- lapset tuossa kuviossa, kyse ei ole vain aikuisten välisistä ratkaisuista. Ydinperhe ei todellakaan ole tae siitä, että lapsi saisi hyvän ja onnellisen lapsuuden, mutta mitenkähän se vaikuttaa lapsiin, kun vanhempien ("avoin") parisuhde- ja seksielämä on noinkin vapaata? Ymmärräthän, että lapset ymmärtävät kyllä hyvin pienistä vihjeistä sellaisiakin asioita, jotka perheen aikuiset kuvittelevat olevan aikuisten välisiä "salaisia" juttuja.
Tämä on siis kuva, jonka itse sain kommenteistasi, mutta totta kai voi olla, että teillä on kaikki hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
toivoin, että olisi hetken vähän vähemmän tylsää. heh. en muuta.
Siis tämä viitaten siihen, miksi teit tämän keskustelun, vai siihen, että miksi olet lähtenyt tuollaiseen ihmissuhdekuvioon?
Ei millään pahalla, mutta näin ulkopuolisen perspekstiivistä tuossa kuviossa on monia tekijöitä, jotka voivat päätyä lopulta vain rikkomaan sinua:
- miehen ja sinun ikäero, ei kuulosta tasa-arvoiselta, koska miehellä joka tapauksessa enemmän elämänkokemusta
- seksuaalisuutesi on "monimutkainen" ja suhteenne "avoin", jossa on kuitenkin ilmeisesti jonkin verran mustasukkaisuutta, koska sanojesi mukaan sitä yritetään osata käsitellä -> tiedätkö varmasti rajasi, vai kuvitteletko vain että nykyinen kuvio on sinulle "ok", koska olethan omasta mielestäsi niin avarakatseinen?
- taloudellinen epätasa-arvo, eli talouskulujen jakaminen ja osapuolten erilaiset tulotasot
- mies edelleen ilmeisesti naimisissa puolisonsa kanssa, eli sinä olet juridisesti täydellisesti tyhjän päällä ja ilman mitään oikeuksia, jos jotain sattuu
- lapset tuossa kuviossa, kyse ei ole vain aikuisten välisistä ratkaisuista. Ydinperhe ei todellakaan ole tae siitä, että lapsi saisi hyvän ja onnellisen lapsuuden, mutta mitenkähän se vaikuttaa lapsiin, kun vanhempien ("avoin") parisuhde- ja seksielämä on noinkin vapaata? Ymmärräthän, että lapset ymmärtävät kyllä hyvin pienistä vihjeistä sellaisiakin asioita, jotka perheen aikuiset kuvittelevat olevan aikuisten välisiä "salaisia" juttuja.
Tämä on siis kuva, jonka itse sain kommenteistasi, mutta totta kai voi olla, että teillä on kaikki hyvin.
viitaten tähän keskusteluun, parisuhdetta en ota ihan yhtä kevyesti. ;)
ikäeroa on turha kiistää, mutta me kumpikin tiedostamme eri elämänvaiheemme ja teemme parhaamme ollaksemme toisillemme mahdollisimman hyvät kumppanit. elämänkokemuksen liittäminen ikään yleisesti on muuten shaibaa: joillekin ihmisille ei koko elämässä tapahdu yhtä paljon kuin toisille. (en välttämättä liitä tätä nyt juuri meidän suhteeseemme, yleishuomio vain.)
mustasukkaisuus kuuluu jollain tavalla lähes jokaiseen parisuhteeseen, oli se minkä muotoinen tahansa. tärkeintä on osata käsitellä mustasukkaisuuden tunnetta ja ratkoa asioita kumppanin kanssa. olemme sopineet säännöistä ja tiedän mitä haluan tässä suhteessa.
taloushommat on meillä ihan hallussa. niin kauan menee hyvin, kun mä pystyn tuloillani elättämään itseni, ja nuo kaksi sekä itsensä että lapsensa.
tota juridiikkakommenttia mää en ny ihan hiffaa. saa selittää, oonhan mä vain kakskybänen hempula!
lapsille ei tietenkään kuulu meidän seksielämä. niille kuuluu tietää perhekuviot, että on turvallinen olla. tässä meidän kuviossa ei ole mitään haitallista - kyllä ne lapset muissakin suhteissa tietää, että vanhemmat panee.
Ottakaa nyt toki vielä anopitkin asumaan sinne.
Tähän toivoisin vastausta, AP. Haluatko puolustella elämäntapaanne, vai herättää kohua, vai mitä...? (Kuulostat tosi nuorelta, joten minulle herää kysymys, että mahdatko tietää itsekään?)