Kuinka paljon voi 8-vuotiaalta odottaa vastuunottoa?

Aika vähän voi kuitenkaan luottaa omatoimisuuteen. Parasta katsoa kaikki kamat edellisenä iltana valmiiksi yhdessä lapsen kanssa ja "antaa hänen päättää". Aamulla voisi sitten jo pukea sisävaatteet päälle ennen kuin lähdet töihin. Pienin askelin...

Asia vaikuttaa edenneen valtapelin tasolle. 

Varmasti tyttösi pystyisi parempaan. Et ainakaan viittaa mihinkään erityisongelmiin esim. neurologisella puolella. 

Ei ole normaalia, ettei koululainen huolehdi yöasun poisotosta. Nuo kesävaatteet talvipakkaselle ovat provokaatioita. Suosittelen perheneuvola-ajan varaamista. Tässä on vaikea sanoa mitään kokonaistilannetta tuntematta. 

No tota... kyllä aika paljon enemmän voit odottaa, varsinkin tossa pukemisasiassa ja kyllä hieman jälkien siivoamisessakin. Joko tässä on ahkeran äidin todella laiska tytär tai sitten lapsella on pahoja keskittymisongelmia, jotka vaatisivat selvittelyä ja kuntouttamista.

Oisko tuo nyt jotain kapinointia. Ottaisin käyttöön ihan kunnon rangaistukset, eli esim. puhelin takavarikoidaan iltaisin jos on mennyt pyjamassa kouluun tai mikä sitten onkaan sopiva rangaistus juuri hänelle.

Kiitos suunnattomasti fiksuista kommenteistanne!

Valtapeliä en ole tullut ajatelleeksi. Mutta nyt kun sen mainitsette; totta. Tyttö on todella fiksu. Osasi lukea jo 4-vuotiaana, puhuu kahta kieltä täysin sujuvasti ja opiskelee jo tokaluokkalaisena kolmatta. Osaa siis mitä vaan, jos on kiinnostunut. Mutta asiat jotka ei nappaa, ei nappaa sitten yhtään. On myönnettävä että tyttö on todella laiska mitä tulee esim. siivoukseen ja omien jälkien hoitamiseen. Tukan kampaamisesta lähtien koitttaa luistaa ei-niin-mieluisista- tehtävistä. Kerran siivosin pari vuotta sitten tytön kaapit perusteellisesti. Roskaa oli 2,5 jätesäkillistä. Sen sijaan että laittaisi siis lelujen käärepaperit, askartelusotkut, karkkipaperit roskiin, tunki ne vaan ohimennen lelulaatikoihin.

Mutta palatakseni tuohon valtapeliin niin mistä se voisi johtua? Tyttö esittää aina että "mä en tiennyt" "sä et sanonut" kun tapellaan vaatteista / tms. Eli mun syytä kun en erikseen sano aamulla että otappa hei yöpaita pois ennenkuin laitat kouluvaatteet päälle.

/AP

Niin ja kommentoin vielä että käsittääkseni moni 8-vuotias osaa hoitaa itse aamupala hommat (siis voidellaleivät jne) mutta jos en laita tytölle valmiiksitehtyjä voileipiä/ jogurttia pöytään, jättää tyttö aamiaisen syömättä. Siis jos sanoisin että laittaisi itse. Ei vaan kertakaikkiaan viitsi.

/AP

Sovitte yhdessä selkeät säännöt ja mitä pitää huolehtia, vaikka paperille

Sovitte selkeät palkinnot ja seuraukset kun hommat toimii/ei toimi.

Meillä 9v kanssa esim kännykkä lähtee saman tien illaksi äidin taskuun jos kompastun ulko-ovella vaatteisiin, kenkiin, reppuun.

Keskustelun jälkeen tytölle selvisi ettei meillä aikuisilla ole lopultakaan mitään mielenkiintoa harrastuskuskaamisiin ja -maksuihin, vaan tehdään se ihan täysin hänen hyväkseen ja hänen iloksi...eikä harrastaminen ole pakollista. Joten odotamme hänen ottavan osaa johonkin meitä hyödyttävään, kuten tiskikoneen tyhjennykseen.

Välillä on eduissa jouduttu palaamaan kolmivuotiaan tasolle, kun käytöskin on ollut siellä kolmivuotiaan tasolla.

Jos kotitöistä tulee kohtuuttoman suuri riita, äiti ei sellaisen päälle jaksa opettaa leipomista, koneompelua tai lähteä kirjastoon/hiihtämään/pyörälenkille. Jos valmiiksi viikattujen pyykkien laittaminen siististi kaappiin on ylivoimaisen vaikeaa, sopii kokeilla niiden pyykkien pesemistä ihan itse, äidin työtä ei mitätöidä lojuttamalla puhdasta pyykkiä lattialla.

Eri mieltä saa olla, kiukkuinenkin saa olla... mutta asia selvitetään asiallisesti puhumalla eikä puremalla ja potkimalla.

Nyt on muutama viikko ollut ihan inhimilliset olosuhteet meillä aikuisilla kotona - seuraavaa räjähdystä odotellessa.

Sinulla tuskin on koskaan lasta ollutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Sovitte yhdessä selkeät säännöt ja mitä pitää huolehtia, vaikka paperille

Sovitte selkeät palkinnot ja seuraukset kun hommat toimii/ei toimi.

Meillä 9v kanssa esim kännykkä lähtee saman tien illaksi äidin taskuun jos kompastun ulko-ovella vaatteisiin, kenkiin, reppuun.

Keskustelun jälkeen tytölle selvisi ettei meillä aikuisilla ole lopultakaan mitään mielenkiintoa harrastuskuskaamisiin ja -maksuihin, vaan tehdään se ihan täysin hänen hyväkseen ja hänen iloksi...eikä harrastaminen ole pakollista. Joten odotamme hänen ottavan osaa johonkin meitä hyödyttävään, kuten tiskikoneen tyhjennykseen.

Välillä on eduissa jouduttu palaamaan kolmivuotiaan tasolle, kun käytöskin on ollut siellä kolmivuotiaan tasolla.

Jos kotitöistä tulee kohtuuttoman suuri riita, äiti ei sellaisen päälle jaksa opettaa leipomista, koneompelua tai lähteä kirjastoon/hiihtämään/pyörälenkille. Jos valmiiksi viikattujen pyykkien laittaminen siististi kaappiin on ylivoimaisen vaikeaa, sopii kokeilla niiden pyykkien pesemistä ihan itse, äidin työtä ei mitätöidä lojuttamalla puhdasta pyykkiä lattialla.

Eri mieltä saa olla, kiukkuinenkin saa olla... mutta asia selvitetään asiallisesti puhumalla eikä puremalla ja potkimalla.

Nyt on muutama viikko ollut ihan inhimilliset olosuhteet meillä aikuisilla kotona - seuraavaa räjähdystä odotellessa.

Sanattomana luin tämän viestin: ei meillä IKINÄ näin. Siis ikävä kyllä :(

Kun tulen töistä kotiin siten että lapsi on saattanut ehtiä tulla ennen minua, on eteisessä ekana reppu, haalari (jossa mahdollisesti märät kengät kiinni), märät hanskat YMS. Valot on jätetty päälle joka huoneeseen jo aamulla, vessaa myöten. Sänky petaamatta -tätä en edes uskaltaisi odottaa- tavarat levällään, koti on saatu kuin pyörremyrskyn jäljiltä 20 minuutissa.

Tiskikonetta lapsi ei tyhjennä koska "ei yletä ylempiin kaappeihin laittamaan astioita". Tai "mä olen vasta lapsi, mun ei kuulu tehdä raskaita kotitöitä" tai mikä selitys milloinkin. Viikatut pyykit kaappeihin: never. Lapsi tunkee ne ekaan vastaantulevaan laatikkoon. Jos uhkailen että saa oppetella pyykinpesun itse niin vastaus on että ihan sama, voin olla likasissa vaatteissa.

AP

Kuulostaa aika ikävältä tuo 8-vuotiaan ilmeisesti muuten oikein hyvin pärjäävän lapsen rankaiseminen. Mitä jos lasta ei todellakaan kiinnosta mitä muut ihmiset hänestä ajattelevat? Lapsesi voi olla hyvin huoleton boheemi haaveilija, jolta nyt välillä unohtuu maalliset murheet:) Lapsi osaa useita kieliä ja oppii helposti kouluaineita, joten voisiko lapsi olla vähän tällainen hajamielinen professori -tyyppi? Lasta ei siis välttämättä todellakaan kiinnosta vaatteet jne ja ajatukset lentävät paljon mielenkiintoisemmissa asioissa niin kerrankos sitä pyjama jää muiden vaatteiden alle ja se kesätakki nyt oli lähimpänä kättä?

Oletko jutellut tytön kanssa ystävällisesti, että tyttö voi sairastua jos ei pukeudu lämpimästi ja että vaatteet ovat mukavia ja helppoja pukea, esim collegehousut ja huppari neutraalina sävynä, voisi olla tyttärellesi mieleiset vetäistä äkkiä päälle. Eikä pyjamakaan näy alta jos unohtuu:)

Älä nyt heti mene perheneuvolaan tai ala missään nimessä rangaista näin naurettavan asian kanssa, kun ihan terve ja hyvinvoiva lapsi kyseessä. Kaikki tytöt eivät ole samanlaisia ja jos kyseessä olisi fiksu poikalapsi, jolla joskus unohtuu pyjama vaatteiden alle tai ottaa väärät vaatteet eikä jaksa siivota jälkiään, ei kukaan olisi ihmeissään asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Niin ja kommentoin vielä että käsittääkseni moni 8-vuotias osaa hoitaa itse aamupala hommat (siis voidellaleivät jne) mutta jos en laita tytölle valmiiksitehtyjä voileipiä/ jogurttia pöytään, jättää tyttö aamiaisen syömättä. Siis jos sanoisin että laittaisi itse. Ei vaan kertakaikkiaan viitsi.

/AP

Hei, täältä kirjoittelee biokemian tutkija (nainen) ja toimin edelleen näin. Kaikki eivät ole aamuruokaisia ja kaikille ei ylipäätään tule nälkä helposti. Lapsesi voi olla vain pieniruokainen. Älä rankaise lasta siitä, että hän ei toimi pikkuasioissa kuten "kaikki muut". Ole onnellinen että sinulla on fiksu ja terve tyttö, joka on kiinnostunut muustakin kuin ulkonäöstään. Kyllä se vaatteisiin kiinnostus tulee sitten teini-iässä jos on tullakseen eikä moisesta kannata todellakaan olla huolissaan.

Mikäli ei ole edesvastuuttomien sekopää vanhempien vapaan kasvatuksen vaikutuksilla lasta pahoipidelty, vaan lapsi on saanut kunnollisen arvoihin ja rehellisyyteen perustuvan konservatiivisen kasvatuksen voi 8-v. lapseen aivan hyvin luottaa.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa aika ikävältä tuo 8-vuotiaan ilmeisesti muuten oikein hyvin pärjäävän lapsen rankaiseminen. Mitä jos lasta ei todellakaan kiinnosta mitä muut ihmiset hänestä ajattelevat? Lapsesi voi olla hyvin huoleton boheemi haaveilija, jolta nyt välillä unohtuu maalliset murheet:) Lapsi osaa useita kieliä ja oppii helposti kouluaineita, joten voisiko lapsi olla vähän tällainen hajamielinen professori -tyyppi? Lasta ei siis välttämättä todellakaan kiinnosta vaatteet jne ja ajatukset lentävät paljon mielenkiintoisemmissa asioissa niin kerrankos sitä pyjama jää muiden vaatteiden alle ja se kesätakki nyt oli lähimpänä kättä?

Oletko jutellut tytön kanssa ystävällisesti, että tyttö voi sairastua jos ei pukeudu lämpimästi ja että vaatteet ovat mukavia ja helppoja pukea, esim collegehousut ja huppari neutraalina sävynä, voisi olla tyttärellesi mieleiset vetäistä äkkiä päälle. Eikä pyjamakaan näy alta jos unohtuu:)

Älä nyt heti mene perheneuvolaan tai ala missään nimessä rangaista näin naurettavan asian kanssa, kun ihan terve ja hyvinvoiva lapsi kyseessä. Kaikki tytöt eivät ole samanlaisia ja jos kyseessä olisi fiksu poikalapsi, jolla joskus unohtuu pyjama vaatteiden alle tai ottaa väärät vaatteet eikä jaksa siivota jälkiään, ei kukaan olisi ihmeissään asiasta.

Kyllä tuo ap:n kuvauksen mukaan kuulostaa enemmän niskoittelulta "mä olen lapsi, ei mun tartte" kuin pelkältä boheemiudelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sovitte yhdessä selkeät säännöt ja mitä pitää huolehtia, vaikka paperille

Sovitte selkeät palkinnot ja seuraukset kun hommat toimii/ei toimi.

Meillä 9v kanssa esim kännykkä lähtee saman tien illaksi äidin taskuun jos kompastun ulko-ovella vaatteisiin, kenkiin, reppuun.

Keskustelun jälkeen tytölle selvisi ettei meillä aikuisilla ole lopultakaan mitään mielenkiintoa harrastuskuskaamisiin ja -maksuihin, vaan tehdään se ihan täysin hänen hyväkseen ja hänen iloksi...eikä harrastaminen ole pakollista. Joten odotamme hänen ottavan osaa johonkin meitä hyödyttävään, kuten tiskikoneen tyhjennykseen.

Välillä on eduissa jouduttu palaamaan kolmivuotiaan tasolle, kun käytöskin on ollut siellä kolmivuotiaan tasolla.

Jos kotitöistä tulee kohtuuttoman suuri riita, äiti ei sellaisen päälle jaksa opettaa leipomista, koneompelua tai lähteä kirjastoon/hiihtämään/pyörälenkille. Jos valmiiksi viikattujen pyykkien laittaminen siististi kaappiin on ylivoimaisen vaikeaa, sopii kokeilla niiden pyykkien pesemistä ihan itse, äidin työtä ei mitätöidä lojuttamalla puhdasta pyykkiä lattialla.

Eri mieltä saa olla, kiukkuinenkin saa olla... mutta asia selvitetään asiallisesti puhumalla eikä puremalla ja potkimalla.

Nyt on muutama viikko ollut ihan inhimilliset olosuhteet meillä aikuisilla kotona - seuraavaa räjähdystä odotellessa.

Sanattomana luin tämän viestin: ei meillä IKINÄ näin. Siis ikävä kyllä :(

Kun tulen töistä kotiin siten että lapsi on saattanut ehtiä tulla ennen minua, on eteisessä ekana reppu, haalari (jossa mahdollisesti märät kengät kiinni), märät hanskat YMS. Valot on jätetty päälle joka huoneeseen jo aamulla, vessaa myöten. Sänky petaamatta -tätä en edes uskaltaisi odottaa- tavarat levällään, koti on saatu kuin pyörremyrskyn jäljiltä 20 minuutissa.

Tiskikonetta lapsi ei tyhjennä koska "ei yletä ylempiin kaappeihin laittamaan astioita". Tai "mä olen vasta lapsi, mun ei kuulu tehdä raskaita kotitöitä" tai mikä selitys milloinkin. Viikatut pyykit kaappeihin: never. Lapsi tunkee ne ekaan vastaantulevaan laatikkoon. Jos uhkailen että saa oppetella pyykinpesun itse niin vastaus on että ihan sama, voin olla likasissa vaatteissa.

AP

Jep, tutulle kuulostaa, ihan sanasta sanaan. 

Vaate ja reppumyttyym toisaan auttaa se että kännykkä todella lähti parina päivänä ennekuin olin saanut takkia pois päältäni.

Ylähyllylle ylettyy tuolin kanssa, ei se sen korkeammalla ole kuin karkkihyllykään :)

Ja juurikin tuosta lasten ei kuulu tehdä ja ei kaveritkaan tee, siitä on väännetty koulun alusta asti (nyt siis 3. luokkalainen). Siihen tepsi tuo en ehdi enkä jaksa viedä harrastukseen kun pitää siivota sinun jälkiäsi....

Huoneensa imuroi kun inhoaa hämähäkkejä, ja sieltähän niitä löytyi lelulaatikoiden välistä. Kirjoituspöydän pintaa ei olla nähty heinäkuun suursiivouksen jälkeen. Annan tuon hänen huoneensa olla, kunhan ne likapyykit tulee pois ja lakanat vaihdetaan.

Nyt on ollut huolestuttavan rauhallista.... 

8-vuotiaat on erilaisia. Ei välttämättä ole kyse valtataistelusta. Tyttösi saattaa hyvin pitää joitakin käytännönasioita sivuseikkoina, eikä siksi keskity niihin täysillä. Hänen päähänsä ei ehkä mahdu, että olisivat jotenkin tärkeitä. Joissakin asioissa 8-vuotias voi olla ihan pieni ja toisissa taas iso.

Vierailija kirjoitti:

Olemme asuneet tyttöni kanssa kaksin viimeiset 5 vuotta. Myönnän, että olen hemmotellut ja päästänyt tyttöni vähän liian helpolla. En ole vaatinut paljoa, vaan olen ajatellut että lapsen työtä on leikkiminen ja se siivoaminen/ vastuunkanto tulee iänmyötä pikkuhiljaa.

Lapsi on hirveän omatoiminen monessa asiassa. Kävelee kouluun itse ja lähtee aamulla yksin (on reilu 30 min yksin aamulla minun lähdettyä töihin). Laitan toki vaaatteet valmiiksi ulkovaatteita myöten ja aamiaisen katan pöytään.

Ongelmana on se että tuntuu ettei tyttö kanna vastuuta oikein mistään. Pukee päälle kouluun ne mitä viitsii, eli jättää usein pyjaman vaatteiden alle kun ei viitsi ottaa pois. Tuntuu että pitäisi olla vahtimassa ja pukemassa lasta, ja usein olen tehnytkin kun lapsi on mennyt välillä pyjamassa kouluun. (Mikään "eikö sua pelota että kaverit nauraaa" juttu ei mene läpi, sillä lapsi sanoo ettei häntä kiinnosta mitä muut ajattelee, hän tekee niinkuin tahtoo).

Lapsi ei siivoa omatoimisesti jälkiään LAINKAAN. Huone siivotaan mutta vasta ison tappelun jälkeen.

Lapsella on harrastus johon yleensä minä vien hänet, mutta kerran kävi niin että lapsi joutui menemään harrastukseen itse. Sovittiin että lapsen toiveesta ei mene ip-kerhoon tuona päivänä vaan menee kotiin pariksi tunniksi koulun jälkeen ja siitä itsekseen harrastukseen. Hain lapsen harrastuksesta ja olin aivan järkyttynyt siitä mitä tytöllä oli päällä: Oli lähtenyt harrastukseen kesävaatteissa (vaikka tiesi että ulkona oli pakkanen ja kylmä). Jättänyt kaikki harrastuskamat kotiin, vaikka hänellä oli pari tuntia aikaa katsoa ne valmiiksi (olen sanopnut lapselle että harrastus on hänen ja vastuu siitä että se yksi harrastuksessa tarvittava tavara on aamulla valmiina repussa/ katsotaan valmiiksi harrastuspäivinä. Ei mitään toivoa. Lapsi ei kertakaikkiaan ole halukas huolehtimaan mistään itse. Monilla hänen luokkakavereillaan on vastuunottokykyä huomattavasti enemmän, mutta tiedän toki että on luonnekysymys.

Miten paljon vastuunottoa voi tämänikäiseltä tokaluokkalaiselta vaatia? Miten motivoida lasta asiassa? Tuntuu että uhkailu - kiristys- lahjonta- kehuminen ei mikään motivoi.

Oletteko jutelleet, onko hänellä kaikki hyvin? Ihan kuin hän yrittäisi kertoa tällä tavalla, että kaikki ei ole ok. 

Ensiksikin, olet tehnyt virheen siinä, että et ole ottanut lasta pienestä pitäen kotitöihin. Lapsi oppii tekemään kotitöitä nimenomaan siinä, että hänet otetaan mukaan tekemään niitä viimeistään 2-vuotiaana. Näin lapsi oppii, että niiden tekeminen on luonnollinen osa jokapäiväistä elämää ja itsestään selvää. Jos lapsi on 8-vuotiaaksi asti saanut olla tekemättä mitään, niin hänen opettamisensa kotitöiden tekoon on paljon vaikeampaa.

Toiseksi, lapsellasi saattaa hyvin olla myös jokin neurologinen ongelma tai ainakin sen piirteitä. Juuri tuo, että lapsi on teoreettisissa asioissa poikkeuksellisen hyvä ja on oppinut aikaisin lukemaan, mutta monissa käytännön asioissa selvästi ikäistään jäljessä, sopii hyvin eräisiin neurologisiin ongelmiin. Voisiko lapsellasi olla aistiyliherkkyyksiä? Se tuli mieleen yhtenä mahdollisuutena siihen, että lapsi ei halua ottaa yöpukua aamulla pois päältä, vaan mieluummin pukee muut vaatteet sen päälle (jokin päivävaatteissa tuntuu ikävältä ihoa vastaan, jos yöpuku ei ole välissä). Lapsi ei osaa välttämättä kertoa tällaisista tuntemuksista, koska ne eivät ole hänen näkökulmastaan mitenkään poikkeuksellisia. Miten lapsen motoriikka? Onko riisuminen ja pukeminen hänelle vain hankalaa?

Kyllä tuossa on sekin ikävä puoli että jos lapsi tulee usein yövaatteissa kouluun tai kesävaatteissa talvipakkasella niin koulussa aletaan epäillä että kotona on jotain pielessä. Tästäkin seikasta voisi lapsen kanssa keskustella, ei hän ehkä ymmärrä mitä ongelmia asia voi tuottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa aika ikävältä tuo 8-vuotiaan ilmeisesti muuten oikein hyvin pärjäävän lapsen rankaiseminen. Mitä jos lasta ei todellakaan kiinnosta mitä muut ihmiset hänestä ajattelevat? Lapsesi voi olla hyvin huoleton boheemi haaveilija, jolta nyt välillä unohtuu maalliset murheet:) Lapsi osaa useita kieliä ja oppii helposti kouluaineita, joten voisiko lapsi olla vähän tällainen hajamielinen professori -tyyppi? Lasta ei siis välttämättä todellakaan kiinnosta vaatteet jne ja ajatukset lentävät paljon mielenkiintoisemmissa asioissa niin kerrankos sitä pyjama jää muiden vaatteiden alle ja se kesätakki nyt oli lähimpänä kättä?

Oletko jutellut tytön kanssa ystävällisesti, että tyttö voi sairastua jos ei pukeudu lämpimästi ja että vaatteet ovat mukavia ja helppoja pukea, esim collegehousut ja huppari neutraalina sävynä, voisi olla tyttärellesi mieleiset vetäistä äkkiä päälle. Eikä pyjamakaan näy alta jos unohtuu:)

Älä nyt heti mene perheneuvolaan tai ala missään nimessä rangaista näin naurettavan asian kanssa, kun ihan terve ja hyvinvoiva lapsi kyseessä. Kaikki tytöt eivät ole samanlaisia ja jos kyseessä olisi fiksu poikalapsi, jolla joskus unohtuu pyjama vaatteiden alle tai ottaa väärät vaatteet eikä jaksa siivota jälkiään, ei kukaan olisi ihmeissään asiasta.

Kyllä tuo ap:n kuvauksen mukaan kuulostaa enemmän niskoittelulta "mä olen lapsi, ei mun tartte" kuin pelkältä boheemiudelta.

Mä olen tulkinnut kunnioituksen puutteeksi. Oman sukupolveni lapset eivät IKINÄ olisi lapsina uskaltaneet kohdella vanhempiaan näin paskamaisesti kuin nämä nykyiset katsovat oikeudekseen.

Ja tuo et sanonut, et muistuttanut... olen sanonut, olen sanonut suunnilleen vauvasta asti että iltapala, yöpuku, hammaspesu ja peittely. Miten se nyt vuosia myöhemmin voi unohtua mitä pitää tehdä nukkumaan mennessä tai tarhaan/kouluun/töihin lähtiessä?

7 ja 14

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sovitte yhdessä selkeät säännöt ja mitä pitää huolehtia, vaikka paperille

Sovitte selkeät palkinnot ja seuraukset kun hommat toimii/ei toimi.

Meillä 9v kanssa esim kännykkä lähtee saman tien illaksi äidin taskuun jos kompastun ulko-ovella vaatteisiin, kenkiin, reppuun.

Keskustelun jälkeen tytölle selvisi ettei meillä aikuisilla ole lopultakaan mitään mielenkiintoa harrastuskuskaamisiin ja -maksuihin, vaan tehdään se ihan täysin hänen hyväkseen ja hänen iloksi...eikä harrastaminen ole pakollista. Joten odotamme hänen ottavan osaa johonkin meitä hyödyttävään, kuten tiskikoneen tyhjennykseen.

Välillä on eduissa jouduttu palaamaan kolmivuotiaan tasolle, kun käytöskin on ollut siellä kolmivuotiaan tasolla.

Jos kotitöistä tulee kohtuuttoman suuri riita, äiti ei sellaisen päälle jaksa opettaa leipomista, koneompelua tai lähteä kirjastoon/hiihtämään/pyörälenkille. Jos valmiiksi viikattujen pyykkien laittaminen siististi kaappiin on ylivoimaisen vaikeaa, sopii kokeilla niiden pyykkien pesemistä ihan itse, äidin työtä ei mitätöidä lojuttamalla puhdasta pyykkiä lattialla.

Eri mieltä saa olla, kiukkuinenkin saa olla... mutta asia selvitetään asiallisesti puhumalla eikä puremalla ja potkimalla.

Nyt on muutama viikko ollut ihan inhimilliset olosuhteet meillä aikuisilla kotona - seuraavaa räjähdystä odotellessa.

Sanattomana luin tämän viestin: ei meillä IKINÄ näin. Siis ikävä kyllä :(

Kun tulen töistä kotiin siten että lapsi on saattanut ehtiä tulla ennen minua, on eteisessä ekana reppu, haalari (jossa mahdollisesti märät kengät kiinni), märät hanskat YMS. Valot on jätetty päälle joka huoneeseen jo aamulla, vessaa myöten. Sänky petaamatta -tätä en edes uskaltaisi odottaa- tavarat levällään, koti on saatu kuin pyörremyrskyn jäljiltä 20 minuutissa.

Tiskikonetta lapsi ei tyhjennä koska "ei yletä ylempiin kaappeihin laittamaan astioita". Tai "mä olen vasta lapsi, mun ei kuulu tehdä raskaita kotitöitä" tai mikä selitys milloinkin. Viikatut pyykit kaappeihin: never. Lapsi tunkee ne ekaan vastaantulevaan laatikkoon. Jos uhkailen että saa oppetella pyykinpesun itse niin vastaus on että ihan sama, voin olla likasissa vaatteissa.

AP

Puolisoni on lastenpsykiatri ja kauhuissani luen näitä viestejä. Ap sinulle sattui nyt kirjoitusvirhe tuohon lauseeseesi, se menee oikeasti näin "ei  meillä IKINÄ näin. Siis onneksi"

8-vuotias lapsi on vielä hyvin pieni ja toivon mukaan mielikuvitus vielä laukkaa. Lapsesi kuulostaa täysin normaalilta ikäiseltään lapselta, jopa älykkäämmältä, mutta myös hajamielisemmältä. Jos 8v. lapsi ei ole jaksa viikata vaatteitaan kaappiin tai laittaa tiskejä niin onko tämä todella sinusta kerrassaan ennen kuulumatonta ja lasta tulisi rankaista?! Lapsi on toki hyvä ottaa ikätasoon sopivasti mukaan kotitöihin, mutta lapsesi ei selvästi ole lainkaan kiinnostunut vaatetuksestaan tai onko asiat nyt niin tip top, joten aloita kevyemmästä. Ei aikuisetkaan pidä tiskien laitosta ja vaatteet saattavat lojua tuoleilla työpäivän jälkeen. Kuinka moni mies tunkee puhtaat vaatteet vain myttynä ensimmäiseen vastaan tulevaan kaappiinsa? Odotuksesi pienelle tytölle ovat liian kovat. Ensinnäkin lapsesi tarvitsee muistuttelua ja ohjeistusta, koska hän nyt vain sattuu olemaan hajamielinen näissä asioissa ja selvästi siksi, että nämä nyt eivät häntä kiinnosta (eivät kiinnosta minuakaan, toki aikuisena ne hoidan). Sovitte vaikka aluksi, että lapsen tulee laittaa ulkovaatteet naulakkoon ja reppu sovittuun paikkaan esim. omaan huoneeseen. Kun lapsi tekee toivotulla tavalla, niin kehut tietysti hienosti ja kehut erityisesti jos muistaa itse laittaa ilman kehotustasi. Jos lapsi ei ole laittanut, niin kehotat (ystävällisesti, ei tuomiten) tulemaan laittamaan paikalleen ja monesti auttaa esim. se että sanot "no nyt on kyllä tainnut jäädä tavarat keskellä eteistä, tuuppas Maija tänne niin laitetaan yhdessä" (homma ei tunnu niin tylsältä kun äiti on mukana ja samalla varmistat että lapsi hoitaa homman heti). Sinun ei tarvitse oikeasti pahemmin auttaa, vähän ojennat vaikka hanskaa että tyttö laittaa kaappiin, mutta ideana on tehdä hommasta hieman miellyttävämpi ja valvoa että se tulee tehtyä.

Vasta kun tämä asia alkaa sujua lähes ilman muistuttelua (hajamielisille sattuu ja tapahtuu), voit muutaman kuukauden päästä kysyä tytöltä mikä näistä kahdesta ehdottamastasi hommasta olisi hänelle mieluisampi (jotakin hyvin helppoa ja kevyttä, esim: laitatko puhtaat tiskit koneesta vai pyyhitkö keittiön pöydän aina koulun jälkeen). Tyttö valitsee mieluisamman (työ ei tunnu niin vastenmieliseltä kun olisi ollut huonompikin vaihtoehto) ja taas ystävällisesti muistutellen ja kannustaen hoidetaan uutta hommaa ulkovaatteiden laiton lisäksi. Älä huuda äläkä rankaise, jos on unohtanut, mutta korjaa asian pyynnöstäsi. Jos ei lainkaan tottele kehotuksiasi, on kännykkä aina takavarikoituna 24h siitä, kun tyttö kieltäytyi hoitamasta osuuttaan. Ja pikkuhiljaa (ei liian nopeasti, tytölle pitää syntyä rutiini edelliseen hommaan) annat tytön aina valita kahdesta pienestä työstä toisen.

Voit myös tehdä eteisen oveen taulukon, johon tyttö saa laittaa rastin tai tarran jos pitää tarroista, aina joka päivälle, kun homma on hoidettu (tytön tulee kuitenkin hoitaa työ samana päivänä, siksi helppo kevyt homma). Toki joustat jos on jotain erityistä menoa tms. Ja harrastusvälineen muistamisesta sinun on vain pidettävä huolta. Jos on hajamielinen persoona, niin sellaista se nyt vain on. Iso muistutus tästäkin eteisen oveen ja vaikka kuva kyseisestä välineestä. Tsemppiä!